Ap: No esimerkiksi tossa kyprän käyttämättömyydessä juuri se, että sítten ei voi pyörällä ajaa. Sehän on juuri rangaistus, joka liittyy rikkeeseen. Enemmänkin ajattelin asiaa niin, että itse en sanoisi, että nyt sit rangaistuksena pyörä on käyttökiellossa viikon, vaan selittäisin miksi kypärää käytetään, keskustelisin asiasta lapsen kanssa ja kuuntelisin hänen perusteluita sille, miksi kypärää ei tarvitsisi käyttää. Näyttäisin myös faktaa ja materiaalia miten on käynyt, jos kypärää ei ole käytetty. Sitten sanoisin tavallaan johtopäätöksenä (lapsella ei voi olla tarpeeksi hyviä perusteita kumoamaan kypärän käyttöä), että pyörällä saa mielellään ajaa, kun käyttää kypärää. Jos ei halua käyttää sitä, kun se on nolo, niin sitten on vain käveltävä.
Karkkiasiassa tekisin esim. niin, että taas kerran keskustelisin ja pyytäisin lasta miettimään, mihin karkkipäivää tarvitaan. Sitten kertoisin olevani pettynyt ja surullinen siihen, että lapseni on pettänyt luottamukseni. Sanoisin, että toivoisin enemmin, että jos lapsella on kauhea makeanhimo, hän tulisi kertomaan siitä minulle ja yritettäisiin yhdessä löytää siihen ratkaisu (välillä pitää myös joustaa ja kannatan sillä tavalla maalaisjärkeä, että tärkeämpää minusta on makeansyönnin määrä, kuin se päivä jolloin sitä syö). Keskustelun seurauksena sanoisin, että tämän viikon karkkipäivä meni sitten siihen päivään, jolloin lapsi valisti syödä namia. Voisin ehdottaa myös pidemmän aikavälin ratkaisuksi sitä, että sovitaan makeanmäärä, jonka lapsi saa syödä viikossa. Näin lapsi voi itse opetella rahan käyttöä ja itsekuria, kun valitsee, että syö silloin, kun eniten mieli tekee tai muutamana päivänä vähän. Karkkipäivänä monet lapset nimittäin vetävät enemmän kuin mieli tekee, kun on kerta karkkipäivä.
En todellakaan tarkoittanut arvostella kasvatustanne. Lapset ja perheet on yksilöitä ja tärkeintä on yhteiset rajat ja säännöt ja etenkin se johdonmukaisuus. Tsemppiä vaativaan kasvatustehtävään!