Toiveissa vauva 2021

Siis nyt on vasta dpo1 ja mä täällä googlailen mahdollista laskettua aikaa ja mitä tapahtuisi missä vaiheessa jos nyt olis tärppi käynyt. Vaikka yritän olla hyvinkin realisti niin kyl tää ensimmäinen yrityskierto nostaa mut ehkä vähän pilvilinnoihin eli korkealta tiputaan vaikka yritän koko ajan ajatella et ei se kuitenkin tuu olee plussa. Toki miksi olla pessimistinenkään.

Mulle tuli hyvin vahva fiilis sen inssin myötä. Semmoi levollinen olo et kaikki meni hyvin ja nyt ei tarvii enää jännittää tai piinailla. Siis ihan semmoinen olo et nyt onnistuttiin, vaikka järki minä sanoo kokoajan et "ei se oo viel hedelmöittynyt" , "ei se oo viel kiinnittynyt" jne. Tää on nii kamalaa ku järki minä ja mun intuitio tappelee keskenään. Mua melkein hävettää tulla puhumaan tästä ku on olo et ei näin saisi tuntea.

Onks kellään muulla vastaavia ajatuksia tai kokemuksia?

EDIT: oon siis hyvin intuitiopohjalta elävä ihminen yleensä nii nyt kun intuitio kertoo mulle näin nii järki on tosi vahvana välittömässä et oon väärässä ja se hämmentää edelleen. Toki eihän intuitiokaan aina voi ja ole oikeassa mut tää tunne on tosi hämmentävä.
Toivottavasti sulla nyt intuitio on oikeassa ja tärppäis heti❤ Sehän ois ihan parasta!! :love: Ja siis todellakin saa tuntea noin, eiköhän tässä tilanteessa meillä kaikilla tunteet vaihtele aika laidasta laitaan :) Ja ite ainakin uskon siihen positiivisen ajattelun voimaan(y) Vaikka tietysti sillon tippuu korkeammalta, jos ei onnistukaan.. :cry: Ja siis ihan samanlaista täällä toi googlailu:D Oon jo tarkastanut mikä ois laskettu aika seuraavasta kierrosta, vaikkei se uus kierto oo vielä edes alkanut:ROFLMAO::ROFLMAO:
 
Siis nyt on vasta dpo1 ja mä täällä googlailen mahdollista laskettua aikaa ja mitä tapahtuisi missä vaiheessa jos nyt olis tärppi käynyt. Vaikka yritän olla hyvinkin realisti niin kyl tää ensimmäinen yrityskierto nostaa mut ehkä vähän pilvilinnoihin eli korkealta tiputaan vaikka yritän koko ajan ajatella et ei se kuitenkin tuu olee plussa. Toki miksi olla pessimistinenkään.

Mulle tuli hyvin vahva fiilis sen inssin myötä. Semmoi levollinen olo et kaikki meni hyvin ja nyt ei tarvii enää jännittää tai piinailla. Siis ihan semmoinen olo et nyt onnistuttiin, vaikka järki minä sanoo kokoajan et "ei se oo viel hedelmöittynyt" , "ei se oo viel kiinnittynyt" jne. Tää on nii kamalaa ku järki minä ja mun intuitio tappelee keskenään. Mua melkein hävettää tulla puhumaan tästä ku on olo et ei näin saisi tuntea.

Onks kellään muulla vastaavia ajatuksia tai kokemuksia?

EDIT: oon siis hyvin intuitiopohjalta elävä ihminen yleensä nii nyt kun intuitio kertoo mulle näin nii järki on tosi vahvana välittömässä et oon väärässä ja se hämmentää edelleen. Toki eihän intuitiokaan aina voi ja ole oikeassa mut tää tunne on tosi hämmentävä.
Toivotaan kovasti, että onnistui heti! Mutta toki on hyvä myös muistaa realismi, niin kurjaa kun se onkin..

Meillä alkoi yritys vähän "yllättäen" kesken kierron. Toki lapsista on tässä melkeen 10 vuoden aikana useasti puhuttu ja tämä loppukevät/alkukesä oli miehen puolelta varovainen lupailu. Noh, sitten kun yhtäkkiä kumi jäi pois oletetun oviksen aikoihin, alko mulla mieli ja kroppa vähän sekoilla. Tunsin kaikki mahdolliset oireet ja testaamisen odottelu oli piinallista. Kun sitten lähdettiin tähän toiseen yrityskiertoon (vai pitäiskö sanoo ensimmäiseen?), oli harmitus totta kai valtava. Nyt kuitenki selvästi rauhallisemmilla mielin eteenpäin.
 
Apua! Noku mäki vasta ostin näitä nii ei mitään hajua.. mulla on dpo 11-12, en ollu sata varma kummalle päivälle olisin oviksen kirjannu.

Tässä äsken otettu. Vähä huono kuva taas..


Ja anteeks tää "riehuminen" en oo koskaa saanu testiin mitää nii mulla meni pasmat sekasi jo tästä.. ja kaiken lisäks mun piti testata vasta pe
Varovaiset onnittelut täältäkin! Ihan selkeästi näkyy jopa kuvassa. :love:
 
  • Rakkaus
Reactions: Mirella92
Huomenta kaikki! Vissiin tosi lämmin päivä tulossa tänään:eek:

Kysymys kaikille varsinkin alkutaipaleella oleville: tuleeko teille koskaan sellasta oloa, että ette oo varmoja ootteko ajatelleet tämän vauva-asian loppuun tai muuten epäilyttää? Tiedän haluavani äidiksi ja olen odottanut koko elämäni sitä, mutta aina välillä häivähtää mielessä että kuinkahan tässä käy ja meidän parisuhde on nyt niin ihana ja läheinen, että meneeköhän se pilalle jne.:oops:
 
Huomenta kaikki! Vissiin tosi lämmin päivä tulossa tänään

Kysymys kaikille varsinkin alkutaipaleella oleville: tuleeko teille koskaan sellasta oloa, että ette oo varmoja ootteko ajatelleet tämän vauva-asian loppuun tai muuten epäilyttää? Tiedän haluavani äidiksi ja olen odottanut koko elämäni sitä, mutta aina välillä häivähtää mielessä että kuinkahan tässä käy ja meidän parisuhde on nyt niin ihana ja läheinen, että meneeköhän se pilalle jne.
Kyllä ite ainakin välillä oon miettiny moista lähinnä väsymyksen ja sen tuoman kiukuttelun osalta, mutta se on kuitenkin mun isoin haave ja mieskin lapsen haluaa niin en kuitenkaan usko että parisuhde menee pilalle, uskon että se tuo vaan lisää sisältöö ja rakkautta elämään <3 luulen että meillä parisuhdetta lähinnä alkais hiertään se että lasta ei kuuluiskaan :(
 
Huomenta kaikki! Vissiin tosi lämmin päivä tulossa tänään

Kysymys kaikille varsinkin alkutaipaleella oleville: tuleeko teille koskaan sellasta oloa, että ette oo varmoja ootteko ajatelleet tämän vauva-asian loppuun tai muuten epäilyttää? Tiedän haluavani äidiksi ja olen odottanut koko elämäni sitä, mutta aina välillä häivähtää mielessä että kuinkahan tässä käy ja meidän parisuhde on nyt niin ihana ja läheinen, että meneeköhän se pilalle jne.
Mulle tuli tämmönen olo välillä jopa silloin kun olin jo raskaana odottamassa kolmatta! :D Mutta aina se meni ohi ja huomasin, että just niin elämän pitikin mennä ja lapset on parasta mitä elämä voi antaa:love:
 
Huomenta kaikki! Vissiin tosi lämmin päivä tulossa tänään

Kysymys kaikille varsinkin alkutaipaleella oleville: tuleeko teille koskaan sellasta oloa, että ette oo varmoja ootteko ajatelleet tämän vauva-asian loppuun tai muuten epäilyttää? Tiedän haluavani äidiksi ja olen odottanut koko elämäni sitä, mutta aina välillä häivähtää mielessä että kuinkahan tässä käy ja meidän parisuhde on nyt niin ihana ja läheinen, että meneeköhän se pilalle jne.
Ei sillä tavalla ole vielä ollut ns epäilyksiä tai semmosia pelkoja. Varmasti niitäkin tämä taival tuo tullessaan. Onhan se tietysti iso muutos kaikinpuolin jos lapsi joskus tulisi. Sitä haluaisi pystyä muistamaan toisen puoliskon aina myös kumppanina ja ystävänä vanhemmuuden tullen. Ja että osaisi ottaa sitä aikaa myös parisuhteelle arjen myllerryksessä eikä unohtaisi itseään ja toista kaiken muun "alle".
Samalla myös tuntuu aivan ihanalta ajatus, että saataisiin yhdessä aikaiseksi uusi pieni ihminen jota kumpikin rakastaa enemmän kuin mitään muuta. Ja hymyilyttää mielikuva miehestäni isänä meidän lapselle. Vanhemmuus toisi myös varmasti aivan uuden lisän suhteeseen kaiken muun lisäksi.<3
 
Huomenta kaikki! Vissiin tosi lämmin päivä tulossa tänään

Kysymys kaikille varsinkin alkutaipaleella oleville: tuleeko teille koskaan sellasta oloa, että ette oo varmoja ootteko ajatelleet tämän vauva-asian loppuun tai muuten epäilyttää? Tiedän haluavani äidiksi ja olen odottanut koko elämäni sitä, mutta aina välillä häivähtää mielessä että kuinkahan tässä käy ja meidän parisuhde on nyt niin ihana ja läheinen, että meneeköhän se pilalle jne.
Eiköhän tää oo aika yleistä ja normaalia, itellä ainakin se iskee jos meidän taaperolla on uniongelmia, niin heti ajattelen yön väsymyksessä että apua meidän lapset oli kyllä tässä :-D sitten aamulla on jo eri fiilis.
 
Tuohon pumpulin kysymykseen:
Kysymys kaikille varsinkin alkutaipaleella oleville: tuleeko teille koskaan sellasta oloa, että ette oo varmoja ootteko ajatelleet tämän vauva-asian loppuun tai muuten epäilyttää?

- Me nyt ei olla alkutaipaleella, kun on jo yksi lapsi. Mutta esikoinen on nyt 3,5v ja alkaa olemaan niin iso, että voidaan tehdä paljon kaikkea ja toisaalta itsellä vapaus, kun lapsi ei ole enää niin pieni, että olisi iholla koko ajan. Siksi ehkä uuden vauvan tulo mietityttää, että miten sitä sopeutuu taas vauvakuplaan ja pystyykö antamaan esikoiselle tarpeeksi huomiota.

aamun omanapa, tein pc:n ja se ei ollut toissapäiväisestä vahvistunut yhtään. Harmittaa, pitäisi vaan pysyä erossa testeistä ja testata vasta kun menkat myöhässä viikon-kaksi niin ei tarvitsisi taas pettyä.
 
  • Tykkää
Reactions: KirJoh89
Toivotaan että vahvistuu
Jos saa udella niin mitkä olot sai tekemään testiä?
Totta kai saa! :giggle:Mulla särkenyt päätä 3 päivää putkeen. Semmonen aaltoileva pahaolo, kokoajan nälkä mutta syömisestä tulee pahaolo ettei voi syödä kun ihan vähän kerrallaan. Alavatsalta nippailee välillä melko ikävästikin ja tisseis semmost kihelmöintiä:censored: ja vielä lisätäkseni, oon ollu tosi väsyny iltasin. Nukahtelen sohvalle kesken ohjelmien katsomisen ja se ei oo mulle tavallista :LOL:
 
Joku kysyi fiiliksistä, että onko varmasti miettinyt loppuun asti. Mulla oli esikoisen loppuraskaudessakin vielä ajoittain fiilistelee ei h**vetti mitä mä sillä lapsella teen. Ja kummasti katos kaikki sellaset ajoittaisetlkin fiilikset ku sen rääpäleen sai pihalle puskettua ja syliin tuijotteleen jättisilmillään uutta maailmaa <3 :D olin myös just ennen plussaa alkanut miettiin keskenmenojen jälkeen et haluunko mö ees oikeesti lapsia. No hemmetti halusinhan mä.
 
@haaveilija24 varovaiset onnittelut!❤ Toivottavasti alkaa hyvin vahvistua ja pieni pysyy matkassa loppuun asti❤

@pumpuli1 kyseli fiiliksiä! Kyllä täällä on ainakin ollut tosi ristiriitaisia fiiliksiä ajoittain :) Meillähän pitkään, vielä viime syksynä/alkutalvesta, oli olo ettei tiedetä halutaanko ollenkaan lapsia, koska rakastetaan meidän parisuhdetta tällaisena ja yhteinen ja myös oma aika on tärkeää. Ite oon tosi meneväinen ihminen, nään paljon ystäviä, matkustelen ym. Kyllähän paljon tulee/tulis muuttumaan, jos lapsi meille suodaan, mutta uskon että olis sen arvoista❤ Ja sieltä se ajatus sitten hiipi alkuvuodesta/keväällä ja sinne se on mieleen jäänyt, varmaan se biologinen kello on ihan oikea asia:love::love: Ja nyt on kyllä vahvana se, että kyl me lapsi halutaan❤
 
Saako vielä hypätä mukaan?

Ollaan miehen kanssa 29-vuotiaita, ja haaveissa ensimmäinen lapsi. Yhdessä ollaan oltu neljä vuotta ja naimissa vuosi, Uudellamaalla asutaan. Meillä ei miehellä ole siittiöitä ollenkaan, joten ollaan lapsettomuushoidoissa yksityisellä puolella, käytössä lahjasiittiöt. Ensimmäien inssi oli viime kuussa, ja toisen olis tarkoitus olla huomenna. :)
 
Tää on musta tässä palstailussa just parasta, kun saa vahvistusta kaikille omille tunteilleen, että laidasta laitaan kaikki tunteet on ihan täysin normaaleita. Se, että katsoo jo lasketun ajan, vaikkei vielä oo ollut edes siihen johtavaa seksiä ja se, että pelkää miten eka, toka tai useampi mahdollinen lapsi muuttaisi elämää. Ja tietysti ne pettyneet tunteet kun plussaa ei kuulu, onko meissä vikaa jne. Mä saan näistä kaikista kirjoituksista ihan valtavasti voimaa :)
Tänään mökille. Olisin niiiin tehny testin jos niitä ois. Pissasin sit mielenkiinnosta ovistestiin vaikka kuulun siihen porukkaan joka ei usko että se mitään raskaudesta kertois. On tää kans touhua :D dpo11, ei mitään oireita..
 
@pumpuli1 Silloin kun alettiin esikoista yrittämään ja tärppäsikin suht nopeasti, niin tuli alkuun kovin ahdistunut olo juuri näistä mainitsemistasi asioista. Mitä jos kaikki muuttuu, miten musta voi tulla äiti kun olen elänyt kuin haahuilija-elämää, entä jos meidän suhde menee pilalle.... Mutta ei niin käynyt ja musta tuli omasta mielestäni oikein hyvä äiti. En ole täydellinen, mutta ei ole kukaan, ja mulla on erittäin onnellinen ja iloinen lapsi, mikä helpottaa myös meidän parisuhdetta. Minä ja mies asustellaan ilman turvaverkkoja, mutta hyvin ollaan selvitty kolmestaan ja ollaan miehen kanssa läheisempiä kuin koskaan. Meidän kantava voima on lojaalius, panostetaan yhdessä kaikkeen ja kannetaan yhdessä vastuu kaikista perhe-elämän osista, tehdään kompromisseja toisen vuoksi. Tämä on hitsannut meidät entistä enemmän yhteen.

Nyt toivotaan kovasti sitä pikkukakkosta, mutta tämä kierto on ollut jotenkin omituinen... Nyt pitäis olla dpo 4 mutta tänään näkyi kananmunalimoja... Tein eilen ovistestin, joka oli selkä nega (ihan hailakka viiva, mutta sellainen mulla tulee ympäri kiertoa) ja kohdunnipukka oli tosi ylhäällä, en ymmärrä miten nyt yhtäkkiä ois "ovislimat". Onkohan se ovis vasta tuloillaan
 

Yhteistyössä