Toiveissa vauva 2021

@Hopeanuoli virtuaalinen hatunnosto tupakoinnin lopettamiselle!

Mikähän mua vaivaa, kun mulla taasen kahvi oli liikunnan lisäksi ainoa asia, joka auttoi raskausaikana pahoinvointiin eikä päinvastoin....

 

Wau onpa tänne tullut paljon tekstiä, onnea plussanneille ja muille tsemppiä kiertoon ja piinailuun <3M Menkkojen alettua sitä jotenkin lamautuu ja kaikki vauvanodotusajatukset kaikkoaa siihen ovikseen asti ja siksi palstailutkin on alkukierrolla vähissä.

ON: mulla nuo kierrot on melko pitkiä ja ovista odottelen yleensä aika myöhään. Nyt ovis tulikin niin aikaisin, että en jotenkin tajunnut reagoida siihen. Viikonloppuna naama oli ihan näppylöillä ja ajattelin vaan, että oon syöny liikaa herkkuja. Mulla kukkii naama aina oviksen aikaan niin en jotenkin siihenkään herännyt, kun ajattelin oviksen olevan vasta ensi viikolla. Noh alkuviikosta sitten tuntemukset ja vv oli sitä luokkaa, että ovis oli päällä. Ei tietenkään tallettelut osuneet ollenkaan kohdilleen, joten vähän pienimuotoiset toiveet, että yhdestä kerrasta nappasi.

Hei muuten teille muille salmiakkia rakastaville tiedoksi, nyt on myynnissä sellaista glykyrritsiini-vapaata salmiakkia, jota voi myös syödä raskausaikana! Ihan huippua.
Kahvinjuontia en pysty ihan kokonaan lopettamaan ja esikoisen raskausaikana sitä meni kupillinen Max kaksi (maito-kahvilla lähinnä tyyliin). Normielämässä juon about 3-6kuppia päivässä

 

Hei muuten teille muille salmiakkia rakastaville tiedoksi, nyt on myynnissä sellaista glykyrritsiini-vapaata salmiakkia, jota voi myös syödä raskausaikana! Ihan huippua.

Huippua! Mä rakastan salmiakkia! Muistatko merkkiä/ kenen valmistajan? Edellisissä raskauksissa on ollut vaikea olla lakuista/salmiakista erossa

 

Onko kukaan muu miettinyt sitten kun raskautuu, niin sokerirasituksesta kieltäytymistä?
Mä kieltäydyin esikoisen kohdalla. Ja ihan yksinkertaisesti koska Mulla paniikkihäiriö tausta, mun on pakko syödä aina ennen mihinkään lähtöä,vaikka raskausaikana paniikkihäiriö on tavallaan taka-alalla, silti en missään tapauksessa halua ruokkia sitä. Lisäksi vettä pitää saada juoda aina ku siltä tuntuu.
Joten paastoaminen ei mulla onnistu ilman beetasalpaajia, ja raskausaikana en halua käyttää. Ja beetasalpaajakin voi lisätä pyörryttävää oloa, koska laskevat verenpainetta.
Esikoisen aikaan terkka ei mua uskonut,vaikka olin kuitenkin pieni kokoinen alle 25 v. Ja vauva oli pieni kokoinen, ei mitään viitteitä radista. Mutta koska isälläni puhkes aikuisiällä 1.tyypin diabetes niin mun olis pitänyt käydä kuulemma 2 kertaa sokerirasituksesta..no Terkka varas ajan ja mä peruin. Mulla ei ollu mahdollisuutta mennä labraan autolla aamusta, ku kuljin siihen aikaan kaikkialle pyörällä ja ilman aamupalaa ja vettä en olis pystynyt pyöräillä. Ja tämä kahdesti, ku ei ekasta uskonut. No sit loppuraskaus otettiin aina hemoglobiinin lisäksi verensokerit jotka oli aina hyvät. Meinaan pyytää tulevassa raskaudessa saman.
Mietin vaan että kuinkahan pahalla yleensä terkkarit kattoo kieltäytymistä?

Nyt oon kuitenkin jo yli 30v. Mutta koen että mahdollinen paniikkihäiriön uudelleen puhkeaminen raskauden aikana on liian suuri stressi. Koska se on tälleen normaalitilassakin aika helkutin raskasta. Paniikkikohtauksen jälkeen vielä seuraavanakin päivänä väsyttää. Toki voihan se olla että hormoniy estää paniikkikohtauksen, koska ne rauhoittaa paljon mua, mutta en ota kyllä riskiä

 

Ompa hienoa, kun tuntuu että koko ajan tänne tulee nyt plussia ja vähintäänkin plussatuntemuksia <3

Mahdollisesta raskauden kertomisesta: mun luonteeseen ei oikein kuulu suuret spektaakkelit oikein mistään, joten jos raskaaksi tulen niin miehelle kerron jotenkin lapsilta huomaamatta mikä tilanne on. Kaikille muille asia sais mun puolesta pysyä salassa ainakin nt-ultraan asti. Aiemmi oon ultrakuvan lähettänyt whatsappissa ja samoin voisin toimia nytkin. Eli ei mitään jännää juonta siihen hommaan Mutta tietty on kiva esimerkiksi vauvauutisia kuulla jonkin yllätyksen kautta, silloin kun sellainen on uutisen kertojan tyyli!

 

Onko kukaan muu miettinyt sitten kun raskautuu, niin sokerirasituksesta kieltäytymistä?
Mä kieltäydyin esikoisen kohdalla. Ja ihan yksinkertaisesti koska Mulla paniikkihäiriö tausta, mun on pakko syödä aina ennen mihinkään lähtöä,vaikka raskausaikana paniikkihäiriö on tavallaan taka-alalla, silti en missään tapauksessa halua ruokkia sitä. Lisäksi vettä pitää saada juoda aina ku siltä tuntuu.
Joten paastoaminen ei mulla onnistu ilman beetasalpaajia, ja raskausaikana en halua käyttää. Ja beetasalpaajakin voi lisätä pyörryttävää oloa, koska laskevat verenpainetta.
Esikoisen aikaan terkka ei mua uskonut,vaikka olin kuitenkin pieni kokoinen alle 25 v. Ja vauva oli pieni kokoinen, ei mitään viitteitä radista. Mutta koska isälläni puhkes aikuisiällä 1.tyypin diabetes niin mun olis pitänyt käydä kuulemma 2 kertaa sokerirasituksesta..no Terkka varas ajan ja mä peruin. Mulla ei ollu mahdollisuutta mennä labraan autolla aamusta, ku kuljin siihen aikaan kaikkialle pyörällä ja ilman aamupalaa ja vettä en olis pystynyt pyöräillä. Ja tämä kahdesti, ku ei ekasta uskonut. No sit loppuraskaus otettiin aina hemoglobiinin lisäksi verensokerit jotka oli aina hyvät. Meinaan pyytää tulevassa raskaudessa saman.
Mietin vaan että kuinkahan pahalla yleensä terkkarit kattoo kieltäytymistä?

Nyt oon kuitenkin jo yli 30v. Mutta koen että mahdollinen paniikkihäiriön uudelleen puhkeaminen raskauden aikana on liian suuri stressi. Koska se on tälleen normaalitilassakin aika helkutin raskasta. Paniikkikohtauksen jälkeen vielä seuraavanakin päivänä väsyttää. Toki voihan se olla että hormoniy estää paniikkikohtauksen, koska ne rauhoittaa paljon mua, mutta en ota kyllä riskiä

Kuulostaapa ihmeelliseltä, ettei terkka sua kuunnellut. Voisitko seuraavalla kerralla suoraan ehdottaa, että vaikka kotona mittailet sokereita säännöllisesti?
Itse harkitsin toisessa raskaudessa kieltäytyväni, koska ekassa raskaudessa sokerirasitus oli niin karsee kokemus. Aaaaaaivan kamalaa litkua, ja loppumukillisen kanssa jo hoputettiin että pitäis saada se alas. Ei ehkä kuulosta kovin mahdottomalta, mutta ekasta mulla jäi ajatus etten enää koskaan voi juoda sitä tavaraa. Mun mies kuitenkin toivoi että menisin myös toisessa ja tsemppasi, eikä sillä kertaa se liemi ollut ollenkaan niin paha.

 

Mä harkitsen kieltäytyväni siitä ekasta rasituksesta. Mulla myös isällä 1. tyypin diabetes, mutta omissa sokereissa ei koskaan mitään vikaa ole ollut rasituksissa. Lapsetkin ollut vähän alle ja päälle 3kg, että en kyllä isoa lasta pelkää. Toki tuo radi kai voi puhjeta vaikkei aiemmin ole ollutkaan niin siksi siihen myöhempään voisin mennä.

 

@Hopeanuoli mahtavaa, että oot pystynyt tupakoinnin lopettamaan! Upea suoritus

@Titi-Love mä en varmaan uskalla kieltäytyä, vaikka mahdollinen radi-diagnoosi kyllä pelottais eikä ilmeisesti mitään herkkua se litku.. Ikää on itellä kuitenkin yli 30, ylipainoa vähän ja isovanhemmalla oli 2. tyypin diabetes. Et kai se on vaan itellä vaan pakko, kun sen aika joskus on Hei baby-podcastissa Kirsikka oli jättänyt menemättä, koska just ei ylipainoa, söi muutenkin vähän sokeria ennen raskautta ja raskauden aikana eikä sukurasitusta

 

Kuulostaapa ihmeelliseltä, ettei terkka sua kuunnellut. Voisitko seuraavalla kerralla suoraan ehdottaa, että vaikka kotona mittailet sokereita säännöllisesti?
Itse harkitsin toisessa raskaudessa kieltäytyväni, koska ekassa raskaudessa sokerirasitus oli niin karsee kokemus. Aaaaaaivan kamalaa litkua, ja loppumukillisen kanssa jo hoputettiin että pitäis saada se alas. Ei ehkä kuulosta kovin mahdottomalta, mutta ekasta mulla jäi ajatus etten enää koskaan voi juoda sitä tavaraa. Mun mies kuitenkin toivoi että menisin myös toisessa ja tsemppasi, eikä sillä kertaa se liemi ollut ollenkaan niin paha.

Joo, mun se terkka oli muutenkin ihan kauhee. Sanoinkin sillon 8 vuotta sitten, että raskaus ja synnytys ei ollut mitenkään paha kokemus, et koska vaan uudestaan, mutta sillon olin 100 varma etten koskaan enää mene neuvolaan, jos raskaudun. Se mm. Kyseli kotikäynnillä et uskallanko mä antaa vauvaa isälle syliin hetkeksi!?! Ja että kun menin mökille, nii eihän sielä vaan kukaa juo alkoholia, et muidenkin pitäs olla juomatta, ettei vaan mulle tuu kiusausta juoda, ihan ku mä olisin ollu joku alkoholisti minä joka juon max 4 lonkeroa, mut harvoin sitäkään. Ja se kyllä sen tiesi koska olin ennemminkin puhunut kun se jotai kyseli ja tämä alkoholijuttu tapahtui ainakin 2 kertaa.



Edit. Mut meinaan antaa neuvolalle uuden tilaisuuden, jos täs joskus sinne asti päästään

 

Ei sitä sokerirasitusta kannate pelätä. Esikoisen kohalla mulle tehtiin sokeri rasitus tosi aikasten koska niin monta riskitekijää. Kärsin pahasta pahoinvoinnista, oksensin yli 20krt päivässä ja olin ihan tiputuksessakin sen vuoksi. Mutta sokerirasituksestakin selvisin elossa onneksi tehtiin radi oliki. Ruokavalio hoitoinen paitsi loppu ajasta insuliini. Synnytys käynnistettiin 38vklla syntyi 4580g 50cm.

 

Jee onnea plussanneille. Mahtavaa kun joka viikko täällä joku saa plussaa tikkuun.

Meillä kahden aiemman testit on tehty yhdessä miehen kanssa. Niin varmaan nytkin mä luulen.

Täällä kanssa painoa olen pitkin kevättä pudotellut rauhalliseen tahtiin. Nyt vähän pääsiaiset ja vaput sotki, mutta eiköhän se taas laskuun lähde. Ajatus olisi että raskaudessakaan ei tarvisi kilon kiloa tulla ennen puoltaväliä.

Olipa mahtava uutinen tuos raskausytävällinen salmiakki. Tarviikin tutustua.

Mulla on molemmissa raskauksissa tehty myös sokerirasitukset ja ei se litku herkkua ole, mutta sanotaanko, että oman kokemuksen mukaan se on pienin vaiva tässä lisääntymisessä heheh. Eli ei sitä kannata jättää väliin, jos e ole jotain tollaista raskauttavaa syytä kuten TITI-LOVE:n paniikkihäiriö.

 

Tunnistatteko piinaviikoista tämmösen ilmiön, että alkupäivinä kuuntelee tarkkaan kaikkia oireita ja alkaa miettimään, että olisko se ovis sittenkin ollut aiemmin ja voisko nyt jo olla kiinnitymisen oireita? Ja sitten kun ne mahdolliset kiinnittymispäivät on käsillä eikä mitään varsinaisia kiinnittymisen oireita olekaan, alkaa miettimään, että no, ehkä se ovis oli sittenkin myöhemmin? Loppujen lopuksi se ovulaatio oli ollutkin just silloin kun ajattelitkin ja alkupäivien oireet johtui vaan kasvavasta keltarauhasesta ja loppukierron oireettomuus siitä kun se alka surkastua

 

Tunnistatteko piinaviikoista tämmösen ilmiön, että alkupäivinä kuuntelee tarkkaan kaikkia oireita ja alkaa miettimään, että olisko se ovis sittenkin ollut aiemmin ja voisko nyt jo olla kiinnitymisen oireita? Ja sitten kun ne mahdolliset kiinnittymispäivät on käsillä eikä mitään varsinaisia kiinnittymisen oireita olekaan, alkaa miettimään, että no, ehkä se ovis oli sittenkin myöhemmin? Loppujen lopuksi se ovulaatio oli ollutkin just silloin kun ajattelitkin ja alkupäivien oireet johtui vaan kasvavasta keltarauhasesta ja loppukierron oireettomuus siitä kun se alka surkastua

Minä just viime kierrossa! Tunnistan itseni ihan täysin..

 

Tunnistatteko piinaviikoista tämmösen ilmiön, että alkupäivinä kuuntelee tarkkaan kaikkia oireita ja alkaa miettimään, että olisko se ovis sittenkin ollut aiemmin ja voisko nyt jo olla kiinnitymisen oireita? Ja sitten kun ne mahdolliset kiinnittymispäivät on käsillä eikä mitään varsinaisia kiinnittymisen oireita olekaan, alkaa miettimään, että no, ehkä se ovis oli sittenkin myöhemmin? Loppujen lopuksi se ovulaatio oli ollutkin just silloin kun ajattelitkin ja alkupäivien oireet johtui vaan kasvavasta keltarauhasesta ja loppukierron oireettomuus siitä kun se alka surkastua

Kyllähän mie sanon että nää piinaviikot on täysin ihmisen kidutusta, ei millään malttas ootella. Tässä enää osaa ajatellakkaan mittään

 

Mulla taas päänsärkyä,viimeksikin oli just oviksen aikaan.toki,nyt tää ei ole migreenipuolella,eli voi johtua kyllä iha eilisestä hieronnastakin. Mut buranaa tai panadolia en kyllä ota vaikka olis pää kainalossa.. muuten ei mitään oloja,ei nivusvihlontaa tai mitään niinku viimeks..

 

Joo onhan tää pelkkää piinaa. Toisaalta nyt kun yrityskuukausia on jo niin paljon, niin ei ole samanlaista piinaa kun ennen. Toisaalta nyt sitten on kaikkea muuta piinattavaa. Nyttenkin odotellaan jännityksellä siemennestetestin tuloksia.

 

Huippua! Mä rakastan salmiakkia! Muistatko merkkiä/ kenen valmistajan? Edellisissä raskauksissa on ollut vaikea olla lakuista/salmiakista erossa

Sellanen kuin namitupa: https://namitupa.fi/verkkokauppa/tuote-osasto/namitupa/namitupa-raskaus-salmiakit-glykyrritsiini-vapaat/

 

Yhyy, ei tullut tänäänkään postissa mun testit, ehkä sit huomenna? Lähinnä ärsyttää eniten se, että ulkoilin lasten kanssa useamman tunnin turhaan ihan kupla otsassa kauhean pissahädän vuoksi postia odotellessa. Mulla on kyllä sykkeetkin olleet ihan normaalit, joten taidan eniten kallistua siihen, että ovulaatiota ei oo edes tapahtunut vielä

 

Lääkäristä selvitty. Sisätutkimuksessa kaikki ok. Tulehdusarvot ok, raskaustesti negatiivinen (no eipä ollut yllätys) ja lähete tuli gynelle endometrioosi epäilyn takia. Eli en ole yhtään sen viisaampi kuin aamullakaan

 

Onnea kaikille plussanneille! Olen kaikki jutut täältä lukenut, mutta en ole kirjoitellut, kun ei ole ollut itselle ajankohtaisia aiheita.

Kahvia itse join esikoisen odotusaikaan 1-2 Teema-mukia päivässä, normaalisti joisin n. 3. Join kyllä teetä ja ajoittain kokista, mutta yritin laskea määrät niin ettei menisi yli sallitun. Muutamia salmiakkeja ja lakritseja söin, mutta onneksi suurin himo oli kirpeät hedelmäpääkallot. Ja kaikki kirpeät sitrushedelmät. Alkuraskaudessa meni salmiakkia enemmänkin kun en muistanut kieltoa ja se oli muka ainoa joka auttoi ällötykseen. Yhden kerran söin kylmäsavulohta ja medium naudan pihvin. Nämäkin alkuvaiheessa kun en hoksannut, että ei saisi. Mutta ei tullut listeriaa ja vauvassa ei ollut mitään fyysistä vikaa.
Seuraavaa raskautta ajatellen kiinnostaa tuo glykyrritsiinivapaa salmiakki, vaikka se onkin tavallaan se asia joka sen maun salmiakkiin tuo.

 

Joo onhan tää pelkkää piinaa. Toisaalta nyt kun yrityskuukausia on jo niin paljon, niin ei ole samanlaista piinaa kun ennen. Toisaalta nyt sitten on kaikkea muuta piinattavaa. Nyttenkin odotellaan jännityksellä siemennestetestin tuloksia.

Millon saatte tulokset? Meillä mies menee antaa näytteen ens viikon ma ja ti saa jo tulokset. Voi olla, että ei uni tuu, kun jännittää

 

Tunnistatteko piinaviikoista tämmösen ilmiön, että alkupäivinä kuuntelee tarkkaan kaikkia oireita ja alkaa miettimään, että olisko se ovis sittenkin ollut aiemmin ja voisko nyt jo olla kiinnitymisen oireita? Ja sitten kun ne mahdolliset kiinnittymispäivät on käsillä eikä mitään varsinaisia kiinnittymisen oireita olekaan, alkaa miettimään, että no, ehkä se ovis oli sittenkin myöhemmin? Loppujen lopuksi se ovulaatio oli ollutkin just silloin kun ajattelitkin ja alkupäivien oireet johtui vaan kasvavasta keltarauhasesta ja loppukierron oireettomuus siitä kun se alka surkastua

Todellakin
Nyt dpo 7 ja tänään ei minkäännäköistä oiretta, toki vielähän toi ehtis
Lämpö nous kyl entisestään ja eilen oli jotain hailakkaa runsaampaa vuotoa
Näin unessa että aloin vuotaa verta ja sain keskenmenon, karmivaa
Varmaan alkaa pelot hiipimään kun testipäivä lähestyy mutta tänään oon ollut taas sitä mieltä että tuskin tärppäsi
Muoks.
Ainiin tää hirvee turvotus on kyl ollu koko ajan, yleensä tulee just ennen menkkoja mut niihin olis vielä viikko aikaa..

 

Omiin sokerirasituksiin vielä lisään, että kummasaakin raskaudessa kävin vaan siinä myöhemmässä testissä eikä radia todettu. Silti mun toinen lapsi paino syntyessään selvästi yli 4,5kg. Sen sokereita seurattiin synnärillä, ja niissä ei ollut mitään ongelmaa.

 

Millon saatte tulokset? Meillä mies menee antaa näytteen ens viikon ma ja ti saa jo tulokset. Voi olla, että ei uni tuu, kun jännittää

Juuri tuli tulokset. Huh saanu jännittää eilisestä. Normaali tulos kuulemma. 25 miljoonaa siittiötä ja liikkuvuus 75%. Toi määrä kuulostaa kyllä aika vähäiseltä, mutta siihen kai vaikuttaa kauanko aikaa edellisestä siemensyöksystä. Kerro sitten tännekin millaiset tulokset tuli

 

Ei sitä sokerirasitusta kannate pelätä. Esikoisen kohalla mulle tehtiin sokeri rasitus tosi aikasten koska niin monta riskitekijää. Kärsin pahasta pahoinvoinnista, oksensin yli 20krt päivässä ja olin ihan tiputuksessakin sen vuoksi. Mutta sokerirasituksestakin selvisin elossa onneksi tehtiin radi oliki. Ruokavalio hoitoinen paitsi loppu ajasta insuliini. Synnytys käynnistettiin 38vklla syntyi 4580g 50cm.

Mä ainakaan en itse sokerirasitusta pelkää, vaan paniikkihäiriö estää sen paastoamisen. En pysty näin normaali tilassakaan oikein paastota, ainakaan ilman lääkitystä. Raskaus taas estää lääkityksen. Tosin mulla on käytössä pelkkä beetasalpaaja (voi käyttää tietyissä tapauksissa myös raskauden aikana) estämään sydämen sykkeennousua, rytmihäiriöitä ja käsien tärinää mikä taas yleensä estää paniikkikohtauksen alkamisen.

Mä pystyn hallitsemaan paniikkihäiriötä syömällä säännöllisesti, eli verensokerit pysyy tasaisena.

Paniikkihäiriöhän monesti johtuu serotoniini tasojen heittelystä, aivoissa hormonit vinksallaan, eli kun monet sanoo et aattelet vaan, ei siihen kuole ja näin, nii ei se mee ihan niin. Siinä kohtaa ku paniikkikohtaus iskee, on kyse elämästä ja kuolemasta oman pään sisällä, vaikka siihen ei oikeasti kuole, nii se tunne ja kuoleman pelko on tosi läsnä sillä hetkellä, ku kroppa väittää että nyt on kyse elämästä ja kuolemasta.
Sehä on kun yhtäkkiä ilman syytä iskee päälle ihmisen selviytymisvaihe ja adrenaliinit pomppaa pilviin ilman ulkoista syytä, nii se on ihan kamalaa. Ja kropalle kova stressi. Tästä syystä en ota raskaudessa Riskiä paniikkikohtaukselle vaikka, raskaus monesti tasaa tätä, mutta ei täysin poista, ainakaan sitä tietoa/pelkoa siitä että koska se kohtaus iskee. Mikä siis paniikkihäiriöisellä yleensä on takaraivossa aina.

Ja tää on ollu mulla koko elämäni eri asteisena, ja koko elämäni tulee olemaan.