Totuus toisen lapsen suunnittelusta

[ihan pihalla]

Täällä käydään todellista henkistä vääntöä sen suhteen, että koitetaanko hankkia toinen lapsi, vai riittääkö yksi. Haluaisin lapselleni biologisen sisaruksen ja jotenkin tuntuisi, että kaksi lasta olisi ihana tilanne. No, järjellä ajateltuna, nyt kaikki toimii niin hienosti, voimme matkustaa, reissata, keskittyä kummatkin yhteen pieneen, antaa rakkautta ja aikaa niin paljon kun hän kaipaa jne. Pelottaa, että kun toinen lapsi tulisi, hoitaminen olisi suorittamista, sähläystä ja kiirettä.. Muutamassa kaveriperheessä on kaksi, toinen leikki-ikäinen ja toinen vauva, tuntuu, että vauva saa perushoitoa ja siinä se. Lisäksi saavat olla koko ajan komentamassa vanhempaa, joka vauvaikäistä sisarustaan muksii ja tönii.. Apua, mä en enää tiedä.. ja ikäero kasvaa koko ajan...

 

[Kyy]

No kyllä sitä kerkee hankkia isommallakin ikäerolla, jos kerran mietityttää.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

En ymmärrä, miksi tehdä asia hankalaksi. Sitä joko yrittää hankkiutua raskaaksi tai ei. Ihan omien fiilisten mukaan.

 

[mutta]

samat "mustasukkasuus" ongelmat voi tulla myös sitten kun toinen isompi.
pitää osata vaan jakaa se aika molemmille, ottaa isompi mukaan hoitamaan pienempää jne.
ei auta se jos koitat viettää kaiken ajan esikon kanssa.

ite mietin samoja asioita nyt kun kakkonen on tulossa, ja oon tullu siihen tulokseen että en jaksa murehtia, mitä elämä sitten on. se on meinaan just sitä mitä siitä ite lasten kanssa tekee. ei se muutu sillä vaikka kuinka suunnittelisin etukäteen miten aikani jaan.

sori jos kuulosti tylyltä.

 

[vieras]

Siitä haluaisin muistuttaa, että rakkauden määrä ei ole silleen vakio, että jos teille tulisi toinen lapsi, niin ekalle ei jotekin riittäiskään enää niin paljon rakkautta kuin ennen. Rakkautta riittää ihan kaikille lapsille, lisäksi sisaruksessa esikoinen saa ison lahjan, oman veikan/siskon, jonka kanssa on kiva leikkiä, opetella turvallisesti sosiaalisia taitoja ja jakaa kaikki asiat. Ikäeroa voi huoleti jättää vaikkapa 3 vuotta, se on vain hyvä juttu, niin et uuvuta itseäsi niin paljon. Meillä on 3 lasta, ikäeroa vanhimman ja nuoremman välillä 8 vuotta, ja tämä on ollut meille paras mahdollinen ratkaisu, ja lapsilla todellakin riittää paljon seuraa toisistaan.

 

[Isä26]

Tuo oli tuttu tilanne myös meidän perheessä. Epävarmuutta oli pitkään ilmassa, jopa raskausaikana, mutta heti syntymän jälkeen ihmettelimme, kuinka saatoimme edes olla niin skeptisiä! Antaa kohtalon johdattaa. Mielestäni ei ole järkevää vertailla muihin, jokainen pariskunta elää omaa elämäänsä ja rakentaa itse oman hyvinvointinsa :saint:

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Entäpä, jos tilanne olisi ap:n kuvaileman kaltainen? Vauva saisi "vain" perusasiat ja isompi "ekstraa". Miten tilanne muuttuisi, jos ikäeroa olisi enemmän? Silti vauva olisi vauva ja isompi isompi. Tai sitten isompi jäisikin ilman "ekstrojaan" ja pienempää paapottaisiin? Tai.. tai... tai...

Kyllä elämä opettaa, jollei muuta, niin hiljaa kävelemään. :saint:

Ei ole olemassa universaaleja vastauksia.

 

[ap]

Ihanan rohkaisevia viestejä.. Ehkä ikäero voikin olla suurempi...

 

[vieras]

itse olen sitä mieltä että jos lapsi ei saa sisarusta koskaan niin hän voi tulla siitä jopa katkeraksi jossain vaiheessa. ja aina pitäisi olla ulkopuolisia leikkikavereita hommaamassa. ehdottomasti kannatan sisaruksen hankkimista. meillä kaksi leikki-ikäistä ja en voisi kuvitellakaan että olisi vain yksi.

 

[4]

Jos perheen peruspuitteet on kunnossa, ei ole pelkoa, että lapsenne jäisi vailla rakkautta. Liiallinen pohdinta ei ole silloin hyvä, sillä lopputulos tulee jäämäänkin pohdinnan tasolle. Se on juuri niin kuin JONSERED Baroness of Bastardia sanoi, sitä joko hankkii toisen tai ei, siinä se. ps 4 lapsen äitinä löydän jokaiselle aikaa ja rakkautta ja lapset ovat kavereita keskenään.

 

[mun muru]

Itseä mietityttää samat asiat.. Mutta aion yrittää saada toisen lapsen jo ensi vuonna näihin aikoihin :-D Se ei poista sitä tosiasiaa.. että mua pelottaa. Mutta aion vain tehdä parhaani ja pitää monista hyvää lapsuutta tukevista periaatteista kiinni ja tinkiä muista asioista sitten. <3
Onnea valitsemallesi tielle!

 

[NellaLinnea]

Itse mietin samoja asioita kun meijän pikku kakkkosta ootin,mutta ihan turhaan...Kyllä se tullee meillä äiteillä jotenkin luonnostaan se rakkaus ja ajan jakaminen kahdelle...Meillä tosin esikoinen täyttää kesällä jo 6-vuotta joten ehkä meillä on vähän helpompi tilanne entäkö jos esikoinen oisi vielä taapero...Mutta jos nyt mietityttää niin odota vuosi pari ja katso sitten uudelleen.Mutta ihan turhaan murehtimmaan,kyllä sitä äiteillä rakkautta riittää kaikille :heart:

 

[aamuntorkku]

Oikeasti, toinen lapsi kannattaa "tehdä" sitten, kun tuntee todella olevansa siihen valmis
Toiset kokee niin aiemmin, toiset myöhemmin. Me olimme valmiit toiselle lapselle vasta esikoisen ehdittyä hieman isommaksi: ikäeroa tuli neljä vuotta. Ja ihan loistavasti on mennyt

 

[KiiajaVille]

Meillä on nyt 3 lasta.
Kyllä kaikille rakkautta riittää, mutta tottahan on se että nuorimmainen ei saa sitä huomiota mitä esimerkiksi esikoinen sai ollessaan vauva.

Ei olla hirveästi osoiteltu lamppua ja hoettu lamppu lamppu lamppu.

Meillä mustasukkaisuutta on esiintynyt mielestäni todella vähän. Esikoinen oli 1v4kk kun keskimmäinen syntyi. Siinä suhteessa ei mustasukkaisuutta ollut yhtään. Esikoinen oli mukana vauvanhoidossa alusta asti ja se hänelle suotiin.
Ehkä siinä se "avain" hyvään sisarussuhteeseen.

Kun nuorimmainen syntyi esikoinen oli 4v ja keskimmäinen vähän alle 3v.
Esikoinen tykkää vauvoista edelleen todella paljon ja haluaa ja saakin olla hoitamassa sen mitä haluaa.
Keskimmäinen oli aluksi innoissaan sitten tuli aika kun ei kiinnostanut yhtään eikä ottanut mitään kontaktia vauvaan.
Nyt taas sitten enemmän, hänkin haluaa ja saa olla hoitamassa sen mitä haluaa. Hieman pitää seurata vierestä kun otteet saattavat olla hieman rajuja välillä.

Hyvin meillä on mennyt, lapset on ainakin omasta mielestäni tyytyväisiä, voivat hyvin ja saavat rakkautta yllin kyllin, kaikki kolme.
Tilaa sydämessä vielä neljännellekin, saas nähä jos se meille suotaisiin..