Tommy Tabermannin runoja?

  • Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti
viiras
Pelastus

Sinä uneksit niin paljon.
Kuin sinua hiveltäisiin
höyhenen päällä ihon alta.
Se on sinun pelastuksesi.

Sinä tiedät niin paljon.
Kuin ajattelisit matkaa
syysöisellä merellä.
Se on sinun pelastuksesi.

Jokainen päivä on
kysymys kestämisestä
Mitä meille siitä yli jää
on puhdasta voittoa meille.


- Tommy Tabermann
 
ap
Tää on niiiiiin ihana:

Tulit elämääni hiljaa hiipien.
Arasti, ujosti,
sanoillasi kosketit.
Tulit sydämeeni varkain.
Puolet veit,
puolen annoit,
täysikö olen nyt.
Sydämeni sivuäänen sai.
Sydän herkeämättä lyö,
oli päivä tai yö.

-Tommy Tabermann-

 
viiras
En haluaisi olla pelkkää
löysää lihaa ja velttoa verta, en
sokeaa, kasvotonta kaipausta
Haluaisin olla
pienen pieni pilvenhattara,
sellainen helposti hajoava,
tuskin paljain silmin näkyvä
Haluaisin sinun olevan tuuli
joka minua kuljettaa
kohti taivaan rantaa, sinne kauas
missä kuopii neljäs elämä,
yhä seittien peittämä

- Tommy Tabermann
 
Alkuperäinen kirjoittaja viiras:
Pelastus

Sinä uneksit niin paljon.
Kuin sinua hiveltäisiin
höyhenen päällä ihon alta.
Se on sinun pelastuksesi.

Sinä tiedät niin paljon.
Kuin ajattelisit matkaa
syysöisellä merellä.
Se on sinun pelastuksesi.

Jokainen päivä on
kysymys kestämisestä
Mitä meille siitä yli jää
on puhdasta voittoa meille.


- Tommy Tabermann
Joo, tämä.
 
metsänpeitto
Tänä hämmennyksestä hämmennykseen
ajelehtivana yönä
en löydä vieraita mantereita,
en kesytä villejä eläimiä,
en laske uhman kruunu päässäni
verkkojani myrskyyn

Niin kuin lempeät laineet
koskettavat rannan arkaa otsaa,
niin minä toivon
että joku minuakin

Että olisin
hiljainen ranta
johon laine varoen saapuu


- Tommy Tabermann
 
suuri ihailija
Minä näin surun
nousevan sinusta,
sinä kietouduit suruun
Suru asuu ihmisessä,
se on sumua, raskasta
ja läpinäkymätöntä
Surun kanssa on ihmisen
asuttava samaa sielua,
puhuttava sen kanssa
Ja suru peitti sinut
niin kuin merellä
peittyy saari sumuun,
katoaa ja eksyttää
Surulta en saattanut sinua nähdä
Katselin sumua,
sekin oli kaunis
kunnes katosi.

Tommy Tabermann
 
suuri ihailija
Jälkeenpäin

Haavet kirvellen
istun meren rannalla
yksin ja katselen.
Nyt ymmärrän paremmin
kivuliasta kulkuamme:
vasta tyynen tultua
erottuvat karikot.

Emme me koskaan
tyyntä toivoneet.
Tuulta me toivoimme
ja mustat liput
tuulessa liehumaan.

Kirvelkää, silmäkulmat!
Ei löydy minusta silti
ankkuripaikkaa
katumukselle.

Tommy Tabermann
 
suuri ihailija
Kaikkivaltiaille raateluhampaille
minä sanon: Nämä ovat minun haavojani
petojen puremia
kesken suudelman, erehdysten
ja pettymysten arpia
Näitä minä kannan ylpeänä
kuin morsian kiiltävää sormusta
 
Fani
Joo!
Kiitti vaan vitusti
Vituttaa niin vitusti tämä saatanan elämä
Vittu!
Kiitti vaan vitusti elämästä.
Vuokra maksamatta,
tili miinuksella,
verikoirat kintereillä.
Ei muuta ihmissuhdetta kuin
Esinahan ja sormien välinen hutera liitto.
Pitkän tähtäimen suunnitelmana kitata vitun pitkä kalja
Niin vikkelään kuin kurkku vetää.

Muista poika aina vaan, niin paljon sitä täällä saa (Joo! Joo!)
kun uskaltaa rakastaa. (Joo!)

Vittu!
Niin että kiitti vaan vitusti tästäkin päivästä.
Vittu!
Vitusta tänne tultiin
Ja päin vittua täällä myös menee.
Ja jos kuolema,
Vittu,
On yhtä vittumaista kuin tämä elämä,
Niin meikäläistä alkaa vituttaa niin pahasti,
Ettei suostukaan arkkuun,
Vaan painelee jonnekin vittuun
Kittaamaan vitusti kaljaa.
Vittu!

Muista poika aina vaan, niin paljon sitä täällä saa (Joo! Joo! Kiitti vaan vitusti!)
kun uskaltaa rakastaa.
(Muista poika vaan rakastaa, rakastaa...) (Joo! Vit! Joo! Kiitti vaan vitusti!)

Muista poika aina vaan, niin paljon sitä täällä saa (Joo! Joo! Joo!)
Kun uskaltaa rakastaa. (Joo!)
(Muista poika vaan rakastaa, rakastaa...)

Vittu!

http://lirama.net/song/135375
 
Eräs valse triste


Murheita mukanammeko
me muka
tänne tulimme,
kokonainen säkki selässä?
Murheitako me tänne
tulimme sirottelemaan,
surutta jakamaan?
Emme me tänne tulleet
murheita mukanamme,
murheen vuoksi
Me tulimme
koska meitä kutsuttiin,
koska meidät
pantiin asialle,
kitkemään rikkaruohoja,
taluttamaan kadun yli
Murheita mukanammeko
me muka
täältä lähdemme?
Emme me täältä lähde
murheita mukanamme,
murheen murtamina
Onnellisena matkasta
me täältä lähdemme,
surumielisinä siitä
ettemme ehtineet
enemmän murhetta musertaa

- Tommy Tabermann -



:( R.I.P...
 
ap
Silloin, kun aloitin tämän ketjun niin etsin tätä runoa:

Kauan
kesti ymmärtää
kuinka helppoa on
maailmaa parantaa:että jotakin muistaa
ja jotakin unohtaa
...että hymyilee lapsen lailla
eikä pelkää rakastaa.

Jatketaanpa Tommyn muistolle tätä ketjua ja lisää runoja häneltä.
 
Marya
Minä haluaisin
veistää menneistä laivan
Minä haluaisin
tehdä murheista purjeen
ja puhaltaa
ja puhaltaa

Minä haluaisin
haluaisin

Älä pelkää kyyneleitä
sydämellä on harhateitä
Älä pelkää rikkomista
untuva on kuoren alla
Sillä rakkaus on työtä
sillä rakkaus on työtä

Onni ei tule odottamalla
eikä se antaudu ahneudelle
Onni ei pysy pakottamalla
eikä elä ruokkimatta
sillä vapaus on meissä
sillä vapaus on meissä

Minä haluaisin
haluaisin

Minä haluaisin
veistää menneistä laivan
Minä haluaisin
tehdä murheista purjeen
ja puhaltaa
ja puhaltaa
 
Muistaen
Lepää rauhassa, Tommy. Olet aina sydämissämme. Sinä parhaista parhain, enkelten kutsun kuullut. Olkoon unesi keveä, matkasi kepeä ja onneasi loputon siellä, minne saavut viimein.
 
R.I.P. Tommy
Mitä se rakkaus on?
lapsi kysyy lämpimänä sylissä.
Rakkaus on sitä, että pitää sylissä,
sinä vastaat,
annat sormiesi lipua
hentojen hiusten läpi.
Hento kuin hius
on rakkaus,
yhtä hauras,
yhtä puhdas ja väkevä.
Mikset sinä sitten ole koskaan
minun sylissäni?
lapsi kysyy vakavana,
eikä suostu hyväksymään,
että yksikään rakkaus olisi
toista suurempi tai pienenpi.

-Tommy Tabermann-