K
koiraongelma
Vieras
Mulla on sekarotuinen isohko narttukoira ihan kohta 6v.
Oli n.vuoden ikäinen kun täysin vieras saksanpaimenkoira kävi päälle ihan puskista. Selvittiin muutamalla tikillä fyysisesti, mutta henkiset arvet on edelleen.
Asuttiin nartun ekat vuodet maalla missä ei juuri muita koiria kohdattu. Puoli vuotta sitten erosin avomiehestäni ja muutin kuntamme keskustaan tän narttukoiran kanssa.
Alkuun totuteltiin muihin kulkijoihin ihan vaan istumalla tuolla ns.kylänraitilla ja katseltiin ohikulkijoita. Koira istui vieressäni ja palkkasin sitä herkuilla. Aina kun näki toisen koiran alkoi pöhistä ja puhista, korvat katosi, riehui, räyhäsi, vaahto lensi suupielistä ja oli aivan mielenvikainen... :ashamed:
Ainoastaan koiran raahaaminen väkisin tilanteesta pois helpotti/rauhoitti. Tai jos se toinen koira hävisi näköpiiristä.
Nyt ollaan siinä pisteessä, että ei voida kohdata muita koiria, mutta voidaan kävellä toisen koiranulkoiluttajan perässä.
Näissä jälkimmäisissä tilanteissa koirani pysyy löysässä hihnassa, mutta pöhisee, puhisee, ja on selvästi jännittynyt ja kireä. Kysymys kuuluu: MITEN toimin noissa tilanteissa? Olen sanonut napakasti EI ja olen vaihtanut suuntaa, olen palkannut kun kulkee nätisti, mutta mikään ei ole auttanut yhtään tippaa. Hirvittää vaan kun tulee talvi että menenkö mä ton nartun perässä kun vesisuksilla konsanaan jos on esim.liukasta....
Tuttujen koirien kanssa on reenattu kohtaamisia ja tultu tulokseen että varsinkin nartut on tuolle aivan punainen vaate, repii heti pelihousunsa kun näkee/haistaa. Uroksia SAATTAA sietää, riippuen täysin uroksen omasta käytöksestä. Mutta ei siis mitään selkeää linjaa mitä koiria sietää ja mitä ei.
Auttakaa mua armaat!!!
Oli n.vuoden ikäinen kun täysin vieras saksanpaimenkoira kävi päälle ihan puskista. Selvittiin muutamalla tikillä fyysisesti, mutta henkiset arvet on edelleen.
Asuttiin nartun ekat vuodet maalla missä ei juuri muita koiria kohdattu. Puoli vuotta sitten erosin avomiehestäni ja muutin kuntamme keskustaan tän narttukoiran kanssa.
Alkuun totuteltiin muihin kulkijoihin ihan vaan istumalla tuolla ns.kylänraitilla ja katseltiin ohikulkijoita. Koira istui vieressäni ja palkkasin sitä herkuilla. Aina kun näki toisen koiran alkoi pöhistä ja puhista, korvat katosi, riehui, räyhäsi, vaahto lensi suupielistä ja oli aivan mielenvikainen... :ashamed:
Ainoastaan koiran raahaaminen väkisin tilanteesta pois helpotti/rauhoitti. Tai jos se toinen koira hävisi näköpiiristä.
Nyt ollaan siinä pisteessä, että ei voida kohdata muita koiria, mutta voidaan kävellä toisen koiranulkoiluttajan perässä.
Näissä jälkimmäisissä tilanteissa koirani pysyy löysässä hihnassa, mutta pöhisee, puhisee, ja on selvästi jännittynyt ja kireä. Kysymys kuuluu: MITEN toimin noissa tilanteissa? Olen sanonut napakasti EI ja olen vaihtanut suuntaa, olen palkannut kun kulkee nätisti, mutta mikään ei ole auttanut yhtään tippaa. Hirvittää vaan kun tulee talvi että menenkö mä ton nartun perässä kun vesisuksilla konsanaan jos on esim.liukasta....
Tuttujen koirien kanssa on reenattu kohtaamisia ja tultu tulokseen että varsinkin nartut on tuolle aivan punainen vaate, repii heti pelihousunsa kun näkee/haistaa. Uroksia SAATTAA sietää, riippuen täysin uroksen omasta käytöksestä. Mutta ei siis mitään selkeää linjaa mitä koiria sietää ja mitä ei.
Auttakaa mua armaat!!!