vaikea tilanne..

[vieras]

en tiedä mitä pitäisi tehdä..muutimme vastikään uudelle paikkakunnalle miehen töiden vuoksi. minun piti saada täältä työpaikka mutta en saanutkaan ja joudun käymään nyt viikot entisellä paikkakunnalla töissä jonne on yli 300km matkaa, mies opiskelee lisäksi vielä viikonloppuisin ja koulutuspaikka on yli 100 km päässä. ajelemme ees taas ja rahat kuluu bensoihin, yhteistä aikaa ei ole ja muutenkin suhde tuntuu ihan kuolleelta. olemme monesti puhuneet erosta mutta aina päättäneet kuitenkin pysyä yhdessä. nyt vasta kuitenkin sisäistin että mulla ei yksinkertaisesti ole enää niitä tunteita joita aviomiestä kohtaan pitäisi tuntea. seksi ei maistu ja en en tunne mitään hellyyttä miestä kohtaan. mies vaan haluaisi pysyä yhdessä vaikka mikä olisi, vähän niinkuin pitkittää vaan väistämätöntä. emme haluisi muutta kun lapset ovat muuttaneet jo niin monesti ja en tiedä miten se vaikuttaa heihin..tuntuu ettei mitään pysyvää ole ja kaikki on ihan sekaisin.

 

[Aamuäree]

Pitäiskö sun(tai teidän) keskustella ihan jonkun parisuhdeterapeutin/psykologin kanssa?

Tai jos sulla on vaan kova stressi? Kyllähän se tuollaisesta edestakaisin suhaamisesta jo yksistäänkin tulee!

Toisaalta , miten ikinä asianne järjestättekään, niin onhan se lapsille parempi. Huonompi se heidän kannaltaan on, että vanhemmat ovat tytymättömiä tilanteeseen. Kyllä sen ilmapiirin aistii.

 

[vieras]

Pitäiskö sun(tai teidän) keskustella ihan jonkun parisuhdeterapeutin/psykologin kanssa?

Tai jos sulla on vaan kova stressi? Kyllähän se tuollaisesta edestakaisin suhaamisesta jo yksistäänkin tulee!

Toisaalta , miten ikinä asianne järjestättekään, niin onhan se lapsille parempi. Huonompi se heidän kannaltaan on, että vanhemmat ovat tytymättömiä tilanteeseen. Kyllä sen ilmapiirin aistii.

miten mä san miehen ymmärtämään loukkaamatta häntä että ei tämä vaan toimi enää.

stressiä kyllä on, mutta tähän ei auta mikään...tilanne on mikä on ja pakko vaan yrittää.

 

[Aamuäree]

:hug:

Ei kai siinä auta muu kun keskustella. Eikä haittaa vaikka itku pääsis, mutta selvittelyähän tuo vaatii.

Tiedätkös, että ei ole mikään pakko vaan sinnitellä ja siirtää aina muitten tarpeet etummaisiksi? Pitkittynyt stressi altistaa masennukselle, kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Kovasti suosittelisin että ainakin sinä itse nyt kävisit alkuun purkamassa ja jäsentelemässä tuntojasi psykologin puheilla. Sitten voi olla jo helpompi puhua miehenkin kanssa.

Ei oo äitinä olo helppoa :/

 

[vieras]

:hug:

Ei kai siinä auta muu kun keskustella. Eikä haittaa vaikka itku pääsis, mutta selvittelyähän tuo vaatii.

Tiedätkös, että ei ole mikään pakko vaan sinnitellä ja siirtää aina muitten tarpeet etummaisiksi? Pitkittynyt stressi altistaa masennukselle, kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Kovasti suosittelisin että ainakin sinä itse nyt kävisit alkuun purkamassa ja jäsentelemässä tuntojasi psykologin puheilla. Sitten voi olla jo helpompi puhua miehenkin kanssa.

Ei oo äitinä olo helppoa :/

miten mä saan itelleni voimia pitää päätökseni että haluan erota..aina mies saa jotenkin mun pään käännettyä ja taas vähän aikaa on kaikki ok. sitten se taas tulee että ei tämä toimi..rakastan miestäni mutta en sillä tavalla kuin pitäisi. lähinnä sitä että miten hän selviää jos jätän hänet, tiedän kuitenkin että hän rakasta minua aidosti. ja lapset tietenkin, ne ovat isänsä tyttöjä kumpikin.

maksaako nuo perheterapeutit jotain...

 

[Aamuäree]

Ainakin tk psykologit on maksuttomia, mielenterveystoimistosta en tiedä.
Ja ainakin yksi parisuhdeterapia olis ollut maksuton täälläpäin.

Neuvolan kautta selviää, sinne on ehkä helpompi asiansa selvittää kun teekoohin?


:hug: