vapaa tahto
En kaiketi ilmaissut mitenkään hyväksyväni pettämistä? jos suhde on ohi, kaluttu, ei tulla toimeen, alkoholi tai pelihimo vie, väkivaltaa, mitä tahansa mutta ei kuitenkaan hellyyttä ja rakkautta tai läheisyyttä, niin silloin suhde pitää lopettaa ennen kuin naksahtaa seuraavaan. Tietenkin. Jos on riittävän vahva tahto niin se onnistuu. Siis ero ennen seuraavaa suhdetta. Moni ei kuitenkaan eroa, vaan jatkaa avioliittoa ja suhdetta, perheen pyörittämistä ""kun on lapsetkin""... siinä piilee sitten se vaaraa että kun hellyyttä ja rakkauta on tarjolla siihen sortuu. Vaikka viimeistään silloin pitäisi herätä pohtimaan avioliiton tai suhteen laatua, keskustella siitä puolisonsa kanssa. Ehkä sen voi vielä korjata? Tähän me miehemme kanssa olemme pyrkineet, että puhutaan asioista. Toistaiseksi ollaan onnistuttu. Siis vain kerran, kun oli pahempia vaikeuksia. Sen verran toiseen pitää luottaa, että saa suunsa auki jos asiat alkavat olla perseellään.
Mutta, kuten totesin, ihminen on inhimillinen ja saattaa pettää ennen kuin on edes käsittänyt että vika voi olla huonossa suhteessa, ei siinä että kolmas hlö olisi jotenkin viehättävä. Useinhan se kolmas ei loppujen lopuksi ole sen kummoisempi.
Mitäkö tiedän pettämisestä, jos en ole itse pettänyt? Edellinen poikaystäväni petti. Parikin kertaa. Puhuimme asiasta, aika syvällisestikin. Hän oli pahoillaan ja piti itseään heikkona ja typeränä, mutta tunteitaan pohdiskeltuaan oli todennut ettei varsinaisesti rakasta minua sillä tavalla kuin pitäisi, vaikka minusta pitääkin ja olemme hyviä kavereita. No enpä minäkään häntä kai rakastanut, eikä se pettäminen niin pahalta tuntunut. Saattoi jättää jonkun jäljen silti. Ainakin sen, miten arvostan rehellisyyttä etukäteen eikä vasta jälkeenpäin.
Pettämisen vertaaminen murhaamiseen on hiukan kärjistettyä..?
Mutta, kuten totesin, ihminen on inhimillinen ja saattaa pettää ennen kuin on edes käsittänyt että vika voi olla huonossa suhteessa, ei siinä että kolmas hlö olisi jotenkin viehättävä. Useinhan se kolmas ei loppujen lopuksi ole sen kummoisempi.
Mitäkö tiedän pettämisestä, jos en ole itse pettänyt? Edellinen poikaystäväni petti. Parikin kertaa. Puhuimme asiasta, aika syvällisestikin. Hän oli pahoillaan ja piti itseään heikkona ja typeränä, mutta tunteitaan pohdiskeltuaan oli todennut ettei varsinaisesti rakasta minua sillä tavalla kuin pitäisi, vaikka minusta pitääkin ja olemme hyviä kavereita. No enpä minäkään häntä kai rakastanut, eikä se pettäminen niin pahalta tuntunut. Saattoi jättää jonkun jäljen silti. Ainakin sen, miten arvostan rehellisyyttä etukäteen eikä vasta jälkeenpäin.
Pettämisen vertaaminen murhaamiseen on hiukan kärjistettyä..?