Toki yhteiskunta hoitaa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Karoliina123
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Joopa joo. Aina laiskat äidit vetoavat tuohon samaan tekosyyhyn, että "esikoinen viihtyy niin hyvin tarhassa". Kyllähän lapsi tottuu siihen mihin hänet totutetaan. Muutokset ovat lapselle aina vaikeita, mutta lapsi ei osaa ajatella omaa parastaan vaan se on vanhempien tehtävä! Minusta on erittäin itsekästä varata kokopäiväpaikkaa, kun äiti on kotona vauvan kanssa. Ja vielä perustella tämä sillä, että "lapsi niin haluaa". Kysyitkö vaikka henkilökunnalta, että haluaisivatko he, että hakisit esikon sieltä jo paria tuntia aikaisemmin? Vastaus olisi taatusti, että hae vaan. Olisi heilläkin aikaa keskittyä niihin lapsiin jotka ovat siellä "oikeasta syystä".
 
Onneksi on myös teitä vanhempia jotka ymmärtävät tämänkin asian niin lasten kuin muutkin perheet huomioiden, eikä vain itsekkäästi omaan napaansa tuijottaen. Yksi ajankohtainen aihe on myös joulu ja välipäivien hoidon tarpeet. Eräät vanhemmat lomailevat kotona, mutta lapset tarvitsevat silti hoitopaikan... ihmetyttää eivätkö he todellakaan ymmärrä, että se päiväkotipäivä vastaa pienelle myös työpäivää ja myös ne pienet tarvitsevat lomaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja meidän ratkaisu:
-Lapsi viihtyy tarhassa todella hyvin, joka aamu käydään keskustelu siitä saako hänet hakea aikaisemmin pois vai ei koska haluaa olla tarhassa siihen asti kuin kaveritkin.
- Jos nyt ottaisimme lapsen tarhasta pois, jäisivät jo hyviksi muodostuneet kaverisuhteet pois ja kun hän reilun vuoden päästä menisi takaisin johonkin tarhaan, olisi hän se uusi lapsi ryhmässä, jolla ei aluksi ole kavereita ja joutuisi aloittamaan kaiken alusta.
-Ryhmässä myös ihanat hoitajat joista lapsi todella tykkää
- Koskaan ei voi tietä kuinka vaativa vauva on. Minusta lapselle on ehdottomasti parempi olla tarhassa jossa viihtyy kuin Zombin äitin ja vauvan kanssa kotona, jolloin lapsenhoito saattaa välillä olla vain tv:n päälle laittamista

Ihan näin neljän lapsen äitinä kommentoisin tätä.
- Meidänkin lapset viihtyy toisten lasten kesken hyvin. Kaupassakin viihtyvät. Huvipuistoon jäisivät vaikka yöksi. Päätökset tehdään silti vanhempien toimesta. Aina.
- Kaverisuhteet on olemassa, vaikka lapset olisivat kotona. On illat, on viikonloput. Sekä ne kerhot, joita tässä on jo mainittu. Sitä paitsi, kaksivuotiaalla kaverisuhde ei ole sama asia kuin leikkikaveri. Leikkiminen tapahtuu rinnakkain, ei jaetusti. Mitään ei tavallaan menetetä, vaikka sitä seuraa ei valtavasti ole ympärillä. Päinvastoin, itse on mahdollisuus kehittyä kun ei ole lelujen ryöstäjiä ym. kilvan.
- Lapsen on yleensä paras olla vanhempiensa kanssa, jos vanhemmilla kaikki kunnossa. Meillä lapsenhoito ei ole sitä, että laitettaisiin tv välillä päälle. Lapset laittavat sen ihan itsekin päälle. Omatoimisuus kasvaa. Ei niitä virikkeitä tarvitse jatkuvasti tarjoilla, kun he oppivat itsekin löytämään mielekästä tekemistä ja muutakin kuin sitä telkkaria tulee näillä lapsilla mieleen. Mutta jos pienestä saakka opetetaan siihen, että kaikki leikki ja laulu tuodaan valmiina eteen, niin vaikeahan siitä on luopua. Ei se välttämättä ole hyvä asia. Ehkä ei kotona keksitäkään yksin kuin se tv.n tuijottelu.

Minä en ole ollut superäiti ja kieltämättä näytän joskus zombielta takkuisessa tukassani. Silti jokainen lapsi on tyytyväinen ollut kotona ja ovat toinen toistaan omatoimisempia, sillä he ovat saaneet kehittää sitä puolta itsestään.

Älkööt kukaan tulko minulle väittämään, että lapsi on onnellisempi päiväkodissa kuin omassa kodissaan - tai jos näin on, katsokaa syvälle peiliin ja miettikää mitä voisitte muuttaa itsessänne, jotta lapsenne viihtyisi kanssanne!
 
Kirjoitin tuon viestin, jossa sanoin ,että lapsella on sanavaltaa koska hänet haetaan... Pari lisäystä:

- Aikaisemmin mainittua liian vähäistä hoitajien määrää ei pidä yleistää joka paikkaan. Meidän tarhassa on ainakin puoli viiteen asti aina tarpeeksi hoitajia - viimeisen tunnin aikana hoitajia voi olla vähemmän. Samaten lomien tai vapaapäivien ajaksi on aina sijainen, ei ole ollut kertaakaan vakihoitajan lomaa ilman, että olisi ollut sijainen. Tämän lisäksi ryhmässä on useasta 1-2 lastentarhanopettajaharjoittelijaa. Ehkä meille on vain sattunut erityisen hyvä tilanne, kun vakihoitajatkaan eivät ole vaihtuneet koko kahden vuoden aikana kun esikoinen on tarhassa ollut, mutta ei siis yleistetä että asiat on joka puolella huonosti.

- Muuten en jaksa näistä kommenteista provosoitua mutta sanon vielä, että myös lapsella on oikeus jatkuvuuteen päivähoidossa eli tottakai hänellä on oikeus jatkaa tarhassa vaikka äiti jäisikin kotiin, mutta ehdottomasti myös sitä mieltä, että aikoina jolloin tarhat ovat kiinni, esim. juuri nuo joulunpyhät, niin varmasti lapselle olisi parempi olla kotona kuin vieraassa tarhassa. Ja se, että tietyissä asioissa kuunnellaan lasta, ei tarkoita, että hän pompottaa vanhempia. Olen vain sitä mieltä, että lapsen oman kuvan kehityksen kannalta, on hyvä ettei kaikki asiat tule saneltuina, vaan asioihin, jotka eivät ole ehdottomasti tietyllä tavalla, myös lapsella on sanavalta. Ja tämä ei tarkoita, että lapsi saa lähteä pitsimekossa pakkasilla.
 
meillä kuopus 3kk täysimetyksellä ja käyn jo satunnaisesti töissä muutamia vuoroja silloin tällöin. molemmat hodetaan kotona. esikoinen seurakunnankerhossa kerran viikossa 2 h ja muskarissa. kolmas suunnitteilla.
subjektiivinen oikeus päivähoitoon on perseestä. jos lapsia tehdään niin kyllä ne pitäisi pyrkiä itse hoitamaan. sitten jos sairastuu esim masennukseen on asia toinen. tai vauva olisi sairas ja näin ollen vaativa niin ymmärrän osa hoidon tarpeen.
 
KIITOS "huh mitä perusteluja" ja "sopisitte", olen täysin samaa mieltä. Eiköhän kuka tahansa lapsi totu päiväkotiin ja viihdy siellä, jos on siellä ollut jo pitkän ajan, esimerkiksi vuoden tai kaksi. On todellista laiskuutta sanoa, ettei ota lastaan kotiin, koska lapsi viihtyy niin hyvin pkodissa. Huh!! Tuskin nyt kukaan äiti on koko ajan kotona se "zombie".

Kuulostaa kyllä todella erikoiselta sekin, että lapsi on tarhassa KOKO päivän, jos on itse vauvan kanssa kotona. Että yksi vapaapäivä, no johan nyt! Olet varmaan "meidän ratkaisu" aivan haltioissani, kun et joudu viihdyttämään esikoistani, kun hän niin viihtyy siellä päiväkodissa. Tiesitkö, että aika nopeasti vauva ja isompi sisar löytävät toisensa ja viihdyttävät toisiaan? Ja he oikeasti nauttivat toisensa seurasta ja siitä, että tärkeä side heidän välilleen syntyy niin varhain. On ainutlaatuista seurata sisarusten touhua pitkät päivät, eikä todellakaan ole tylsää!

Mutta kai se on myönnettävä, että koko ajatusmalli voi toisilla olla eri: jos on päiväkoti olemassa, sinne voi laittaa lapsen, vaikka olisin itse kotona. Itse näen päiväkodin paikkana työssäkäyvien aikuisten lapsille. Tietenkin! Kurjaa, että laitostumisen pitää alkaa niin pienenä =(((

Sympatiat sinulle "systeemi on mätä". Todella kurjaa.
 
KIITOS "huh mitä perusteluja" ja "sopisitte", olen täysin samaa mieltä. Eiköhän kuka tahansa lapsi totu päiväkotiin ja viihdy siellä, jos on siellä ollut jo pitkän ajan, esimerkiksi vuoden tai kaksi. On todellista laiskuutta sanoa, ettei ota lastaan kotiin, koska lapsi viihtyy niin hyvin pkodissa. Huh!! Tuskin nyt kukaan äiti on koko ajan kotona se "zombie".

Kuulostaa kyllä todella erikoiselta sekin, että lapsi on tarhassa KOKO päivän, jos on itse vauvan kanssa kotona. Että yksi vapaapäivä, no johan nyt! Olet varmaan "meidän ratkaisu" aivan haltioissani, kun et joudu viihdyttämään esikoistani, kun hän niin viihtyy siellä päiväkodissa. Tiesitkö, että aika nopeasti vauva ja isompi sisar löytävät toisensa ja viihdyttävät toisiaan? Ja he oikeasti nauttivat toisensa seurasta ja siitä, että tärkeä side heidän välilleen syntyy niin varhain. On ainutlaatuista seurata sisarusten touhua pitkät päivät, eikä todellakaan ole tylsää!

Mutta kai se on myönnettävä, että koko ajatusmalli voi toisilla olla eri: jos on päiväkoti olemassa, sinne voi laittaa lapsen, vaikka olisin itse kotona. Itse näen päiväkodin paikkana työssäkäyvien aikuisten lapsille. Tietenkin! Kurjaa, että laitostumisen pitää alkaa niin pienenä =(((

Sympatiat sinulle "systeemi on mätä". Todella kurjaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vielä lisäys:
Kirjoitin tuon viestin, jossa sanoin ,että lapsella on sanavaltaa koska hänet haetaan... Pari lisäystä:

- Aikaisemmin mainittua liian vähäistä hoitajien määrää ei pidä yleistää joka paikkaan. Meidän tarhassa on ainakin puoli viiteen asti aina tarpeeksi hoitajia - viimeisen tunnin aikana hoitajia voi olla vähemmän. Samaten lomien tai vapaapäivien ajaksi on aina sijainen, ei ole ollut kertaakaan vakihoitajan lomaa ilman, että olisi ollut sijainen. Tämän lisäksi ryhmässä on useasta 1-2 lastentarhanopettajaharjoittelijaa. Ehkä meille on vain sattunut erityisen hyvä tilanne, kun vakihoitajatkaan eivät ole vaihtuneet koko kahden vuoden aikana kun esikoinen on tarhassa ollut, mutta ei siis yleistetä että asiat on joka puolella huonosti.

- Muuten en jaksa näistä kommenteista provosoitua mutta sanon vielä, että myös lapsella on oikeus jatkuvuuteen päivähoidossa eli tottakai hänellä on oikeus jatkaa tarhassa vaikka äiti jäisikin kotiin, mutta ehdottomasti myös sitä mieltä, että aikoina jolloin tarhat ovat kiinni, esim. juuri nuo joulunpyhät, niin varmasti lapselle olisi parempi olla kotona kuin vieraassa tarhassa. Ja se, että tietyissä asioissa kuunnellaan lasta, ei tarkoita, että hän pompottaa vanhempia. Olen vain sitä mieltä, että lapsen oman kuvan kehityksen kannalta, on hyvä ettei kaikki asiat tule saneltuina, vaan asioihin, jotka eivät ole ehdottomasti tietyllä tavalla, myös lapsella on sanavalta. Ja tämä ei tarkoita, että lapsi saa lähteä pitsimekossa pakkasilla.

Teidän päiväkodissa on tosiaan ihan uskomattoman hyvä tilanne! Tämä on mahdollista siten, että vaikka sinä vailla hoidontarvetta hoidatatkin lastasi pitkiä päiviä, muut vanhemmat päiväkodissa ovat riittävän fiksuja hakeakseen jälkikasvunsa aiemmin pois. Muussa tapauksessa ne suhdeluvut eivät vain voi pelata iltapäivällä, ellei sitten henkilökunta tee ylitöitä lähes päivittäin saadakseen suhdeluvut pelaamaan. Tai sitten sinä et vain tiedä todellista tilannetta, koska mitään työharjoittelijoitahan ei näihin suhdelukuihin mukaan lasketa, vaikka heistä toki apua onkin.

Missä kunnassa on varaa palkata ulkopuolinen sijainen vuosilomia paikkaamaan? Useimmissa kunnissa kun se ryhmässä sijaistava on toisesta ryhmästä tai toisesta päiväkodista otettu, jolloin paine hänen poissaolostaan kohdistuu siihen toiseen ryhmäänkin. Varsinkin pienten puolelle yleensä yritetään saada herkemmin aikuisia vaikka isojen ryhmistä lainaamalla, koska isojen kanssa pärjää paremmin vajaallakin. Joten kuinkakohan tarkaan olet perillä ihan oikeasta todellisuudesta, eikä vain siitä todellisuudesta, jonka vanhemmat näkevät niiden lyhyiden hetkien aikana kun lastaan tuovat ja hakevat?

Tämä ei kuitenkaan mitenkään muuta sitä tosiseikkaa, että sinä käytät yhteiskunnan tarjoamia palveluita itsekkäästi hyväksesi yli perheesi tarpeen vain siksi, että lapsesi saisi päättää asiasta itse. En ke4ksi yhtäkään hyvää syytä, miksi sinun lapsellasi tulisi olla sanavaltaa hoitoaikoihinsa, semminkin kun hän tai edes hänen vanhempansa eivät siitä hoidosta maksa edes pientä murto-osaa sen kokonaiskustannuksista.

Toinen asia on sitten se, että kokopäivähoito ei ole noin pienen lapsen etu, vaikka lapsi itse mitä sanoisi. 2 vuotias ei kykene määrittelemään tällaisia asioita, ja on ihan tutkittua faktaa, että tuon ikäinen ei hyödy pitkistä hoitopäivistä, vaan ne lisäävät lapsen stressiä. Teet lapsellesi karhunpalveluksen antaessasi hänelle päätösvallan näin isoissa asioissa. Hän ei kuitenkaan ole vielä kykenevä arvioimaan pitkien päivien pitkäaikaisvaikutuksia. Se on aikuisten tehtävä. 2 vuotias tietää vain sen, mikä juuri sillä hetkellä on kivaa tai tylsää, ei sen ikäisen voi antaa tällaisissa asioissa sanella perheen rytmiä.

Toki lapsella on oikeus jatkuvuuteen päivähoidossakin, mutta kokopäivähoitoa ei tuo jatkuvuus edellytä millään lailla. jatkuvuus pysyy kyllä, vaikka lapsen aiemmin hakisikin pois ja pitäisi niitä kotipäiviä useamman viikossa. Sinun perusteesi kokopäivähoidolle ovat puhtaasti itsekkäät, eivät sen enempää päivähoito-oikeuden kuin lapsesikaan edun mukaiset.

 
Pitäskö mun hakeakin esikoululaiseni vasta kolmelta kotiin, kun hän niin joka päivä sanoo. (eskari aika 9-12)
Olis niin kiva jäädä toisten kans sinne leikkiin ja ulkoileen yms
 
minusta on ihanaa kun saan viettää aikaa esikoiseni kanssa nyt ollessani äitiyslomilla.
lähdin töihin hänen ollessa 8,5 kk, tuolloin hänhä hoiti mummo niinä päivinä kun olin aamussa ja isä silloin kun oli illassa. tämä silloin siksi kun taloudellisesti ei muuta mahdollisuutta. ja voin sanoa että oli aika rankkaa herätä aamulla seitsemältä kun oli nukkumaan päässyt kolmen aikaan ja vauva mahdollisesti siinä välissä vielä herättänyt...
esikoinen meni kunnalliselle perhepäivä hoitajalle reilu 2v kun mies ryhtyi tekemään reissu hommia. hoitajalla siis silloin kun olin aamussa ja sitten kun olin yössä mummolla. omaa-aikaa ei ollut olin aina töissä tai kotona. välillä tuntui ettei tässä ole mitään mieltä.
nyt sitten toisen synnyttyä esikoinen jäi kotiin heti äippäloman alettua. nautin suuresti siitä että saan viettää hänen kanssaan aikaa nyt ilman vuorotyön aiheuttamaa väsymystä ja esimiesasemani aiheuttamia paineita.
kuopuksen äippäloman loputtua en aijo täysipäiväisesti palata töihin vaan pyrimme hoitamaan lapset perhe piirissä.
tiedän meidän olevan ihanteellisessa asemassa tukiverkkomme vuoksi, mutta pointti on se että olen pyrkinyt siihen että lapset hoidetaan aina itse kun siihen on mahdollisuus vaikka kin se tarkoittaa ettei sitä niin kutsuttua omaa aikaa olekkaan.
suurin siemauksin nautin arjestamme nyt ja toivon että jos perheemme vielä kasvaa saan viettää kaikkien lasteni kanssa korvaamatonta aikaa...
 
Ihmetyttää muuten tässä keskustelussa, että superäitiyttä tavoittelevina pidetään niitä, jotka haluavat hoitaa isommatkin lapsensa kotona vauvasta huolimatta. Eikö enemmän yli-inhimillisestä superäiti-ihanteesta kerro, jos äiti kuvittelee että hänen pitäisi olla aina virkeä, hyväntuulinen (taisi joku mainita hyvinlaitetut hiuksetkin :P ) ja järjestettävä lapselle joka hetkeksi jotain kehittävää virikettä sekä huomiota tai muuten lapsen on parempi olla päivähoidossa, jotta äiti sitten jaksaisi olla hänelle se "täydellinen äiti" edes illan?
 
Eikös se subjektiivinen päivähoito tarkoita sitä, että kunnan tai kaupungin on tarjottava kaikille lapsille päivähoitopaikka tietyn ajan kuluessa? Itse asun Helsingissä ja täällä se aika on neljä kuukautta. Miten siis on mahdollista, että "laiskojen" ja "huonojen" vanhempien lapset vievät "kunnollisten työssäkäyvien" vanhempien lasten hoitopaikat? Se nyt totta kai on selvää, että aina siihen lähimpään päiväkotiin ei pääse. Ei meidänkään lapsemme päässyt, mutta kyllä hänelle silti hoitopaikka järjestyi.

Jos jossain kunnassa lapsi jää ilman hoitopaikkaa niin kyllä ongelma silloin on kunnan tai kaupungin ja tilanne kokonaisuudessaan lainvastainen.

Joku sanoi, että äidit makaavat krapulassa sohvalla ja lapset ovat siksi päiväkodissa. Jos tilanne jossain onnettomassa perheessä on tällainen, niin eikö silloin ole lapsen etu, että pääsee päiväksi sinne päiväkotiin? En ymmärrä, miksi niitä lapsia pitäisi rankaista vanhempiensa käytöksestä.

Ja nyt joku tietysti neuvoo, että pakkoko niitä lapsia oli hankkia, jos ei pysty niistä huolehtimaan. Joo, samaa mietin joskus itsekin kun luen esim. päihdevanhempien lapsista, mutta en pidä isomman lapsen viemistä päiväkotiin silloin kun äiti on vauvan kanssa kotona niin suurena asiana, että sen takia ei olisi kelvollinen vanhemmaksi. Kuten jo moneen kertaan on todettu, niin elämäntilanteita on kovin monenlaisia. Minulle itselleni tuo jonkun mainitsema päivähoitopaikan säilyminen olisi ihan varmasti yksi tärkeä tekijä, jos asia olisi meidän perheelle ajankohtainen.

Totta kai on ärsyttävää kun päivähoidon resursseja on leikattu ja siitä syystä ryhmät ovat täynnä, eikä päiväkotipaikkaa saa kodin läheltä. Ei siitä kuitenkaan minun mielestäni pidä muita vanhempia syyttää, vaan niitä tahoja, jotka asiasta päättävät.
 
Mut eiks teidän kotona lapsianne hoitavien "superäitien" kannattas nyt vaan olla iloisia, että teidan lapsistanne tulee niiiiiiiin paljon parempia ihmisiä kun niiden joiden lapset on päiväkodissa ja saavat siellä traumoja varsinkin kun se pikkusisko/-veli on äidin kanssa kotona? Ja kuinka paljon parempia ihmisiä te olette verrattuna niihin luuseriraukkoihin, jotka hankkivat lapsia eivätkä saa niitä itse hoidettua.. Kyllä kannattaapi olla ylpeä ja kantaa ilolla sitä sädekehää, mikä siellä pään päällä on luultavasti aika suurena ja kirkkaana.
 
mammamamma: Tässä nyt tuskin on kyse mistään superäitien sädekehän kiillottamisesta, mutta ilmeisesti kolahti. Eikä kyse alunperin ollut siitä , että päiväkodeissa saa traumoja, vaan siitä, että ensisijaisesti ne paikat pitäisi varata työssäkäyvien perheiden lapsille ja sitten vasta näille joilla äiti on kotona. Pikkasen reaaliteetteja tähän asiaan, eikä pelkkiä tunteita!
 
Alkuperäinen kirjoittaja mammamamma:
Mut eiks teidän kotona lapsianne hoitavien "superäitien" kannattas nyt vaan olla iloisia, että teidan lapsistanne tulee niiiiiiiin paljon parempia ihmisiä kun niiden joiden lapset on päiväkodissa ja saavat siellä traumoja varsinkin kun se pikkusisko/-veli on äidin kanssa kotona? Ja kuinka paljon parempia ihmisiä te olette verrattuna niihin luuseriraukkoihin, jotka hankkivat lapsia eivätkä saa niitä itse hoidettua.. Kyllä kannattaapi olla ylpeä ja kantaa ilolla sitä sädekehää, mikä siellä pään päällä on luultavasti aika suurena ja kirkkaana.


Nimenomaan, itse arvostan juuri niitä äitejä jotka osaavat iloita lapsistaan eivätkä koe heitä taakkana joita eivät jaksa itse hoitaa. Ammattini puolesta joudun esittämään heille muuta, kuin mitä sydämessäni ja pääkopassani tunnen. Hassua sinänsä, että järjestäen kaikki pk:ssa työskentelevät ystäväni sekä työkaverini ovat myös tuota mieltä, eivätkä nämä itsekkäät mukavuudenhaluiset äidit käsitä/ halua käsittää edes ammatti-ihmisten näkökulmaa asiasta, vaan vetoavat tai käyttävät tekosyynä subjektiivista päivähoito-oikeutta ja omaa jaksamattomuuttaan.
Me työskentelemme lastenne kanssa päivittäin yli 8h ja tiedämme mitä se päiväkodin arki varsinkin alle 3v ryhmässä nykyaikana oikein on, perustarpeet hoidetaan, mutta muuhun ei paljon aikaa jää ja se on syy miksi ole hoitanut kaikki omat lapseni kotona 3 vuotiaaksi asti.


 
Pahoitteluni, jos meni asian vierestä, mutta paljon vielä nykypäivänä kuulee myös mielipiteitä siitä kuinka haitallista lapselle on olla päiväkodissa alle 3-vuotiaana. Eikö kuitenkin kunnilla/ kaupungeilla ole velvollisuus antaa hoitopaikka aina vähintään 4 kk sisällä ja nopeamminkin mikäli työ-/opiskelupaikka on siitä kiinni? Olenko aivan väärin käsittänyt. Meillä kun ei ikinä ole ollut hankaluuksia saada lapsillemme hoitopaikkaa. Aina on hoitopaikka löytynyt todella nopeasti asuinpaikasta riippumatta.
 
Hoitopaikka löytyy kyllä jokaiselle lapselle, se ei ole minun kielteisen mielipiteen syy tähän asiaan, vaan tuo lapsilähtöinen näkökanta, jota jotkut äitiyslomalla olevat äidit oman itsekkyytensä vuoksi eivät vain halua ymmärtää tai käsittää.
 
Kyllä lapselle päivähoitopaikan saa parissa viikossa jos oikein kiire tulee. Ongelma kai on siinä, että työssäkäyvä äiti joutuu pahimmillaan kuskaamaan kahta tai kolmea lastaan jokaista eri päiväkotiin eri puolille kaupunkia, kun lähipäiväkodit on täynnä ja kolmannes niiden lapsista on niitä, joilla toinen vanhemmista on kotona päivät. Ei se päivähoitopaikka paljon lohduta sitä äitiä, jonka pitää viedä omat muksunsa kuudeksi aamulla hoitoon, jotta ehtisi töihin puoli kahdeksaksi koska hoitopaikka sattuu sijaitsemaan parin kymmenen kilometrin päässä kotoa ihan toisessa suunnassa työpaikkaan nähden. Eiköhän tule siinä vaiheessa mieleen, että jospas joku niistä äitiyslomalla olevista äideistä siinä lähipäiväkodissa pitäisi esikoisensa kotona, niin ehkä minun lapseni olisi päässyt hänen paikalleen...

 
Millähän tavalla ne äitiyslomalla olevien äitien hoidossa olevat lapset kärsivät hoidossa olemisesta enemmän kuin työssäkäyvien? Siis kun äiti 4:lle niin kovasti korostaa juuri tuota äitiyslomalla olevien äitien kohdalla. Noh, joo tässäkin asiassa on ja tulee aina olemaan kaksi eri mielipidettä ja kumpikin luulee olevansa oikeassa. Eiköhän ne lapsen kotiolot vaikuta kaikkein eniten. Jos kotona on turvallinen ja hyvä olla, niin tuskin tuo hoidossa oleminen lasta katuojaan vie...
 
Alkuperäinen kirjoittaja justiinsa taas joo:
Millähän tavalla ne äitiyslomalla olevien äitien hoidossa olevat lapset kärsivät hoidossa olemisesta enemmän kuin työssäkäyvien?

Eivät mitenkään. Faktaa on se, ettei päivähoito ole alle 3 vuotiaan etu vaikka vanhemmat kävisivät kuussa töissä. Ero on siinä, että työssäkäyvillä vanhemmilla on sentään oikea tarve kokopäivähoidolle, heillä on perusteltu syy siihen. Äitiyslomalla olevilla äideillä ei yleensä todellista tarvetta päivähoidolle ole ja silti he vievät esikoisensa meluisiin, ylisuuriin ja monesti alimiehitettyihin päiväkotiryhmiin. Miksi ei voi ajatella sitä lapsensa etua, ja hoitaa lapsensa vauvan kanssa kotona, kun siellä kotona kerran jokatapauksessa on?

 
Alkuperäinen kirjoittaja kerhoja ym.:
Kotiäidit voisivat viedä isommat lapsensa kerhoihin päiväkotien sijaan. Tai käydä avoimessa päiväkodissa ja seurakunnan perhekerhoissa yhdessä isomman/isompien lasten ja vauvan kanssa. Siinä isompi saa sitä kaipaamaansa touhua (ja äitikin juttuseuraa), ilman että tarvitsee aktiviteettien takia päiväkotiin viedä. Vinks vinks vaan Vilmastiinallekin. Niin minäkin teen, en ole superäiti, vaan tavallinen kolmen lapsen äiti, joka tykkää ja jaksaa hoitaa kaikenikäiset lapsensa itse.

Mä olisin halunnut viedä vauvan syntyessä 2v esikoisen kerhoon (1-2 pv viikossa, muutama tunti kerrallaan), mutta oli melkoinen pettymys tajuta, että eihän niitä ole tarjolla kuin vasta 3v alkaen. Vaihtoehtoja jää tasan kaksi, joko molemmat lapset ovat kotona tai sitten esikoinen on päiväkodissa.
 

Yhteistyössä