Toiveissa toinen lapsi <3

Heippa! Puolisen vuotta sitten kirjoittelin täällä kuinka ollaan jo yli vuosi toista lasta yritetty (tällä hetkellä ilman ehkäisyä siis 3,5v. ja aktiivista yritystä 1,5v.) Eipä ole näkynyt vauvaa vieläkään.. Esikoinen on 6 ja puoli vuotias ja toinen lapsi toiveissa edelleen. Sekundäärisen lapsettomuuden syy epäselvä, tosin minulla fsh koholla ja miehellä ei yhtään suoraan uivia siittiöitä, mutta näistä huolimatta kuulemma pitäisi pystyä luonnollisin keinoin raskautumaan. Mitään hoitoja ei olla tehty eikä (vielä) sellaisia halutakaan, tässä on paljon muutakin nyt elämässä meneillään.

Itsellä hieman epäsäännöllinen kierto (24-31) ja viime kuukausina ovulaatio ollut hieman hukassa (ei kunnon viivoja testeihin, ei limoja). Nyt meneillään kp18 ja selkeä ovulaatio oli vissiin eilen. Sain pitkästä aikaa oikein tummat viivat ovistesteihin ja kivut alavatsalla oli kovat! Talletuksia on tullut tehtyä parin päivän välein ovulaatiota odotellessa ja ovispäivänäkin vielä, joten teoriassa olisi kaikki nyt tehty mitä voidaan asian eteen itse tehdä. Olen tässä kierrossa ottanut käyttöön maca-tabletit ja uskon, että niillä on ollut hormoneita tasaava vaikutus -> selkeä ovulaatio! Nyt siis alkaa se kuuluisa kahden viikon piina! Toivon todella, että kahden viikon, sillä minulla on ollut hieman lyhyehkö luteaalivaihe...

Lisäys: Esikoinen on "Huhtikuinen", ja olisi aika ihanaa liittyä taas Huhtikuisten ryhmään täällä. Eli kunpa nyt tapahtuisi ihme!

 

Heippa! Puolisen vuotta sitten kirjoittelin täällä kuinka ollaan jo yli vuosi toista lasta yritetty (tällä hetkellä ilman ehkäisyä siis 3,5v. ja aktiivista yritystä 1,5v.) Eipä ole näkynyt vauvaa vieläkään.. Esikoinen on 6 ja puoli vuotias ja toinen lapsi toiveissa edelleen. Sekundäärisen lapsettomuuden syy epäselvä, tosin minulla fsh koholla ja miehellä ei yhtään suoraan uivia siittiöitä, mutta näistä huolimatta kuulemma pitäisi pystyä luonnollisin keinoin raskautumaan. Mitään hoitoja ei olla tehty eikä (vielä) sellaisia halutakaan, tässä on paljon muutakin nyt elämässä meneillään.

Itsellä hieman epäsäännöllinen kierto (24-31) ja viime kuukausina ovulaatio ollut hieman hukassa (ei kunnon viivoja testeihin, ei limoja). Nyt meneillään kp18 ja selkeä ovulaatio oli vissiin eilen. Sain pitkästä aikaa oikein tummat viivat ovistesteihin ja kivut alavatsalla oli kovat! Talletuksia on tullut tehtyä parin päivän välein ovulaatiota odotellessa ja ovispäivänäkin vielä, joten teoriassa olisi kaikki nyt tehty mitä voidaan asian eteen itse tehdä. Olen tässä kierrossa ottanut käyttöön maca-tabletit ja uskon, että niillä on ollut hormoneita tasaava vaikutus -> selkeä ovulaatio! Nyt siis alkaa se kuuluisa kahden viikon piina! Toivon todella, että kahden viikon, sillä minulla on ollut hieman lyhyehkö luteaalivaihe...

Lisäys: Esikoinen on "Huhtikuinen", ja olisi aika ihanaa liittyä taas Huhtikuisten ryhmään täällä. Eli kunpa nyt tapahtuisi ihme!

Voi kun teillä pitkä yritys takana. Toivotaan nyt että maca toimii ja saisitte pienen ihmeen! Että tervetuloa meidän piinailijoiden joukkoon!

Toivon todella kaikille muillekkin ihmettä tapahtuvaksi!

Itsellä vaihtelee nyt fiilikset joka päivä. Eilen oli ihan intoa täynnä että ehkä sitä oliskin tärpännyt ja tänään taas olen vähän allapäin, että tuskinpa sittenkään.

 

Oliko teidän ensimmäiset raskaudet ja synnytykset millasia?

Mua ahdisti tosi paljon koko raskausajan. Kaikki ne muutokset omassa kropassa ahdisti ja tuleva jännitti. Ensimmäinen kolmannes oli kestokrapula, mutta en oksennellut kertaakaan. Kovin väsynyt olin myös aluksi. Toisella kolmanneksella voin muistaakseni ihan hyvin, enkä muista ihmeempiä. Loppuraskaus meni kunnon helteissä tuskissaan jalat turvonneena. Ei paljoa pystynyt tekemään. Raskauskiloja tuli reipas 25 kg. En tajua, mun paino vaan nousi ihan sikana, mutta kyllä ne sitten lähtikin imetyksen myötä. Synnytys alkoi 40+2 illalla kun vedet alkoi tiputella ja parin tunnin päästä alkoi supistukset mitkä koveni tunti tunnilta ja sitten lähdettiin sairaalaan. Synnytys kesti noin 11 h ja meni ihan oppikirjan mukaan. Ei jäänyt mitään traumoja eli oli oikein hyvä kokemus.

 

Kyllä tässä alkaa olemaan ihan vainoharhanen. Tänään pingottanut vatsaa ja vähän jomotellutkin. Tuntuu semmosia pieniä hipsutuksia vatsassa mitä tuntui ekassa raskaudessa ennen kun alkoi tuntu liikkeitä enemmän. Tais tuntua pari kunnon tuikkausta alapäähänkin. Eipä nyt näin aikasin mitään varmaan voi tuntua, mutta silti.

 

Oliko teidän ensimmäiset raskaudet ja synnytykset millasia?

Mulla eka ja tähän menessä ainoa raskaus oli helppo, parina aamuna lievää pahoinvointia, alaselkä ja iskiaskipuja viimesellä kolmanneksella jonkin verran ja viimseset pari kuukautta vähän turvotteli jalkoja. Muutenei huimaillu, ei pieniä päänsärkyjä, atooppinen ihottuma parempana kuin koskaan jne. Ihanaa aikaa oli.

Synnytys alkoi 39+6 kovilla supistuksilla, kestoksi kirjattiin 8h. Ilokaasulla ja epiduraalilla mentiin, epi ei kauheesti vaan ehtinyt vaikuttaa. Episiotomia tehtiin ja siitä paraneminen oli kipeetä. Itse synnytys meni hyvin ja kivuttomasti, ei jääny mitään kammoja. Alkuraskaudesta oli vielä synnytyspelkoa jonkin verran, mutta niin se 9kk tekee vaan tehtävänsä ja valmistaa synnyttämään

Raskauskiloja täälläkin tuli 23kg, nyt jäljellä ehkä 4-5kg. Eikä paineita niiden suhteen, kyllä tässä ehtii puotella vielä, vaikka imettäminen lopetettu jo 2kk sitten.

 

Kurkin vähän tänne..

Esikoinen syntyny 11/15 ja toine oisi haaveissa ensi vuodelle. Yritys oisi tarkoitus alottaa loka/marraskuussa. Foolihappoa alotettiin jo syömään heinäkuusta.

Eka raskaus ja synnytys oli helppo, oisin heti voinut synnyttää uudelleen. Synnytyksen kestoks merkattu 8h18min, kohdunkaulanpuudutteen ja pudendaalipuudutuksen sain. Kuuma suihku ja liikkuminen autto paljo. Pieni nirhauma tuli ponnistuksesta mutta tikkejä ei tarvittu.

Esikoinen on ihana iloinen seuramies, välillä hieman haastava tapaus, varsinkin ekat kuukaudet oli välillä hankalampia mutta nyt kun ikää kohta 9kk ni arki helpottanut huomattavasti ja ihana seurata miten pienu kasvaa ja kehittyy hurjaa.vauhtia, on jo välillä niin ison pojan oloinen.

Meillä mies oisi ollut heti valmis toiseen,mutta itse haluaisin n.2v ikäeron.
Minipillereitä söin jälkitarkastuksesta kesään asti, nyt mennään loppuaika kondomilla ja yritetään tasoitella kiertoa.

 

Oliko teidän ensimmäiset raskaudet ja synnytykset millasia?

Ei tämmösiä saa kysyä, kun tulee muuten romaani!

Olin 19 kun tulin raskaaksi ja 20 kun lapsi syntyi. Minulla oli alusta asti tyttöolo ja tyttöä ne sitten ultrassa veikkasivatkin (ja näin itsekin sen ruudulta aika selvästi), kromosomitutkimus vielä varmisti tyttölupauksen. Minulle tosiaan tehtiin lapsivesipunktio kehityshäiriöepäilyn vuoksi puolen välin jälkeen, mutta kaikki oli kuitenkin ihan hyvin.

Tämän jatkuvan kehityshäiriöepäilyn vuoksi sain käydä monen monessa ultrassa ja raskautta siis seurattiin aika tarkkaan. Olin kokenut yhden keskenmenon ennen tuota raskautta ja pelkäsin keskenmenoa koko ajan aika paljon. Epäuskoisena tirautin kyyneleet kun np-ultrassa näkyi elävä olento! <3

Vatsani oli kohtuu pieni (mulla pitkä selkä ja olen hoikka) ja kiloja tuli 12, joista puolet jäi heti synnärille. Selvisin stressiä lukuunottamatta aika vähin vaivoin raskaudesta, mitä nyt oksentelin viimeisellä kolmanneksellä muutamasti. Mitään kovin tuskaisaa oloa en muista ja kipeät supistuksetkin alkoivat heti säännöllisinä käynnistäen synnytyksen.

Tyttö syntyi spontaanisti rv41+3 alle kolmikiloisena. Voikohan moinen periytyä, sillä synnyin itsekin kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen alle kolmekiloisena? Ja molemmilla napanuorat kaulan ympärillä! Hassua.. Avautumisvaihe oli tosi pitkä, 14h, mutta ponnistus oli onneksi kohtuu nopea; 15min. 1 asteen repeämät ja 6 tikkiä sain. Onko liikaa infoo?

Aika hyvin muistaa vielä melkein 7 vuoden jälkeen. Varmaan ikuisesti. Olisi niin kiva kokea tuo kaikki taas uudestaan (paitsi ei pelkoa häiriöstä).

 

Tänään kp 9 ja aloitin tikkuttelut rsfu:n ovistesteillä. Negaa vielä näytti kun ovis pitäis olla vasta ens keskiviikkona mutta hyvä se on aloittaa tikuttelu ajoissa. On muuten hintaeroja noissa ovistesteissä. Eilen katsoin apteekissa 7 kpl:n ovistestipakettia niin se oli 35 euroa . En sit viittinyt ostaa sitä apteekista. Ostin sit prismasta ton rsfu:n 14 kpl:n paketin 8,5 eurolla. Mä oon kyllä saanu tolla rfsu:n testillä oviksen kiinni. Ja jos muuten tästä kierrosta tärppää niin meille tulis vauva toukokuussa

Esikoisen raskaus meni koko raskauden ajan hyvin. Pahoinvointia ei ollut juuri ollenkaan eikä muutenkaan mitään isoa ollut. Viimeisellä kolmanneksella mua vaivas tosi paha närästys mutta siihen auttoi rennie (jota vetelinkin monta pakettia). Kun sit vihdoin jäin sairaslomalle töistä helmikuun loppupuolella 2013 niin yöt oli mulla ihan jäätäviä. Nukuttua ei saanut kun vasemmalla kyljellä ja vessassa ramppasin pahimmillaan 20 minuutin välein. Yöt meni loppuvaiheessa melkeinpä valvoskellessa. Tyttö syntyikin sitten tasan 41+0 kiireellisellä sektiolla kun synnytystä oli takana vajaa 22,5 tuntia. Oon koneelle kirjoittanu mun synnytyskertomuksen omin sanoin ja voin sen tänne lisätä jos joku haluaa sen lukea. Pitkähän se tarina on mutta niin oli synnytyskin pitkä. Vaikka synnytys meni miten meni niin ja silloin kolme vuotta sitten synnytyksestä jäi vähän paha mieli niin silti se on kiva lukea ja palata ajassa taaksepäin. Mutta päällimmäinen tunne "synnytyksen" jälkeen oli karvas pettymys siihen ettei saanut ponnistettua itse omaa lastansa ulos alakautta. Ajan kuluessa olen asian pikkuhiljaa hyväksynyt ettei esikoiseni syntyny alakautta.

 

Heippa! Puolisen vuotta sitten kirjoittelin täällä kuinka ollaan jo yli vuosi toista lasta yritetty (tällä hetkellä ilman ehkäisyä siis 3,5v. ja aktiivista yritystä 1,5v.) Eipä ole näkynyt vauvaa vieläkään.. Esikoinen on 6 ja puoli vuotias ja toinen lapsi toiveissa edelleen. Sekundäärisen lapsettomuuden syy epäselvä, tosin minulla fsh koholla ja miehellä ei yhtään suoraan uivia siittiöitä, mutta näistä huolimatta kuulemma pitäisi pystyä luonnollisin keinoin raskautumaan. Mitään hoitoja ei olla tehty eikä (vielä) sellaisia halutakaan, tässä on paljon muutakin nyt elämässä meneillään.

Itsellä hieman epäsäännöllinen kierto (24-31) ja viime kuukausina ovulaatio ollut hieman hukassa (ei kunnon viivoja testeihin, ei limoja). Nyt meneillään kp18 ja selkeä ovulaatio oli vissiin eilen. Sain pitkästä aikaa oikein tummat viivat ovistesteihin ja kivut alavatsalla oli kovat! Talletuksia on tullut tehtyä parin päivän välein ovulaatiota odotellessa ja ovispäivänäkin vielä, joten teoriassa olisi kaikki nyt tehty mitä voidaan asian eteen itse tehdä. Olen tässä kierrossa ottanut käyttöön maca-tabletit ja uskon, että niillä on ollut hormoneita tasaava vaikutus -> selkeä ovulaatio! Nyt siis alkaa se kuuluisa kahden viikon piina! Toivon todella, että kahden viikon, sillä minulla on ollut hieman lyhyehkö luteaalivaihe...

Lisäys: Esikoinen on "Huhtikuinen", ja olisi aika ihanaa liittyä taas Huhtikuisten ryhmään täällä. Eli kunpa nyt tapahtuisi ihme!

Teilläkin pitkä yritys takana. Täällä tuli tasan vuosi ja sekin on tukahduttavaa.Peukut pystyssä

Täällä kp 7 ja viimeiset Clomitabletit meni aamulla. On alkanut oleen jo vähän liukasta ja kuvottaa (lääke). Mutta ovis yleensä vasta kp 16-17 eli huoh, odottelua! Seurailen teidän muiden jännäilyä.

 

Täällä odotusaika oli aika rankka pahoinvointeineen. Ensimmäiset 20 viikkoa asuin mökillä ja oksensin KOKOAJAN, koska kotona haisi ja oksensin edes kodin ajattelusta. Mun aamurutiini oli se, että kokosin itseni ensin ja sitten juoksin kädet suun edellä suoraan vessaan oksentaan. Hampaiden pesu-oksennus.. Töihin ajo, oksennus. Aina etukäteen katsoin missä on vessa
Puolivälissä alkoi olemaan ihana olo, kun masu alkoi näkymään ja olo helpottamaan.

Painoa tuli rapiat 20kg, mutta neukku ei pitänyt ihmeellisenä. Loppuraskausaikana oli vaikea jaksaa pitkään kävellä. Muistan kun olin ihan tuskallisena shoppailemassa vauvalle viimeisiä hankintoja mutta oikeesti ne voimat vaan loppu kesken! Samoin öisin oli vaikea saada nukuttua, koska nukun normaalisti aina mahallani. + jalat oli levottomat joka yö ja venyttelystä alko vetään suonta pohkeessa. Ai kauhee miten vaivanen sitä olikin :-D Nautin silti täysillä

Synnytys oli ok. Pelkäsin sitä aivan sairaasti, kuvottaa jo veren ja neulan näkeminenkin. Mutta kaikista oletuksista huolimatta synnytin oikein reippasti reilu 3kg tytön. Kätilö kehui, että kroppani on tehty synnyttämään. <3 Mutta aikamoisessa lääkepöllyissä olin. Ikävä sitä tunnetta kun se pieni vihdoin on siinä. Itkettää ajatuskin.

 

Itselläni alkoi ovisoireet (liukkaus ja halut) tässä kierrossa jo heti kuukautisvuodon loputtua kp 6! Aloin tikuttaa jo siinä vaiheessa etten missaisi ovista, kun toisinaan kiertoni voi olla tosi lyhyt.
Meinasin jo hermostua, kun testit näytti aina vaan haaleaa viivaa, kunnes lopulta kp15 tuli tasavahvat viivat ja kp16 testiviiva oli kontrolliviivaa tummempi! Kp17 iski hetkeksi järkyt alavatsa kivut, kuin synnytyssupistukset! Käperryin niiden voimasta hetkeksi petiin, mutta kipu vaimeni onneksi siedettäväksi muutamassa minuutissa ja oli varmaan 5-10min jälkeen kokonaan poissa.
Olisko ollut munis liian tiukasti kiinni, kun noin piti repii itsensä irti? Ilmeisesti munasolun irtoamisvaikeuksista voisi kieliä sekin, että ovistesti näyttää useamman päivän kirkuvantummaa viivaa?
Mulla näyttänyt yhtä tummaa toissapäivänä, eilen ja tänään, mutta eilen oli kivut ja tänään lämmöt on kohonneet, joten luotan ovulaation olleen eilen. Ehkä LH vaan poistuu hitaasti.

Täytyypä tilata ensi kiertoon (jos sellainen tulee) uusia testejä kun käytin lähes kaikki tilaamani tähän kiertoon.

 

Itselläni alkoi ovisoireet (liukkaus ja halut) tässä kierrossa jo heti kuukautisvuodon loputtua kp 6! Aloin tikuttaa jo siinä vaiheessa etten missaisi ovista, kun toisinaan kiertoni voi olla tosi lyhyt.
Meinasin jo hermostua, kun testit näytti aina vaan haaleaa viivaa, kunnes lopulta kp15 tuli tasavahvat viivat ja kp16 testiviiva oli kontrolliviivaa tummempi! Kp17 iski hetkeksi järkyt alavatsa kivut, kuin synnytyssupistukset! Käperryin niiden voimasta hetkeksi petiin, mutta kipu vaimeni onneksi siedettäväksi muutamassa minuutissa ja oli varmaan 5-10min jälkeen kokonaan poissa.
Olisko ollut munis liian tiukasti kiinni, kun noin piti repii itsensä irti? Ilmeisesti munasolun irtoamisvaikeuksista voisi kieliä sekin, että ovistesti näyttää useamman päivän kirkuvantummaa viivaa?
Mulla näyttänyt yhtä tummaa toissapäivänä, eilen ja tänään, mutta eilen oli kivut ja tänään lämmöt on kohonneet, joten luotan ovulaation olleen eilen. Ehkä LH vaan poistuu hitaasti.

Täytyypä tilata ensi kiertoon (jos sellainen tulee) uusia testejä kun käytin lähes kaikki tilaamani tähän kiertoon.

Ensimmäinen ovisplussa on se the plussa. Eli siitä se 24-48h.

 

Mulla oli ekalla kolmanneksella etovaa oloa, peri kertaa oksensin mutta ei onneksi sen pahempaan. Toisella ja viimeisellä kolmanneksella inhottavaa närästystä. Oon myös pitkä ja hoikka joten kovinkaan isoa mahaa ei tullut, ihan viimeisillä kuukausilla piti lainailla miehen toppatakkia kun omat takit eivät enää kiinni yltäneet enkä raaskinut ostaa itselle uutta isompaa takkia Kävin myös kävelyillä la:n asti, semmoista köpöttelyähän se oli

Synnytys käynnistyi kun vedet menivät - siinä muuten kuuluu oikeasti selkeä poksahdus kun kalvot puhkeaa! Muistan että naureskelin asiaa itsekseni tuona hetkenä, onneksi olin sopivasti vessassakin ;D

Supistukset oli säännöllisiä ja synnytys mentiin ilokaasulla + epillä. Onneksi epi ehti vaikuttaa.. Kokonaiskestoa 6h eli nopea oli, mutta hyvä mieli jäi. 2. asteen repeämää ja tikkejä tuli, kätilö ihmetteli jälkeen päin että missä vaiheessa / miksi niitä tuli kun vauva tuli aivan oppikirjan mukaisesti ulos.

 

Ei tämmösiä saa kysyä, kun tulee muuten romaani!

Olin 19 kun tulin raskaaksi ja 20 kun lapsi syntyi. Minulla oli alusta asti tyttöolo ja tyttöä ne sitten ultrassa veikkasivatkin (ja näin itsekin sen ruudulta aika selvästi), kromosomitutkimus vielä varmisti tyttölupauksen. Minulle tosiaan tehtiin lapsivesipunktio kehityshäiriöepäilyn vuoksi puolen välin jälkeen, mutta kaikki oli kuitenkin ihan hyvin.

Tämän jatkuvan kehityshäiriöepäilyn vuoksi sain käydä monen monessa ultrassa ja raskautta siis seurattiin aika tarkkaan. Olin kokenut yhden keskenmenon ennen tuota raskautta ja pelkäsin keskenmenoa koko ajan aika paljon. Epäuskoisena tirautin kyyneleet kun np-ultrassa näkyi elävä olento! <3

Vatsani oli kohtuu pieni (mulla pitkä selkä ja olen hoikka) ja kiloja tuli 12, joista puolet jäi heti synnärille. Selvisin stressiä lukuunottamatta aika vähin vaivoin raskaudesta, mitä nyt oksentelin viimeisellä kolmanneksellä muutamasti. Mitään kovin tuskaisaa oloa en muista ja kipeät supistuksetkin alkoivat heti säännöllisinä käynnistäen synnytyksen.

Tyttö syntyi spontaanisti rv41+3 alle kolmikiloisena. Voikohan moinen periytyä, sillä synnyin itsekin kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen alle kolmekiloisena? Ja molemmilla napanuorat kaulan ympärillä! Hassua.. Avautumisvaihe oli tosi pitkä, 14h, mutta ponnistus oli onneksi kohtuu nopea; 15min. 1 asteen repeämät ja 6 tikkiä sain. Onko liikaa infoo?

Aika hyvin muistaa vielä melkein 7 vuoden jälkeen. Varmaan ikuisesti. Olisi niin kiva kokea tuo kaikki taas uudestaan (paitsi ei pelkoa häiriöstä).

Hehe, ei ole pakko vastata. Täytyy vähän yrittää pitää yllä keskustelua ettei mene vaan plussauksien odotteluksi.

Sinulla ollut jännittävä raskaus siis, onneksi kaikki meni lopulta hyvin. Toisaalta varmaan ihan kivaakin jossain määrin jos raskautta tarkkailla paljon. Pääsee ehkä useammin ultraan kurkistamaan pikkuista ja jos jotain on niin se huomataan ajoissa.

Se on kyllä jännä miten synnytyksen muistaa kuin eilisen. Oli itselläkin niin mahtava kokemus, että uudestaan haluan kokea.

 

Tänään kp 9 ja aloitin tikkuttelut rsfu:n ovistesteillä. Negaa vielä näytti kun ovis pitäis olla vasta ens keskiviikkona mutta hyvä se on aloittaa tikuttelu ajoissa. On muuten hintaeroja noissa ovistesteissä. Eilen katsoin apteekissa 7 kpl:n ovistestipakettia niin se oli 35 euroa . En sit viittinyt ostaa sitä apteekista. Ostin sit prismasta ton rsfu:n 14 kpl:n paketin 8,5 eurolla. Mä oon kyllä saanu tolla rfsu:n testillä oviksen kiinni. Ja jos muuten tästä kierrosta tärppää niin meille tulis vauva toukokuussa

Esikoisen raskaus meni koko raskauden ajan hyvin. Pahoinvointia ei ollut juuri ollenkaan eikä muutenkaan mitään isoa ollut. Viimeisellä kolmanneksella mua vaivas tosi paha närästys mutta siihen auttoi rennie (jota vetelinkin monta pakettia). Kun sit vihdoin jäin sairaslomalle töistä helmikuun loppupuolella 2013 niin yöt oli mulla ihan jäätäviä. Nukuttua ei saanut kun vasemmalla kyljellä ja vessassa ramppasin pahimmillaan 20 minuutin välein. Yöt meni loppuvaiheessa melkeinpä valvoskellessa. Tyttö syntyikin sitten tasan 41+0 kiireellisellä sektiolla kun synnytystä oli takana vajaa 22,5 tuntia. Oon koneelle kirjoittanu mun synnytyskertomuksen omin sanoin ja voin sen tänne lisätä jos joku haluaa sen lukea. Pitkähän se tarina on mutta niin oli synnytyskin pitkä. Vaikka synnytys meni miten meni niin ja silloin kolme vuotta sitten synnytyksestä jäi vähän paha mieli niin silti se on kiva lukea ja palata ajassa taaksepäin. Mutta päällimmäinen tunne "synnytyksen" jälkeen oli karvas pettymys siihen ettei saanut ponnistettua itse omaa lastansa ulos alakautta. Ajan kuluessa olen asian pikkuhiljaa hyväksynyt ettei esikoiseni syntyny alakautta.

Kannattaa tosiaan vertailla hintoja. Itse en raaski ostaa. Joskus mies tilasi Kiinasta tosi halvalla ovis-testejä, mutta sen jälkeen en ole ostanut. Yritän luottaa omiin tuntemuksiini vaan ja sillä mennään. Jos ei meinaa tärpätä niin saatan alkaa mittailla lämpöjä.

Varmasti itseänikin olisi harmittanut jos olisin joutunut sektioon. Kaikkien kroppa vaan ei osaa toimia synnytyksessä. Onneksi kuitenkin lapsi tuli maailmaan vaikkakin sektiolla ja kaikki meni lopulta hyvin.

 

Täällä odotusaika oli aika rankka pahoinvointeineen. Ensimmäiset 20 viikkoa asuin mökillä ja oksensin KOKOAJAN, koska kotona haisi ja oksensin edes kodin ajattelusta. Mun aamurutiini oli se, että kokosin itseni ensin ja sitten juoksin kädet suun edellä suoraan vessaan oksentaan. Hampaiden pesu-oksennus.. Töihin ajo, oksennus. Aina etukäteen katsoin missä on vessa
Puolivälissä alkoi olemaan ihana olo, kun masu alkoi näkymään ja olo helpottamaan.

Painoa tuli rapiat 20kg, mutta neukku ei pitänyt ihmeellisenä. Loppuraskausaikana oli vaikea jaksaa pitkään kävellä. Muistan kun olin ihan tuskallisena shoppailemassa vauvalle viimeisiä hankintoja mutta oikeesti ne voimat vaan loppu kesken! Samoin öisin oli vaikea saada nukuttua, koska nukun normaalisti aina mahallani. + jalat oli levottomat joka yö ja venyttelystä alko vetään suonta pohkeessa. Ai kauhee miten vaivanen sitä olikin :-D Nautin silti täysillä

Synnytys oli ok. Pelkäsin sitä aivan sairaasti, kuvottaa jo veren ja neulan näkeminenkin. Mutta kaikista oletuksista huolimatta synnytin oikein reippasti reilu 3kg tytön. Kätilö kehui, että kroppani on tehty synnyttämään. <3 Mutta aikamoisessa lääkepöllyissä olin. Ikävä sitä tunnetta kun se pieni vihdoin on siinä. Itkettää ajatuskin.

Huhhuh, rankkaa kyllä oksentaa niin paljon. Mikä siellä kotona sitten haisi? Joku ominaishaju vai? Mulle ruoan laitto oli kauheeta kun kaikista hajuista tuli niin huono olo. Hammastahnan maku oli ihan kauhea. Oli hankalaa ottaa mitään vitamiineja kun heti tuli oksennusrefleksi. Mutta yrjösin silti ekan kerran vasta synnytyksessä.

On kyllä liikuttavaa ajatella synnytystä ja syntynyttä vauvaa. Juuri katsoin esikoisen vauvakuvia ja voi että kun toinen on ollut pieni ja ruttuinen.

 

Mulla oli ekalla kolmanneksella etovaa oloa, peri kertaa oksensin mutta ei onneksi sen pahempaan. Toisella ja viimeisellä kolmanneksella inhottavaa närästystä. Oon myös pitkä ja hoikka joten kovinkaan isoa mahaa ei tullut, ihan viimeisillä kuukausilla piti lainailla miehen toppatakkia kun omat takit eivät enää kiinni yltäneet enkä raaskinut ostaa itselle uutta isompaa takkia Kävin myös kävelyillä la:n asti, semmoista köpöttelyähän se oli

Synnytys käynnistyi kun vedet menivät - siinä muuten kuuluu oikeasti selkeä poksahdus kun kalvot puhkeaa! Muistan että naureskelin asiaa itsekseni tuona hetkenä, onneksi olin sopivasti vessassakin ;D

Supistukset oli säännöllisiä ja synnytys mentiin ilokaasulla + epillä. Onneksi epi ehti vaikuttaa.. Kokonaiskestoa 6h eli nopea oli, mutta hyvä mieli jäi. 2. asteen repeämää ja tikkejä tuli, kätilö ihmetteli jälkeen päin että missä vaiheessa / miksi niitä tuli kun vauva tuli aivan oppikirjan mukaisesti ulos.

Minä myös olen pitkä ja hoikka, mutta oli aivan jäätävän kokoinen maha. Kasvoi suoraan eteen päin ja tuntui että ratkean hetkellä millä hetkellä hyvänsä. Oli inhottavaa se ihon pingottava tunne ja rv 35 ratkes kunnon arvet navan ympärille.

 

Huhhuh, rankkaa kyllä oksentaa niin paljon. Mikä siellä kotona sitten haisi? Joku ominaishaju vai? Mulle ruoan laitto oli kauheeta kun kaikista hajuista tuli niin huono olo. Hammastahnan maku oli ihan kauhea. Oli hankalaa ottaa mitään vitamiineja kun heti tuli oksennusrefleksi. Mutta yrjösin silti ekan kerran vasta synnytyksessä.

On kyllä liikuttavaa ajatella synnytystä ja syntynyttä vauvaa. Juuri katsoin esikoisen vauvakuvia ja voi että kun toinen on ollut pieni ja ruttuinen.

Onnekas olit sitten, hah! vaikka on se ällöttävä olokin kamala. Kestokrapula kuvaa sitä aika hyvin. :-D

Siis mä pesin jollain Surf-pesuaineella vaatteet ja lakanat. Haisi aivan kamalalle se mun nenään. Siis nykyäänkin haistan heti jos asiakas pessy sillä ja tulee sama kuvotusolo! Sitten mun mielestä kotona haisi pesuaineen ja KINKUN sekotukselle.. Omg..... Niin raskaana olin

 

Mun raskaus oli helppo ja ilman kummempia vaivoja. Etovaa oloa oli varmaan 6-9 viikot ja ennen ekaa neuvolaa ne loppu. Paino nousi ehkä 11kg ja imettäessä kaikki on lähteny. Neuvolatäti sanoi, että raskaus oli kuin oppikirjasta. Maha ei ollu kovin iso ja synnytyksen jälkeen kuulinki, että mulla on kohtu melkosesti taakse päin kallelaan.
Synnytys ei sitten mennykään ihan niin hyvin. Vedet meni maanantaita vasten yöllä, mutta supistukset oli heikkoja ettei ne oikein tehny mitään. Oksitosiinitippaa, epiduraalia, eppari ja kolmen imukuppiyrityksen jälkeen hätäsektio. Vauvan syke laski aina supistusten aikaan niin päättivät ensin yrittää imukupilla, mutta se ei onnistunu niin sektioon lopulta jouduin. En ois enää jaksanu ponnistaakaan enää siinä vaiheessa. 44 tuntia vesien menosta poika syntyi.
Traumoja mulla ei synnytyksestä jäänyt, ihme kyllä, vaan ajattelen että se meni niinku se meni. Lääkärin kanssa keskusteltiin asiasta ja mielestäni olen ihan sinut asian kanssa.

 

Onnekas olit sitten, hah! vaikka on se ällöttävä olokin kamala. Kestokrapula kuvaa sitä aika hyvin. :-D

Siis mä pesin jollain Surf-pesuaineella vaatteet ja lakanat. Haisi aivan kamalalle se mun nenään. Siis nykyäänkin haistan heti jos asiakas pessy sillä ja tulee sama kuvotusolo! Sitten mun mielestä kotona haisi pesuaineen ja KINKUN sekotukselle.. Omg..... Niin raskaana olin

Joo on se jatkuva ällö olokin tosi inhottavaa vaikkei oksentaiskaan. Itsellä ainakin tuntui tosi raskaalta ja vielä kun väsyttikin niin paljon.

On se jännä miten hajuaisti herkistyy raskaana ollessa. Mua ällötti sitrushedelmien haju tosi paljon, tyyliin appelssiinit ja madariinit. Töissä oli pakko lähteä pois sossutiloista jos joku alkoi kuorimaan mandariinia.

 

Mun raskaus oli helppo ja ilman kummempia vaivoja. Etovaa oloa oli varmaan 6-9 viikot ja ennen ekaa neuvolaa ne loppu. Paino nousi ehkä 11kg ja imettäessä kaikki on lähteny. Neuvolatäti sanoi, että raskaus oli kuin oppikirjasta. Maha ei ollu kovin iso ja synnytyksen jälkeen kuulinki, että mulla on kohtu melkosesti taakse päin kallelaan.
Synnytys ei sitten mennykään ihan niin hyvin. Vedet meni maanantaita vasten yöllä, mutta supistukset oli heikkoja ettei ne oikein tehny mitään. Oksitosiinitippaa, epiduraalia, eppari ja kolmen imukuppiyrityksen jälkeen hätäsektio. Vauvan syke laski aina supistusten aikaan niin päättivät ensin yrittää imukupilla, mutta se ei onnistunu niin sektioon lopulta jouduin. En ois enää jaksanu ponnistaakaan enää siinä vaiheessa. 44 tuntia vesien menosta poika syntyi.
Traumoja mulla ei synnytyksestä jäänyt, ihme kyllä, vaan ajattelen että se meni niinku se meni. Lääkärin kanssa keskusteltiin asiasta ja mielestäni olen ihan sinut asian kanssa.

Huih! Ihme ettei jäänyt traumoja, mutta hyvä niin. Tuo on hyvä asenne, että meni niin kuin meni!

 

Siis mä pesin jollain Surf-pesuaineella vaatteet ja lakanat. Haisi aivan kamalalle se mun nenään. Siis nykyäänkin haistan heti jos asiakas pessy sillä ja tulee sama kuvotusolo! Sitten mun mielestä kotona haisi pesuaineen ja KINKUN sekotukselle.. Omg..... Niin raskaana olin

Tästä tuli mieleen, että raskausaikana himoitsin omenoita ja söinkin niitä kaksin käsin. Raskauden jälkeen omenakiintiö oli niin täynnä, etten voinut syödä yhtäkään omenaa lähes kuuteen vuoteen!! Siis nyt vasta viime kevään aikana olen alkanut pystyä taas syömään omenoita.

Maksalaatikkoa himoitsin myös koko raskauden ajan ja voi sitä ihanuutta, kun sitä sai taas synnytyksen jälkeen syödä!

Nenä kyllä tosiaan oli tarkka raskauden aikana, pystyin haistamaan eri ainesosia leipomuksista yms.

 

Samaa mieltä. Ei raskaudesta ja synnytyksestä saa kysyä Sama kun kysyisi mieheltä armeijasta.

No RAKASTIN raskaana oloa!
Ensimmäiset 12 viikkoa oli etovaa oloa ja kaameeta närästystä yöllä. Ja viikolla 30 kohdun kaula oli jo lyhentynyt. Mutta siitä huolimatta tunsin itteni koko ajan todella seksikkääksi ja niin tärkeäksi. Eikä sitä voinnut kuvitella parempaa ajanvietettä, kun tunnustella vauvan liikkeitä

Olisin voinut olla koko tän 3 vuotta raskaana, jos olisin saanu päättää

No synnytys oli semmonen Ei kehuttava. Ponnistusvaihe kestikin 1,5 tuntia, joten sinne meni kaikki kivun lievitykset.

Mutta lopputuloksena valtakunnan helpoin vauva Maailman parhailla unen lahjoilla siunattu isäänsä ja äitiinsä tullu! Joten siksi sitä uskaltautuu tähän uudestaan.

Niin ihana vauvakuumeisena lukea teidän raskaus ja synnytys tarinoita!

 

Täydennettäköön että raskaus käynnistyi itsestään n.2 viikkoa ennen La, eikä painoa kertynyt kuin 10kg. Joten ehkä sekin tuki sitä, että en koskaa kyllästynyt olemaan raskaana

 

Tästä tuli mieleen, että raskausaikana himoitsin omenoita ja söinkin niitä kaksin käsin. Raskauden jälkeen omenakiintiö oli niin täynnä, etten voinut syödä yhtäkään omenaa lähes kuuteen vuoteen!! Siis nyt vasta viime kevään aikana olen alkanut pystyä taas syömään omenoita.

Maksalaatikkoa himoitsin myös koko raskauden ajan ja voi sitä ihanuutta, kun sitä sai taas synnytyksen jälkeen syödä!

Nenä kyllä tosiaan oli tarkka raskauden aikana, pystyin haistamaan eri ainesosia leipomuksista yms.

Mulla ei ollut mitään erityisiä himoja. Makeanhimokin hävisi jonnekkin.