Totuudenmukaisesti: onko äitiys todella ihanaa?

[on]

On. Ihaninta siinä on kasvaa yhdessä lasten kanssa, siinä tavallaan koko perhe opettaa kokoajan toisiaan ja sopeutuu uusiin elämäntilanteisiin ja siinähän sitä kasvetaankin yhdessä ja opitaan tuntemaan toisensa. Koko elämän ajan.

 

[-]

Jos olisin tiennyt mitä se on, en olisi ryhtynyt. Mutta pois en antaisi ikinä.

Se on 24/7.
Lapsi nyt 2v 4kk.

 

["vieras"]

Kyllä, äitiys on ihanaa. Vielä ihanampaa kuin koskaan kuvittelin .

Mun äitiyteen tosin vaikuttaa vieläkin se, että en ole ikinä halunnut mitään niin paljon kuin lapsiani, enkä meinannut heitä saada. Viiden lapsettomuusvuoden aikana ehdin puntaroida tosi tarkkaan, mitä elämältäni toivon ja odotan.

Onnekseni sain lopulta kolme lasta 2,5 vuoden sisällä. Elämä ei ole ollut helppoa (onko se kenelläkään?) ja matkaan on todellakin mahtunut päiviä, jotka vaihtaisin pois. Usein kaipaan yksinoloa, mutta tiedän, että sitä on vielä tulevina vuosina saatavilla. Parisuhde on tärkeysjärjestyksessä vähän sivussa, mutta toisaalta ilo ja vastuu yhteisistä lapsista yhdistää meitä vielä enemmän kuin mikään ennen. Useimpina päivinä meinaan tikahtua siitä onnesta, jonka perheeni on minulle tuonut. Päivän paras hetki on se, kun kurvaan päiväkodin pihaan lapsiani noutamaan.

Mun elämässä on ylitsepursuavasti rakkautta ja iloa. Tunnen itsei tärkeäksi, elämäni on täyttä ja merkityksellistä. Ihanaa kun saan seurata, millaisia tyyppejä lapsistani kasvaa!

 

[mnjaa]

on ja ei. niinhän ne muutkin asiat.

 

[kolmen kohta teinin äiti]

No ei lasten kanssa helppoa ole eikä aina niin kivaakaan, mutta ehdottomasti elämä lasten kanssa on antoisaa, tyydyttävää ja antaa sen tuntee, että olen tarpeellinen ja tärkeä.
Vähän niinkuin töissäkin - en sinne joka päivä riemusta kiljuen mene, mutta enpä olisi mielummin työtönkään.

 

[astrolabe]

Minusta se äitiys on koko ajan mukavampaa. Ite en niitten vauvojen kanssa osaa niinkään olla, mutta nää koululaiset ovat jotain ihan muuta.

 

["MiMeira"]

No ei lasten kanssa helppoa ole eikä aina niin kivaakaan, mutta ehdottomasti elämä lasten kanssa on antoisaa, tyydyttävää ja antaa sen tuntee, että olen tarpeellinen ja tärkeä.
Vähän niinkuin töissäkin - en sinne joka päivä riemusta kiljuen mene, mutta enpä olisi mielummin työtönkään.

Just näin. Olisin onneton ilman näitä kahta lastani, mutta eivät lapset automaattisesti onnettomista onnellisia tee.

Päiviin mahtuu sitä tunnetta että "ei, mä en kestä, enkö mä just sata kertaa sanonut että noin EI tehdä!!!" - mielessään haluais juosta ovesta ulos. Ja välillä juoksenkin, kun mies tulee töistä niin minä painun pitkälle lenkille. Mutta sitten sitä sellaista pakahduttavaa onnen tunnetta jota on niin vaikea selittää.... Kun ei ketään muuta ole koskaan niin paljon rakastanut.

Mutta en silti halua olla vain äiti, olen myös minä ihmisenä ominen menoineen jne, nainen, työntekijä, kaveri jne jne. En todellakaan kestäisi olla vain äiti.

 

["MiMeira"]

Niin ja se yksi ihana piirre lapsissa on, ne maailman ihmeet näyttäytyvät uudelleen meille. "Äiti kato! Mato! Perhonen! Muurahainen! Kuollut muurahainen!" jne

 

[MolliMelooni]

[QUOTE="MiMeira";26478895]Just näin. Olisin onneton ilman näitä kahta lastani, mutta eivät lapset automaattisesti onnettomista onnellisia tee.

Päiviin mahtuu sitä tunnetta että "ei, mä en kestä, enkö mä just sata kertaa sanonut että noin EI tehdä!!!" - mielessään haluais juosta ovesta ulos. Ja välillä juoksenkin, kun mies tulee töistä niin minä painun pitkälle lenkille. Mutta sitten sitä sellaista pakahduttavaa onnen tunnetta jota on niin vaikea selittää.... Kun ei ketään muuta ole koskaan niin paljon rakastanut.

Mutta en silti halua olla vain äiti, olen myös minä ihmisenä ominen menoineen jne, nainen, työntekijä, kaveri jne jne. En todellakaan kestäisi olla vain äiti.[/QUOTE]
[QUOTE="MiMeira";26478896]Niin ja se yksi ihana piirre lapsissa on, ne maailman ihmeet näyttäytyvät uudelleen meille. "Äiti kato! Mato! Perhonen! Muurahainen! Kuollut muurahainen!" jne [/QUOTE]

Juurikin näin, paitsi yhdellä lapsella ja ilman juoksua. =)

 

[--]

En oikein ymmärrä näitä vertailuja lapsiasaaneiden ja lapsettomien onnellisuuden välillä. Miksi toinen tapa elää olisi lähtökohtaisesti onnellisempi kuin toinen? Lopppujen lopuksi eikö se ole siitä kiinni, miten ihminen itse määrittelee onnellisuuden ja mitä hän elämältä haluaa?

 

["Freefall"]

Ei äitiys ole koskaan ollut mikään tavoite tai asia, jota kiihkeästi halusin. Elämä ennen lasta oli mahtavaa, täynnä seikkailuja ja uusia haasteita. Olin vapaa ja onnellinen.

Nyt ei ole mahdollista enää harrastaa samoja juttuja tai samalla intensiteetillä, mut sellaista se on. En voi sanoa että olisin onnellisempi nyt kuin ennen, elämä niin erilaista ettei niitä voi verrata. Toki olen tähänkin tyytyväinen, ihminen on sopeutava eläin.

 

[lucifer]

äitiyteen pätee sama kuin elämään yleensäkin, välillä se on helppoa ja ihanaa välillä ei. välillä satuttaa välillä ei, välillä. välillä se vain on.

 

[Minna77]

[QUOTE="vieras";26478492]Helppoa? Ei todellakaan.

Ihanaa? Pakko sanoa kolmen äitinä, että pääsääntöisesti kyllä.

Ilman lapsia olisin onnettomanpi ihminen, ihan varmasti. Nuo vie rahat hermot, järjen, ajan ja tilan, mutta antavat silti enemmän, kuin ottavat. Outoa.[/QUOTE]

Peesi, paitsi että on kaksi lasta.

 

["mami90"]

On ollut rankkaa, mutta en olisi ikinä uskonut että tykkään tästä niin paljon, että supistin opintojani jäädäkseni lasteni kanssa tuleviksi vuosiksi kotiin. Eli minun kohdallani äitiys on ollut aivan mielettömän ihanaa, olen löytänyt oman paikkani maailmassa

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";26478550]Tällastako se on? Olen varmaan kypsymätön, mutta minusta tämä video on rasittavaa katsottavaa. Ja video kestää vain 4 minuuttia, mutta jos tota olis koko arki... voiko mitään tehdä rauhassa, paitsi iltayön tunteina kun lapsi nukkuu? Onko koskaan hiljaista?

Kop, kop, kuka siellä? - Osa 12 - YouTube![/QUOTE]

No mutta siis eihän ne ikuisesti tuon ikäisiä ole

 

["Hmmm"]

Rehellisesti: vauva-aika oli rankkaa, ei yhtäkään kokonaista yötä vuoteen, jatkuvaa hampaiden tekoa jne. Mutta nyt 1v3kk taaperon kanssa elämä on ihanaa ja nautin joka hetkestä täysillä enkä vaihtaisi mitään pois meillä lapsettomuushoidot takana ja myönnän, että silti itku pääsi vauva-aikana, että mihin sitä on ryhtynyt. Ihminen sopeutuu ja pääasia, että jokainen on omassa elämässään onnellinen. Tuollaisessa tutkimuksessa ei ole mitään järkeä ja tutkimukset ovat aina kyseenalaisia, kun niissä on vain murto-osa ihmisiä mukana.

 

[viisikymppinen isoäiti]

äitiys on ihanaa. en siitä luopuis. toki siihen liittyy omat huolensa ja murheensakin. helpointa on silloin kun lapset on tuollaisia alle 12 vuotiaita ja murkkuikä on se pahin.

 

["Miia"]

Lapset on tärkeintä elämässäni, ikinä en niistä luopuis Paljon enemmän ne antaa kuin ottaa! Ei ois muuten kolmea putkeen tullut tehtyä

 

["MiMeira"]

Kyllä mä ainakin olen aina ehtinyt syödä, juoda kahvia, lukea päivän lehdet jne. Tottakai omaa aikaa on vähemmän. Mulle itselleni rasittavinta aikaa on ehkä ollut tuo yhden vuoden ikä, kun vauvalle tulee eroahdistus ja roikkuu lahkeessa koko ajan, ruoanlaitto on hankalaa jne jne ja toinen osoittaa omaa tahtoaan itkulla ja kiukulla eikä osaa vielä puhuakaan. Niin ja tietty noi isomman uhmat.... Mutta ne on vaan vaiheita ja menee ohi. Vähän aikaa sitten oli kiukkua pursuva 5v ja lasheessa roikkuva taapero - Nyt on taas tuollainen iso ja osaava 5v ja touhukas puoltoista vuotias seuraavia vaiheita odotellessa nautitaan tästä.

 

[Nellien]

joku viisas joskus sanoi että elämä on kuin ruusuilla tanssimista ei niinkään niillä terälehdillä vaan niillä piikeillä... kuvaa aika hyvin musta lapsi perhearkea etenkin erityislapsen kanssa. Kaikki takkuaa vaikka kuinka tekisit työtä. kyllä ne vaaleanpunaiset lasit ovat ajat sitten hävinneet. Mutta mä luulen että on myös niin helppoja lapsia niin että joku voiskin sanoa että ei kun niillä terälehdillä

esikoisen ollessa pienempi ihmettelin että miten joku voi sanoa nauttivansa äitiydestä, syykin selvisi myöhemmin kaikilla ei ole lapsen kanssa elämä niin hankalaa. Mutta hankaluuskin sai nimen adhd+aistiyliherkkyys... oli ikäänkuin työkaluja ymmärtää tilannetta paremmin. En ois lähtenyt tähän jos oisin tiennyt mitä tuleman pitää.. enkä varsinaisesti suosittele tätä kellekkään.

Mutta haastavuudesta huolimatta en antais pois <3

 

["aloittaja"]

up

 

[Anatolia]

Äitiys on ihanaa.

Lapset on mulle maailman tärkein asia.

Mutta mukava elämä mulla oli ennen lasten saamistakin. En voi väittää, että elämäni olisi saanut sisältöä ja merkityksen vasta sitten, kun äidiksi tulin. Eivät lapset ole nytkään elämäni ainoa sisältö.

Hetkeäkään en ole lasten hankkimista katunut. Kaksi niitä jo on ja ihan pian kolme.

 

["Kifa"]

Olin onnellinen lapsettomanakin. Mutta nyt kun tuo pikkuinen joka päivä opettaa minua näkemään maailman uusin silmin niin täytyy vain sanoa että jos jostain olen äitiyden myötä joutunut luopumaan niin parempaa olen saanut tilalle.

 

[Lilii lisänimetön]

En koe että äitiys on erityisen ihanaa. En kuitenkaan kadu mitään ja lapset ovat elämäni tärkein asia - heti minun itseni jälkeen. Mutta äitiys... ei ei. Jokin siinä ei liity minuun lainkaan.

 

[nuusa]

Helppoa se ei ainakaan ole, eikä aina ihanaakaan. Mutta oikein hankalan päivän jälkeen kun katsot nukkuvaa lasta... Se rakkauden, ylpeyden ja yhteenkuuluvuuden tunne on aivan käsittämätöntä.