jiihaaaaa!!Niiiin mahtavaa, Maria82! Paljon,paljon,paljon onnea.
Kaikki menee varmasti oikein hyvin.
Kaikki menee varmasti oikein hyvin.
Odotteletko testejä saapuvaksi tänään??jiihaaaaa!!Niiiin mahtavaa, Maria82! Paljon,paljon,paljon onnea.
Kaikki menee varmasti oikein hyvin.
Arvaa vaan odottelenko..Olen jo kyttäillyt ikkunasta näkyykö oranssia fillaria meidän nurkilla. Menen kyllä kauppaan tänään ja ostan testejä..kärsivällisyys ei ole hyveeni.Odotteletko testejä saapuvaksi tänään??
Hae ihmeessä kaupasta jos ei ala kuulua
Mä kans jänskään sun puolesta ja toki muidenkin!!
Okei,tosi ikävää. Onko sulla kotona oma mittari?Ei ole diabetestä todettu..vielä. kahteen kertaan kohonneita sokeriarvoja, seurannassa vaan olen. Oireita kyllä siihen viitaten että voisi enemmänkin haittaa korkeista sokereista olla. Painoa tullut niin paljon lisää että sekin varmasti vaikuttaa. Olen tunnesyöjä joten loppukierrosta en ole nyt paljon muuta tehnytkään kun syönyt
Lääkäriin meno nyt siirtyy, eikä tietoakaan vielä kierron lopusta
Paljon onnea! Ihanaa!Tässä dpo 10 ja kuva otettu muutamien minuuttien jälkeen...hentoinen viiva lähti piirtämään kuitenkin suht pian.
Oon niin onnesta soikeena ja olin kyllä jotenkin varma tässä kierrossa
Tämmöstä haamulaista en oo kertaakaan saanut, pillerit siis jätetty pois helmikuussa tänä vuonna.
Mua vaan pelottaa mun kilppariongelma, toivottavasti pieni pysyy matkassa ja viiva vahvistuu.
Nyt vasta kp 24 menossa/29-32.
Ja jos toi on plussa siis!!! Niin voi että mua HARMITTAA, Kun mulla ei ole enää kuvaa mun OVISPLUSSASTA joka oli todella todella HAALEA!!! Älkää ikinä luottako niihin täysin. Ite testasin tässä kierossa monena päivänä aamuin ja illoin. Kahtena päivänä tuli haaleet viivat, sit taas hävis ja sit tuli kananmunalimat ja kivut ja uskoin että saatan ovuloida silti vihdoin
Mun täytyy keräillä itteeni nyt kunnolla...ja kunhan tuo tyttö kouluun lähtee ni voin alkaa tanssia ja kiljua ilosta
Qia Mulla ei oo ollu hormonaalista ehkäsyä enää 7 vuoteen ja esikoisen syntymästä on 4 vuotta että kroppa ei tosiaan "hae yhtään mitään omaa rytmiään enää". Mulla on kyllä aina ollut kierto sellainen että 2 päivää ennen alkaa tuhru mutta ei tällasta että 4-5 päivää ennen!! Tänään aikataulun mukaan kp28 alkoi kunnon vuoto ja kivut eli voi päivittää Ikä 32v kp1/28 ja yk3
Hain äsken apteekista mun uudet dropit. Nyt siis ollut käytössä Multivita Mama, Berocca, D-vitamiini ja Sinkki. Ja tänään hain Royal Geleet, Vehnäalkioöljyn ja Maca-jauheen.
Okei, ton vehnäalkioöljyn viel saatan saada alas, mut toi Maca!! Mul on ihan just oksennus suussa, aivan järkyttävää! Haluuko joku ostaa??? Ei juma se lens kyl kaapin perälle, ei pysty ainkaan nyt. Saa Royal geleet riittää.
Me kun esikoista pitkään yritettiin, niin yks ongelma oli juuri tää mitä kuvasit. Jouduin salaa seuraamaan kiertoa ja silti musta tuntui et mies aavisti koska se ovulaatioajankohta oli ja sit tuli niin isot paineet et monesti ei ees päästy hyödyntää ovista optimaalisesti. Olin niin toivottoman surullinen tästä silloin, luulen siis tietäväni kuinka ahdistavassa tilanteessa olet . Ratkaisua ei ole sulle mutta empatiaa lähetän.En kerkee lukee nyt mutta halusin taas johonkin kertoa.
En tiedä miten muut ottaa lämpöjen ja testien ja kalenterien stressaamisen mutta itte koen olevani tyynempi kun tavallaan teen asian eteen ja sillon kun kierto on otollisessa vaiheessa niin mua sykähdyttää sängyssä ajatus siitä että tästä voi seurata vielä jotain ihanaa lisääkin.
Ikävä kyllä mun mies ilmeisesti kerää stressiä ja paineita mun palstan lukemisesta lähtien kaikesta tästä vaikka en sille kauheesti puhukaan. Tuloksena on nyt sitten näemmä se että juuri sillon kun pitäisi tehdä sitä rakkauden hedelmää niin tuo vetäytyy ja stressaantuu. Jonka seurauksena musta tuntuu että ei se oikeesti haluakaan. Tiedän ettei se ole niin mutta se tuntuu siltä. Ja lopputuloksena meillä on yksi paineistunut, yksi surullinen ja ei yhtään plussaa raskaustestissä.
En tiedä mitä mun pitäs tehdä kun en millään haluaisi luopua tästä elimistön seurailusta ja odotuksen odottamisesta ja tämä on minusta osa sitä matkaa joka joskus toivottavasti johtaa yhteiseen lapseen. Ja tästä on vaikea kunnolla puhua kun mua alkaa heti itkettää mikä taas alkaa miestä sitten ahdistaa ja se tulkitsee niin että tämä yritys on huono asia koska mä itken.
Tämä oli ihan kuin minun päästäni! Ja täytyy myöntää, että välillä pistää ärsyttämään tuo toisen ahdistus kun itse tekee vaivalla "pohjatyön" ja joskus tosipaikan tullen ei miestä aina huvitakaan. Mikä taas johtuu siitä, etten ole kertonut että nyt olisi se aika, juurikin koska pelkään toisen ahdistuvan. Kerran meni hermot ja pakkasin jo itku silmässä kaikki testikamat sekä miehelle valmiiksi ostetut "vauvalahjat" roskapussiin... Nyttemmin mittailen lämpöjä ja testailen salaa, vaikka mies välillä yrittääkin kysellä missä ollaan menossa. Harmittaa kun toivoisi tämän tosiaan olevan kaikinpuolin yhteinen matka ja vaikka tietää toisen tosissaan olevanki. Kai se sitten on vaan sellainen miehen mitta, että pitäisi kertalaakista saada jälkikasvua aikaiseksi ja iskee ahdistus jos näin ei käy. Ja onneksi on tämä palsta johon voi purkaa Toivotaan että plussa-aalto jatkuu!En kerkee lukee nyt mutta halusin taas johonkin kertoa.
En tiedä miten muut ottaa lämpöjen ja testien ja kalenterien stressaamisen mutta itte koen olevani tyynempi kun tavallaan teen asian eteen ja sillon kun kierto on otollisessa vaiheessa niin mua sykähdyttää sängyssä ajatus siitä että tästä voi seurata vielä jotain ihanaa lisääkin.
Ikävä kyllä mun mies ilmeisesti kerää stressiä ja paineita mun palstan lukemisesta lähtien kaikesta tästä vaikka en sille kauheesti puhukaan. Tuloksena on nyt sitten näemmä se että juuri sillon kun pitäisi tehdä sitä rakkauden hedelmää niin tuo vetäytyy ja stressaantuu. Jonka seurauksena musta tuntuu että ei se oikeesti haluakaan. Tiedän ettei se ole niin mutta se tuntuu siltä. Ja lopputuloksena meillä on yksi paineistunut, yksi surullinen ja ei yhtään plussaa raskaustestissä.
En tiedä mitä mun pitäs tehdä kun en millään haluaisi luopua tästä elimistön seurailusta ja odotuksen odottamisesta ja tämä on minusta osa sitä matkaa joka joskus toivottavasti johtaa yhteiseen lapseen. Ja tästä on vaikea kunnolla puhua kun mua alkaa heti itkettää mikä taas alkaa miestä sitten ahdistaa ja se tulkitsee niin että tämä yritys on huono asia koska mä itken.