Toiveissa vauva 2021

Mä toivon kanssa että pysyis poissa ja pitkään ! Ehkä siinä kp 29 aamuna vois testailla uudestaan jos ei tuhrua kummempaa edelleenkään oo !:X3:
Oon ite kanssa miettiny just tota luteaalivaihetta et voiko se vaihdella vaikka yleensä on aina sama.. mistähän siitä löytyis tutkittua tietoo :unsure:
Mulla käy jo 4,5kk jälkeen henkisesti raskaaks !
Mulla oli aluksi sama, että tosi raskasta oli. Sitten tasoittui, mutta tämä kesä on taas ollut vaikea. Voi olla, että nyt vaan herää ne samat tunteet viime kesältä ja jotenkin vaan miettii, että mikähän tilanne ensi kesänä. Ja lomalla liikaa aikaa miettiä. Ja tämä viimeinen kierto ennen hoitoja, sekin voi vaikuttaa. Pitääpä etsiä, löytyykö tietoa tuosta luteaalivaiheasiasta. Jos joku tietää, niin mielellään otetaan kaikki tieto vastaan. Vaikka paras taitais olla, että ei miettis liikaa kaikkea.. :D
 
Anteeks oma napailu ha tuleva sekalainen vuodatus..

Täällä lämmöt laskee ja tänään alko tiputtelu.. menkat siis alkanee huomenna tai ylihuomenna
Omaa olotilaa kyl tällä kertaa pahentaa viel sekin, et päiväl kuulin kohtuullisen lähipiiristä raskausuutisia. Tieto tuli itelle ihan puskista. Vaikken heidän yritys-/yrittämättömyystaustasta mitään tiedä, niin nyt kyl vetää oman mielen maihin. Meillä alkaa nyt yk6, eikä sekään vielä mikään pitkä aika ole yritykselle, mut väkisin tulee ajatuksiin kuinka "epäreilua" on ettei meil onnistu ja toisil onnistuu niin helposti. Ja enhän kyl tiiä tuliko kyseiselle parille tärppi sattumalta vai pitkään yrittämäl.. Oma kuumeilu näköjään on vaan jo niin kovaa ^^'

Ärsyttää, itkettää, harmittaa ja myös hävettää nää ajatukset, vaikka varmasti ne aika luonnollisia ovat tässä kohtaa ja varmasti moni täällä voi niihin samaistua. Tietysti iloinen olen heidän puolestaan, mutta tässä kohtaa kiertoa harmittaa vaan paljon enemmän oma tilanne (vs. mitä harmittas, jos oma kierto olis esim. oviksen tuntumas).


Mut voi siis ottaa pois piinailijoista! Päivittelen kp1, sitten kun se päättää saapua
@Mäyh täällä ihan samat fiilikset! Jotenkin tuntuu, että kaikki kaverit raskautuvat ja itselle ei tapahdu mitään. Täälläkin alkoi jo yk9, masentavaa. Aiemmin ajattelin, että turha tulla listalle kun varmaan kuitenkin raskaudun pian (niin varmaan :ROFLMAO: ), mutta eipä tässä tunnu mitään tapahtuvan.:(

Eli, mut voi lisätä listalle: Hamsteri 20, ya 12/19, 1. lapsi ja kp 2/27-28.
 
  • Tykkää
  • Rakkaus
Reactions: Santso ja Mäyh
Anteeks oma napailu ha tuleva sekalainen vuodatus..

Täällä lämmöt laskee ja tänään alko tiputtelu.. menkat siis alkanee huomenna tai ylihuomenna
Omaa olotilaa kyl tällä kertaa pahentaa viel sekin, et päiväl kuulin kohtuullisen lähipiiristä raskausuutisia. Tieto tuli itelle ihan puskista. Vaikken heidän yritys-/yrittämättömyystaustasta mitään tiedä, niin nyt kyl vetää oman mielen maihin. Meillä alkaa nyt yk6, eikä sekään vielä mikään pitkä aika ole yritykselle, mut väkisin tulee ajatuksiin kuinka "epäreilua" on ettei meil onnistu ja toisil onnistuu niin helposti. Ja enhän kyl tiiä tuliko kyseiselle parille tärppi sattumalta vai pitkään yrittämäl.. Oma kuumeilu näköjään on vaan jo niin kovaa ^^'

Ärsyttää, itkettää, harmittaa ja myös hävettää nää ajatukset, vaikka varmasti ne aika luonnollisia ovat tässä kohtaa ja varmasti moni täällä voi niihin samaistua. Tietysti iloinen olen heidän puolestaan, mutta tässä kohtaa kiertoa harmittaa vaan paljon enemmän oma tilanne (vs. mitä harmittas, jos oma kierto olis esim. oviksen tuntumas).
Mä niin ymmärrän ja tiedän tunteen! Sain myös tuttavapariskunnalta vauvauutisia keväällä ja purskahdin itkuun siitä :( Todella onnellinen toki olen, mutta he olivat tulleet tosi helposti raskaaksi ja olin vaan meidän tilanteesta niin surullinen. Toinen ystävä kertoi nyt alkukesästä, että ovat jättäneet ehkäisyn pois ja odotan vaan, milloin sieltä tulee vauvauutiset... Hävettää myös omat ajatukset, miten haluaisi ite äkkiä raskaaksi ennen heitä, ettei heidän uutiset tuntuisi niin pahalta kun me vielä edelleen yritetään... Puh..
 
  • Tykkää
  • Rakkaus
Reactions: Mäyh ja Jjenn
Mulla oli aluksi sama, että tosi raskasta oli. Sitten tasoittui, mutta tämä kesä on taas ollut vaikea. Voi olla, että nyt vaan herää ne samat tunteet viime kesältä ja jotenkin vaan miettii, että mikähän tilanne ensi kesänä. Ja lomalla liikaa aikaa miettiä. Ja tämä viimeinen kierto ennen hoitoja, sekin voi vaikuttaa. Pitääpä etsiä, löytyykö tietoa tuosta luteaalivaiheasiasta. Jos joku tietää, niin mielellään otetaan kaikki tieto vastaan. Vaikka paras taitais olla, että ei miettis liikaa kaikkea..
Niinhän se olis, mut ooppa siinä sit miettimättä kun tuntee kroppansa ja muistaa joka ainut päivä mikä kp on yms.. isäntä harmittelee sitä että seksi tuntuu ajottain suorittamiselta kun näkee musta että laskelmoi koska pitää olla seksiä yms :(
 
Voin lohduttaa, että nuo kateuden tunteet toisten raskauksista ovat ainakin omalla kohdalla jääneet pois jo kauan sitten tässä yli kahden vuoden yrityksen aikana. Sitä on nykyään vaan puhtaasti iloinen, että edes jollain toisella onnistuu. Poikkeuksena toki jotkut Johanna Tukiaisen kaltaiset hahmot, tarvitseeko syitä edes listata :D Kun itsellä olisi puitteetkin lapselle kohdallaan ja elämä tasapainoista.

Toki tässä on joutunut jo käsittelemään sitä faktaa, että kaikki haluajat eivät lasta saa koskaan vaikka yrittävät kaikki keinot. Olen täällä palstallakin roikkunut jo niin pitkään, että väittäisin vuodenkin yrityksen olevan ihan normaalia, suurin osa kuitenkin siinä ajassa onnistuu <3
 
@Disco Volante Ooh, mistä mä saisin palan tota asennetta! Meillä on nyt kaksi vuotta takana ja kamppailen päivittäin katkeruuden tunteiden kanssa. Mä olen katkera siitä, miksi meillä raskautuminen kestää ja miksi se menee vielä keskenkin, kun toiset onnistuu heti eikä edes osaa pelätä keskenmenoa. Olin katkera jopa eräälle bloggaajalle, joka kirjoitti, ettei heille lapsen saaminen ollut helppoa kun vuoden yrittivät. Mä vain ajattelin, että vuosi on normaali aika yrittää ja saivat vielä terveen lapsen.. Vaikka samalla tiedänkin, että jokaisella on oikeus tuntea surua omassa tilanteessaan. Ja muistan itsekin että aluksi itkin jokaisia alkaneita kuukautisia, mitä en pitkään aikaan ole kyllä enää tehnyt.

Puuh, tälläsiä tunnelmia tänään...
 
  • Tykkää
Reactions: Mäyh ja Jjenn
Mulla oli aluksi sama, että tosi raskasta oli. Sitten tasoittui, mutta tämä kesä on taas ollut vaikea. Voi olla, että nyt vaan herää ne samat tunteet viime kesältä ja jotenkin vaan miettii, että mikähän tilanne ensi kesänä. Ja lomalla liikaa aikaa miettiä. Ja tämä viimeinen kierto ennen hoitoja, sekin voi vaikuttaa. Pitääpä etsiä, löytyykö tietoa tuosta luteaalivaiheasiasta. Jos joku tietää, niin mielellään otetaan kaikki tieto vastaan. Vaikka paras taitais olla, että ei miettis liikaa kaikkea..
Mä oon lukenut et yleensä ihmisillä luteaalivaihe on ihan päivän (Max 2) heitolla yleensä sama. Et se mikä vaihtelee kierron pituutta on se ovulaation ajankohta. Mut oon ainakin itse huomannut et jos ovulaatio on kp20+ nii se syö sit siitä luteaalivaiheen pituudesta. Ei hormoonit pysy ylhäällä enää sitä normaalia 13 päivää ennen menkkoja.

ON: siis miten voi olla ihmisellä näin kylmä, väsynyt ja heikko olo. Vatsaakin polttelee ja mietin et onkohan menkat nyt tulossa extra ajoissa. Mul on nytkin päällä college mekko, pitkä paksu neuletakki ja leggingsit ja oon ihan jäässä. Koko ajan näiden kipujen kanssa jännää et joko ne menkat alkaa, vaikkei ne ikinä näin aikaisessa ookkaan (aikaisimmillaan dpo11). Mul yleensä vaan alkaa kivut vasta kun vuoto alkaa. Lämmöt tosin on koholla 37.1 joka vois viitata siihen ettei ne viel tänään ala. Toivottavasti en oo kipeänä :(
 
  • Tykkää
Reactions: Santso
@sabs nyt kun kirjoitit tunteistasi, niin se herätti myös minussa jotain tuttua tunnetta. Eli näemmä aika ristiriitaisia nämä omatkin fiilikset. Että välillä aivan ok, sitten onkin aika, että tuntuu todella vaikealta. Me hakeuduimme nopeasti tutkimuksiin ja hoitojen alkamisen hitaus pääsi yllättämään. Moni asia vaikuttanut mm. perussairaudet ja tietenkin korona. Ja niillehän ei voi mitään.

Uutta kiertoa osaa aina odottaa ja se ei yllätyksenä tule. Joskus itkettää ja joskus ei. Jokaisessa kierrossa on silti aina toivoa. Niin tässäkin. Meillä ei ole tällä hetkelllä selkeää yksittäistä syytä lapsettomuudelle, niin se herättää toivoa, voisiko sittenkin luomuna onnistua. Siksi tämä loppukierto on niin piinaavaa. Ja minullahan siis alkanut jo työt ja silti joka tauolla/vessassa jne niin luen tätä palstaa.. ja itken vessassa. Jospa huomenna olis jo helpompi päivä..?
 
Mä oon lukenut et yleensä ihmisillä luteaalivaihe on ihan päivän (Max 2) heitolla yleensä sama. Et se mikä vaihtelee kierron pituutta on se ovulaation ajankohta. Mut oon ainakin itse huomannut et jos ovulaatio on kp20+ nii se syö sit siitä luteaalivaiheen pituudesta. Ei hormoonit pysy ylhäällä enää sitä normaalia 13 päivää ennen menkkoja.

ON: siis miten voi olla ihmisellä näin kylmä, väsynyt ja heikko olo. Vatsaakin polttelee ja mietin et onkohan menkat nyt tulossa extra ajoissa. Mul on nytkin päällä college mekko, pitkä paksu neuletakki ja leggingsit ja oon ihan jäässä. Koko ajan näiden kipujen kanssa jännää et joko ne menkat alkaa, vaikkei ne ikinä näin aikaisessa ookkaan (aikaisimmillaan dpo11). Mul yleensä vaan alkaa kivut vasta kun vuoto alkaa. Lämmöt tosin on koholla 37.1 joka vois viitata siihen ettei ne viel tänään ala. Toivottavasti en oo kipeänä
Voisko olla merkki alkaneesta raskaudesta!? Toivon sitä todella!

Tuo parin päivän vaihtelu on varmasti siis ihan normaalia luteaalivaiheessa. Eipä se itselläkään ole sen enempää ollut. Ihme homma, kun joutuu koko ajan etsimällä etsimään jotain, mikä selittäisi lapsettomuuden. Ehkä pitäisi vähän rauhoittua.
 
  • Tykkää
Reactions: Santso ja Tiukuna
Heissan kaikille,

Mahtava lukea muiden samassa elämäntilanteessa olevien matkoja. Ihanan vahvoja naisia! Olen seuraillut alkuvuodesta saakka täällä palstalla kirjoittelevia ja nyt päätiin hypätä mukaan.

Eli yk 1 takana ja kemiallinenhan sieltä tuli. La haamuista haamuin, lähes nega (kuva alla) ja vuoto alkoi sunnuntaina.

( https://aijaa.com/gH3LfZ )

(osasinkohan linkittää kuvan...)

Sen verran taustoja, että huhtikuun puolivälissä, muinulta repesi kysta, joka vuosi verta vatsaonteloon ja toki sen vuoksi leikattiin. Pillerit lopetin helmikuussa, kun kysta todennäköisesti silloin oireili ja epäiltiin mm. kohdunulkopuolista raskautta, hormoonihäiriötä ja milloin mitäkin (toki 4 lääkärikäynnin aikana kukaan ei ultrannut...)

No, nyt on sitten se tilanne, että vauva saa tulla ja viime kierrosta tikutin oviksenkin (kp 21/34). Edellinen kierto oli 42 päivää jostain syystä.

Yk 2 siis alkoi sunnuntaina kp1:sellä. Toistaiseksi ei vielä harmita ja mielikin pysyin hyvänä.

Tässä kierrossa yritän pysyttäytyä hurvittelemasta, kun tuossa kesälomalla tuli otettua terassilla muutamat silloin tällöin (toki en ole ihan täyttä kuvaa saanut onko sillä mitään merkitystä). B+Foolihappoa olen syönyt jo useamman kuukauden ja mietiskelin greippimehun ostamista. Kaikki peliin vaan!
 
Heissan kaikille,

Mahtava lukea muiden samassa elämäntilanteessa olevien matkoja. Ihanan vahvoja naisia! Olen seuraillut alkuvuodesta saakka täällä palstalla kirjoittelevia ja nyt päätiin hypätä mukaan.

Eli yk 1 takana ja kemiallinenhan sieltä tuli. La haamuista haamuin, lähes nega (kuva alla) ja vuoto alkoi sunnuntaina.

( https://aijaa.com/gH3LfZ )

(osasinkohan linkittää kuvan...)

Sen verran taustoja, että huhtikuun puolivälissä, muinulta repesi kysta, joka vuosi verta vatsaonteloon ja toki sen vuoksi leikattiin. Pillerit lopetin helmikuussa, kun kysta todennäköisesti silloin oireili ja epäiltiin mm. kohdunulkopuolista raskautta, hormoonihäiriötä ja milloin mitäkin (toki 4 lääkärikäynnin aikana kukaan ei ultrannut...)

No, nyt on sitten se tilanne, että vauva saa tulla ja viime kierrosta tikutin oviksenkin (kp 21/34). Edellinen kierto oli 42 päivää jostain syystä.

Yk 2 siis alkoi sunnuntaina kp1:sellä. Toistaiseksi ei vielä harmita ja mielikin pysyin hyvänä.

Tässä kierrossa yritän pysyttäytyä hurvittelemasta, kun tuossa kesälomalla tuli otettua terassilla muutamat silloin tällöin (toki en ole ihan täyttä kuvaa saanut onko sillä mitään merkitystä). B+Foolihappoa olen syönyt jo useamman kuukauden ja mietiskelin greippimehun ostamista. Kaikki peliin vaan!
Tervetuloa mukaan :) Haluatko listoille? :)
 
  • Tykkää
Reactions: Sofialla
@sabs Mulla on saattanut auttaa kun läheinen ystävä yritti myös todella pitkään, kunnes raskaus lopulta eteni alkua pidemmälle. Toisen ystävän vauva menehtyi ja toisen lapsi sai aivokasvaimen, selvisi onneksi. On ruvennut jotenkin ajattelemaan, että se raskaaksi tuleminen on oikeastaan vasta aika pieni askel tai jotain. Muoks. Niin ja nuo tragediat ovat todellakin muuttaneet ajatusmallin siihen suuntaan, että asioita tapahtuu hyville ihmisille ja vanhemmille ilman mitään syytä, sattumanvaraisesti. Niihin ei pysty itse mitenkään vaikuttamaan eikä ole mitään oikeudenmukaisuuden puntaria, joka antaisi kaikille ansionsa mukaan.

Olen varmaankin myös menettänyt toivon omalta osalta, tai siis uskon että meitä voi auttaa vain IVF, eli jos sekään ei auta, niin on vain hyväksyttävä lapsettomuus. Mullakin on kyllä ehdottomasti ollut hetkiä, kun en vaan voi ymmärtää miksei me voida saada lasta. Ei kuitenkaan enää nykyisin, tai ehkä nyt vaan on tällainen vaihe.
 
Viimeksi muokattu:
Pelkästään omaa napaa: ovulaatio oli tuntemusten ja limojen perusteella eilen. Viimeksi pupuiltiin (ihana sana :D) perjantaina, eilen ja lauantaina jäi välistä itsestä riippumattomista syistä. Se harmittaa, ja olen jo sillä mielellä, että tämä kierto ei ole meidän kierto. No, ei siinä muuten mitään, mutta voi olla, että syyskuun kierron jälkeen joudutaan pitämään ainakin parin, kolmen kuukauden pituinen tauko yrittämisen suhteen. :/

JOku aikaisemmin mainitsi, että lapsen syntymän jälkeen on ruvennut tuntemaan ovulaatioon liittyviä tuntemuksia ihan eri tavalla, ja sama pätee mulla! On ollut ihan hauskaa seurata, miten ovulaatiokipuja tuntuu nyt, ennen esikoista olin pelkästään limojen varassa ovulaation ajankohtaa määritellessä. Uutena on myös tullut ovulaatiota seuraavana päivänä alkava pahoinvointi, joka (ainakin viime kierrossa) jatkuu sitten kuukautisten alkuun asti. Toivottavasti kehon herkistyminen vähän menisi ohi, ei tunnu kivalta ajatukselta, jos seuraavat n. 20 vuotta pitäisi tuntea huonoa oloa kaksi viikkoa kuukaudesta!

Viime kierrossa ovulaatiokipu oli selkeä, pistävä, kova äkillinen kipu vasemmalla puolella. Nyt eilen tunsin samankaltaista mutta lievempää kipua oikealla... ja sitten vähän päästä vasemmalla. Ja joskus tunnin päästä taas oikealla, ja vielä illallakin oikeaa ja vasenta jomotteli vuoron perään. Olisikohan irronnut molemmilta puolilta munasolu? Toivottavasti, kaksinkertaistaisi mahdollisuuden, että jotakin tapahtuisi! Nyt tänään on vielä särkenyt selkää oikealta. Otapa näistä selvää :D
 
Onhan se ihan ymmärrettävää, että nousee kaikenlaisia tunteita odotuksen odotusta ennen. Tämä on kuitenkin niin herkkä ja sydäntä lähellä oleva aihe. Vaikka se yritys olisi vasta alussa niin aivan sallittua on kaikki tunteet.

Monenlaista ajatusta ehtii kyllä itsekin pohtimaan, itse olen jättänyt pillerit 10/19, joten syksyllä olisi vuosi takana. Viimeaikoina ehkäpä juuri kesäloman takia on noussut itsellä pintaan se, että voi kun tämä esikoinen saisi pikkusisaruksen niin olisi leikkikaveri. Harmittaa ehkä osaltaan se, että yrityksen pitkittyessä pitkittyy tuo ikäero entisestään.

ON: tänään kp 38, vielä ei menkkatuntemuksia, tänään vissiin käytävä ostamassa pari testiä kääk
 
Voin lohduttaa, että nuo kateuden tunteet toisten raskauksista ovat ainakin omalla kohdalla jääneet pois jo kauan sitten tässä yli kahden vuoden yrityksen aikana. Sitä on nykyään vaan puhtaasti iloinen, että edes jollain toisella onnistuu. Poikkeuksena toki jotkut Johanna Tukiaisen kaltaiset hahmot, tarvitseeko syitä edes listata Kun itsellä olisi puitteetkin lapselle kohdallaan ja elämä tasapainoista.

Toki tässä on joutunut jo käsittelemään sitä faktaa, että kaikki haluajat eivät lasta saa koskaan vaikka yrittävät kaikki keinot. Olen täällä palstallakin roikkunut jo niin pitkään, että väittäisin vuodenkin yrityksen olevan ihan normaalia, suurin osa kuitenkin siinä ajassa onnistuu <3
Niinhän se ohje on, että alle 35 vuotiaat voivat hyvillä mielin odottaa sen vuoden ennen lääkäriin hakeutumista. Ja että 80% raskautuu tuon ekan vuoden aikana. Ja vielä 50% raskautuu toisen vuoden aikana luonnollisesti. 3. vuosi tiputtaa todennäköisyyden jonnekin alas, en muista ulkoa, kuinka alas.
Mulla on itseni keräily menossa ajatuksella ottaa miehen kanssa tutkimukset puheeksi, jos nyt ei ole tärpännyt. Ollaan kuitenkin yli sen 35:n ja yritystä se vuosi takana. Totta kai osa kierroista on osunut huonosti ja osa paremmin.
 
  • Tykkää
Reactions: KirJoh89
@Disco Volante Mulla on aika sama fiilis, että plussa tikussa on aika pieni askel. Siksi pelkään jo valmiiksi että jos vielä joskus plussaan, niin stressaan itseni kuoliaaksi... Mä ajattelen samoin, että paskaa vaan sattuu ja sanonta ”kaikella on tarkoitus” on ihan täyttä puppua. Ei ole, kaikelle kamaluudelle ei ole mitään tarkoitusta. Mä kyllä uskon ihan vakaasti siihen, että toivosta sun ei kannata luopua. Kaksi vuotta on ihan hirveän pitkä aika, mutta toisaalta taas ei ole. Eihän sitä jaksa aina uskoa että niitä pieniä ihmeitä voisi tapahtua itselle, mutta kyllä voi. :)

@minttuni Todellakin toivoa on, meidän tapauksessa tämä nyt vain näemmä ottaa oman aikansa. Mä tunnistan että on juuri noita erilaisia kausia, välillä oon ollut ihan hälläväliä-asenteella ilman ovulaatiotikkuja ja tätä palstaa, sit taas täysin päinvastoin. Ja tulos on aina sama, menkat alkaa. Mulla on nyt kyllä ollut erityisen vaikeaa myös, kun keskenmeno painaa vielä mielessä tosi kovaa ja paras ystävä juuri tuli samaan aikaan raskaaksi. Hänen puolestaan olen onnellinen mutta silti tekee kipeää.
 
Kaikki tunteet on todellakin sallittuja ja täällä etenkin niitä kateudenkin tunteita saa ja pitääkin purkaa jos niitä on. Ne ovat aivan normaaleja. Muakin kieltämättä harmittaa kun ikäero ystävien lasten kanssa on venynyt jo useaan vuoteen, parinkin ystävän kanssa haaveiltiin jopa samanaikaisesta äippälomasta aikoinaan. Toisaalta siitä olen kiitollinen, että muutama ystävä on nytkin hoidoissa, eli siis itsekkäästi ajateltuna saan vertaistukea edelleen.

Kiitos @sabs lohdullisista sanoista!
 
@Disco Volante Kiteytit oikeastaan juuri sen, miksi itse kipuilen eniten tämän asian kanssa. Eli ystävien lapset kasvaa, samoin sisarusten lapset eli meidän mahdollisen lapsen serkut ja surettaa se ajatus, että itse jää siitä kelkasta ja vaille siitä vertaistuesta, kun kaikilla on pieniä lapsia. Pitää toivoa, että moni saisi vielä toisen tai kolmannen lapsen ja tietysti eniten sitä, että itse saisi edes yhden ja mielellään lähivuosina :) Välillä ihan sisuuntuu, että mähän en luovuta ja kyllä sen on pakko vielä onnistua.
 
Joo ne kateuden tunteet tuntuu itestäkin tosi inhottavilta mut ei sille voi mitään. Mut pahempi olo oli ehkä sillon vielä kun ei ollut kumppaniakaan. Ei ollut edes ketään kenen kanssa yrittää lasta niin se oman raskauden ajatus tuntui niin kaukaiselta että pahaa teki. Kun halusi löytää oman kumppanin kenen kanssa olla ja oman perheen perustaa. Nyt kun yritystä aloitettu, niin luulen että ne tunteet palailevat mitä kauemmin menee ettei raskaudu. Ja ne pettymyksen tunteet siihen päälle kun kierto alkaakin alusta. Tällä hetkellä ahdistaa se ettei menkat oo alkanu ollenkaan pillereiden lopettamisen jälkeen!! Vaikka onkin ihan normaalia että voi viedä aikansa että alkavat, niin heti sitä sitten ajattelee että jotain on varmasti vialla... Pitäs osata ottaa rennosti nyt.
 
Siis luin kaikki teidän pohdinnat näistä yrittämisen aiheuttamista fiiliksistä ja tosi fiksuja ja ymmärrettäviä ajatuksia kaikilla. Tosiaan itsekin olen todennut jo aikoja sitten, että mitään ”tarkoitusta” ei ikävillä asioilla ole, joillekin vaan käy huono tuuri ja saa kohtuuttomasti kakkaa niskaan elämässä. :cry:

Mua tässä yrittämisessä ehkä stressaa ja hämmentää näin alkutaipaleella se, että kun koko elämänsä on tähän asti keskittynyt vain siihen ettei nyt vaan tulisi vahingossa raskaaksi, niin on jotenkin vaikea käsittää ettei se sitten tapahdukaan halutessa millään sormien napsauksella. Tai siis vaikka tietysti tiedän, että näin asia on ja se vuosikin vierähtää monilla ilman yhtään mitään ”vikaa”, niin tuntuu että alitajunnan tasolla vaikea virittää itsensä siihen, että nyt sitten kun tahtoisi niin eipä se raskaus vaan välttämättä alakaan. Ja kontrollifriikkinä pikkasen ahdistaa, että tälle ei ees oikeen itse voi mitään. Pitää vaan odottaa.:rolleyes:

ON. Tää hätähousu oli tosiaan liian hätäinen niiden ovistestien kanssa. Nyt ihan tulipunanen testi ja kauheet oviskivut vasemmalla, joten mulle voi päivittää dpo 0 tälle päivälle. No, nyt sitten toden teolla piinailemaan. Tallettelut osui nyt dpo -5, -3 ja -1. Mies lähti reissuun niin tänään ei enää onnaa, pitänee toivoa että tuo riittää.. :love: