Toistuvista keskenmenoista kärsivät

Tervetuloa minunkin puolestani kaikille uusille kirjoittelijoille! Varsinkin sinulle majakka :hug:

Sanoipa nyt kuka tahansa mitä tahansa niin on se aivan eri asia saada kerta toisensa jälkeen keskenmenoja ja ei ole yhtään lasta ennestään! Siinä pelkää sitä, ettei saa yhtään kertaa elämässään kokea raskautta, synnytystä, oman lapsen syntymää jne. vielä senkin lisäksi, että pelkää, ettei saa koskaan omaa lasta! Vaikka ymmärrän kyllä senkin, että vaikeaa on kaikilla, jotka keskenmenoja joutuvat kokemaan, mutta... En siis tarkoita vähätellä suruanne, mutta muistutan vain että joillain voi olla vieläkin paskempi tilanne kuin monella muulla täällä!

Anteeksi vuodatukseni, mutta pieni epätoivo alkaa valtaamaan mielen. Vielä yhtään kohtalotoveria en majakan lisäksi ole tainnut palstoilla kohdata! Maanantaina olisi meno nt-polille ultraan ja tyhjennykseen - jälleen kerran.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

 

Meamimosa: Olet aivan oikeassa siinä, että on varmasti raadollisempaa ja vaikeampaa saada toistuvia keskenmenoja, jos on lapseton. Näin lapsellisen näkökulmasta tämäkin on varsin ahdistavaa. Lääkäreiden näkökulmasta "kaikki on ihan hyvin", koska raskaus alkaa ja "onhan teillä todisteena kaksi elävää lasta". Silti tämä kurkussa puristava tunne, painajaismaiset wc-käynnit ja jäytävä pelko on kyllä minuun jättänyt jäljet juuri siinä, että koskaan ei voi olla varma. En ole täällä(kään) kertonut tarkkaa km määrää, mutta sen voin paljastaa, että keskenmenoja on monta ja lapsillani on 8 vuotta ikäeroa. Toivoisin, että tämä ei olisi nokkimispalsta, jossa verrataan "kellä on paskinta", vaan palsta antaisi tukea aivan kaikille, km:n kokeneille lapsettomille ja lapsellisille. Kaikilla meillä on kuitenkin huonoa tuuria ollut muutenkin mukana!

Erityis :hug: Majakalle ja Meamimosalle kuitenkin. Ymmärrän tilannetta hyvin.

Tuomenmarja: Minä taas olen vuotanut jokaikisessä raskaudessa, onnistuneissakin (jotain häikkää siis on siitäkin päätellen). Huomattavaa on, että eniten olen vuotanut raskaudessa, joka päätyi terveen pojan syntymään -07(??) Ja kirkasta, hyytymiäkin sisältävää verta tuli ihan hirveästi ajoittain viikolle 20 saakka.

Sitten kysymys: Onko teidän terveyskeskuksessa/sairaanhoitopiirissä tapana, että keskenmenohistorialla saa hcg-seurannan raskauden alkuun?

:wave: Merkku

 

Mä olen samoilla linjoilla merkun kanssa, toivon ettei tästä pinosta tule sellaista, että mun elämä on kamalampaa kun sun elämä ja kokemukset. Sekundoissa mä en ollut tarpeeksi sekunda, kun tulin kuitenkin raskaaksi, eikä olis saanu tulla :headwall: .
Ollaan täällä toistemme tukena ja turvana. Autetaan toinen toistamme ja tuetaan vakeissa tilanteissa.
Iloitaan, kun iloitsemisen aika on :heart: . Ei anneta synkkyyden ja mustan pilata hyvää pinoa.
Toivoo Frankeisteinin morsmaikku mymmis :wave:

Merkku meillä ei oo ollu puhettakaan, että pääsis hCG:n mittaukseen. Jorvissa pääsi silloin vuonna nakki ja muussi.

majakka :hug: ja tervetuloa, jos en oo muistanut toivottaa :ashamed:

 

Arvasin, minkä vastaanoton mielipiteeni saa. Minä poistun nyt synkkyyteni kanssa täältä, jotten vain pilaa teidän pinoanne, jonne monenlaisia mielipiteitä ei taida mahtua. Plussatuulahduksia kaikille teille ja kaikkea hyvää elämäänne!

 

Arvasin, minkä vastaanoton mielipiteeni saa. Minä poistun nyt synkkyyteni kanssa täältä, jotten vain pilaa teidän pinoanne, jonne monenlaisia mielipiteitä ei taida mahtua. Plussatuulahduksia kaikille teille ja kaikkea hyvää elämäänne!

Elä viitti. Sulla on selvästi vielä viha-vaihde päällä (mulla se kesti viimeiksi aika pitkään). Ja joo, nyt ärsyttää, mitä toi täti tolleen lässyttää...
Mieti kuitenkin vielä ennenkuin poistut kokonaan. :hug: :hug:

 

MeaMimosa: Älähän nyt! Toivottavasti et katoa minnekään, kyllä tänne palstalle kaikki mahtuvat ja jokainen on ihan yhtä tervetullut. :hug:

Mulla on taas usko lopussa.. päivät on täynnä eikä oireita ollenkaaan.. Ovis lienee tässä kierrossa ollut.. Juttelin pe lääkärin kanssa ja hän sanoi että jos en ole raskaana pitäisi tädin tulla alkuviikosta.. jos ei tule, niin pitää tehdä uusi testi.. ja jos ei vieläkään kuulu niin taas pitää tehdä uusi testi.. No, joo... ovis on ollut kuitenkin 2 viikkoa sitten että kai sen raskauden pitäisi jo näkyä jos semmoinen on päällä. Jos saisin plussan viikon tai kahden kuluttua tietäisin jo valmiiksi mitä odotella... Pe siis herkkä testi nega.. täytyy kai mennä vielä huomenna apteekin kautta ja tehä vielä yksi testi...

Ääh... alkaa taas epätoivo nostaa pintaansa ja tulee taas mieleen sen yhen gynen sanat...
Minkä takia teidän nuorten naisten pitää aina saada kaikki heti?!!!! Just...

 

Arvasin, minkä vastaanoton mielipiteeni saa. Minä poistun nyt synkkyyteni kanssa täältä, jotten vain pilaa teidän pinoanne, jonne monenlaisia mielipiteitä ei taida mahtua. Plussatuulahduksia kaikille teille ja kaikkea hyvää elämäänne!

Mielipiteessäsi ei ole mitään vikaa, se on täysin ymmärrettävä. Ja meistä lapsellisista varmaan jokainen allekirjoittaa sen, että se, että on lapsi/lapsia, tekee tästä kokemuksesta edes hiemansiedettävämpää (ts. ei tarvitse miettiä, tuleeko minusta koskaan äitiä..tms)

Silti pelot raskaudenalkaessa, kiukku, pettymykset, fyysinen ja henkinen kärsimys yhdistää meitä!

Meamimosa: Pysy ihmeessä palstalla, kaikki mielipiteet ovat yhtä "oikeita", kunhan ei lytätä toisiamme! :hug:

 

Minäkin taidan työntää nenäni tähän pinoon. Ainakin Pöppiksen ja EllaEliaksen kanssa ollaan pyöritty tuolla toisessakin lapsettomuus- ja km-ketjussa. Hyvä, että tällainen vaihtoehto löytyi myös...

Meillä siis lapsettomuutta takana kolmisen vuotta, kolme alkuraskauden keskenmenoa (joo, eihän ne niin pahoja kokemuksia ole kuin pidemmälle ehtineet...joku lääkäri näin minulle joskus kommentoi :kieh: ). Kaksi ensimmäistä (km:a) saatiin ihan luomusti aikaiseksi mutta sen jälkeen alkoivat vasta vaikeudet. Miehen siittiöiden laatu ja määrä romahti yhtäkkiä radikaalisti ja ennen kuin huomasimmekaan, olimme icsi-jonossa. Ensimmäinen tehtiin pitkällä kaavalla viime keväänä mutta sain niin pahoja oireita synarelasta, että hoito muutettiin "lennossa" lyhyelle kaavalle. Viidestä solusta kaksi oli sirtokelpoista (tosin nekin huonoja 3-4 luokan soluja), molemmat siirrettiin, mutta homma katkesi n viikolle 5 (ehkä tuulimuna). Syskyllä tehtiin uusi icsi lyhyellä kaavalla. E-pillerit olivat jarruttamassa munasarjoja liikaakin ja puregonin hevoskuurista huolimatta saatiin vain 2 solua, jotka molemmat olivat pahasti fragmentoituneita ja siirtoa ei pystytty tekemään ollenkaan. Sen jälkeen oma kierto on mennyt aika sekaisin ja toinen lääkäri ennen joulua totesi, että mulla saattaa olla vähän pco:n vaivaakin. Miehelle on tehty äskettäin suonikohjuleikkaus siittiöiden määrän ja laadun parantamiseksi ja nyt keväällä kokeillaan vielä kerran "kevyttä" icsi-hoitoa ilman jarruja. Tuossa hoidossa on se ongelma, että oma kiertoni on aika epätasainen, jolloin hoito saattaa siirtyä/joutua keskeyttämään monia kertoja/kuukausia. Julkisella kun ei ole mahdollisuuksia mennä punktioon milloin vain...

Kaikki km-tutkimukset meille on tehty ja vikaa ei ole löytynyt niistä. Nyt vain odotellaan ja toivotaan, että päästäisiin pian aloittamaan hoidot. Epävarmuus ja uskonpuute vaivaavat melkoisesti ja lääkärikin kehotti tarkkaan miettimään myös adoption, sijaisvanhemmuuden ja luovutettujen solujen mahdollisuutta. Uusina aineksina ensi hoidossa on ainakin kortisoni ja primaspan, joista varsinkin ensimmäinen saattaa aiheuttaa tukalaa oloa ja runsasta turvotusta, jee...Toivottavasti niistä olisi kuitenkin apua.

Tulipa kovasti omaa napaa...Onneksi näitä juttuja saa jauhaa täällä ja samalla järjestellä omia ajatuksiaan. Psykoterapeutilla käyn asioista myös puhumassa (onneksi julkinen puoli tarjosi meille heti toisen km:n jälkeen tätä vaihtoehtoa ja toinen terapeutti osoittauitui sittemmin oikeaksi kultakimpaleeksi). Lisäksi käytän mielialalääkkeitä pään pystyssä pitämiseksi ja kohtuullisten unien turvaamiseksi. Millaisia apuja tms teille on tarjottu? Oletteko ottaneet niitä vastaan?

Suloista sunnuntaita kaikille samojen ongelmien kanssa painiville!

 

Tervetuloa uudet!

Itse toivon, että tämä pino olis kaikille, aivan kuin Leinikki aluksi toivoikin. Eli lapsettomat, lapselliset lapsettomat ja myös raskautuneet ainakin omasta puolestani tervetuloa. Mielestäni meillä kaikilla on saman asian ympärillä rankkoja, ikäviä kokemuksia ja juuri siitä syystä tämä on meille kaikille oikea paikka purkaa tuntojamme ja saada parasta mahdollista vertaistukea. Mistä muualta sitä voisi saada?!


Miten voisin mennä pinoon, jossa toivotaan esim. syysvauvaa 2009 ja jossa nainen toisensa jälkeen raskautuu kuin napista painamalla?! Sen sijaan en saa mitään negatiivisia tunteita, jos joku tällaisessa pinossa tulee raskaaksi. Olen täydestä sydämestä onnellinen hänen/heidän puolesta.

[/b]Merkku Meillä ei ainakaan ole saanut hcg-seurantaa. Tosin en tiedä saisko, jos sitä neuvolasta kysyisi/pyytäisi. On vaan tullut siellä neuvolassakin käytyä turhaan jo liian onta kertaa. Myöhemmin ajateltuna, siellä käynnin aikana on jo sikiö ollut kuolleena kohdussani :'( Kerran viivytin lääkärin suosituksesta neuvolaan menoa ja kävin ensikäynnillä vasta rv 12+5. Silloin kuului hienot sydänäänetkin dopplerilla. Puolitoista vuorokautta siitä, vietin kotona tuskallisen synnytysyön ja rv 13+0 vauva tuli kuitenkin ulos.

Viimeksi ajattelin, että ellen ole neuvolan "listoilla" en myöskään saa mistään apua, jos/kun km taas iskee. Niinhän se vähän oliskin. Silläkin kerralla olin kyllä jo nähnyt sykkeen varhaisultrasssa enkä halunnut uskoa, että taas päätyisi km: on...

Voimia meille kaikille näissä kokemuksissamme ja uutta toivoa tulevaan!

Tuomis

 

Tais bouldaukset vähä mennä pieleen, sori!

 

Kummi tervetuloa ja :hug: :hug: kokemuksistasi. Mä kävin kerran juttelemassa lanttukaverille, kolmannen km:n jälkeen. Just hautajaisten jälkeen. En saanut mitään irti, oli kökkö ihminen.
Nyt jälleen meille tarjottiin sairaalapastorin keskusteluapua, mutta ei mulla ollu sille mitään sanottavaa. Mä juttelen mielummin parille mun ystävälle ja siskolle, jotka on tukena.
Niin ja jotenkin näihin ehkä "turtuu", ei enää vaan jaksa pohjattomia pohdintoja... Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan .

 

Mymmyryy, ajattelin itsekin alkuaikoina niin, että mitä hyötyä näistä keskusteluista nyt olisi, kun samoja käydään kotona koko ajan miehen kanssa sekä kavereitten, sukulaisten jne. Ja totta on, että ne ovat myös tärkeitä "kanavia" surutyössä. Mulla oli ensin psykiatriaan erikoistunut sairaanhoitaja, jolla käytiin miehen kanssa pari kertaa yhdessä ilman sanottavampaa apua. Kolmannen kerran jälkeen pyydettiin, että saataisiin vaihtaa henkilöä ja päästiin juttelemaan psykiatrin kanssa (molemmat erikseen). Hän ohjasi minut vielä sitten psykoterapeutille, jonka kanssa meillä nyt on ollut säännöllisesti tukikeskusteluja. Yllätyin, kun hän sanoi, että nytpä ei keskustellakaan (pelkästään) lapsista, lapsettomuudesta ja keskenmanoista vaan (myös) kaikesta muusta, mitä mieleen tulee ja mikä elämää heiluttaa. Olen ollut tosi tyytyväinen ja huomannut, että asiantuntijan keskusteluapu on kuitenkin jotain ihan muuta kuin "kotikeskustelut". Osaavat vetää oikeista naruista, tehdä johtopäätöksiä ja antavat aiheita asioiden laajemmalle tarkastelulle. Luulen, että olen tietyllä tavalla kypsynyt näiden keskustelujen avulla ja osaan suhtautua jotenkin "paremmin" tämänhetkiseen tilanteeseemme. Tukea on lisäksi heti tarjolla, jos taas km jossain vaiheessa kohdalle osuu...

Halusin kertoa tämän oikeastaan sen takia, että muutkin surulliset, ahdistuneet, masentuneet, pettyneet, vihaiset, epätietoiset jnejne rohkeasti hakisivat apua ja vaihtaisivat sitten vaikka terapeuttia tms, jos ei heti ensimmäisen kanssa kemiat kohtaa (mikä ilmeisesti on aika yleistä, kun ollaan aika erilaisia ihmisiä ). Tsemppiä!

 

Kummi on kiva, että olet löytänyt ihmisen, jonka kanssa synkkaa ja voi puhua. Minun kokemus oli tosiaan huono. Ja se ehkä painaa vielä vaa'assa, joten ihan helposti en lähde apua hakemaan.
Meidän terkka ja lääkärikin ovat sanoneet, että heti, jos haluan juttelemaan heidän kanssaan, niin ovi on auki. Heidän kanssaan olen muutenkin jutellut kovasti ja käynnyt läpi näitä asioita. Ja ehkä menenkin juttelemaan, kunhan aikaa tästä vähän kuluu. Sen näkee sitten.
Me asutaan hyvin pienenllä paikkakunnalla, joten täällä ei noita vaihtoehtoja oikein oo. Ja yksityisetkin on kaukana ja puhumattakaan hinnoista jne... Mä kun oon pihi :saint: :headwall:

 

Kummille tervetuloa! Ja lohtu :hug: kokemastasi. Toivottavasti pääsisitte pian aloittamaan hoidot hyvällä onnella. Joo ja eihän se ole mikää paha kokemus kun raskaus menee niin aikaisin kesken... Voi taivas että joku voikin sanoa noin! Keskenmeno on aina surullinen ja tuskallinen juttu oli se sitten kuinka aikaisessa vaiheessa. Itsekkin sain kuulla eräältä kaverilta lausahduksen viimeisimmän km:n jälkeen että onni että ne menevät kuitenkin noin ajoissa kesken, kamalaahan se olisi jos menisi myöhäisemmässä vaiheessa! Meinasin alkaa kirkumaan siinä vaiheessa, pidin onneksi kyllä suuni kiinni.. mutta sen jälkeen ei ole tehnyt mieli puhua kaverille yhtään mitään asiasta. Ei mulla ole oikein ketään kenelle puhua näistä aisoista, kuka edes vähänkään ymmärtäisi mitä tuskaa ja surua olen joutunut kokemaan ja tulen vielä todennäköisesti kokemaan vielä monet kerrat. Siksi koin tarpeelliseski pystyttää tämän pinon ja olen tällä hetkellä yli kiitollinen että tajusin tämän tehdä. Tulee hyvä mieli minulle kun muutkin kokee tämän tarpeelliseksi.

Ihanaa että olen saanut teistä kaikista tänne seuraa, pidetään naiset yhtä ja tsempataan toinen toisiamme! :hug:

MeaMimosa. Toivon todellakin ettet mihinkään täältä lähtisi. Täällä on tilaa meille kaikille ja meidän kaikille mielipiteille. :hug: Ei ole oikeita eikä vääriä mielipiteitä. Kaikille meille on yhteistä suru ja tuska, omissa muodoissaan. Tiedän että sinulla on nyt varmasti todella vaikeata, kyllä se mieli siitä vielä paranee. Ne tunteet vain täytyy käsitellä läpi. Tiedän koska elämässäni oli myös joskus se aika kun luulin jääväni kokonaan lapsettomaksi Halauksia sinulle vielä hirveästi!

Julietalle tsemppiä viimeisiin päiviin. Kurjaa kun se testi näytti negaa :hug: :hug:

Nyt pitää vielä mennä poikkeamaan anopilla. Mua on väsyttänyt tänään ihan hirveästi ja mies on tehnyt remppaa enkä ole päässyt koneellekaan ennen kuin nyt. Haluaisin vain saunaan ja nukkumaan.

kummi. Laitatko jonkun esittely rimpsun itsestäsi että voin liittää sen tuonne pinon alkuun. :hug: :hug:

 

Kiitos kysymästä ja päivityksestä Leinikille. Hyvä tosiaan, että on edes tämä kanava asioiden käsittelylle. Tukekaamme toisiamme!
Mun "tiedot" ovat siis: km 11/06, km 6/07, tm(?) 6/08. 2xicsi (ei passeja), 3. icsihoito toivon mukaan keväällä, 1. lapsi toiveena =) .
Hyvää alkavaa viikkoa, kamut!

 

Minä olen ihan hajalla. Ystäväni keskenmeno ja hänen surunsa on herättänyt oman suruni niin pintaan, etten ole saanut pariin yöhön edes nukutuksi. Oman oloni kestän jotenkuten, mutta kun ajattelen mitä hän käy tällä hetkellä läpi.. Voi kunpa kenenkään ei tarvitsisi!
Lisäksi meillä kävi tänään vieraita, jotka eivät vielä keskenmenostani tienneet.. Jouduin siis taas kertomaan asiasta ja aina se tekee yhtä kipeää. Kalenterista lasken viikkoja, koska kipu ja kaipuu alkaisi helpottamaan. Nyt on taas yksi viikko mennyt lisää ja silti satuttaa.

Vaikka hyvä se toisaalta on kun pääsee puhumaan asiasta. Musta tuntuu, että lähimmät ystäväni ovat jo niin turtuneita keskenmenoihin etteivät enää tiedä miten suhtautua asiaan. Äitinikin vain hyssyttelee että kyllä se taas siitä, kun hänelle olen suruani itkenyt.. tai sitten hän toteaa että onneksi meni kesken nyt eikä myöhemmin. Ei se ole mikään onneksi minulle, ei missään vaiheessa! Tuntuu etten viitsisi edes ottaa asiaa puheeksi enää kun se vaikuttaa olevan jotenkin tabu niin monelle. Viimeisimmän raskauden aikana loukkasi sekin kun äitini vain tuumasi ensimmäisenä, että nyt täytyy pitää vain jalat maassa sitten kun ei koskaan tiedä miten käy. Ihanko totta???!! |O

Ärrinmurrin. Anteeksi purnaukseni! On vaan pari päivää mennyt tosi kurjilla fiiliksillä. Tänään lupasin itselleni että menen ajoissa nukkumaan.. mutta täällä sitä vielä koneella roikutaan. Onneksi hevoseni sentään voi jo vähän paremmin, tai ainakin hoidoissa jaksaa laittaa hanttiin.

Hcg-seurannasta. Ei meidänkään polilla hcg-seurantaa saa kuin ongelmatapauksissa, mutta seuraavassa raskaudessani (jos siihen asti joskus päästään) olla erittäin vaativa potilas ja vaatia myös tuota alun säännöllistä hcg-seurantaa. Tehostettu ultraseuranta minulle onkin jo luvattu kuudennelta raskausviikolta saakka.

Tsemppiä jokaiselle! Ihanaa kun olette olemassa! :hug:

 

Hilmuska. Mulle kanssa kavereiden km:t on tosi vaikeita. Vähän aika sitten kuulin että yksi kaveri joka sairastaa aika vaikeaa sairautta sai km:n. Mulle tuli ihan hirveän paha mieli hänen puolesta. Heillä ei ole lapsia ennenstään ja sitten kun sairastaa muutenkin niin se on jotenkin kohtuutonta. Minä sitä sitten vollottelin monta päivää. Samaten mymmiksen km sai minut tolaltaan kun kerkesin olemaan jo melko varma että raskaus onnistuisi, joten olen täällä vollottanut mymmiksenkin puolesta, tunnustan.
Koitahan jaksella siellä :hug:
Hienoa että heppa jaksaa jo pistää hanttiin, se on ehdottomasti paranemisen merkki

Hcg-seuranta. Minä kanssa päätin olla seuraavaksi niin vaatelias että pääsen siihen seurantaan. Ultriin kyllä pääsisin neuvolassa useasti mutta meidän neukkulääkäri on aivan kamala kusipää, enkä hänelle mene enää koskaan lääkärille. Sain viime raskaudessa ihan tarpeekseni siitä juoposta... joten Väestöliitolla kaydään niin usein kun kukkaro sen sallii.

Hyvää yötä kaikille! :heart: :heart: :heart:

 

Mymmyryy ja MeaMimosa lohtuhalaukset ja osanotot teille...En ole käynyt pariin viikkoon täällä ja en tällaisia uutisia täältä ollenkaan odottanut! :'( Kaikki me tiedetään kuinka pahalta nämä keskenmenot tuntuu, ei niitä voi vertailla. Eikä ole syytäkään.

Täällä täti tuli taas ekan kerran neljännen perättäisen keskenmenon (12/08) jälkeen ja toivo nostaa päätään. En enää kauan jaksa uskoa plussiin mutta toistaiseksi uskon.

hcg mulla on mitattu edellisessä raskaudessa tiputteluvuodon takia, nousi koko ajan muttei mitenkään kovasti, kuudennella viikolla oli n 6600. Nyt jos pääsen plussaan asti saan julkisella ultran kun 6vk tulee täyteen.

hyrinä

 

Onko teistä kukaan käynyt homeopaatilla keskenmenojen takia?
Eräs ystäväni kärsi lapsettomuudesta ja kävi homeopaatin luona ja olikin pari kuukautta tuon jälkeen raskaana, no uskokoon ken tahtoo homeopaatin voimaan.
Olisiko apua myös km:hin? Osaako kukaan sanoa?

 

Homeopatiasta en osaa sanoa, sitä pitäisi melkein kysyä joltakin homeopaatilta. mutta raskautumisessa se on ainakin monelle auttanut. Itse käyn Refleksologilla eli vyöhyketerapiassa ja uskon että justiin se sai mulla alkuunsa sen kaksosraskauden. Olen myös kuullut että refleksologiasta olisi ollut apua myös keskenmenoihin. Mutta en ole siitä kerinnyt enempää kyselemään.
Itse siis opiskelen Refleksologiaa tällä hetkellä mutta puurran vasta Lääketieteen perusteita. Ensimmäinen refleksologian kurssi on vasta maaliskuun alussa.
Mutta kun mulla meni sen tuulimuna raskauden jälkeen kierrot ihan sekaisin ja tuntui että maitoa olisi noussut aina kierron lopussa tisseihin ja kesken kierron aina tiputteli verta, niin silloin painelin sinne refleksologille ja SIMSALABIM! Siinä kierrossa ei ollut mitään ongelmaa ja tulin heti raskaaksi Joten omalla kohdallani se toimi paremmin kuin mikään. Nyt kun soittelen seuraavaksi sille mun opettajalle joka on kokenein refleksologi täällä päin suomea niin kysyn häneltä näistä keskenmenoista.

hyrinä. Täällä kanssa täti pakkaili kamppeensa ekan kerran viime tyhjennyksen jälkeen. Mutta vielä ei saada yrittää ennen niitä testejä. Mutta nyt jo huomasin että kun menkojen lopusta on pari päivää niin nyt taas tiputtelee.. eli kierrot menee ihan sekaisin taas... Täytyy soittaa refleksologille aika heti kun seuraava täti tulee poikkeemaan.

 

Niin ja mymmis. Ei ole tyhmiä kysymyksiä olemassakaan. Oon elämässäni oppinut että jos ei kysele ja ota asioista selvää, voi jäädä tärkeistä asioista paitsi. Siksi musta on tullut kummallinen tiedon haalija ja kaiken tutkija. Luen jatkuvasti kirjoja ja google on mun paras ystävä. :heart: Miehen mielestä se on kyllä joskus tosi ärsyttävää.. no, jokaisella on omat kummallisuudet

 

Leinikki mä oon ajatellut, että kaikki apu tänne vaan. Ja oon avoimin mielin pohtimassa uusia apukeinoja :saint: .
Mä löysin googlesta juurikin, että olis apua lapsettomuuteen (homeopatialla), mutta entäs km:hin? Ajattelin laittaa spostia jollekin ukkelille, joka spostiosoitteen löysin. Kattotaan mitä vastaa.
Mäkin roikun vissiin liikaa netissä, kun muut siitä jo huomauttelee. Mutta mä haluan tietoa, MIKSI näin käy kerta toisensa jälkeen?!!

 

Mulla on ihan sama juttu. Haluaisin vain kanssa vastauksia että miksi näin tosiaan aina käy. Olen jopa miettinyt että seuraako mua joku paha onni jatkuvasti, kun esikon odotus aikana rv 30 ajoin meidän auton kolme kertaa katonkautta ympärin mettään: oli tosi suuri ihme että selvittiin masukin kanssa hengissä ja melkein vahingoittumattomina siitä rytäkästä. Mutta sillä hetkellä olin varma että jos mun ei kuulukkaan saada tässä elämässä lapsia kun sekin oli niin hiuskarvan varassa että vauva selviytyi hengissä. Ja nyt nämä keskenmenot..

No yritän kuitenkin ajatella että tähän olisi ennenminkin joku elimistöllinen ongelma syynä jonka voisi korjata eikä vain ikuinen huono onni

Mutta kaikkea sitä vain ajattelee..

Mutta ota siihen ukkeliin yhteyttä, jos sieltä saisi jotakin uutta ideaa. Ja mä soittelen sille mun opettajalle

Niin ja huomaat varmaan että minäkin oon aina netissä..

 

leinikkiMeillä kanssa on ihme, että esikoinen on elossa. Lopussa niin paljon ongelmia ja yhdessä epikriisissä jo luki, että "huonolta näyttää". Nyt neiti on terve esiteini, mahtava tapaus.
Että silleen, nyt vaan mietityttää, että miten ollaan tähän maailmaan saatu nuo kaksi sankaria, kun tää on homma nykyään on noin ****vaikeeta.
Mä oon tänään jo tutkinut adoptio-sivuja ja vaikka mitä muita keinoja saada lapsi. Mulle se ei oo niin tärkeetä, että olis biolapsi. Mutta pieni pitäis olla kuitenkin.

 

mymmis. Niin mulla meni lauantaina Ikeassa melkein täysin hermot kun melkein joka toisella naisella oli taapero n, 1v rattaissa ja iso masu. Pääkopassa huusi joku äänetön tyyppi että miks noilla kaikilla onnistuu ja meillä ei! Musta tuntuu niin surulliselta että meidän esikko on jotenkin tosi yksinäisen oloinen. Aina kun mennään serkuille kylään niin siellä sillä on niin hauskaa kun on kavereita. Mun miehellä on 8 sisarusta ja se raasu haaveili silloin kun mentiin naimisiin että meillä olis 10 lasta. Tuntuu tosi pahalta kun en voi tehdä sitä suurperhettä hänelle todeksi :'( No en olisi kyllä suostunut kuin enintään 4 lapseen..
Välillä tuntuu kauhealta että jos mies onkin tosi tyytymätön tähän meidän elämään. Vaikka hän kyllä aina kieltää mua syyttämästä itseäni ja on sitä mieltä että tämä on meidän yhteinen ongelma ja rakastaa minua hirveästi kaikesta huolimatta.

Me ollaan myös mietitty adoptiota, mutta ajateltiin nyt katsoa ainakin vielä muutama raskaus ennen kuin tehdään suurempaa päätöstä.

Nyt mene kyllä viikkamaan pyykiä kun poju nukkuu vielä hetken..