Totuus suhteista

[-xix-]

Lukiessani tuli mieleen tällainen asia, josta luin muutama päivä takaperin. Ihmissuhteista on tullut jotain elämysmatkailuun verrattavissa olevia hyödykkeitä. En voi olla pitämättä syyllisenä nykyajan mediaa, jonka avulla meille syötetään jatkuvasti sitä kuvaa, että rakkaus olisi jotenkin elämys - ja vain se elämyksellinen kokemus määrittelee sen, kuinka rakastuneita olemme. Ja jos emme tällä hetkellä tunne rakastumsein huumaavaa tunnetta kumppaniimme, koemme itsemme jotenkin erilaiseksi.
Rakkausavioliitot ovat vasta nykyajan tuote. Ennen perhe muodostettiin mm. selviytymisen parantamiseksi. En sano, että rakkaus ei kuuluisi avioliittoon, mutta kyllä avioliitto on jotain muutakin kuin pelkkää rakkautta. Erot satuttavat vaikkei rakastaisi, koska meillä on yhä eloonjäämisviettiin perustuvia vaistoja, jotka hallitsevat elämäämme enemmän kuin osaamme arvatakaan. Täten "lauman jäsenen" menetys on raskasta, tuntematon pelottaa ym. Ne ovat kaikki perusasioita eloonjäämisessä. Nyky-yhteiskunta ei anna näille vaistoille tarpeeksi tilaa eikä ymmärrystä.

 

[Jussi2u]

Rakkausavioliitot ovat vasta nykyajan tuote.

Nykyaika (helpommin) mahdollistaa todelliset, siis rakkauteen pohjautuvat, parisuhteet ja avioliitot.

Mikään ei ole sen surkeampi tilanne kuin olla taloudellisessa tmv koukussa epätyydyttävässä suhteessa. Se on paljon surkeampaa kuin esim joutuminen syyttömänä vankilaan.

 

[Pessi Illuusia]

Rakkaus on jokaisessa ihmisessä itsessään. Sen voi kuvitella olevan totta, tunteakin todeksi, mutta yhtä hyvin se voi olla täydellistä harhaa. Rakkaus toimii kuin itsesuggestio. Olonsa saa siten helposti tuntumaan hyvältä, rakastuneelta. Todellisuudessa tunne saattaa olla vain tyytyväisyyttä, samaa mitä voi kokea vaikka turvallisuuden tunteena omassa kodissa, lämmössä ja erilaisina miellyttävinä tuntemuksina iholla.

Onko mielihyvä yhtä kuin rakastuminen? Entäpä jos siihen liitettäisiin ripaus välittämistä, olisiko rakkauden keitos valmis?

Miksi tällaisia ajatuksia rakkaudesta? Ilmeisesti nuorena kuvittelin olevani pohjattomasti rakastunut. Nautin ja kaipasin joskus niin, että sydäntä särki, olin pakahtua. Toisen tapaaminen tuotti suunnatonta iloa. Sitten vuosien myötä yhdessäelo muuttui elämänkokemusten, lasten ja arjenhuolienkin kautta välittämiseksi. Edelleen ajattelin ja välillä tunsinkin rakastavani. Yhdessä tekeminen, samanlainen maku ja nautinnot varmaan mieltyi mielesäni rakkaudeksi.

Sitten ihan yks kas kakki muuttui. Tajusin, ettei mies rakastanut minua. Sanoi niin, petti ja osoitti jopa vihaansa kaikin tavoin. Omien rakkauden harhaluulojeni kanssa olin solmussa. Se oli varsinainen pirun nyrkki!

Nyt vuosien myötä ymmärrän, millaista suggerointia sisälläni ja ajatuksissani tapahtui alusta alkaen, sain itseni uskomaan rakkauden harhaan. Tällä hetkellä en voisi kuvitellakaan rakastavani samaa miestä. Hänen olemuksensa kuvottaa, mikään hänessä ei miellytä, katse on tyhjä ja jäätävä, aistin jopa hänen epämiellyttävän tuoksunsa jo kaukaa. Voi kuvitella sen. Aivan samoin kuin joskus alussa muistan hänen tuoksuneen hyvälle. Osaan siis suggeroida itseni tuntemaan vastenmielisyyttä samaa ihmistä kohtaan. En ymmärrä, miten muka saatoin olla rakastunut, luulotella itselleni sellaista.

Ilmeisesti kokemus on opettanut, että ei ole mitenkään mahdotonta rakastaa ja vihata samaa henkilöä. Myöhemminkin sama kokemus on toistunut, tosin lievempänä. Jonkinlaista ihastumista seurasi tunne, ettei mies yhtään enää miellytä. Mielikuvaksi hänestäkin on jäänyt kummallinen outous. En voi edes tajuta, mikä hänessä silloin saattoi miellyttää.

Ilmeisesti sitä on vain suggeroinut itsensä rakastumaan ja rakastamaan, koska tunne-elämä on tarvinnut sellaista. Mutta mitään todellistahan se ei ole ollut.

Joskus tuntuukin, että ihmiset elävät rakkauttaan kuin viinistä ja hyvästä ruuasta nauttien. Siitä tulee hyvä, lämmin ja turvallinen olo.

 

[-xix-]

Rakkausavioliitot ovat vasta nykyajan tuote.

Nykyaika (helpommin) mahdollistaa todelliset, siis rakkauteen pohjautuvat, parisuhteet ja avioliitot.

Mikään ei ole sen surkeampi tilanne kuin olla taloudellisessa tmv koukussa epätyydyttävässä suhteessa. Se on paljon surkeampaa kuin esim joutuminen syyttömänä vankilaan.

En hyökännyt kommentillani rakkausavioliittoja vastaan. Mielestäni rakkaus kuuluu avioliittoon. Tarkoitukseni oli vain tähdentää sitä, että avioliitto on muutakin kuin rakkauden tunteita. Vasta nykyaikana on tosiaan mahdollistunut rakkauteen pohjautuvat avioliitot, mutta samalla se on mennyt paikoin liiallisuuksiin. Pelkkä rakkauden tunne ei voi kantaa koko suhdetta läpi ongelmien.. täytyy olla myös tahtoa jäädä selvittämään ongelmat ja elää läpi harmaidenkin aikojen. Kaikissa suhteissa on ongelmansa. Rakkaus monesti asettaa toisen ihmisen jalustalle, ja se ei yksinkertaisesti toimi, koska kaikissa on omat huonot puolensa - aivan niinkuin hyvätkin.

 

[realismia]

Tarkoitukseni oli vain tähdentää sitä, että avioliitto on muutakin kuin rakkauden tunteita.
...
Pelkkä rakkauden tunne ei voi kantaa koko suhdetta läpi ongelmien.. täytyy olla myös tahtoa jäädä selvittämään ongelmat ja elää läpi harmaidenkin aikojen. Kaikissa suhteissa on ongelmansa. Rakkaus monesti asettaa toisen ihmisen jalustalle, ja se ei yksinkertaisesti toimi, koska kaikissa on omat huonot puolensa - aivan niinkuin hyvätkin.

Aivan totta, avioliitto on niin paljon muutakin. Tietysti siihen kuuluu rakkaus, mutta alkuhuuman jälkeen usein puhutaan siitä että rakkaus on valinta. Silloinkin kun tuntuu että elämä on pelkkää arkea, tylsää puurtamista, ja se aviopuolisokin näyttää jotenkin harmaalta ja tylsältä voi silti valita pysyvänsä tämän rinnalla. Parempiakin hetkiä tulee kuten elämässä muillakin osa-alueilla. Läheisiä kuolee ja syntyy, työssä menee huonommin ja paremmin... Miten siis rakkaus ja avioliittokaan olisi pelkkää autuutta?

Tuo jalustalle asettaminen on todellakin yleistä alkuvaiheessa, KAIKKI toisessa on niin ihanaa. Likaiset sukatkin on kiva poimia lattialta ja pestä, myöhemmin kuten niin moni tietää tuo pieni tapa jättää sukat lojumaan sinne tänne saattaa ottaa todella hermoon. Vähän siis realistisuutta peliin!

 

[aivoliitosta]

Avioliiton käsite on muuten aika paljon aikaan sidottu, ainakin sen rakkauden osalta. Pääasiassahan sen tehtävä on ollut vahvistaa taloudellista ja sosiaalista statusta, joista edellistä se on edelleenkin.

Romanttinen avioliittokäsitys on suhteellisen tuore ihmishistoriassa. Tosin avioerojen suhteellisen suuret määrät rapauttavat koko ajan tuota avioliiton merkitystä takaisin pääasialliseksi käytännön instituutioksi.