Tosi surullista ja haikeaa. Meidän viimeinen vauvamme.

[vieras]

Mulle tulee jostain syystä tosi surullinen ja haikea olo kun ajattelen et meidän kuopus on nyt se meidän viimeinen vauva. :'(

Kaikki tehdään viimeista kertaa. Sitä ajattelee eikö koskaan enää.

Sitten kun nuo ottaa ja kasvaa niin kamalan nopeasti.



Mulle on pikkulikasta saakka ollut jotenkin vahvasti mielessä se et kaksi lasta. Tyttö ja poika.
Tää sama ajatus on ollut mun miehelläkin.

Noh, nyt meillä sitten on ne kaksi lasta. Tyttö ja poika. Ja mä mietin et tässäkö tää nyt oli?
Näin nopeeta ohi? Kuopus on vasta 6kk, mut aika menee niin nopeaa et kohta huomaan kiikuttavani noita lapsia kouluun.


Mutta niin se vaan on et kaksi lasta riitää vaikka haikea ajatus tämä on.


Olleen miehen kanssa sillä asenteella, että koskaan ei pidä sanoa - ei koskaan.

Eli jos joskus iltatähti halutaan molemmat se sitten saa tulla. Mutta nyt mennään näillä eväillä ja on se ihmismieli kumma kun mä sitä surustelen.

Mies ihan joutui yksi ilta mulle nauramaan kun itkua tihrustin tän asian tiimoilta

 

[ap]

Millaisia fiiliksiä muilla vikaa vauvaa hoivaavilla on?

 

[vieras]

mun toinen lapsi oli 6kk kun olin ihan varma että lapset on siinä. kun aloin pakata vauvakamaa pois, en saanut sitä millään tehtyä, ja jätin ne kaikki.. Sit kun kakkonen oli 2v päätettiin yhdessä, että kolmas saa tulla, ja jos ei vuoden sisään tule, ei enää jatketa..
Ja tulihan se, kolmosen jälkeen tiesin heti että ei enää , eikä enää edes toisten vauvat tuo sitä haikeutta...

 

[hyäw]

Hyviä fiiliksiä. Meillä tämä eka on ainoa ja sellaiseksi jääkin. En kyllä suoraan sanottuna kaipaa yhtään vauva-aikaa, onneks ei tarvitse enää kokea toista. En ole oikein vauvaihminen Odotan jo innolla tuon 2-vuotiaan kasvamista ja kaikkia isojen lasten juttuja, itsenäistymistä ja juttelua.

 

[Grace]

Samanlaista haikeutta käyn tässä itsekin läpi - meillä tosin neljä lasta, mutta on se vaan surullista, mutta todellista huomata että aika kuluu ja uusi elämänvaihe koittaa pian.
Aikansa kutakin =)

 

[Huumekoira]

Tulee vielä lastenlapsia. Ehkä. Kandee ajatella niin päin, että mitä on jo tapahtunut. Kaikkea hyvää. Ja on kivaa nähdä, kun lapset kasvaa isoiksi ja sitten aikuisiksi ja saa omia lapsia.

 

[mamatsu]

Jokaisella äidillä tulee joskus se viimeinen vauva =)

 

[karpali]

Meillä on kolme lasta, enkä todellakaan kaipaa enää vauva aikaa. Lapset on nyt 6,8 ja10. Voimme vihdoin nauttia siipan kanssa kun naperot menevät ulos, ei tartte olla mukana. Kotiin voimme jättää kauppareissujen ajaksi ja saamme hoidettua homman pois puolta nopeammin. Voin todeta vain , että ihanaa kun ovat kasvaneet hieman isommiksi

 

[abcdefghijk1]

Millaisia fiiliksiä muilla vikaa vauvaa hoivaavilla on?

Sama haikeus täälläkin.

 

[vieras]

minulle taas on ollut kova paikka kun kuulin "yllätyksestämme". Meilläkin lapsiluvun piti olla täynnä, kuopusta odottaessa jo asennoiduin siihen että se on viimeinen raskaus, synnytys oli ihan oma kokemuksensa, viimeinen. Myin äitiysvaatteet. Nautin vauva ajasta täysin siemauksin samalla tietäen että se on viimeinen. Vauva kasvoi, myin sitämukaan sitterit,vaunut jne. "vauva" meni päiväkotiin kolme vuotiaana, olin siis kotona niin pitkään kun voin, viimeistä kertaa. JA sitä rataa.
Nyt sitten huomasin olevani raskaana ja jotenkin petyin lähinnä siihen, että olin jo asennoitunut siihen että en käy sitä kaikkea enää läpi. Nyt se kaikki alkaakin taas alusta, viimeisen kerran.
Äh,vaikea selittää tätä kaikkea tunnemyrskyä mitä tässä käy läpi.

 

[ap]

Tulee vielä lastenlapsia. Ehkä. Kandee ajatella niin päin, että mitä on jo tapahtunut. Kaikkea hyvää. Ja on kivaa nähdä, kun lapset kasvaa isoiksi ja sitten aikuisiksi ja saa omia lapsia.

Sulla on aina ihania ajatuksia kaikesta

Keksit melkein kaikesta aina kaikkea hyvää.

Tää oli kiva lukea. Kiitos

 

[ap]

minulle taas on ollut kova paikka kun kuulin "yllätyksestämme". Meilläkin lapsiluvun piti olla täynnä, kuopusta odottaessa jo asennoiduin siihen että se on viimeinen raskaus, synnytys oli ihan oma kokemuksensa, viimeinen. Myin äitiysvaatteet. Nautin vauva ajasta täysin siemauksin samalla tietäen että se on viimeinen. Vauva kasvoi, myin sitämukaan sitterit,vaunut jne. "vauva" meni päiväkotiin kolme vuotiaana, olin siis kotona niin pitkään kun voin, viimeistä kertaa. JA sitä rataa.
Nyt sitten huomasin olevani raskaana ja jotenkin petyin lähinnä siihen, että olin jo asennoitunut siihen että en käy sitä kaikkea enää läpi. Nyt se kaikki alkaakin taas alusta, viimeisen kerran.
Äh,vaikea selittää tätä kaikkea tunnemyrskyä mitä tässä käy läpi.

Kyllä mä ymmärrän sua.

Kyllä mustakin tuntuu toisaalta vähän "hurjalta" et jos joskus vielä "vanhoina" tehdään vauva, niin se kaikki pitäisi aloittaa ihan alusta. Palata nollaan. Mutta silti sitä vaan haikailee kun kuopusta hoitaa, et tää on se vika.

Vaikea on tämä minunkin mieli

 

[mutsi]

Tehkää kolmas lapsi... ja neljäs... ja...

 

[4lapsen äiti]

Millaisia fiiliksiä muilla vikaa vauvaa hoivaavilla on?

Sama haikeus täälläkin.

Joo, jokuhan on sanonut jotain viisastakin siitä, jotain että yksi lapsi/vauva jää aina syntymättä (siis haaveeksi vain)
Meillä on 4 lasta ja sitä mukaan kun saadaan yksi niin "entäs jos vielä yksi" ajastus tulee... Nyt on päätetty että jos on halua ja jaksua olla lasten kanssa niin aletaan sitten joskus tukiperheeksi tai otetaan vaikka lapsi/lapsia sijoitukseen.
Mua jo toi ajatus helpotti =) Oikeasti näin on hyvä, aika on nytkin aika kortilla kun lapsia on eri-ikäisiä ja jokaisella omat tarpeensa ja toiveensa ja jokainen tarvitsee yksilöllistä aikaa.

Johonkin on vaan osattava laittaa raja...Ja aina pitää muistaa myös se, ettei seuraava lapsi välttämättä ole terve, silti pitäisi jaksaa.

Mutta haikeakin saa olla =) niitä lastenlapsia mäkin joskus toivottavasti saa, vanhin jo kohta 13, joten ehkä jo 10v päästä kun pienin on vasta ala-asteella voin olla jo mummi =)

 

[Nuori äiti]

Meillä ekaa odotettiin kovin ja toinen tehtiin perään kaveriksi ja kolmas tuli yllätyksenä, mutta nyt perhe tuntuu juuri siltä kuin sen olla pitääkin. Nautin nyt opiskelusta ja lasten kasvusta, koulutiellä esikoinen, keskimmäinen lähtee syksyllä kouluun ja kuopus on nopeaan kasvava "vauvelini". Aika kuluu niin nopeaan. Koulun alukin tosi haikea tunne äidille. Nyt ei kavereiden vauvatkaan herätä enää vauvakuumetta. Ei nyt mutta mistäs sitä tietää jos vielä myöhemmin. Suuressa perheessä on paljon ilon aihetta ja rakkautta mutta yhtä lailla vastuuta ja huolta. Koululaisena kun kirjotettiin ainetta "minusta tulee isona.." arvaattekos mitä vastasin! Olen 27 vee ja kun lapset on isoja on aikaa vielä parisuhteellekin.