Hei,
Kovin pähkäilin rekisteröidynkö ja kirjoitanko tänne vaiko enkö, mutta tässä tätä näpyttelen mieli alamaissa. Ikää on itselläni 34 vuotta, tänä vuonna mittariin tulee 35. Lapsi on ollut haaveissa pidempään, mies lämpeni ajatukselle viime syksynä, eli yritys aloitettu 09/2020. Tätä ennen käytössä hormonaalinen ehkäisy monen monta vuotta, mirena-kierukka viimeisen kahden vuoden ajan.
Kierukan poiston jälkeen kierto on ollut 40-29-32 päivää. Ensimmäisellä kierrolla tikkuun piirtyi haamuviiva, joka katosi seuraavana päivänä. Nyt ehdin jo toivoa saaneeni ihanan joululahjan, kun ovulaatiolima ilmestyi 24.12. sekä 28.12. ja peittoa tuli hyvin heiluteltua otollisiin aikoihin. Parin viikon sisään on ollut vaihtelevasti alavatsan juilintaa, selkäkipuja ja rintojen turvotusta, niin ettei kyljellään ole pystynyt nukkumaan. Mutta ei, tikkuihin ei ole piirtynyt kuin vahva kontrolliviiva ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että menkat alkavat huomenna.
Oon saanut itseni pakkomielteiseksi tämän vauvatoiveen kanssa, tikutellut pari kiertoa ovulaatiota, lukenut kaikki nettipalstat (mikä testi on luotettava/mikä ei ja mitä oireita kenelläkin on ollut) laskeskellut dpo:ta, ladannut flo-sovelluksen, tehnyt raskaustestejä jne. Olen tulossa hulluksi ja maalaan jo kauhukuvia, ettei tämä onnistu, kun olen niin vanha.
En oikein tiedä mitä tällä avautumisella hain, kaipa kohtalontovereita, joiden kanssa voisi tsempata toinen toista, jakaa alakuloisuuden tunteita sekä jännittää piinapäivinä. Kaveripiirissä on vauvoja putkahtanut maailmaan, mutta kukaan ei ole kokenut tällaista malttamattomuutta kuin itse, tai siitä ei ainakaan ole puhuttu ääneen. Mies ottaa myös hirmu rennosti tämän yrittämisen, eikä oikein ymmärrä näitä alakuloisia hetkiäni.
Mikäli maaliskuuhun mennessä ei ole tärpännyt, pitää ottaa yhteyttä tk:seen. Kuinkahan se prosessi siitä etenee?
Kovin pähkäilin rekisteröidynkö ja kirjoitanko tänne vaiko enkö, mutta tässä tätä näpyttelen mieli alamaissa. Ikää on itselläni 34 vuotta, tänä vuonna mittariin tulee 35. Lapsi on ollut haaveissa pidempään, mies lämpeni ajatukselle viime syksynä, eli yritys aloitettu 09/2020. Tätä ennen käytössä hormonaalinen ehkäisy monen monta vuotta, mirena-kierukka viimeisen kahden vuoden ajan.
Kierukan poiston jälkeen kierto on ollut 40-29-32 päivää. Ensimmäisellä kierrolla tikkuun piirtyi haamuviiva, joka katosi seuraavana päivänä. Nyt ehdin jo toivoa saaneeni ihanan joululahjan, kun ovulaatiolima ilmestyi 24.12. sekä 28.12. ja peittoa tuli hyvin heiluteltua otollisiin aikoihin. Parin viikon sisään on ollut vaihtelevasti alavatsan juilintaa, selkäkipuja ja rintojen turvotusta, niin ettei kyljellään ole pystynyt nukkumaan. Mutta ei, tikkuihin ei ole piirtynyt kuin vahva kontrolliviiva ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että menkat alkavat huomenna.
Oon saanut itseni pakkomielteiseksi tämän vauvatoiveen kanssa, tikutellut pari kiertoa ovulaatiota, lukenut kaikki nettipalstat (mikä testi on luotettava/mikä ei ja mitä oireita kenelläkin on ollut) laskeskellut dpo:ta, ladannut flo-sovelluksen, tehnyt raskaustestejä jne. Olen tulossa hulluksi ja maalaan jo kauhukuvia, ettei tämä onnistu, kun olen niin vanha.
En oikein tiedä mitä tällä avautumisella hain, kaipa kohtalontovereita, joiden kanssa voisi tsempata toinen toista, jakaa alakuloisuuden tunteita sekä jännittää piinapäivinä. Kaveripiirissä on vauvoja putkahtanut maailmaan, mutta kukaan ei ole kokenut tällaista malttamattomuutta kuin itse, tai siitä ei ainakaan ole puhuttu ääneen. Mies ottaa myös hirmu rennosti tämän yrittämisen, eikä oikein ymmärrä näitä alakuloisia hetkiäni.
Mikäli maaliskuuhun mennessä ei ole tärpännyt, pitää ottaa yhteyttä tk:seen. Kuinkahan se prosessi siitä etenee?