Mistä olette tietäneet, että joku lapsi on "viimeinen"?

[kunhan mietin]

Siis nyt kolmas on 4kk. Kaksi on ennestään, 9v ja 10v. Nyt tuntuu, että missään tapauksessa en halua heti perään toista, mutta toisaalta tämä vauva-aika on niin vastustamattoman ihanaa, että tuntuu ihan kamalalta ajatella, että nämä ovat viimeiset sinappikakat, viimeiset imetykset, viimeiset vauvahymyt jne.


Ikää on 35, että kyllähän sitä ehtis, mutta mietin, että vaikka saisin vauvan 40+ ikäisenä, ni onko se ikinä ihana se ajatus, että "tämä on viimeinen". Miten te olette tietäneet, että joku lapsi on se viimeinen?

 

[minä]

Siitä kun poistivat kohdun viimeisen kaa samaan aikaan

 

[bud]

Kertokaa mullekin!

 

[Huopatossu]

Mä oon 35v ja tää on todellakin toka ja viimeinen.mä haluan elämältä muutakin

 

[vieras]

Ei jaksa enää valvoa öitä. Realistinen taju siitä, ettei enää jaksaisi seuraavaa lasta ja isompaa katrasta, vaikka toisaalta haluaisi. Ikäni myös lisää erilaisia riskejä.

 

[poipoipoi]

Siitä kun tajusin, etten halua enää ikinä olla sekopäinen 1,5 vuotta rikkonaisista öistä. Kaksi kertaa sen jaksoi Mut silti, never say never...

 

[ap]

Mä oon 35v ja tää on todellakin toka ja viimeinen.mä haluan elämältä muutakin

Mä sain ekan satsin 25 ikäsenä, ja silloin tuntu, et nyt riittää, mutta... Siinä välissä ehdin kokea sen "muun" minkä elämä tarjoaa, ja nyt tiedän, että se "muu" tulee yllättävän nopeaan ja tämä on niiiiiiiiin pieni hetki, että nautin tästä. "muuta" ehtii vielä..

Mutta, mistä tiedän, että NYT haluan vain sitä "muuta"????

 

[Makika]

Mulla on kaksi lasta ja todennäköisesti ne on tässä. Musta ei todellakaan tunnu siltä, että lapsiluku on täynnä, mutta realistisesti ajatellen, enempää ei tule.

 

[Huopatossu]

Mä oon 35v ja tää on todellakin toka ja viimeinen.mä haluan elämältä muutakin

Mä sain ekan satsin 25 ikäsenä, ja silloin tuntu, et nyt riittää, mutta... Siinä välissä ehdin kokea sen "muun" minkä elämä tarjoaa, ja nyt tiedän, että se "muu" tulee yllättävän nopeaan ja tämä on niiiiiiiiin pieni hetki, että nautin tästä. "muuta" ehtii vielä..

Mutta, mistä tiedän, että NYT haluan vain sitä "muuta"????

No mä taas tunnen itteni liiankin hyvin ja mä en oon oikein äidillinen

 

[Ei Niin Kevyt Keijukainen]

Täällä kanssa tuo kolmas on 4kk ja kyllä nyt välillä tuntuu että josko tuo olis se viimeinen. Mutta en kyllä sitä varmaksi sano etteikö se mieli muuttuis kunhan tuo vauva tuosta kasvaa. Aika näyttää miten käy.

 

[ap]

Ei jaksa enää valvoa öitä. Realistinen taju siitä, ettei enää jaksaisi seuraavaa lasta ja isompaa katrasta, vaikka toisaalta haluaisi. Ikäni myös lisää erilaisia riskejä.

Tää on mun onkelma, kun kolme lasta on, eikä yksikään ole valvottanut!!! Tämä vika alkoi 2kk iässä nukkumaan 21-06, yks imetys ja menee yli ysiin. Joo-o, jos ois stressiä ja traumaa, ni en varmaan haluis enää, mutku tää on niiiiiiiiiiiin helppoa aina!!!! Edelliset itki edes välillä, mut tää vika ei oo ikinä itkeny jos on tissiä antanu. eli aina hiljenee rinnalla...

 

[samperi]

Siitä kun ensimmäinen ja ainoa raskaus oli niin kamala, että ei tee mieli tehdä toista

 

[sinappi]

Sama juttu mietinnässä. Pakko se vaan on joskus lopettaa

 

[Kamala]

Perhe tuntuu kokonaiselta.

 

[Nyyti]

Mutta mikä on relistista ajattelua? Olen joka lapsen kohdalla stressannut yöheräämisiä ja kaikkea mutta niin ne asiat on vaan lutviutuneet ja edenneet. Jotenkin sitä vaan jaksaa vaikka joskus mennään minuutti kerrallaan ja onko ne muistot nyt niiin pahoja...

 

[g]

Mä en niinkään tykkää vauva-ajasta, vaan vähän isommista lapsista. Nyt odotan kolmatta, ja oon varma että tää on se viimeinen. Haluan jo päästä nauttimaan elämästä vähän isompien lasten kanssa.

 

[v]

Yksi on ja toista odotan. Tämä saa jäädä viimeiseksi, jos nyt kaikki hyvin menee. Sen verran vaikeaa on ollut, että enää en jaksa. Välissä siis keskenmeno, tuulimuna yms ja vuosien tekoyritykset. Tällä hetkellä joka ilta pitää pistellä piikkiä itseensä, lääkityksenä tässä raskaudessa.

 

[perfektionisti]

Siis nyt kolmas on 4kk. Kaksi on ennestään, 9v ja 10v. Nyt tuntuu, että missään tapauksessa en halua heti perään toista, mutta toisaalta tämä vauva-aika on niin vastustamattoman ihanaa, että tuntuu ihan kamalalta ajatella, että nämä ovat viimeiset sinappikakat, viimeiset imetykset, viimeiset vauvahymyt jne.


Ikää on 35, että kyllähän sitä ehtis, mutta mietin, että vaikka saisin vauvan 40+ ikäisenä, ni onko se ikinä ihana se ajatus, että "tämä on viimeinen". Miten te olette tietäneet, että joku lapsi on se viimeinen?

Kun oli neljäkymmentä ikää, tiesin että on viimeinen. Lapsia sitä ennen neljä ja esikoinen kuollut. Ihanaa nyt kun itse 50+ ja kuopusmurkku vielä kotona, iltatähtönen.

 

[perfektionisti]

Siis nyt kolmas on 4kk. Kaksi on ennestään, 9v ja 10v. Nyt tuntuu, että missään tapauksessa en halua heti perään toista, mutta toisaalta tämä vauva-aika on niin vastustamattoman ihanaa, että tuntuu ihan kamalalta ajatella, että nämä ovat viimeiset sinappikakat, viimeiset imetykset, viimeiset vauvahymyt jne.


Ikää on 35, että kyllähän sitä ehtis, mutta mietin, että vaikka saisin vauvan 40+ ikäisenä, ni onko se ikinä ihana se ajatus, että "tämä on viimeinen". Miten te olette tietäneet, että joku lapsi on se viimeinen?

Kun oli neljäkymmentä ikää, tiesin että on viimeinen. Lapsia sitä ennen neljä ja esikoinen kuollut. Ihanaa nyt kun itse 50+ ja kuopusmurkku vielä kotona, iltatähtönen.

Piti vielä jatkaa että lapset ovat pitemmillä ikäeroilla ja heitä kolmella vuosikymmenellä. Ei ketään peröperää.

 

[helppo päätös]

ekan lapsen jälkeen olin huumaantunut oman vauvan ihanuudesta. olisin voinut valvoa koko vuoden nukkuen vain 15 minuutin pätkiä eikä tunnu missään. oma vauva oli niin ihana. olinkin varma että haluan joskus toisen. jos vaan rahatilanne näyttäisi suotuisalta. kun mieskin valmistui ja sai ekan työn, ajattelin, että ehkä voisimme pitkällä tähtäimellä elättää 2 lasta.

kun sain toisen lapsen, en ollutkaan enää ollenkaan varma, jaksaisinko enempää koskaan. 2 lasta olikin jo kovaa työtä aamusta iltaan. pelkkä vauvan hoito ei ole työtä, mutta isomman lapsen viihdyttäminen ja hänen kanssa touhuamisen koin raskaaksi työksi. toki tähän vaikutti että tukiverkkoa ei ole ja olin lähes aina yksin lasten kanssa sukulaisten asuessa kaukana eikä muitakaan tuttuja ollut.

Jokainen lisälapsi toisi paljon ruoanlaittoa ja siivousta ja huolta ja vastuuta ja työtä, monet vanhempainillat, monet läksynmuistuttamiset, monet vaatehuollot ja vaatteenhankinnat ja ja ja.

en jaksa. kaksi lasta on jo ihan työtä. ja rahanmenoa tarpeeksi.

 

[P u P u]

Mä olen miettin tuota ihan samaa, että mistä voi tietää että lapsiluku on jo täysi. Kai se tunne sitten vaan tulee kun se on täysi mulla ei ainakaan näiden kahden lapsen jälkeen ole sellaista tunnetta että lapset olis nyt tässä. Saas nähdä jos joskus aikanaan kolmonen, että tuleeko sitten sen jäkeen sellainen tunne että nyt riittää. Kakkonen on nyt vajaa 5kk ja hirvittävän haikealta tuntuu kun vähääkään ajattelee ettei enään tulis vauvoja.

 

[äitiliini -65]

Mä huomasin sen siitä, kun oma kuopus oli jo leikki-ikäinen eikä tullut enää sitä " kutinaa " jonkun kaverin/sukulaisen vauvaa sylissä pitäessä. Oli ihanaa antaa se vauva omalle äidille/isälle syliin ja siina se. Niin ja se vauvan tuoksu ei enää tuonut vauvakuumetta.

 

[noh]

En halua aloittaa kaikkea alusta, minusta on tullut mukavuudenhaluinen. En vaan yhtään kaipaa enää vauva-arkea, kolme kertaa sitä riittää hyvin minulle. Miehelle tehty nyt vasektomia ja jos joskus eroaisimme, laitattaisin itseltäni piuhat katki.

 

[marja]

Mä tiesin jo tokan odotusaikana, ettei koskaan enää. Odotus oli vaikea, epäiltiin vauvalla sydänvikaa yms. Olin todella stressaantunut ja kipeä. Terve vauva onneksi saatiin, ja siitä olen kiitollinen. koskaan en kuitenkaan enää halua kokea samaa, joten 2 riittää.

 

[vieras]

Siitä kun näkee niitä pieniä vauvoja ja toteaa mielessään, että ihanaa, kun ei itse ole enää tuossa tilanteessa.