K
"kyynel"
Vieras
On ihanaa, että vauva kasvaa ja oppii aina uusia juttuja, mutta silti on alati mukana tämä haikea olotila.
Kesä on auttamatta takana päin ja syksy on jo hyvää vauhtia menossa eteenpäin.
Vauvan eka kesä. Koko ajan vain mietin sitä kerkesinkö tarpeeksi nauttimaan pikkuisesta. Vaikka koenkin, että olen kyllä tiiviisti ollut pienen kanssa päivästä toiseen. Jotenkin ekan kanssa en osannut vain olla ja ihmetellä häntä. Tämän tokan kanssa osaan. Mutta silti tuo ajatus päässä raksuttaa, että olenko sittenkään ollut tarpeeksi ja nauttinut vauvan tuoksusta.
Ensi kesänä tuo pikku ihme jo luultavasti kävelee tai ainakin ottaa ensimmäisiä askeleitaan. Ei ole tietenkään se "pikkuinen" käärö mitä oli vielä tänä kesänä. Vaikka ihanaahan se on katsella toisen menemistä ja maailmaan tutustumista.
Tuntuu niin haikealta ja välillä tuntuu jo mielialakin laskevan. Sitten on vain tehtävä jotain kivoja juttuja, että mieliala taas piristyisi. On vain elettävä hetki kerrallaan ja nautittava pienestä.
Haikeutta myös tekee se, kun tietää, että luultavasti lapset ( 2 ) ovat nyt tässä. Vaikka tämä toka saatiinkin aluille hoidoilla, niin silloin lääkäri sanoi, että kerta teillä sitten on 2 lasta, niin enempää hoitoja ei enää julkisella puolella teille tarjota. Eikä ole varaa - luultavasti - koskaan mennä yksityiselle puolelle hoitoihin. Ja voi mikä vauvakuume on jäänyt päälle tämän toisen pienen jälkeen, kyllä on vain jäänyt kaipuu kolmanteen pikkuiseen. Mutta se on vain hyväksyttävä, että haaveeksi kolmas pieni jää. En usko siihen, että ns. luomusti voisin vielä tulla raskaaksi, vaikka ensimmäinen niin alkunsa saikin.
Kesä on auttamatta takana päin ja syksy on jo hyvää vauhtia menossa eteenpäin.
Vauvan eka kesä. Koko ajan vain mietin sitä kerkesinkö tarpeeksi nauttimaan pikkuisesta. Vaikka koenkin, että olen kyllä tiiviisti ollut pienen kanssa päivästä toiseen. Jotenkin ekan kanssa en osannut vain olla ja ihmetellä häntä. Tämän tokan kanssa osaan. Mutta silti tuo ajatus päässä raksuttaa, että olenko sittenkään ollut tarpeeksi ja nauttinut vauvan tuoksusta.
Ensi kesänä tuo pikku ihme jo luultavasti kävelee tai ainakin ottaa ensimmäisiä askeleitaan. Ei ole tietenkään se "pikkuinen" käärö mitä oli vielä tänä kesänä. Vaikka ihanaahan se on katsella toisen menemistä ja maailmaan tutustumista.
Tuntuu niin haikealta ja välillä tuntuu jo mielialakin laskevan. Sitten on vain tehtävä jotain kivoja juttuja, että mieliala taas piristyisi. On vain elettävä hetki kerrallaan ja nautittava pienestä.
Haikeutta myös tekee se, kun tietää, että luultavasti lapset ( 2 ) ovat nyt tässä. Vaikka tämä toka saatiinkin aluille hoidoilla, niin silloin lääkäri sanoi, että kerta teillä sitten on 2 lasta, niin enempää hoitoja ei enää julkisella puolella teille tarjota. Eikä ole varaa - luultavasti - koskaan mennä yksityiselle puolelle hoitoihin. Ja voi mikä vauvakuume on jäänyt päälle tämän toisen pienen jälkeen, kyllä on vain jäänyt kaipuu kolmanteen pikkuiseen. Mutta se on vain hyväksyttävä, että haaveeksi kolmas pieni jää. En usko siihen, että ns. luomusti voisin vielä tulla raskaaksi, vaikka ensimmäinen niin alkunsa saikin.
