T
"turhautunut"
Vieras
Kertokaa mulle onko tämä normaalia: (uusperhe kyseessä)
Kun teemme koko perheellä jotain, oli kauppareissu, uintireissu, tai yleensä olemista niin meidän 8 ja 4 vuotiaat ovat vähän väliä sättimässä toisiaan,valittaavat toistensa tekemisistä ja vertaavat kun tuo nyt nuin niin minäkin sitten (isompi tätä huomattavasti enemmän). Koko ajan saa olla sanomassa että ovat kunnolla. Pienempi paljon reippaampi ja iloisempi lapsi kun on vain itseään pienemmän sisaruksen kanssa yhteisissä menoissa.
Isompi löytää melkein joka asiasta valittamisen aihetta, ja lähtee esim. kauppareissulle ilman napinaa vain jos sieltä saa jotain spesiaalia. aina kun joku kiva homma loppuu niin kyselee jo seuraavan perään tai valitus alkaa. Kiinnittää pienimpiinkin asioihin huomiota mitä pienempi tekee, milloin ärsyttää ihan vain vieressä oleminen tai sitten joku leikki mitä ei jaksa kuunnella. Pomottaa ja ei tunnu tajuavan että muidenkin mielipiteitä täytyy kuunnella. Jos komentaa niin katsoo naama väärinpäin ja usein tuijottaa muualle, tai sitten jos hermo menee useasti toistuvan huonon käytöksen jälkeen ja korotetaan ääntä niin rupeaa itkemään. ja syy on aina muissa. leikkii vain pienemmän kanssa, ei ole hakeudu oman ikäiseen seuraan kuin vain harvoin.
pienemmälle ei ole muuta kun mustasukkaisuudesta johtuva kiukuttelu ja pienemmän estelyä (vauva myös perheessä). huomiota hakee jos on liian kauan omillaan. Positiivinen ja sanoo iloisia huomioita. auttelee jopa omatoimisestikin. mutta rooli muuttuu täysin kun on isomman kanssa, leikkivät hyvin joskus, mutta selkeästi purkaa vanhempiin kun ei ole saanut meiltä yhtään huomiota leikkiessään koko ajan isomman kanssa. kun olemme porukalla jossain niin pienempi jää isomman varjoon kun kaikki energia menee hänelle jutteluun ja valittamisen kuunteluun. sitten alkaa pienempikin riehua.
usein turhauttaa kun tuntuu että perheessä on kaksi leikki-ikäistä vaikka toinen on jo kahdeksanvuotta. järki sanoo että sen ikäisen pitäisi osata käyttäytyä paremmin kun monta vuotta nuoremman.
Uskon että itse jaksan pienemmän metkut paremmin koska voin komentaa häntä niin kuin parhaaksi näen tai näyttää hermostumiseni luonnollisesti. Vanhemman kohdalla ärsyttää yhtä paljon mutta pitää olla varovaisempi. En voi näyttää hermostumistani samallalailla vaikka kummallekin olisi aihetta. se tekee tilanteesta vielä epämiellyttävämmän. "varpaillaan omassa kodissa"
Kun teemme koko perheellä jotain, oli kauppareissu, uintireissu, tai yleensä olemista niin meidän 8 ja 4 vuotiaat ovat vähän väliä sättimässä toisiaan,valittaavat toistensa tekemisistä ja vertaavat kun tuo nyt nuin niin minäkin sitten (isompi tätä huomattavasti enemmän). Koko ajan saa olla sanomassa että ovat kunnolla. Pienempi paljon reippaampi ja iloisempi lapsi kun on vain itseään pienemmän sisaruksen kanssa yhteisissä menoissa.
Isompi löytää melkein joka asiasta valittamisen aihetta, ja lähtee esim. kauppareissulle ilman napinaa vain jos sieltä saa jotain spesiaalia. aina kun joku kiva homma loppuu niin kyselee jo seuraavan perään tai valitus alkaa. Kiinnittää pienimpiinkin asioihin huomiota mitä pienempi tekee, milloin ärsyttää ihan vain vieressä oleminen tai sitten joku leikki mitä ei jaksa kuunnella. Pomottaa ja ei tunnu tajuavan että muidenkin mielipiteitä täytyy kuunnella. Jos komentaa niin katsoo naama väärinpäin ja usein tuijottaa muualle, tai sitten jos hermo menee useasti toistuvan huonon käytöksen jälkeen ja korotetaan ääntä niin rupeaa itkemään. ja syy on aina muissa. leikkii vain pienemmän kanssa, ei ole hakeudu oman ikäiseen seuraan kuin vain harvoin.
pienemmälle ei ole muuta kun mustasukkaisuudesta johtuva kiukuttelu ja pienemmän estelyä (vauva myös perheessä). huomiota hakee jos on liian kauan omillaan. Positiivinen ja sanoo iloisia huomioita. auttelee jopa omatoimisestikin. mutta rooli muuttuu täysin kun on isomman kanssa, leikkivät hyvin joskus, mutta selkeästi purkaa vanhempiin kun ei ole saanut meiltä yhtään huomiota leikkiessään koko ajan isomman kanssa. kun olemme porukalla jossain niin pienempi jää isomman varjoon kun kaikki energia menee hänelle jutteluun ja valittamisen kuunteluun. sitten alkaa pienempikin riehua.
usein turhauttaa kun tuntuu että perheessä on kaksi leikki-ikäistä vaikka toinen on jo kahdeksanvuotta. järki sanoo että sen ikäisen pitäisi osata käyttäytyä paremmin kun monta vuotta nuoremman.
Uskon että itse jaksan pienemmän metkut paremmin koska voin komentaa häntä niin kuin parhaaksi näen tai näyttää hermostumiseni luonnollisesti. Vanhemman kohdalla ärsyttää yhtä paljon mutta pitää olla varovaisempi. En voi näyttää hermostumistani samallalailla vaikka kummallekin olisi aihetta. se tekee tilanteesta vielä epämiellyttävämmän. "varpaillaan omassa kodissa"
