TOREY HAYDEN: AAVETYTTÖ

Alkuperäinen kirjoittaja pelottava pontso:
Alkuperäinen kirjoittaja MEK:
Alkuperäinen kirjoittaja HyacinthBucket:
Alkuperäinen kirjoittaja MEK:
Mistä Haydenin kirjat kertovat? Onko kovinkin pelottavia/jännittäviä? Näen painajaisia helposti.. :ashamed:

Erityisopettajan kertomuksia tosielämästä, kamalia kertomuksia järkyttävistä lapsikohtaloista, laiminlyönneistä, hyväksikäytöstä. Lapsi on kokenut jonkun trauman, josta seurannut taantumaan ja joutunut pois normiluokasta Haydenin luokalle. Noin pika päälisin puolin kuvailtuna.

Uiks! Taitaa olla liian ahdistavia ja pelottavia mulle. Aikoinaan (kakarana ) luin iltaisin Hohtoa ja ennen nukkumaan menoa mun oli vaihdettava Aku Ankkaan, etten näkisi yöllä painajaisia. :ashamed:

Älä sitten vaan ikinä koskaan lue Shlomo Venezia, Sonderkommando - Tarinani Auschwitzista

Luin ton ja muutaman päivän päästä näin karmeita painajaisia että jouduin teloittamaan naisia ja lapsia :o
Heräsin siihen kun itkin ja huusin ja olin ihan hikinen.

Noissa Haydenin kirjoissa jotkuu on tosi rankkoja.

:o Juu, jätän noi kirjat suosiolla lukematta.. :snotty:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vili43:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vili43:
Minusta ei ollut Haydenin parhain teos. Tykkäsin hlökohtaisesti Tiikerinlapsesta eniten.

Mulla on tuo vielä lukematta, mistä se kertoo?
Häkkipoika oli jotenkin, multa on sana hukassa, siis vähemmän romaanimainen? Mutta siinä oli onnellinen loppu!

Kumpi?

Tuo minkä mainitsit, siis tiikerinlapsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pelottava pontso:
Alkuperäinen kirjoittaja MEK:
Alkuperäinen kirjoittaja HyacinthBucket:
Alkuperäinen kirjoittaja MEK:
Mistä Haydenin kirjat kertovat? Onko kovinkin pelottavia/jännittäviä? Näen painajaisia helposti.. :ashamed:

Erityisopettajan kertomuksia tosielämästä, kamalia kertomuksia järkyttävistä lapsikohtaloista, laiminlyönneistä, hyväksikäytöstä. Lapsi on kokenut jonkun trauman, josta seurannut taantumaan ja joutunut pois normiluokasta Haydenin luokalle. Noin pika päälisin puolin kuvailtuna.

Uiks! Taitaa olla liian ahdistavia ja pelottavia mulle. Aikoinaan (kakarana ) luin iltaisin Hohtoa ja ennen nukkumaan menoa mun oli vaihdettava Aku Ankkaan, etten näkisi yöllä painajaisia. :ashamed:

Älä sitten vaan ikinä koskaan lue Shlomo Venezia, Sonderkommando - Tarinani Auschwitzista

Mä oon lukenu sen ja mua jotenki järkytti se, miten tunteettoman oloisesti se mies kertoi sitä tarinaa. Mutta kai se oli sen keino selvitä siitä kertomisesta(kin).
 
Alkuperäinen kirjoittaja pehmomutsi:
Häkkipoika kertoo puhumattomasta pojasta, joka on suljettu laitokseen. Isäpuoli pahoinpidellyt rankasti. Enempää en kerro, jotta juoni ei liikaa paljastuisi. B)

Se poika ei puhu kenellekään mitään, se on täysissä järjissään ja fiksu poika, mutta silti se on mielisairaalassa.

 
oon kakstoista, ja oon lukenut tiikenrinlapsen kaksi kertaa. (ekan kerran viimekesänä) ja nyt muutama päivä sitten uuestaan. Ja eilen luin aavetytön. Se oli järkyttävä ja pyörii koko ajan mielessä. varsinki se loppu
 
Kaikki kirjat olen lukenut, osan moneen kertaan. Tosi kovasti olen tykännyt, eikä ole kyllä yöunet menneet näiden takia vaikka kamalia ovatkin lasten kohtalot. Osa kirjoista on fiktiota, eivät ole mielestäni niin hyviä. Ja tuo pöllöpoika on siis kyllä ihan lasten/nuorten kirja. Tää uusin (lapsi muiden joukossa) ei ollut niin hyvä, kun siinä huolettiin niin paljon sitä äitiä, ei lapsia. Aavetyttö näistä kyllä minusta ehdottomasti se karmivin.

Eniten pidän siitä näkökulmasta, että lapselle se yksikin tärkeä ja rakastava ihmissuhde voi pelastaa niin paljon!
 
Luin viime kesänä tuon Aavetytön ja olin todella järkyttynyt monta päivää sen jälkeen. Luin kirjan yhdessä päivässä,en pystynyt lopettamaan. Kirja oli kyllä niin pöyristyttävä että välillä voin oikein fyysisesti pahoin. Olen erittäin kiinnostunut noista muista kirjoista mutta en ole vielä saanut muita luettua kuin tuon Aavetytön.
 
ja petyin. Siihenhän tarinaan ei tullutkaan mitään ehdottoman selvää vastausta vaan vain spekulaatioita. No jostainhan on rahat revittävä.

Tämä on ongelma mikä vaivaa ihmisiä.
Pitäisi saada kiva, näppärä, valmis vastaus ettei tarvitse jäädä miettimään asiaa sen enempää.

Voidaan ikäänkuin huokaista helpotuksesta kun se asia loppujen lopuksi 'selvisikin', oma rauha ja maailmankuva ei järkkynytkään kuin hetkellisesti.
Mieluummin vaikka 'hylätään' se teos huonona kuin annetaan todellisuuden upota tajuntaan, todellisuuden ollessa se että ei ole olemassa helppoja ja näppäriä vastauksia.
 
Minä en tiedä mikä Haydenissä aiheuttaa niin vastenmielistä vastakarvaansilittämistä, ettei ole tullut sen yhden kirjan jälkeen enää annettua mahdollisuutta. Jokin siinä tavassa kirjoittaa ja lopullisessa paketissa. Yhtään väheksymättä sitä tarinan lopullista merkitystä, itsessään kirja ei herättänyt mitään sellaista innostusta lukea toiste.
 

Yhteistyössä