Toki yhteiskunta hoitaa!

[Äiti myös]

Mahtaako olla kovinkin yleistä, että vanhempi lapsi viedään tarhaa ja vauva pidetään kotona? Olisi ihan hauska tietää jotain lukuja. Luulen, että se on loppujen lopuksi aika harvinaista. Ja niissä tapauksissa, joissa näin tehdään, siihen on varmaan pätevät syyt.

Sitä paitsi kyse on aika lyhyestä ajasta. Jos äiti on äitiys- ja vanhempainlomalla yhteensä kymmenen kuukautta niin monesti on ihan perusteltua pitää kiinni päivähoitopaikasta. Tuskin silloinkaan se vanhempi lapsi on tarhassa 40 tuntia viikossa. Melko varmasti isompi on tarhassa vain muutamana päivänä, eikä silloinkaan koko päivää.

Minusta kaikkein ärsyttävintä on lukea sellaisia kommentteja, että koska meillä tehdään näin, niin kyllä se on mahdollista ja muiden pitäisi siksi myös tehdä samalla tavalla. Tarkoitan siis argumentteja tyyliin "minulla on niin ja niin monta lasta vuoden välein ja kaikki olen kyllä hoitanut kotona". Onko oikeasti niin mahdotonta ymmärtää, että syitä toimia tietyllä tavalla on yhtä paljon kuin on perheitä. Mistä kukaan tietää, mitä syitä vanhemman lapsen päiväkotiin viemisen taustalla on. Ja vaikka syy olisi, että äiti ei vaan jaksa, niin minusta sekin on ihan pätevä syy, eikä kyseinen äiti ole mitenkään huono tai epäkelpo.

Jos subjektiivista päivähoitoa ei olisi, niin monet sellaiset lapset, joiden oikeasti on parempi ja turvallisempi olla päivät tarhassa kuin kotona, jäisivät vaille tarhapaikkaa. Subjektiivinen päivähoito on mielestäni siis hyvä asia, enkä toivoisi, että siitä luovuttaisiin sen takia, että me äidit emme voi hyväksyä muunlaisia tapoja toimia kuin omamme.

 

[Ei huono äiti vaan ?]

MInun mielestäni äiti, joka ei halua olla lapsensa kanssa vaikka voisi olla, ei ole elämänsä kunnossa. Joitain on pielessä. Vaikka se sitten olisi se äärimmäinen mukavuudenhalu ja uusavuttomuus ja rakkauden riittämättömyys kun lapsia on enemmän. Siinä jo kyllin syytä saattaa lapsi päivähoitoon. Lasten turvaksi.

Samaa mieltä.

Mutta lisäksi mietin vaan, että entä ne isät? Miksi aina on äidin syy? Äitiysloma kestää nykyäänkin vain noin 2kk ja vanhempainloma noin 8kk. Myös isä voi pitää vanhempainlomaa ja hoitaa lasta.

 

[Määä vaan]

Itselläni on vasta yksi lapsi. Hän on vuoden ikäinen, enkä ole ainoaakaan yötä nukkunut vielä kunnolla hänen syntymänsä jälkeen. Pätkissä vain. Väillä väsyttää, mutta kyllä tässä toinenkin, isompi lapsi olisi mennyt. Mutta meillä ei ole aikomustakaan "tehdä" toista lasta ennenkuin tämä eka on niin vanha, että on omatoiminen (osaa pukea, ei tarvitse vaippoja jne.)

Sanoisin, että vuoden ikäisen ainokaisen äidin on turha tulla tänne kertomaan, miten hän olisi jaksanut kyllä lapsensa ohella hoitaa vielä isompaakin lasta. Mistä sinä tiedät, millainen esimerkiksi oma lapsesi on kaksivuotiaana? Toki hän osaa enemmän kun yksivuotias, mutta on myösmonin tavoin 'hankalampi'. Ei riitä viihdykeeksi enää samat asiat kun 1-vuotiaalle, on uhmakohtausta ja kiukuttelua. Iso lapsi osaa myös olla tosi mustasukkainen. Että tule sitten vasta tänne jeesustelemaan kun sinulla tosiaan on ne kaksi lasta ja hoidat molempia kotona.

Oletteko muuten tietoisia siitä, että muissa maissa (esim Britannia)on ihan normaalia
, että esim kaikki kolme vuotta täyttäneet ovat hoidossa muualla kun kotona ainakin osan päivää. Siis koulussa. Suomessa on joku ihme vimma, jonka mukaan on pakko hoitaa lapset kotona vaikka hampaat irvessä suunnilleen kouluikään asti.

 

[annareeta]

Sillon kun aletaan miettimään toista tai kolmatta lasta, pitää ottaa mielestäni huomioon se asia, että a)elämä muuttuu rankemmaksi B) tulevalla vauvalla voi olla koliikki C) vauva saattaa valvottaa öisin D) esikoinenkin kaipaa edelleen vanhempiensa huomiota ja rakkautta. . . Miltä siitä esikoisesta tuntuu, ku vauva saa jäädä äidin kanssa kotiin ja toisen pitää mennä tarhaa. (vaik siel voi ollaki kivaa)

Jäin yksin yllättäin lasteni kanssa, oli työpaikka. Lasten isä oli hoitanut lapsia ennen. Ei ollut autoa käytössäni. Mutta näinpä kävi, en saanut lapsiani samaan päiväkotiin. Vanhemmat lapset olisivat saaneet päiväkotipaikan, pienimmäinen olisi pitänyt viedä yksin ryhmikseen 1.5km päähän ja ihan eri suuntaan ku missä työpaikkni oli. Siinä vaiheessa haistatin kakat sille päivähoidon johtajalle.

Samaisessa päiväkodissa oli meitin alakerrasta lapset, joiden vanhemmat molemmat työttömänä. Siis mies kai teki välillä jotain duunia, pimeetä varmaan. (tieto)

Että näin. Kävipä sitten niin, että äitini hoiti lapsiani, tuli 50km päästä, oli välillä yötä koska tein vuorotyötä. Mut enpä sit enää kauaa jatkanu näin, koska esikoinen lähti kouluun niin päätin jäädä VAIN kotiin lasteni kanssa.

Nyt nautiskellaan kotiäitiydestä uudella paikkakunnalla. Olen kyl sen verran tässä ajatellut hoitoalan ihmisenä, että kai voisin ottaa muutaman lapsen yksityisellä hoidon tuella kotiini perhepäivähoitoon ja pelastaa vaik jonku työssäkäyvän vanhemman arjen, jolta joku uusavuton äiti on vieny lasten päiväkotipaikan.

Kiitos!

 

[Voi kiesus]

Mahtaako olla kovinkin yleistä, että vanhempi lapsi viedään tarhaa ja vauva pidetään kotona? Olisi ihan hauska tietää jotain lukuja. Luulen, että se on loppujen lopuksi aika harvinaista. Ja niissä tapauksissa, joissa näin tehdään, siihen on varmaan pätevät syyt.

Sitä paitsi kyse on aika lyhyestä ajasta. Jos äiti on äitiys- ja vanhempainlomalla yhteensä kymmenen kuukautta niin monesti on ihan perusteltua pitää kiinni päivähoitopaikasta. Tuskin silloinkaan se vanhempi lapsi on tarhassa 40 tuntia viikossa. Melko varmasti isompi on tarhassa vain muutamana päivänä, eikä silloinkaan koko päivää.

Minusta kaikkein ärsyttävintä on lukea sellaisia kommentteja, että koska meillä tehdään näin, niin kyllä se on mahdollista ja muiden pitäisi siksi myös tehdä samalla tavalla. Tarkoitan siis argumentteja tyyliin "minulla on niin ja niin monta lasta vuoden välein ja kaikki olen kyllä hoitanut kotona". Onko oikeasti niin mahdotonta ymmärtää, että syitä toimia tietyllä tavalla on yhtä paljon kuin on perheitä. Mistä kukaan tietää, mitä syitä vanhemman lapsen päiväkotiin viemisen taustalla on. Ja vaikka syy olisi, että äiti ei vaan jaksa, niin minusta sekin on ihan pätevä syy, eikä kyseinen äiti ole mitenkään huono tai epäkelpo.

Jos subjektiivista päivähoitoa ei olisi, niin monet sellaiset lapset, joiden oikeasti on parempi ja turvallisempi olla päivät tarhassa kuin kotona, jäisivät vaille tarhapaikkaa. Subjektiivinen päivähoito on mielestäni siis hyvä asia, enkä toivoisi, että siitä luovuttaisiin sen takia, että me äidit emme voi hyväksyä muunlaisia tapoja toimia kuin omamme.

Miksi ihmeessä niitä lapsia pitää sitten tehdä jollei niitä jaksa hoitaa ja jos niiden olisi turvallisempaa olla päivät päiväkodissa kuin kotona äidin ja vauvan kanssa?
Ja kyllä ne äitiyslomalla kotona olevat äidit ainakin täällä pääkaupunkiseudulla lähes poikkeuksetta kiikuttavat sen vanhimmn/vanhimmat sisarukset päiväkotiin, jossa ovat sen reilu 8h päivässä!

 

[yksi mielipide]

Subjektiivinen päivähoito on mielestäni siis hyvä asia, enkä toivoisi, että siitä luovuttaisiin sen takia, että me äidit emme voi hyväksyä muunlaisia tapoja toimia kuin omamme.

Ei subjektiivista päivähoitoa varmaan kritisoidakaan sen takia, ettei voitaisi hyväksyä muita tapoja toimia kuin oma, vaan siksi, että subjektiivinen päivähoitojärjestelmä ei tällä hetkellä kertakaikkiaan toimi, sillä ne jotka eniten olisivat hoitopaikan tarpeessa, eivät välttämättä sellaista saa ja rahan ja henkilökunnan puutteen vuoksi hoidon laadusta joudutaan tinkimään tällä hetkellä pahimmillaan jopa lasten turvallisuuden kustannuksella. Päivähoidon kehittäminen toimivaksi ja laadukkaaksi säilyttäen kuitenkin subjektiivinen oikeus hoitoon taas tulisi kohtuuttoman kalliiksi ja joka tapauksessa kovin paljoa lisää sopivaa henkilökuntaa ei tyhjästä voi taikoa edes palkkoja korottamalla (johon ei joka tapauksessa ole rahaa...), hoitoala kun tällä hetkellä ei näytä olevan niitä ammateista kutsuvimpia.

Vai tarvitseeko mielestänne ehdottomasti väsyneen äidin lapsi päiväkotipaikkaa enemmän, kuin työssäkäyvän äidin? Eiköhän kärjistetysti lapselle ole kuitenkin parempi olla väsyneen ja kiukkuisen vauvaan keskittyvän äidin hoidossa ilman virikkeitä ja jakamatonta huomiota kuin yksin kotona (tietty kukaan äiti ei jätä lasta yksin kotiin työpäivän ajaksi, jos hoitopaikkaa ei löydy, vaan joku hoitaja kaivetaan vaikka kiven silmästä niinkuin tässäkin ketjussa näkyy tai sitten äiti menettää työnsä, mutta päivähoitojärjestelmä on kuitenkin kehitetty siksi että vanhemmat pääsisivät töihin ja jos kerran työssäkäyvätkin vanhemmat joutuvat turvautumaan hätäratkaisuihin hoitopaikan suhteen, luulisi tämän onnistuvan monta kertaa helpommin joltain jonka hoitopaikan tarve perustuu vaan väsymykseen).

 

[Näin meille]

Meillä esikoinen oli 1v10kk kun vauva syntyi. Esikoinen oli ollut tarhassa tasan 1vuotiaasta lähtien, mutta irtisanoin sopimuksen päättymään laskettuun aikaan. Itse tiesin jo rv24 lähtien synnnyttäväni sydänvikaisen lapsen ja esikoisen tarhassa kannustettiin jatkamaan hoitosopimusta, mutta yleisen arvostelun pelossa en sitten kuitenkaan tehnyt niin.
Kuopus olikin sitten odotettua huonompikuntoinen ja leikattiinkin kaikkiaan 5 kertaa ensimmäisen puolen vuoden aikana. Kotona ollessa syötimme ja lääkitsimme häntä kahden tunnin välein vuorokauden ympäri, onneksi mieheni osallistui tähän ihan samalla tavoin kuin minä, vaikka töissä kävikin.
Kaiken tämä keskellä kävin kuitenkin aina kun mahdollista lasten kanssa kerhoissa ja ulkoilemassa muiden äitien kanssa ja vaikka itse olisin päässyt paljon helpommalla jos esikoinen olisi ollut edes osittain tarhassa, nyt jälkeenpäin ajateltuna olen tosi iloinen että pidin hänet kotona kaikesta huolimatta.
Nyt lapset ovat 4 ja 2v ja olleet tarhassa puolisen vuotta. He ovat todella läheisiä toisilleen ja vaikka eivät olekaan samassa ryhmässä, tarhassa aina ihastellaan miten paljon he toisistaan huolehtivat.
Itse en tänäkään päivänä tiedä, miten selvisin tuosta kaikesta tervejärkisenä ja rankkaahan se elämä on vieläkin töineeen ja yövalvomisineen ( jotka ei siis välttämättä lopu vauvaaikaan), mutta oma valinta töihin meno on ollut enkä missään vaiheessa ole edes harkinnut pidempää kotiäitiyttä.
Mutta enempää lapsia meille ei enää tule, voin ihan rehellisesti myöntää että kolmatta en jaksaisi hoitaa, tai jos jaksaisin, niin kaksi muuta jäisi heitteille. En varmasti edes kehtaisi pyytää apua keneltäkään lasten hoitoon, koska kolomannen teko olisi kuitenkin ihan tietoinen valinta ja siinä mielessä olen kyllä ilkeä, että olen sitä mieltä että jokainen taakkansa itse kantakoon, jos suurperheen haluaa.

 

[työssäkäyvien lapset etusijalle!]

Jos lapsi on sairas, tai äiti on sairas, ymmärrän hyvin hoitopaikan tarpeen. Kieltämättä ottaa aivoon kiikuttaa lasta aamukuudelta toiselle puolelle kaupunkia hoitoon ja mennä itse seitsemäksi duuniin, kun joku kotiäiti pitää lastaan perhepäivhoidossa tuossa meidän naapurissa. Hän voisi kiikuttaa lapsensa sinne kaupungin toiselle laidalle, kun ei töihin ole kerran kiire.

 

[verovarat]

Minuakin ärsyttää se, että jos ottaa esikoisen pois hoitopaikasta, niin ei ole takuita, että siihen samaan hoitopaikkaan enää pääsee. Minun mielestäni subjektiivinen hoitopaikka pitäisi olla sellainen, että jos kotona oleva vanhempi (työtön tai kotiäiti) haluaa esikoiselle hoitoa, niin ensisijassa hoitopaikka olisi puolipäiväpaikka (esim. joko aamupäivä- tai iltapäiväpaikka tai niiden yhdistelmä esim. joka toinen viikko aamupäivävuoro ja joka toinen viikko iltapäiväryhmässä), jolloin saataisi sijoitettua edes kaksi lasta yhdelle paikalle. Silti mielestäni etusijalla päivähoitopaikkoihin pitäisi olla työssäkäyvät ja opiskelijat erityisesti silloin, kun perheen käytössä ei ole autoa.

Meillä esimerkiksi esikoinen menetti puolen kilometrin päässä olevan hoitopaikkansa. Päiväkodin johtajatar vaihtui ja emme saaneetkaan enää lapsille paikkaa kyseisestä päiväkodista, vaikka asian piti olla selvä (sovittu siitä vanhan johtajattaren kanssa). Nyt joudumme viemään lapset 3 km:n päässä olevaan päiväkotiin. Autolla matka menee OK, mutta teemme kumpikin jonkin verran reissutyötä, joten mummo joutuu muutaman kerran kuukaudessa hakemaan lapset hoidosta. Nivelrikosta kärsivälle eläkeläismummolle (ajokortiton) on tosi kova urakka kävellä 6 km ja vielä se takaisin tulo 3 km rattaita työntäen. Kyllä ottaa päähän!!!

 

[Ulpu74]

"Äiti myös" kirjoitti kuten itse ajattelen.

Esikoinen aloitti päivähoidossa 1-vuotiaana. Kuopuksen syntyessä hän oli 2v 8kk ja viihtyi hoidossa mainiosti. Hoitopaikka on n. 200 metrin päässä kotoa. Emme ottaneet esikoista hoidosta kokonaan pois, vaan hän jatkoi siellä 2pv/vko, kuutisen tuntia päivässä.
Turha luetella syitä, miksi halusimme pitää hoitopaikan, sillä mikään syyhän ei ole tarpeeksi hyvä.

Nyt vauva on 7kk ja esikoinen on juuri jäänyt hoidosta kokonaan pois. Syymme päivähoitopaikan irtisanomiseen:
1.) Lapsi ei vain tuntunut enää viihtyvän hoidossa, 2.) pahin vauvaikä on kuopuksella ohi, 3.) hoitaja muuttaa paikakunnalta keväällä pois, 4.) säästämme hoitomaksujen verran tulevaa kotihoidonkautta varten.

Aika aikaa kutakin. Alkuun oli meidän perheelle hyvä, että esikoinen sai jatkaa hoidossa. Nyt on parempi, että molemmat ovat kotona siihen saakka, että palaan töihin vajaan vuoden kuluttua.

Hyväksikäytinpä sitten subjektiivista päivähoito-oikeutta 8 kuukautta. Eikä tunnu missään.

 

[ihmettelen samaa]

Ihmettelen samaa kuin ap.
Itselläni 3-viikkoinen vauva ja 2-vuotias, hoidan molemmat kotona. Ihmettelen myös tätä "on niin rankkaa vauvan ja taaperon kanssa kotona" -mentaliteettia; ihan oikeasti, kuinka "rankkaa" se nyt on että hoitaa pieniä lapsia kotona? Okei, valvominen ja väsymys eivät ole kamalan kivoja olotiloja, mutta kuitenkin kun saa olla lasten kanssa kotona eikä tarvitse lähteä väsyneenä mihinkään töihin suoriutumaan? Kotityöt voi jättää jos ei jaksa, kyllä ne tiskit ja pölypallerot odottaa. Mitä rankkaa on olla kotona? Vähän hiekkalaatikolle lasten kanssa ja normaaleja arkirutiineja, siinä se. Eipä se ruuanlaittokaan nyt niin vaikeata ja aikaavievää ole! Vähän nyt sisukkuutta ja tsemppiä hyvät naiset.

 

[ei pitäisi]

ei pitäisi tehdä enempää kuin yksi lapsi, jos ei jaksa niitä itse hoitaa. vai pitäisiköhän jättää sen ensimmäinenkin tekemättä.

 

[Ulpu74]

Kaikki Superäidit, liittoutukaa ja polkekaa "huonot" äidit maanrakoon! Syntyvyys alas ja verot ylös! Kaikki etuudet pois!

Ja sitä rataa...

 

[Ulpulle]

Ulpu74: minusta teidän kuvio vaikutti ihan järkevältä. En usko, että kukaan erityisemmin kritisoi jos esikoinen on kaksi päivää viikossa 6h hoidossa. Enemmänkin uskon kritiikin kohdistuvan niihin jotka laittavat esikoisen tarhaan 40 h viikossa.

Olen samaa mieltä kuin joku tänne jo kirjoittanut, että pitäisi olla jotain kotihoidon ja päivähoidon välimuotoja olemassa. Esim. juuri jotain osa-aikaisia hoitopaikkoja, jonne voisi viedä esikoisen pari kertaa viikossa muutamaksi tunniksi. Tai sitten sellainen sääntö, että jos jompikumpi vanhemmista on kotona, olisi oikeus vain puolikkaaseen päivähoitopaikkaan eli max 2,5 päivää viikossa. Näin kaksi osa-aikaista veisi yhteensä yhden paikan.

 

[Ulpu74]

"Ulpulle" kirjoittanut: lienet oikeassa. Käyn hieman ylikierroksilla, kun en ole mikään superäiti, vaan ihan oikeasti väsynyt, kun vauva valvottaa edelleen joka yö =/

Ja yhdyn tuohon osa-aikahoitopaikka juttuun, josta kirjoitat lopuksi.

Anteeksi äkäisyyteni...

 

[Ihmetys*]

Kun muistellaan entisaikoja, niin täytyy muistaa sekin, että nykyisestä päivähoito-oikeudesta on nimenomaan päättäneet ne ihmiset, jotka saivat lapsensa tuolloin 70- 80-luvuilla! Jos se systeemi silloin olisi ollut täydellinen, niin miksi tämä oikeus olisi haluttu perheille sitten suoda, kysyn vaan...

 

[Karoliina123]

Hihii, tällaiselle (tappelu?)ketjulle oli selvästi tilausta, kiitos naiset! Ja totta kai tarkoitan kirjoituksella myös isiä, ilman muuta. Ikävä kyllä ne on yleensä äitejä, jotka lapset kotona hoitaa...

Lukuja haluttiin. Olen tiedustellut asiaa, ja esim. alueemme eräässä päiväkodissa, pienten ryhmässä on 16 lasta ja niistä seitsemällä on pienempi sisarus, siis vauva, kotona. Se on LÄHES PUOLET. Että aika paljon, sanoisin.

Olen samaa mieltä siinä, että samaan kategoriaan ei voi laittaa "kun äitiä vähän väsyttää", ja "äidin masennus, mielenhäiriöt tms". Vähän järkeä käteen kirjoitettaessa.
Äidin väsymys ei ole kovin perusteltu syy laittaa esikoinen pkotiin. Väsyttää itseänikin, on ollut koliikkia ja on valvottu, paljonkin, mutta silti, tuntuisi täysin utopialta hoidattaa oma lapsi sen vuoksi ulkopuolella. Kaikkein tärkeintä pienelle lapselle on vanhemman läsnäolo ja läheisyys sekä turvallinen koti, EI muovailuvahailu ja askartelu, mitä väsynyt äiti ei välttämättä jaksa tehdä.
Mahtavia ajatuksia tänne oli jo tullutkin, kiitos!

 

[meidän ratkaisu]

Meillä on esikoinen 2,5v. kun tämä toinen lapsi syntyy. Ja meille taas oli alusta asti selvää, että pidämme lapsemme hoidossa vauvan syntymänkin jälkeen ja tähän oli muutama ihan selkeä syy:

-Lapsi viihtyy tarhassa todella hyvin, joka aamu käydään keskustelu siitä saako hänet hakea aikaisemmin pois vai ei koska haluaa olla tarhassa siihen asti kuin kaveritkin.
- Jos nyt ottaisimme lapsen tarhasta pois, jäisivät jo hyviksi muodostuneet kaverisuhteet pois ja kun hän reilun vuoden päästä menisi takaisin johonkin tarhaan, olisi hän se uusi lapsi ryhmässä, jolla ei aluksi ole kavereita ja joutuisi aloittamaan kaiken alusta.
-Ryhmässä myös ihanat hoitajat joista lapsi todella tykkää
- Koskaan ei voi tietä kuinka vaativa vauva on. Minusta lapselle on ehdottomasti parempi olla tarhassa jossa viihtyy kuin Zombin äitin ja vauvan kanssa kotona, jolloin lapsenhoito saattaa välillä olla vain tv:n päälle laittamista

Teimme myös sellaisen ratkaisun, että pidimme lapsellamme ihan kokopäivä paikan, koska jos olisimme vaihtaneet paikan osa-aikaiseksi, olisi ryhmään jouduttu ottamaan yksi lapsi lisää sillä seurauksella, että joinakin päivinä ryhmä olisi ollut liian iso. Kokopäivä paikasta huolimatta esikoinen pitää noin kerran viikkoon kotipäivän, jolloin ei tarhaan mennä. Ja meillä ei siis onnistu tuo päivän lyhentäminen, koska lapsi ei tarhasta halua aikaisemmin lähteä, niin en näe syytä häntä siihen pakottaa.

 

[systeemi on mätä]

En voi käsittää, kuinka joku pitää muksuaan päiväkodissa, vaikka on itse päivät kotona. Tammikuussa edessä töihin lähtö ja lapsen hoitoon meno, sydän on pakahtua surusta jo nyt. Ei saatu hoitopaikkaa tästä läheltä, koska paikat pullollaan kotiäitien mukuloita. Työpäiväni alkaa pahimmillaan klo 7 ja joudun kulkemaan päiväkotiin kahdella bussilla. Se tarkoittaa sitä, että kotona alkaa puuronkeitto joskus viiden jälkeen.

 

[Olenko maailman napa]

En voi käsittää, kuinka joku pitää muksuaan päiväkodissa, vaikka on itse päivät kotona. Tammikuussa edessä töihin lähtö ja lapsen hoitoon meno, sydän on pakahtua surusta jo nyt. Ei saatu hoitopaikkaa tästä läheltä, koska paikat pullollaan kotiäitien mukuloita. Työpäiväni alkaa pahimmillaan klo 7 ja joudun kulkemaan päiväkotiin kahdella bussilla. Se tarkoittaa sitä, että kotona alkaa puuronkeitto joskus viiden jälkeen.

Tiedätkö, sinun tapauksessasi yrittäisin vedota niiden kotiäitien empatiaan. Missä tahansa näkisin puistossa, kahvilla tai sukulaisissa, juttelisin, en valittaisi mutta kuitenkin kertoisin miten surullisesti tää asia on. Onhan se lapsellekin raskasta noin pitkä päivä olla poissa - vielä aidosti läheisestä äidistä. Toivottavasti asia järjestyisi vielä paremmin.

Toivoisi, että äidit olisivat ymmärtäväisempiä toisiaan kohtaan.

Väsyneet äidit tukeutuisivat toisiinsa ja ottaisivat vuorollaan vaikka toisen lapsen hoitoonsa jotta toinen voisi nukkua kunnon päiväunet. Usein kaksi tai kolme menee siinä kuin yksikin, kun tietää että seuraavana päivänä on se oma vuoro (minulla itselläni neljä lasta). Eikä vietäisi sitä lasta päivähoitoon jos ei ole oikeasti pakko. Onhan se kiva peruste itselle, että lapsi nauttii siellä olosta, mutta tuskin sittenkään kun lapsi on vanhempi hän saa kaikkia virikkeitä lautasella. Pienelle riittää pienempikin määrä, ovat asiantuntijatkin todenneet.

Jos itsestä tuntuu väsyneeltä, niin miettii sitä että onko oma tilanne nyt niin tärkeä, että tarvitsee viedä se paikka esimerkiksi jonkun alkoholistin lapselta joka niitä virikkeitä aidosti tarvitsee, tai työtätekevältä äidiltä jonka lapsi joutuu muuten olemaan yli kymmenen tuntia vanhemmistaan erossa.

 

[Vilmastiina]

Kyllä meidän 3-vuotias esikoinen jo kaipaa seuraa ja muutakin ohjelmaa kuin äidin ja vauvan kansa kotona oleilu. Meillä siis 3-v esikoinen 3 päivää viikossa hoidossa päiväkodissa, jossa on aloittanut 2-vuotiaana. 2 päivää viikossa olen molempien lasten kanssa kotona ja leivomme ja puuhastelemme kotijuttuja. Olen vierestä katsonut erään superäidin menoa (joka hoitaa kaikki lapsensa yksin kotona) ja usein mietin, että ei niillä lapsilla kauhean ihanaa ole kun väsynyt äiti huutaa pää punaisena ja komentaa, uhkaa ja raivoaa uhmaikäiselle. Jos kerhotoimintaa kehitettäisiin ja kerhopaikkoja olisi helppo saada läheltä, olisin toki ottanut lapseni kotiin ja laittanut kerhoon muutamana päivänä viikossa. Lähipäiväkodissa on se hyvä puoli, että lapsi oppii tuntemaan naapuruston lapset. Meillä ainakin käy ryhmän lapsia, lapsemme tarhakavereita, leikkimässä viikonloppuisin ja välistä oma lapsemme vierailee muiden lasten luona. Meillä lisäksi perhe ja sukulaiset asuvat pitkällä eikä meillä ole tukiverkostoa. Katson, että tarvitsen myös "omaa aikaa" ja saan hengähdystaukoa itselleni juuri nuo 3 aamupäivää viikossa, kun olen "vaan" vauvan kanssa kotona. Se on yhteiskunnan ongelma, jos päiväkotiupaikkoja ei ole tarpeeksi kaikille halukkaille. En tunne syyllisyyttä ratkaisustamme.

 

[kerhoja ym.]

Kotiäidit voisivat viedä isommat lapsensa kerhoihin päiväkotien sijaan. Tai käydä avoimessa päiväkodissa ja seurakunnan perhekerhoissa yhdessä isomman/isompien lasten ja vauvan kanssa. Siinä isompi saa sitä kaipaamaansa touhua (ja äitikin juttuseuraa), ilman että tarvitsee aktiviteettien takia päiväkotiin viedä. Vinks vinks vaan Vilmastiinallekin. Niin minäkin teen, en ole superäiti, vaan tavallinen kolmen lapsen äiti, joka tykkää ja jaksaa hoitaa kaikenikäiset lapsensa itse.

 

[ajattelemisen aihetta sinulle]

Ja meillä ei siis onnistu tuo päivän lyhentäminen, koska lapsi ei tarhasta halua aikaisemmin lähteä, niin en näe syytä häntä siihen pakottaa.

Tiesitkö että suurimmassa osassa päiväkoteja lapsia on iltapäivisin laiton määrä aikuisiin nähden? Tämä johtuu siitä, että päiväkoti on auki jopa 12 tuntia ja joka tuntiin siis pitää henkilökuntaa olla paikalla. Henkilökunnan työaika ei kuitenkaan ole 12 tuntia päivässä, joten aamuvuoroon tulleet työntekijät eivät ole paikalla enää iltapäivisin. Kuitenkin lapset saattavat olla vielä kaikki paikalla. Laki sanoo, että jokaista neljää alle 3 vuotiasta kohden tulisi olla yksi hoito-ja kasvatushenkilö, mutta henkilökuntaa ei palkata minnekään niin paljon, että tämä suhde toteutuisi myös iltapäivisin.

Tiesitkö, että erittäin monessa kunnassa henkilökunnan sairaus- tai vuosilomien ajaksi ei olla palkattu sijaisia enää vuosikausiin, ja tästä johtuen tilanne voi olla koko päivänkin sellainen, ettei aikuisia yksinkertaisesti ole riittävästi suhteessa lapsimäärään nähden. Kaikki tämä on valitettavasti suorassa suhteessa varhaiskasvatuksen laatuun, henkilökunnan työssä jaksamiseen ja jopa lasten turvallisuuteen. Olisikohan tässä riittävästi syytä sinulle pakottaa lapsesi ajoissa kotiin päivähoidosta, vaikka hän siellä kuinka viihtyisi? Todellisen elämän realiteetit kun valitettavasti eivät pyöri ainoastaan sinun 2 vuotiaasi mielihalujen mukana.

Lisäisin vielä sen, että ei noin pieni lapsi voi olla ratkaisemassa sitä, mihin aikaan hoidosta kotiin lähdetään. Tuon ikäisellä ei ole resursseja määritellä sitä, miten pitkä päivä on hänelle hyväksi ja miten pitkän päivän hän viihtyy. Tuon ikäinen elää hetkessä, ja jos vanhemman hakiessa kiva leikki on kesken, ei lapsi sitä haluaisi lopettaa, vaikka päiväkotikin jo sulkeutuisi. Toisaalta taas, jos parhaat kaverit ovatkin poissa hoidosta, lapsi saattaa olla ikävystynyt ja haluta kotiin jo aamupäivällä. Joten anteeksi nyt vaan, mutta tuo sinun perusteesi kokopäivähoitoon on maailman surkein peruste. Tuskin tuota perustetta kovin usein muissakaan tilanteissa käyttäisit. Jos lapsesi söisi kaikkein mieluiten pelkkää suklaata, niin tuskin tuolloin antaisit lapsen päättää ruokailuistaan. Jos lapsesi haluaisi pukeutua pakkassäällä pitsimekkoon, takuulla hennoisit kuitenkin pakottaa sen ulkoilupuvun päälle. Ihan yhtä järjetöntä on hoidattaa lasta ilman kunnollista tarvetta yhteiskunnan piikkiin vain siksi, että lapsi ei halua lähteä kotiin.

 

[annareeta]

Kotiäitien lapsia tulee varmasti aina olemaan päiväkodeissa, se on varma. Jos ei muulla perusteella niin syynä _sosiaaliset syyt- Ja hyvä niin, jos perheessä on jotain ongelmaa. Lapset oppivat sitten pakolliset perusasiat päiväkodissa, jos siihen ei jostain syystä kyetä kotona...

Mutta saahan se asia vähän jurppiakin silloin, kun itse yrität tehdä töitä ja elättää perheesi ja et saa lapsia edes yhteen päiväkotiin vaan niitä pitäisi retuuttaa eri paikkoihin aamu kuudelta, että kerkeet itse töihin klo 7.00
- - vai eikö se saa jurppia?

Aina ei auta päänsilittelyt ja voi voi, kyllä se siitä. Äiti nukkuu kotona krapulaansa pois ku lapsi on päiväkodissa. Tälläisia tapauksia valitettavasti on, jotka saavat kaiken yhteiskunnan avun, eikä he silti kasva aikuiseksi.

No, tää oli tietty kärjistetty tapaus, mutta kun toisilla ei ole edes sukulaisia tai muuta turvaverkkoa ympärillään niin nämä päätökset sijoittaa yhden vanhemman lapset kahteen eri päiväkotiin. HOHHOIJAA!

 

[äiti5:lle ja l.hoitaja]

Meillä on esikoinen 2,5v. kun tämä toinen lapsi syntyy. Ja meille taas oli alusta asti selvää, että pidämme lapsemme hoidossa vauvan syntymänkin jälkeen ja tähän oli muutama ihan selkeä syy:

-Lapsi viihtyy tarhassa todella hyvin, joka aamu käydään keskustelu siitä saako hänet hakea aikaisemmin pois vai ei koska haluaa olla tarhassa siihen asti kuin kaveritkin.
- Jos nyt ottaisimme lapsen tarhasta pois, jäisivät jo hyviksi muodostuneet kaverisuhteet pois ja kun hän reilun vuoden päästä menisi takaisin johonkin tarhaan, olisi hän se uusi lapsi ryhmässä, jolla ei aluksi ole kavereita ja joutuisi aloittamaan kaiken alusta.
-Ryhmässä myös ihanat hoitajat joista lapsi todella tykkää
- Koskaan ei voi tietä kuinka vaativa vauva on. Minusta lapselle on ehdottomasti parempi olla tarhassa jossa viihtyy kuin Zombin äitin ja vauvan kanssa kotona, jolloin lapsenhoito saattaa välillä olla vain tv:n päälle laittamista

Teimme myös sellaisen ratkaisun, että pidimme lapsellamme ihan kokopäivä paikan, koska jos olisimme vaihtaneet paikan osa-aikaiseksi, olisi ryhmään jouduttu ottamaan yksi lapsi lisää sillä seurauksella, että joinakin päivinä ryhmä olisi ollut liian iso. Kokopäivä paikasta huolimatta esikoinen pitää noin kerran viikkoon kotipäivän, jolloin ei tarhaan mennä. Ja meillä ei siis onnistu tuo päivän lyhentäminen, koska lapsi ei tarhasta halua aikaisemmin lähteä, niin en näe syytä häntä siihen pakottaa.

Eli koska ette muuttaneet lapsenne hoitoaikaa osa-aikaiseksi, jäi taas yksi työssäkäyvä perhe ilman tarpeellista päivähoitopaikkaa takianne. Henkilökunnan työvuorot suunnitellaan siten, että tarvittava määrä kasvatusvastuullisia on työvuorossa, joten älä hae hyväksyntää itsekkäälle päätöksellenne selittämällä, että ryhmässä olisi ollut liikaa lapsia.
Kirjoituksesi kertoo hyvin paljon aikuismaisuudestasi ja siitä kuinka 2 v osaa käskyttää teitä vanhempiaan vaikka vanhemman pitää olla se joka päättää asioista.