Tosi vaikea tilanne nyt täällä .Apua kaipaan.

[todella masentunut]

Eli tilanne se että mentiin naimisiin puotoista vuotta sitten .sitä ennen seurusteltiin 2 vuotta ja oltiin asuttu yhdessä 7 kk.meillä uusioperhe ja lapset välillä 10-13.v.
nyt vaan tuntuu niin pahalta...mies nukkunut melkein häistä saakka poikansa alakerrossängyssä.poika 13-vuotias ja vain pyytäessäni tulee viereeni ..noin kerran kuussa jos sitäkään.
muutenkaan meillä ei tunnu olevan yhteistä kuin tämä talo ja laina.Yhtään ei halua panostaa meidän yhdessäoloon ja emme käy /ole missään yhdessä.Hän on kaiken aikaa vapaa-ajan pojan jääkiekkkoharrastuksessa mukana ja kaiket viikonloput menee siellä plus 3-4 iltaa viikolla.
Olen itkenyt hänelle että olen yksin öin ja päivin ja tuntuu että minut on huijattu naimisiin.läheisyydenkaipuu on aivan kamalaa ja nyt tuntuu että on aivan sama vaikka tämä loppu ihan virallisesti.
kotona ollessan mies nukkuu tai sitten viettää aikaa muuten yksin.mitään muuta ei puhu kuin että öljyä on tilattu tai kaupassa käyty.Saunoo yksin ,syö yksin ,nukkuu yksin kaikki yksin.
poika asuu mummolassa koska äitinsä jätti hänet vauvana ja mies ei pystynyt hoitamaan poikaa yksin.Poika olisi voinut muuttaa meille ,muttei halunnut kun on vauvasta asti asunut mummolassa ja mummo ja pappa kuin huoltajia ja vanhempia pojalle.mies myös välillä syyttää minua siitä että poika ei asu täällä.Jos olen kieltänyt tai muuten ollut sanomatta vaikka hei saan siitä heti neg.palautetta.olen vain ajatellut että kaikilla samat säännöt lapsilla.
Tosi vaikea tilanne ja olen todella ahdistunut tähän kaikkeen.
Tuntuu että ei minua rakasteta ja välillä haluaisin vai pakata kassin ja lähteä...mutta minne tästä nyt sitten ?

 

[ap]

siis mies ei tule viereeni ...ei poika

 

[Mrs Shillelagh]

Poikien isät on maskuliinisia, ja niitä kiinnostaa vain lätkä ja autot. Ei ne mitään läheisyyttä halua. Karkotat vaan kauemmas kinuamalla.

 

[ol]

Ansaitset parempaa, jätä tuommoinen mies tai pikkupojaltahan tuo kuulostaa...

 

[vieras]

Onko miehen käytös sua kohtaan ollut ennen erilaista? Millaista?
Jos on niin kannattaa ihan suoraan ottaa puheeksi, että miksi muutos??

 

[*]

Koita käänteistä psykologiaa. Et itke, et vingu, et ruinaa. Keksit itsellesi paljon tekemistä ja menoja. Puhut vain välttämättömät miehen kanssa, vaikutat kiireiseltä ja omaa elämää elävältä. Siinä vaiheessa mies huomaa että olet muuttunut. Et ruikuta perään vaan viihdyt itseksesi. Silloin mies taas kiinnostuu ja lähtee kalastamaan sua takaisin.

 

[ap]

Onko miehen käytös sua kohtaan ollut ennen erilaista? Millaista?
Jos on niin kannattaa ihan suoraan ottaa puheeksi, että miksi muutos??

Enne häitä oli erillaista.häiden jälkeen sitten pikkuhiljaa alkoi tälläinen.Tunnen itseni yhdeksi huonekaluista tai joksikin itsestäänselvyydeksi.Ja tuosta kinuamisesta:En kinua .olen vain esittänyt toiveen että nukkuisi vieressäni kuten useimmat juuri naimisiinmenneet .En vain ymmärrä tätä koko pakkaa.Mikä avioliitto tälläinen on?
Olen aina ajatellut että jos naimisiin menee ja ihan oikeasti toista rakastaa haluaa olla hänen lähellään ja viettää edes joskus kahdenkeskistä aikaa hänen kanssaan.
En ole mielestäni mikään roikkuja ja anna toiselle tilaa olla yksin ja harrastuksissa ym .ja itsekkin haluan omaa aikaa myös.Mutta jos toinen ei halua olla yhtään toisen puoliskon kanssa tuntuu se kyllä vähän kummalliselta.
Minulla on sellainen tunne ,että olen vangittu.Mitään en saa omalta mieheltäni ,mutten myöskään voi mennä kenenkään muun luokse(Vaikkei sellaista olekkaan ainakaan vielä koska olen naimisissa.

 

[ap]

Koita käänteistä psykologiaa. Et itke, et vingu, et ruinaa. Keksit itsellesi paljon tekemistä ja menoja. Puhut vain välttämättömät miehen kanssa, vaikutat kiireiseltä ja omaa elämää elävältä. Siinä vaiheessa mies huomaa että olet muuttunut. Et ruikuta perään vaan viihdyt itseksesi. Silloin mies taas kiinnostuu ja lähtee kalastamaan sua takaisin.

Itse asiassa olen juuri tuota taktiikkaa kokeillutkin jo yli kuukauden huonoin tuloksin.Täytyy varmaan lähteä tansseihin tai jonkun miespuolisen luo kylään.Jos olen tässä kotona ei mikään muutu.

 

[LisaMarie]

Minua mietityttää, että miksi miehellesi tuli edellinen ero? Monesti käy niin, että ongelma, josta ero aiheutuu, kulkee mukana suhteesta toiseen, jos sitä ei tietoisesti pysähdytä käsittelemään pois ja mulle tulee mieleen, että syynä olisi ollut juuri miehen kyvyttömyys liittyä perheeseen.
Minusta tuokin, että on laittanut pojan kokonaan sumaan mummolaan viittaa jonkunlaiseen kyvyttömyyteen ottaa itsenäistä vastuuta perhe-elämästä. Luonnollista on, että tarvitsee varmasti paljon apua, jos yllättäen jää yksin vauvan kanssa, mutta että lapsi jää pysyvästi asumaan isovanhemmille, tulee mieleen dominoiva äiti, joka ei usko että poika kykenisi hoitamaan omaa lastaan ja poika joka uskoo tämän eikä osaa edes yrittää kuulua mihinkään perheeseen muuta kuin "huonekaluna".

 

[vieras]

miksi menit ees naimisiin?

 

[*]

Koita käänteistä psykologiaa. Et itke, et vingu, et ruinaa. Keksit itsellesi paljon tekemistä ja menoja. Puhut vain välttämättömät miehen kanssa, vaikutat kiireiseltä ja omaa elämää elävältä. Siinä vaiheessa mies huomaa että olet muuttunut. Et ruikuta perään vaan viihdyt itseksesi. Silloin mies taas kiinnostuu ja lähtee kalastamaan sua takaisin.

Itse asiassa olen juuri tuota taktiikkaa kokeillutkin jo yli kuukauden huonoin tuloksin.Täytyy varmaan lähteä tansseihin tai jonkun miespuolisen luo kylään.Jos olen tässä kotona ei mikään muutu.

Okei, no sitten ei miehen puolelta ole kyse pelkästään ohimenevästä kyllästymisestä. Jotain vakavampaa tuntuisi olevan menossa, olisi hyvä jos saisit miehen juttelemaan asiantuntijalle koska olet ihan oikeassa. Tuo teidän tilanne ei ole kunnon parisuhde.. Minä en pidemmän päälle pystyisi elämään noin, enkä suosittele sitä sinullekaan. Vanhempana saattaisit olla melkoisen katkera. Koita puhua miehellesi keskusteluavusta tms. Jos ei suostu niin sitten olet itsekäs ja lähdet etsimään kunnon tasapainoista parisuhdetta muualta. Aivan turhaan tuhlaat Tsemppiä elämänmuutokseen, ansaitset onnen!

 

[Uudi]

Ei ole oikein tuollainen ei. Voisitko hakia keskusteluapua jostain, että saisit purettua pahaa oloasi. Ehkä sieltä osattaisiin antaa ammatti-ihmisten neuvoja. Voimia sinulle, varmaan tuntuu pahalta. :hug:

 

[LisaMarie]

Ja mulle tuli lisää ajatuksia. Sanoit, että lapsen äiti jätti pojan, kun poika oli vauva. Toisinsanoen edellinen vaimo/tyttöystävä lähti just kun piti perustaa perhe. Jospa mies pelkää samaa eikä uskalla tulla lähelle, koska ei halua tulla uudelleen hylätyksi. Hylätyksitulemisen pelko saa ihmisen tekemään uskomattomia asioita.

 

[ap]

Koita käänteistä psykologiaa. Et itke, et vingu, et ruinaa. Keksit itsellesi paljon tekemistä ja menoja. Puhut vain välttämättömät miehen kanssa, vaikutat kiireiseltä ja omaa elämää elävältä. Siinä vaiheessa mies huomaa että olet muuttunut. Et ruikuta perään vaan viihdyt itseksesi. Silloin mies taas kiinnostuu ja lähtee kalastamaan sua takaisin.

Itse asiassa olen juuri tuota taktiikkaa kokeillutkin jo yli kuukauden huonoin tuloksin.Täytyy varmaan lähteä tansseihin tai jonkun miespuolisen luo kylään.Jos olen tässä kotona ei mikään muutu.

Okei, no sitten ei miehen puolelta ole kyse pelkästään ohimenevästä kyllästymisestä. Jotain vakavampaa tuntuisi olevan menossa, olisi hyvä jos saisit miehen juttelemaan asiantuntijalle koska olet ihan oikeassa. Tuo teidän tilanne ei ole kunnon parisuhde.. Minä en pidemmän päälle pystyisi elämään noin, enkä suosittele sitä sinullekaan. Vanhempana saattaisit olla melkoisen katkera. Koita puhua miehellesi keskusteluavusta tms. Jos ei suostu niin sitten olet itsekäs ja lähdet etsimään kunnon tasapainoista parisuhdetta muualta. Aivan turhaan tuhlaat Tsemppiä elämänmuutokseen, ansaitset onnen!

Kiitos.Tämä antoi voimia minulle.Jos noita lapsia ei olisi tuossa niin peiton alla itkisin itteni henkihieveriin.Nyt on pakko jaksaa,

 

[ap]

miksi menit ees naimisiin?

miksi naimisiin mennään?Rakkaudesta.Miehen motiiveista en kyllä tiedä miksi meni.

 

[Uudi]

:hug: :hug: AP:lle :hug: :hug: :heart: Sinulle voimahaleja ja voimia hakea apua.

 

[ap]

Ja mulle tuli lisää ajatuksia. Sanoit, että lapsen äiti jätti pojan, kun poika oli vauva. Toisinsanoen edellinen vaimo/tyttöystävä lähti just kun piti perustaa perhe. Jospa mies pelkää samaa eikä uskalla tulla lähelle, koska ei halua tulla uudelleen hylätyksi. Hylätyksitulemisen pelko saa ihmisen tekemään uskomattomia asioita.

pojan äiti ei piitannut yhtään pojasta.jätti hoitamatta ym.Eron jälkeen löysi uuden kihlatun...naisen ,josta jo aikaa sitten eronnut.

 

[ap]

Minua mietityttää, että miksi miehellesi tuli edellinen ero? Monesti käy niin, että ongelma, josta ero aiheutuu, kulkee mukana suhteesta toiseen, jos sitä ei tietoisesti pysähdytä käsittelemään pois ja mulle tulee mieleen, että syynä olisi ollut juuri miehen kyvyttömyys liittyä perheeseen.
Minusta tuokin, että on laittanut pojan kokonaan sumaan mummolaan viittaa jonkunlaiseen kyvyttömyyteen ottaa itsenäistä vastuuta perhe-elämästä. Luonnollista on, että tarvitsee varmasti paljon apua, jos yllättäen jää yksin vauvan kanssa, mutta että lapsi jää pysyvästi asumaan isovanhemmille, tulee mieleen dominoiva äiti, joka ei usko että poika kykenisi hoitamaan omaa lastaan ja poika joka uskoo tämän eikä osaa edes yrittää kuulua mihinkään perheeseen muuta kuin "huonekaluna".

Suunnittelimme että poika muuttaa tänne kun yhteen mentiin.huone sisustettiin ja koulupaikka varmistettiin.sitten kesällä juuri ennen koulun alkua poika sanoi ettei haluakkaan.mummokin oli jotenkin aikahteleva kun pojan muutto läheni.Mies sitten laittoi minun syyksi sen ettei poika halunnut meille.Itse en omasta mielestäni ollut tehnyt mitään pahaa pojalle...tai aiheuttanut tätä mielen kääntymistä,

 

[LisaMarie]

Ja mulle tuli lisää ajatuksia. Sanoit, että lapsen äiti jätti pojan, kun poika oli vauva. Toisinsanoen edellinen vaimo/tyttöystävä lähti just kun piti perustaa perhe. Jospa mies pelkää samaa eikä uskalla tulla lähelle, koska ei halua tulla uudelleen hylätyksi. Hylätyksitulemisen pelko saa ihmisen tekemään uskomattomia asioita.

pojan äiti ei piitannut yhtään pojasta.jätti hoitamatta ym.Eron jälkeen löysi uuden kihlatun...naisen ,josta jo aikaa sitten eronnut.

On olemasa ihmisläji, joka ei osaa elää "normaalissa", tasapainoisessa ihmissuhteessa. Jospa miehesi kuuluu heihin? Eli etsii itselleen aina kumppanin, jonka kanssa juttu ei voi toimia ja sitten kun kumppani on "normaali" hän itse ei osaa toimia. Kun ihminen elää pitkään epänormaaleissa oloissa, hän alkaa pitää epänormaalia normaalina ja normaalia epänormaalina ja parisuhde on aina se juttu, joka jotenkin kärjistetysti esiintuo tunne-elämän ongelmat.
Siihen löytyy yleensä joku syy, jonka voi käsitellä pois, kunhan sen löytää.
Nyt saimme tietysti kuulla vain sinun näkökulmasi asiaan, mutta mies voi tosiaan tarvita terapiaa jonkun (hylkäämiseen liittyvän?) trauman käsittelyyn ja suhteenne tarvitsee melkovarmasti ulkopuolista apua muuttuakseen normaaliksi.

 

[ap]

Ja mulle tuli lisää ajatuksia. Sanoit, että lapsen äiti jätti pojan, kun poika oli vauva. Toisinsanoen edellinen vaimo/tyttöystävä lähti just kun piti perustaa perhe. Jospa mies pelkää samaa eikä uskalla tulla lähelle, koska ei halua tulla uudelleen hylätyksi. Hylätyksitulemisen pelko saa ihmisen tekemään uskomattomia asioita.

pojan äiti ei piitannut yhtään pojasta.jätti hoitamatta ym.Eron jälkeen löysi uuden kihlatun...naisen ,josta jo aikaa sitten eronnut.

On olemasa ihmisläji, joka ei osaa elää "normaalissa", tasapainoisessa ihmissuhteessa. Jospa miehesi kuuluu heihin? Eli etsii itselleen aina kumppanin, jonka kanssa juttu ei voi toimia ja sitten kun kumppani on "normaali" hän itse ei osaa toimia. Kun ihminen elää pitkään epänormaaleissa oloissa, hän alkaa pitää epänormaalia normaalina ja normaalia epänormaalina ja parisuhde on aina se juttu, joka jotenkin kärjistetysti esiintuo tunne-elämän ongelmat.
Siihen löytyy yleensä joku syy, jonka voi käsitellä pois, kunhan sen löytää.
Nyt saimme tietysti kuulla vain sinun näkökulmasi asiaan, mutta mies voi tosiaan tarvita terapiaa jonkun (hylkäämiseen liittyvän?) trauman käsittelyyn ja suhteenne tarvitsee melkovarmasti ulkopuolista apua muuttuakseen normaaliksi.

Näin varmaan jotensakkin asia on .Mutta minua kyllä ihmetyttää se että jos rakastaa jotakuta ja huomaa että tekee tälle käytöksellään tosi pahan mielen ja masennuksen niin eikö silloin muuta käyttäytymistään tai ainakin edes yritä.
ikinä enne en ole ollut näin kylmässä suhteessa ennen .
olen ollut naimisisa alkoholistin kanssa ja saanut siinä liitossa kaksi lastakin ...mutta mis edes jotenkin välitti vaikkakin pullostaan enemmän ja koitti muuttua vaikkei sitten lopuksi siihen pystynytkään.
Nyt ei ole viina ongelmana vaan täysi haluttomuus kaikkeen yhdessäoloon mikä kohdistuu vastavihittyyn vaimoon.
olen ajatellut että tälläistä olisi jossain vanhassa väljähtyneessä liitossa ehkä seksin puoleen ...mutta siinäkin varmasti molemmat puolisot kuitenkin rakastaisivat toisiaan ...tai olisivat ainakin kasvaneet yhteen.

 

[LisaMarie]

J

.

olen ollut naimisisa alkoholistin kanssa ja saanut siinä liitossa kaksi lastakin ...mutta mis edes jotenkin välitti vaikkakin pullostaan enemmän ja koitti muuttua vaikkei sitten lopuksi siihen pystynytkään.
Nyt ei ole viina ongelmana vaan täysi haluttomuus kaikkeen yhdessäoloon mikä kohdistuu vastavihittyyn vaimoon.

:hug:
Älä loukkaanu, mä kommentoin suoraan oman kokemuksen pohjalta; jospa se oletkin sinä, jolla on se katastrofimagneetti otsassa. Me alkoholistejen puolisot ollaan siitä outo laji, että me ei oikeasti osata elää normaalissa parisuhteessa. kerta toisensa jälkeen haalitaan hiukan edellistä pahempi katastrofi ja ollaan aina yhtä ihmeissään, kun se ei parantunut hellässä hoivassamme tai sitten eletään siinä yhdessä tuhoavassa suhteessa pästämättä irti.
Alkoholistin sijaan olet nyt vaan törmänny johonkin muuhun katastrofiin, mutta kun meilä on se katastrofimagneetti kyltti otsassa ja ei oikein edes tiedetä, mitä normaali ja tasapainoinen suhde on.
Mä itse olen sitä lajia, joka ei osannu päästää irti, eli 17 vuotta juovan alkoholistin kanssa ja mulla on ystävä, joka taas oli tätä lajia, joka vaihtoi aina miestä, mutta kun ne omat tunnesotkut oli selvittämättä, piti aina löytää sellainen katastrofi, josta voi valittaa ja johon kohdistaa oma tuska; hänellä on 4 lasta, kaikilla eri isä, 3. avioliitto menossa ja ollu 7 kertaa kihloissa.
Tänään molemmilla on tieto siiutä, että se johtuu kyvyttömyydestä rakastaa itseään, että hankkiutuu aina suhteeseen (täysin alitajuisesti siis, tietämättään) jossa tulee hylätyksi. Se on tuttua ja turvallista.
Vaikka nykyinen miehesi ei ole alkoholiosti. al-anon tyhmä voisi silti auttaa sinua ymärtämään mitä on tapahtunut, miten olet taas pätynyt suhteeseen, jossa joku muu menee aina ohitsesi.

 

[ap]

J

.

olen ollut naimisisa alkoholistin kanssa ja saanut siinä liitossa kaksi lastakin ...mutta mis edes jotenkin välitti vaikkakin pullostaan enemmän ja koitti muuttua vaikkei sitten lopuksi siihen pystynytkään.
Nyt ei ole viina ongelmana vaan täysi haluttomuus kaikkeen yhdessäoloon mikä kohdistuu vastavihittyyn vaimoon.

:hug:
Älä loukkaanu, mä kommentoin suoraan oman kokemuksen pohjalta; jospa se oletkin sinä, jolla on se katastrofimagneetti otsassa. Me alkoholistejen puolisot ollaan siitä outo laji, että me ei oikeasti osata elää normaalissa parisuhteessa. kerta toisensa jälkeen haalitaan hiukan edellistä pahempi katastrofi ja ollaan aina yhtä ihmeissään, kun se ei parantunut hellässä hoivassamme tai sitten eletään siinä yhdessä tuhoavassa suhteessa pästämättä irti.
Alkoholistin sijaan olet nyt vaan törmänny johonkin muuhun katastrofiin, mutta kun meilä on se katastrofimagneetti kyltti otsassa ja ei oikein edes tiedetä, mitä normaali ja tasapainoinen suhde on.
Mä itse olen sitä lajia, joka ei osannu päästää irti, eli 17 vuotta juovan alkoholistin kanssa ja mulla on ystävä, joka taas oli tätä lajia, joka vaihtoi aina miestä, mutta kun ne omat tunnesotkut oli selvittämättä, piti aina löytää sellainen katastrofi, josta voi valittaa ja johon kohdistaa oma tuska; hänellä on 4 lasta, kaikilla eri isä, 3. avioliitto menossa ja ollu 7 kertaa kihloissa.
Tänään molemmilla on tieto siiutä, että se johtuu kyvyttömyydestä rakastaa itseään, että hankkiutuu aina suhteeseen (täysin alitajuisesti siis, tietämättään) jossa tulee hylätyksi. Se on tuttua ja turvallista.
Vaikka nykyinen miehesi ei ole alkoholiosti. al-anon tyhmä voisi silti auttaa sinua ymärtämään mitä on tapahtunut, miten olet taas pätynyt suhteeseen, jossa joku muu menee aina ohitsesi.

En loukkaannu...näin se varmaan menee.Sen olen huomannut itsestäni ,etten osaa pitää puoliani.alistun aina liian helposti ja ajattelen että kyllä se tästä.Kuitenkaan mikään ei muutu ennenkuin otan itse ohjat käsiini ja itse muutan eläämääni jos ei toinen siihen suostu tai kykene.
Niin kamalalta kuin tä,ä jostakusta tuntuukin niin olen nyt saanut TARPEEKSENI tästä pallpna olemisesta ja jos ei täällä meillä pia muutosta miehen osalta tapahdu ojennan hänelle ihan tosissani avioerohakemuksen.saa ihan itse täyttää.ja jos ei täytä ..täytän sitten minä.

 

[LisaMarie]

J

.

Kuitenkaan mikään ei muutu ennenkuin otan itse ohjat käsiini ja itse muutan eläämääni

:flower: Tuon ymmärtäminen on ensimmäinen askel parempaan elämään ihan jokaisella ja kaikessa yksinkertaisuudessaan se on NIIN vaikeaa tajuta! :hug:

 

[ap.]

Te jotka olette olleet kauan naimisissa .Onko totta että suhde ,avioliitto voi olla mukamas välillä tälläistä .Ihan oikeasti.mies näkee kuinka kärsin ja silti ei tee mitään mikä muuttaisi tilanteen.Jos otan asian puheeksi sanoo vain että :Olet tosi hankala ihminen.
Mutta ei avioliitto tosiaankaan ole kunnossa ja masennun koko ajan vain enemmän.Itku kurkussa koko ajan ,töissä ,kotona ,lasten kanssa.
Mitä ihmettä minun pitää tehdä?Lähteä vain?

 

[LisaMarie]

Te jotka olette olleet kauan naimisissa .Onko totta että suhde ,avioliitto voi olla mukamas välillä tälläistä .Ihan oikeasti.mies näkee kuinka kärsin ja silti ei tee mitään mikä muuttaisi tilanteen.Jos otan asian puheeksi sanoo vain että :Olet tosi hankala ihminen.
Mutta ei avioliitto tosiaankaan ole kunnossa ja masennun koko ajan vain enemmän.Itku kurkussa koko ajan ,töissä ,kotona ,lasten kanssa.
Mitä ihmettä minun pitää tehdä?Lähteä vain?

Välillä. Mutta se välillä kestää ehkä 2 päivää, sitten MOLEMMILLA on terveessä parisuhteessa jo kova tarve selvittää mikä on ongelma, miksi suhde ei toimi.

OK, on toimivia parisuhteita, joissa ei nukuta samassa huoneessa, mutta se tapahtuu yhteisestä sopimuksesta ja yhteisymmärryksessä esim. toisen kuorsaamisen takia. Se että ei pystytä puhumaan mistän eikä mitenkään ei ole normaalia ja sitä ei pidä hyväksyä. On kovin erilaisia ja eritavoin toimivia parisuhteita, mutta ne toimivat yhteisellä sopimuksella, ei niin, että toinen tekee yksipuolisia ratkaisuja.