Toivoton

[tilanne?]

Olemme poikakaverini kanssa 9 vuoden yhteiselon jälkeen tulleet pisteeseen, jossa seksi on kuihtunut olemattomiin (viimeisestä kerrasta ainakin 8kk). Joudun todella tekemään kaikkeni että saisin itseni viriteltyä tilaan jossa yhdyntä on fysiologisesti mahdollista ja seksin jälkeen minut saattaa vallata ällöttävä olo, aivan kuin olisin juuri sekstaillut veljeni kanssa. Suhteemme vaikuttaakin enemmän sisarus- tai kaveruussuhteelta kuin parisuhteelta. Olen puhunut tästä asiasta useaan otteeseen poikakaverini kanssa. Kumpikaan ei ole tyytyväinen mutta mitään konkreettista muutosta emme ole onnistuneet saamaan aikaan. Tilanne on mennyt lähinnä siihen, että minä ruikutan ""romantiikan"" perään ja tunnen etten saa poikakaveriltani tarpeeksi huomiota, kun taas hänen mielestään on turhaa ja teennäisen tuntuista vääntää romatiikka väkisin. Emme asu yhdessä tällä hetkellä ja suhteen tulevaisuus todella huolestuttaa...Haluaisin edetä eteenpäin ja alkaa tämän 10 vuoden ""tutustumisen"" jälkeen jo perustamaan perhettäkin, sillä en haluaisi heittää hukkaan yhteisiä vuosia. Kaiken lisäksi todella rakastan poikakaveriani ja tiedän että hänestä tulisi myös ihana isä! Edellytyksenä noille haaveille olisi ilmeisesti että muuttaisimme yhteen ja ehkä jopa rakastelukin saattaisi auttaa siinä lapsien teossa...=) Tekisin lähes mitä vain tämän parisuhteen eteen, kunhan vain keksisin mitä! Terapiassa olen käynyt yksin, mutta en kokenut siitä olevan suurta apua tähän tilanteeseen.Parisuhdeterapia ei ole mahdollista sillä asumme eri paikkakunnilla...Ideoita?

 

[Manteli]

No voi sentään...
Ehkä voisin itse kuvitella vastaavassa tilanteesa kaipaavani jotain muutosta tai odotettavaa. Voisin tahtoa istua alas ja sopia oikeasti, että onko tarinamme etenemässä minnekään? Tahtooko toinen muuttaa yhteen? Sitoutua? Saada lapsia?
Ja ehkä vielä sitä ennen saada jokin mauste parisuhteeseen (kun tätä petihommaa ajattelee...). Iskeä pientä kipinää vaikka väittelyllä ja sen jälkeen suudella intohimoisesti. Pitäisi sukkien ainakin kerran pyörähtää jaloissa, vaikka ei muuta tapahtuisikaan.

Eikä muistuttaminen siitä, että välittää, ole koskaan pahaksi. Myös vaikka televisiota katsellessa voi ex tempore ottaa vaikka toisen jalkaterän käteen ja antaa lempeä hieronta! Pelastaa uutistenkatsonnan mennen tullen.

Varmaan hassuja ajatuksia, mutta toivottavasti pääsette johonkin

 

[yeah]

Jos miehen mielestä rakkauden osoittaminen on teennäistä, niin lähde läiskimään, miehestä paljastuu yllättävä romantikko usein päästessään eroon 10 vuoden morsmaikusta, yksinään poikamiesboxiin ja muita naisia vikittelemään. Ei se sitäpaitsi suhteen alussakaan ollut turhaa ja teennäistä, vai oliko?
Vai mIten hän on sinut alunperin saanut iskettyä? Sillä että on siihenastisista n. kymmenestä kylällä liihottavasta miehistä/teinipojista fiksuimman oloinen?
Silloin oli silloin.

MInusta jokaisellEikä elämä mene erotessa hukkaan, älä ainakaan sitä pelkää että et saisi esittää vaatimuksia tai muuten menee viimeiset 10 vuota hukkaan.

Ihmisellä on oikeus saada kumppaniltaan halutessaan suora vastaus kysymykseen: mItkä ovat hänen suunnitelmansa meidän tulevaisuudelle,

ja että tykkääkö hän /rakastaako vai ei.

Sulla on myös oikeus tarvittaessa päivittää se toissavuoden poikaystävä malli johonkin mikä vastaa nykypäivän tarpeisiisi. Sinun elämäsi kai se on, mitä elät, eikä kenenkään muun!
Pitää vain toivoa että päivitys riittää eikä tarvi uusia koko jätkää, ja siihenhän on miehellä se vaikutusvalta mikä on.

Jos on ""turhaa ja teennäisen tuntuista vääntää romatiikka väkisin."", niin ehkä hän ei näe sinussa mitään romantiikan arvoista.

Ota nainen elämässä mitä tarvitset, äläkä jää kerjäämään teiniheilalta armoa. Jos hän tuota mieltä on nyt, niin mitä luulet että hänen rakkautensa on 40-vuotiaana?

Tuo on niin tyypillistä- mies ei halua ostaa lehmää koska nainen kantaa hänelle maitoa kaupasta!!
Mies on altis jämähtämään, koska asiat ""vain ovat"", miksi korjata jotain mikä ei ole rikki jne.

 

[äitee]

Varaudu muutamaan asiaan, jos aijot tehdä sen lapsen tuohon suhteeseen nyt.

- raskaana ollessasi joudut sisäistämään äitiyden. Olet todennäköisesti 1000 kertaa enemmän romantiikankipeä ja riippuvainen miehestäsi kuin nyt. Jo hormoonit yksistään herättävät monenlaisia tunteita, muun tunnekuohun lisäksi.

-Meinaatko että yhteinen lapsi virittää miehessä isänvaistot ja romantiikan, joka tähän asti on ollut piilossa? E-hei.
Se virittää hänessä pitkäksi aikaa myös pelkoja; ""kuinka elätän tämän perheen, haluanko olla isä seuraavat 20+ vuotta, rakastanko vaimoa, mitä helvettiä teen nyt?"" Siitä on romantiikka kaukana sen aikaa. Ja tämä tapahtuu yhtäaikaa kun sinä olet mahasi kanssa itkua tuhertamassa ja janoat turvaa ja rakkautta.
Ja mies ei TODELLAKAAN puhu sinulle peloistaan, jotta saatte silitellä toisianne lohdullisesti. Hän lähtee BAARIIN tai alkaa poissaolevaksi, kehittelee riitoja, pelaa tietokonetta yöt läpeensä, tuijottaa telkkaria silmät lasittuneena, on poissa kotoa.

- Lapsen saatuasi rakastut lapseen. Ainakin suurin osa äideistä rakastuu. Sinusta tulee vastuullinen ja huolehtiva äiti, elämä vakavoituu. Alat nähdä jokapuolella turvallisuuteen- ja puhtauteen liittyviä riskejä. MIkään, mitä miehesi tekee ei ole tarpeeksi kunnollista lapselle.

Jos mies tuntuu kaukaiselta tai ""veljelliseltä"" nyt, niin sitten hän vasta siltä tuntuukin. On hyvä että teillä on jo sisarukselliset välit jo nyt, voitte puhua suoraan. Mieskin voi sanoa sinulle suoraan mitä ajattelee, varsinkin raskauden jälkeen ja lapsen kanssa sinulle on hyvä antaa tulla täyslaidallisia, varsinkin rahasta on kiva riidellä.

-Ja isän romantiikan tarve, ettei lähde sihteerikön kanssa menemään: Se on kiva pohtia onko oikean miehen kanssa sitten, kun on nälkäinen suu huutamassa siinä, eikä voisi vähempää kiinnostaa antaa säikylle isukille romantiikkkaa ja pikapanoja+ suihinottoja- onhan sulla jo yks lapsi, mihin sinä toista tarvitset. Varsinkin kun tuoreessa muistissa on se, kun hän hylkäsi sinut viimeisillään raskaana itkiessäsi lähtemällä baariin (tuhannennen kerran raskautesi aikana)-nyt kun vielä kerkeää.

-Sitten kun vauva-aika menee ohi, alkaa tarha-työ-kotirumba, ja parisuhdetta on entistä vaikeampi hoitaa.
Jos et ole rakastunut mieheesi enää, niin tässä vaiheessa viimeistään alkaa sydän pamppailla kolleegan tai naapurinjorman perään.

 

[yks]

Ongelma taisikin olla enemmän, että sinä et halua miestäsi fyysisesti?

Mieheltä ei voi olla saada ""romantiikkaa"", jos mies ei itsekään tiedä, mitä se voisi pitää sisällään.

Kerro tarkemmin! Sano, että haluat telttaretkelle ja kuutamoa katsomaan tai leffateatteriin. Tai mukavan kylvetyksen aromaattisilla tuoksuilla höystettynä. Pyydä miehesi hieromaan sinun hartioitasi ja edetkää sitten. Teille voisi sopia myös tantraseksin kokeileminen!

Siis..., jos sinä olet kiinnostunut harrastamaan seksiä miehen kanssa.

Jos vaan haluat vipinää vällyjen väliin, niin voisit kokeilla kaiken näköistä, myös sellaista, mikä saa useimmat miehet syttymään. Yllättävää seksiä yllättävässä paikassa, uusia alusasuja, vaikka romanttinen seksielokuva, jonka aikana miehesi voisi sinua hiplata. Tositoimiin alkaisitte vasta elokuvan jälkeen... tarvittaessa liukuvoidetta peliin ja tuoksuvia hierontaöljyjä...

Ehkä mieskin jaksaisi vastavuoroisesti keksi sinulle yllätyksiä?

Lasta ei kannata vielä tehdä, ennenkuin näet, miten suhteenne kehittyy. Tsemppiä kokeiluihin

 

[Muusa]

Minulla on ollut joskus sama tunne, miehen kanssa rakastelu alkoi ällöttämään... Ja suhde tuntui enää siltä että ollaan kavereita, kaikki muu meni hyvin paitsi seksi ja hellittely oli nollilla. Ero siitä tuli, enkä ottaisi takaisin.

 

[Minä]

Yhdyn edelliseen puhujaan. Itsellä sama tilanne kauan aikaa. yhdessä 9 vuotta, seksiä pari kertaa vuodessa ja sitten minä lähdin. Aika toi tullessaan uuden onnen. Vanhan kanssa kaveria, eikä enää tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, että haluaa seksiäkin.

 

[mies]

Olen sitä mieltä, että teidän kannattaisi kokeilla yhdessä asumista ja suhteen syventämistä. Se on totta, että ei kannata kaikkea heittää romukoppaan, jos ajatuksesi miehestäsi ovat noin positiivisia. Muutto yhteen voi pahentaa tilannetta, mutta sitten sekin on katsottu ja voitte erota. Mutta minä uskon, että te voitte löytää toisistanne aivan uusia juttuja, jos pääsette pois etäsuhteesta. Yrittäkää. Tsemppiä.

 

[ap]

yhteen muuttaminen ei ole käytännössä mahdollista.Asiaa on nyt puitu pari kk, mitään ratkaisua ei ole näköpiirissä. Kumpikaan ei voi/halua jättää opiskelu/työpaikkaa eli muuttaa toisen paikkakunnalle.

 

[minäkin]

minäkin erosin pitkän suhteen jälkeen miesystävästäni. Luulenpa, että jos olisimme jatkaneet, tuo ""veli-fiilis"" olisi saattanut tulla piankin suhteeseemme. Valitettavasti minä itse en henk.kohtaisesti usko, että jos parisuhde on mennyt niin pitkälle tuossa toveruudessa, että seksi jo vähän ällöttää ja tuntuu, että kumppani on enemmänkin veli, niin että se siitä tokenisi.

Omaa kokemusta ei ole, mutta omalla kohdalla en usko, että voisin alkaa pitää miesystävääni taas miesystävänä jos se olisi mennyt noin pitkälle

 

[selvä asia]

Onko tämä ""ap"" nyt alkuperäisen kysyjän juttu, että kumpikaan ei halua muuttaa toisen paikkakunnalle eikä mitään muutakaan eli mitään ratkaisua ei ole ?
Jos haluaa, ratkaisu löytyy kyllä.
Jos ei 9:n vuoden jälkeen ole halua, miksi jatkaa ollenkaan?

 

[metsuri]

Toivoton on tilanne. Nosta kissa pöydälle ja puhu asiat hänen kanssaan selväksi, niin kyllä se siitä sitten selviytyy ja jos ei selviydy, niin eroa lopullisesti ja etsi itsellesi parempi mies.

 

[ap]

joo, toi edellinen ap oli just alkuperäinen kysyjä, kuten tämäkin.=) Kummallakin meillä on kuitenkin tunne, että haluaisimme vielä yrittää jos löytyisi keino elvyttää tämä suhde, ja vaikka kissaa oon yrittäny pöydälle nostaa eli asiasta on keskusteltu niin ratkaisua ei vain löydy. Samoja asioita jankataan aina tyyliin ""kyllä tässä nyt jotain täytys tehdä"" mut mitään ei ikinä tapahdu.Työkaluja suhteen parantamiseen ei vain kertakaikkiaan tunnu olevan! Ja mitä tuohon paremman miehen etsimiseen tulee, niin ongelma on siinä etten usko että voisin parempaa miestä löytää, vaikka suhde ei tällä hetkellä toimikaan. En osaa kuvitella eroamista enkä sen jälkeistä elämää, vaikka arkemme aika erillisiä ovatkin. Silti tuntuu etten kestä enää päivääkään tällaisessa suhteessa!

 

[jutta]

Ompa tosi sekava tilanne teillä..en tajua miksi asutte erillään..kuulostaa aika oudolta ratkaisulta? Miksi näin?

Vaikuttaa siltä että asiat ovat aika sekavaa tiellä..tunteet ailahtelevia ja päätöksen teko siksi niin vaikeeta. Mieti kaksi kertaa kenessä vika, vaaditko liikoja, onko niin että olette vain enää kiintyneitä tms?

 

[ap]

joo, sekava todellakin, eikä tollasen kuvauksen perusteella tästä tilanteesta oikein kokonaiskuvaa varmasti pysty saamaankaan. No, jokatapauksessa, olemme asuneet yhdessäkin pari vuotta, mutta nyt opiskelu ja-työpaikkamme ovat siis eri kaupungeissa, joten asumme n.400 km päässä toisistamme.

 

[Iisa]

No, minä olen aika samanlaisessa tilanteessa kuin alkuperäinen, paitsi että asumme yhdessä. Olemme olleet yhdessä kohta 15 vuotta. Tiedän, että tämä on maailman paras mies enkä missään tapauksessa löytäisi parempaa tai edes läheskään yhtä hyvää, mutta suhteemme on juuri tuollainen veli-sisar-suhde. En muista koska viimeksi harrastimme seksiä, eikä mieheni oikeastaan ole koskaan kiinnostanut minua seksuaalisesti, valitettavasti. Henkisesti taas hän on sukulaissieluni.

Minkäs teet? Pitää valita mitkä ovat omat prioriteetit. Minulle hyvä elämä hyvän ihmisen kanssa on tärkeämpää kuin seksi. Tietenkin silloin tällöin mietityttää, kun ei tule koskaan kokemaan millaista olisi olla oikeasti fyysisesti kiinnostunut toisesta (mieheni on ensimmäiseni ja ainoani), mutta minkäs sille mahtaa. Olen huomannut, että miehet jotka ehkä voisivat olla ""sillä tavalla"" kiinnostavia, eivät missään nimessä olisi soveltuvia elämänkumppaniksi; joten jos pitää valita seksi tai elämänkumppani, niin totta hemmetissä valitsen jälkimmäisen.
Eikä minulla syntymärumana edes olisi mitään mahdollisuuksiakaan tavata ketään Romeota

Sinun täytyy kumminkin miettiä omat edellytyksesi ja tarpeesi. Ehkä se ""parempi"" odottaa nurkan takana. Tai sitten siellä odottaa vain yksinäinen vanhuus. Kuka tietää!?