Toisia ns. sikiöseulonnoissa kiinni jääneitä..vol 2

En mennyt punktioon, van mentiin siihen uusintaultraan ja juttelin lääkärin kanssa ni mulla ei veroarvoissa ollut mitään hälyyttävää vaan mulla hälyytti nt, ni uässä ei mitään rakenteellista vikaa eikä muita poikkeavuuksia vaan sikiö täysin normaali ja kaikki vastas vkoja mitä nyt on niin päätin että en mene siihen tutkimukseen :)
 
  • Tykkää
Reactions: Hanselmi ja marsali
"Porkkana"
Mulla esikoisesta aikanaan mitattiin niskaturvotusta 2,9 mm. Ultraava kätilö sanoi että on vielä normaalia koska on alle 3 mm. En osannut tuolloin yhtään huolestua ja kaikki menikin hyvin, terve poika syntyi. Eli siihen verrattuna teillähän tilanne on vielä parempi. :)
 
  • Tykkää
Reactions: marsali ja wiuwe
"papu"
Kiitos Wiuwe! Samoin toivon sinulle onnea raskauteen! ? Hyvän ratkaisun teitte. Itse en vielä ole osannut päättää tutkimukseen osallistumisesta. Menen juttelemaan lääkärin kanssa ja varmaan siinä vasta teemme päätöksen. Keskenmenon riski mietityttää. Toisaalta olisi helpottavaa saada varmuus asiasta.
 
Kiitos Porkkanalle :heart: ja onneks kaikki meni hyvin :) Papu: Mitkä sun viikot on? et ne veriarvot on kuulemma sellasia et ne sun vastaukset verrataan ns yleisiin vastauksiin ja siitä ne vastaukset saadaan, näin selitti lääkäri ja mitä lähempänä Papp-a ja hcg arvot on sitä 1 ni sen parempi :) toivon oikeesti et kaikki menee hyvin ja ois kiva jos kertoisit miten sujuu :hug: itse nautin ku tänään on ensimmäisiä pikku potkuja alkanu tuntumaan ja kaveri on kyllä tuleva zumba tanssija :heart:
 
Vaikka oääsinkinsetiseulosta läpi ja tulossa olisi terve tyttö niin.. Jäin sitten kiinni toisissa verikokeissa. Löydöstä oli: raskausdiabetes. Entäs nyt. Sektio ja 5kg painava vauvako ?.. huh huh ei minusta kukkakepistä semmoisia tehä.
 
"papu"
Wiuwe: Mulla on nyt viikkoja 13+2. Np oli 1,7mm. Veriarvot hcg oli yli kaksi (en tarkkaan muista) pappa 0,53. Ihanaa, että teillä kaikki näyttäisi olevan kunnossa.. Onnea ja iloa potkuista! <3
Lumme75: Raskausdiabetes on todella yleinen vaiva. Suurimmalla osalla se menee hyvin, kun vähän katsoo syömisiä. Eikä se automaattisesti tarkoita isoa vauvaa. Itselläni oli ed. raskaudessa rasituksessa yksi arvo koholla. Hyvin meni ja poika painoi syntyessään 2930g. :)
 
  • Tykkää
Reactions: marsali
"hmmm"
ei taida raskausdiabetes olla kuitenkaan ihan sellainen vaiva, että tässä ketjussa sitä ruodittaisiin... ? Ei pahalla, mutta.. Iso vauva ja sektio.. Sentään elävä, terve vauva. Iloitsisit siitä. Suurella osalla täällä ei sitä mahdollisuutta valitettavasti ole.
 
enkelitytön äiti 28
Itselläni selvisi aikanaan että niskaturvotusta oli 4,7 ja kun menin lapsivesipunktioon todettiin meidän pieni kuolleeksi.näyte otettii kuitenkin jotta syy selviäisi muihinkin keskenmenoihin. Ensinsi tuli tieto, että terve tyttö olisi ollut meidän pieni. Niin sanotun synnytyksen jälkeen kun oli tullut laajemmat tulokset selvisikin, että lapsellamme oli kromosomi 13 poikkeama ja nyt terve lapsi saattaa olla vain haave normaali konstein. Ei olisi silloin uskonut mihin kaikkeen sitä joutuu ensimmäisen ultran jälkeen jonka pitäisi olla iloinen hetki, mutta nyt huonoja uutisia vain tulee koko aika lisää.. onnea kaikille jotka ovat saanneet hyviä uutisia. :)
 
Piti tulla vilaseen pitkästä aikaa foorumia että mitäpä tänne kuuluu. Ikävä että on tullu lisää pompanneita ja huonoja uutisia =( voimia kaikille teille <3 täällä viimesiä viikkoja viedään kohta RV37 menossa. Vointi ollut väsymyksestä huolimatta hyvä ja päivääkään en ole miettinyt enkä päätäni vaivannut sillä, etten mennyt lapsivesipunktioon vaan edelleen luotan omiin tunteisiin että terve tyttö ois tulossa, ja lähiviikkoinahan se selviää. palaan sitten kertomaan kuinka kävi
 
  • Tykkää
Reactions: wiuwe
"äiti80"
Hei kaikille!
Ensinnäkin haluan kertoa, että tästä keskustelusta jonka olen lukenut alusta asti läpi ja kahlannut synkimpinä hetkinä on ollut suurta tukea ja apua minun kohdallani. On hienoa että keskustelu elää ja täällä tuetaan. Ja jaetaan kokemuksia terveellä tavalla. Meillä vauvan nt oli 3.0mm ja riskiluku oli 1:170. Veriseulan tuloksia en erikseen edes saanut/tajunnut kysyä. Istukkabiopsia tehtiin elokuussa ja piinaavat 1.5vkoa siitä eteenpäin odottelua. Kirje saapui kotiin ja tuloksena oli tutkituilta osin terveet pojan kromosomit. Lääkäri varovasti muistutti jo biopsiassa että tutkimuksen mahdollisen hyvänkin tuloksen jälkeen on meidän riskiluvulla rakennepoikkeavuudet vielä tietysti mahdollisia. Rakenneultra sty ssä oli syyskuussa ja lääkäri totesi kaiken olevan ok.
Halusin kertoa tiivistetysti meidän retkemme tähän asti. Huoli, epätietoisuus sekä pelko ovat olleet raskaudessani läsnä sieltä ensimmäisestä ultrasta alkaen. Sitä ei kukaan muu ymmärrä muuta kuin vastaavan kokemuksen läpikäyneet. Kohtaloita täälläkin ketjussa on erilaisi. Minua on koskettanut suuresti täällä olleet kohtalot ja tasapuolisesti toivon kaikille voimia ja jaksamista. Oli kyse sitten odotuksesta epätietoisuudessa tai toipumista vaikeista koettelemuksista. Itse yritän pitää nyt mielen korkealla ja toivoa että terve vauva tulisi vuodenvaihteessa. Huoli ei vain enää katoa vaikka mitä tekisi. Paljon on myös keskustelua herättänyt tuon biopsian tekeminen: omalta osaltani sen ottaminen tuntui lähinnä epämiellyttävältä eikä liian kivuliaalta; vaikka neula tietysti tuntuu kun laitetaan peitteiden läpi. Lääkäri oli ihana. Rauhallinen ja kertoi missä mennään. Meille oli tärkeää heti nt - ultran jälkeen että saamme tietää lisää jonka johdosta biopsia oli ainut vaihtoehto.
kaikille valoa ja voimia. Ja epätoivon hetkellä on muistettava että on olemassa se kolikon kääntöpuoli myös, eli asiat voivat olla täysin hyvin. Voimia siis kaikille tätä palstaa lukeville.
 
  • Tykkää
Reactions: marsali
"yksi"
Hei! Meillä annettiin myös nt:n perusteella riskiluvuksi 1:6, myös 13-trisomia epäily oli kova. Istukkabiopsiaan päästiin nopeasti ja samalla viikolla saatiin jo pika tulokset, jolla suljettiin pois nuo kolme yleisintä. Myöhemmin saatiin koko kromosomiston tiedot, jotka olivat myös normaalit. Yksi ylimääräinen ultra oli välissä ja rakenneultrassa suljettiin pois rakennepoikkeavuudet. Rajusta alusta huolimatta, nyt mahassa kaikki hyvin. Äitiyspolilla ovat hoitaneet meitä hyvin ja ottaneet toiveemme huomioon. Meidän tarina siis jatkuu nyt onnellisen odotuksen merkeissä. Kaikilla ei valitettavasti käy yhtä hyvin. Voimia kaikille samassa tilanteessa oleville!
 
  • Tykkää
Reactions: marsali ja wiuwe
Mitenkäs täällä ihmisillä menee?:heart: meillä vaan vkot etenee, nyt jo 18+2 ja en tiedä, onko se kuuluisa äidin vai naisen vaisto, mut mulla koko ajan ollu sellanen olo et kaikki on tällä ötökällä hyvin =) kova hän on liikkumaan ja ens kk alussa saakin sitten mennä jo rakenneuäähän=)
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: marsali
"Histamiini"
Parisen kuukautta sitten luin itsekin läpi tämän koko ketjun, kun jäimme kiinni veriseulassa. Odotan siis kolmatta lastani ja viikko ensimmäisestä ultrasta tuli soitto, että riskiluvut olivat kohdallamme kohonneet. Luvut vain vilisivät tuolloin korvissa ja kesti hetken ennenkuin tajusin, mistä oli alunalkaenkaan kyse. Toki olimme samoissa tutkimuksissa olleet jo edellisilläkin kerroilla, mutta tuolloin suhdeluvut olivat niin suuria ettei asia jotenkin käynyt edes mielessäkään. Jo ultrassa silti ehdin jo huolestua, kun tuntui että kätilö mittaili niskaturvotusta niin moneen kertaan, että ilmoitti kaksi eri lukemaakin. Ensin kertoi saavansa luvuksi 2,2 ja sitten monen uusinnan jälkeen 1,6. Ei siis mitään hälyttävää siinä ja kaikki kunnossa..

veriseulassa riskiluvuksi sain kuitenkin 1:200, osittain koska olen iältäni jo 34-vuotias ja osittain, koska papp-a oli melkoisen matala eli 0,29, hcg sen sijaan hyvä eli 0,96. Lähellä yhtä siis noiden tosiaan tulisi olla. Sain lähetteen istukkabiopsiaan ja aika onnistuikin äkkiä jo muutaman päivän päähän. Näytettä ei lopulta vaan voitu ottaa, koska juuri tällä kertaa istukka sijaitsikin sitten aivan takaseinämässä.. tuskainen odottelu lapsivesipunktioon siis alkoi. Meille oli joka tapauksessa selvää, että kävi miten kävi, haluamme tietää ja selvittää, koska muutoinhan koko veriseulaankin osallistuminen olisi ainakin omasta mielestämme ollut aivan turha ja aiheuttanut vain huolta. Lopulta pääsin lpv:n niin aikaisin kuin se vain oli turvallista tehdä, mutta vähäisten viikkojen takia pikatestin ottaminen ei onnistunut, koska se olisi vaatinut lisänäyteveden ottoa. Vastauksia saimmekin sitten odotella näin joulun lähestyessä piinalliset kolme viikkoa tasan, ja sekin olisi vielä venahtanut pidemmälle, jollen olisi itse alkanut soitella vastausten perään. Tyksissä käytäntö siis on myös, että huonot vastaukset soitetaan, mutta hyvät tulevat kirjeellä. Nyt sain kuitenkin merkinnän tietoihini, että soittavat joka tapauksessa, ja sainkin tiedon terveestä tytöstä lopulta päiviä aikaisemmin puhelimitse kuin olisin saanut kirjeitse. <3

Kaikinpuolin vastauksen saaminen tuntui siltä, kuin olisi suuri kivireki nostettu harteilta. Joka tapauksessa huoli ei ole vielä kaikonnut kokonaan ja tuskin koko loppuaikana niin tekeekään. Verneri-palstalla kyselin erikoislääkäriltä tiöanteestani, ja hän vastasi matalan papp-a -arvon toisinaan viittaavan istukan toiminnan häiriöihin, suurempaan riskiin sairastua raskausmyrkytykseen ja sikiön pienikokoisuuteen sekä ennenaikaisuuksiin. Suurimmassa osassa kuitenkin kaikki sujuu täysin normaalisti.. Joten rakenneultraa vielä odotellessa ja luulenpa, että mieleni ei rauhoitu vielä silläkään. Vatsa näkyy jo selkeästi ja satunnaisesti liikkeetkin ovat alkaneet tuntua, mutta pahoinvointi on edelleen päivittäistä ja päänsäryt samoin. En tiedä käytäntöjä, ollaanko koko raskaus jotenkin tarkemmassa seurannassa vai ei, mutta ainakin itse sitä nyt kovasti toivoisin. Mitä kokemuksia teillä muilla mahtaa asiasta olla?

Itse en jostain syystä pystynyt myöskään tänne kirjoittamaan ennenkuin asia oli tavalla tai toisella ratkennut ja voin yrittää muistaa päivitellä kuulumisia vielä jatkossa, mutta toivon mukaan joku vastaavassa tilanteessa oleva saa tästä kokemuksesta edes hieman mielenrauhaa. Itse koin kyllä terveydenhuollon ammattilaisten suhtautumisen ja hoidon kaikinpuolin hienoksi alusta alkaen, mutta vaikeaahan keneltäkään tietenkään oli mitään suoria vastauksia saada, kun ei niitä ollut vielä antaa. Nyt perheemme pääsee onneksi sentään viettämään joulua ainakin tältä osin rauhassa, mutta annan syvät osanottoni ja muistamiseni teille kaikille, joille uutiset eivät olleet (ainakaan toistaiseksi) yhtä hyviä tai ollenkaan.. Sen verran suurista asioista tai tunteista kuitenkin kysymys, että välillä eivät vain sanatkaan riitä. <3 Ja onnea tietysti teille kaikille muillekin, jotka olette saaneet hyviä uutisia!
 
Histamiini. Mun kirjoitukst on jossain kaukaisuudessa mut kirjoitan nyt kun tilanteesi oli sama ku mulla aikanaan.

Eli riski hälytti just ja just. Nt normaali, joku 1.5 luokkaa mut veriarvot pappa 0.2 ja hcg joku 0.7.. en muista enää. Me ei menty punktioon kun ultra oli joka kerta hyvä (toki tietäen ettei se oo tae mistään). Lääkäri sanoi noi samat riskit liittyen papp arvoon mutta sanoi että toisaalta se voi olla tarkoittamatta mitään. Mun istukkavirtauksia seurattiin ja ne oli loppuun asti hyvät. Huolta (mulle) aiheutti myös pieni sf mitta. Koko raskaus meni vähän pelätessä ja synnärilläkin vielä pelkäsin että mitä jos... MUTTA kaikesta huolimatta Lapsi syntyi terveenä 40+1 aamuyöllä ja painoi n.3400g :) Nyt reilu vuodenikäinen 12kg terve elohopea :) Tsemppiä!!

Ja halaus kaikille vaiheisiinne!!
 
  • Tykkää
Reactions: marsali
"papu"
Minäkään en sitten lopulta osallistunut lv-punktioon. Ultrassa kaikki näytti hyvältä, eikä riski ainakaan kasvanut sen perusteella. Vauva oli kasvanut ja kehittynyt normaalisti. Emme missään tapauksessa keskeyttäisi raskautta, vaikka olisikin down, joten menemme päivän kerrallaan ja vauva on meille tervetullut, jos mukana pysyy.. :)
 
Heippa, tulin vain kertomaan että meille syntyi täysin terve tyttö 4.1.2015 ja mehän emme siis menneet siihen lv-punktioon eikä istukka punktioon vaan toivoimme parasta ja hyvin kävi <3 napanuora oli huonosti kiinni istukan kalvoissa ja verisuonet vain menivät istukkaan kalvon läpi, ihme että se kesti koko raskauden ajan eikä irronnut tms. muuta vakavaa, mietin vain jälkeen päin että voikohan tommoset asiat jos on jotain häikkää istukassa tai napanuorassa tai molemmissa, niin nostaa tuota riskilukua?
 
"Sasu"
Aivan ihanan lohduttavaa lukea tätä viestiketjua. Oon 28 v ja Ensimmäinen lapsi tulossa. Mulla raskausviikot nyt 16+4. NT-ultrassa kaikki hyvin, niskaturvotus 2,2 ja nenäluukin näkyi selkeästi. Viikon päästä ultrasta tuli se hirveä puhelu lääkäriltä: tämä veriseula olikin yllättäen positiivinen. Riskiluvuksi sain 1:85. Aluksi olin aivan järkyttynyt, enkä yhtään tiennyt mitä tuo luku ja seulan positiivisuus tarkoittaa. Kaksi viikkoa odotellessani äitipkl:lle menoa ehdin mielessäni punnita vaihtoehtoja ja käymään mielessäni kaikki kauhuskenariot. Päädyimme kuitenkin, että punktio tehdään. Niin itsekästä kuin se onkin, mun pää ei millään olisi kestänyt tätä epätietoisuutta loppuun asti. Punktiossa olin eilen, kaikki meni hyvin. Eihän se mukava toimenpide ollut, vähän se nipisti. Luulen, että epämiellyttävä se oli enemmänkin psyykkisesti. En tiedä kumpaa pelkäsin enemmän, keskenmenoa vai lapsen mahdollista sairautta. Eilisen päivän vaan huilasin ja porasin. Tänään jo parempi päivä. Nyt vain odotellaan vastauksia, kaksi viikkoa suunnilleen pitäisi mennä aikaa. Tämä odottaminen ja sydän syrjällään murehtiminen on kyllä kamalinta, mitä tiedän. Ihanaa, kun on tällaisia vertaistukipalstoja. Täällä on monia, ketä todella ymmärtää miltä tämä kaikki tuntuu. Kiitos. Palaan kertomaan, kun jatkoa tarinalle saadaan :)
 
  • Tykkää
Reactions: marsali
"Odottava äiti"
Osaisitteko kertoa missä kaikkialla Suomessa tehdään NIPT-testejä, eli otetaan kromosomitestejä äidin verestä? Tiedän, että HUS:ssa tehdää, mutta nyt kiinnostaisi erityisesti yksityiset paikat ja mahdollisesti pääkaupunkiseudun ulkopuolelta.
 
"Odottava äiti"
Osaisitteko kertoa missä kaikkialla Suomessa tehdään NIPT-testejä, eli otetaan kromosomitestejä äidin verestä? Tiedän, että HUS:ssa tehdää, mutta nyt kiinnostaisi erityisesti yksityiset paikat ja mahdollisesti pääkaupunkiseudun ulkopuolelta.
 
Yksi tarina.

Ensiksi suuren suuret pahoittelut teille kaikille, joiden raskaus on päättynyt ennenaikaisesti. Lisäksi onnittelut teille, joiden riskiraskaus on saanut onnellisen lopun. Haluan kertoa meidän esikoisen tarinan.

Eli kävimme veriseuloissa ja np-ultrassa normaaliin tapaan. NP-ultrassa niskaturvotus oli 2,1 ja ultran mukaan muutenkin kaikin puolin normaali ja terve vauva. Kuitenkin noin viikon sisällä ultrasta neuvolasta soitettiin, että riskiseula oli hälyttänyt verikokeen, ikäni ja niskaturvotuksen yhteistuloksen perusteella. Riskiluku oli 1:30. Saimme ajan muutaman päivän päähän lapsivesipunktioon, jossa tutkittaisiin tarkemmin. Emme kuitenkaan mieheni kanssa halunneet punktiota, me ajattelimme, että kävi miten kävi - lapsi on meille yhtä rakas. Tunne oli, että kaikki olisi hyvin - vauva liikkui todella paljon ja kasvoi normaalisti. Myös nenäluu näkyi ultrassa, joka oli kuulemma hyvä merkki. Rakenneultrassa sitten löytyi kuitenkin ihmeellinen "mollukka" vauvan vatsaontelosta. Kävimme tutkimuksissa tiuhaan - arvioisin ainakin kymmenen lääkärin tutkineen vauvaa jo ennen syntymää. Lopulta mollukka diagnosoitiin munasarjakystaksi joka oli jopa 7 cm kokoinen! Kuulemma erittäin harvinainen ... Mutta vaaraton. Syntymästä seuraavana päivänä tyttömme matkasi kanssamme yliopistolliseen sairaalaan ja kolmantena elinpäivänään hänet leikatiin ja toinen munasarja jouduttiin poistamaan samalla, koska oli kiertynyt kuolioon kystan ympäri. Leikkaus sujui hyvin ja tyttö on terve pirteä yksivuotias! Olen usein miettinyt johtuiko "hälytys" tästä kystasta... Mene ja tiedä. Toivon kuitenkin, että tarinamme antaa toivoa teille, jotka mietitte tulevaa - aina kyse ei ole niin vakavasta häiriöstä. Me odotamme nyt toista lastamme ja tällä hetkellä mietin, jätämmekö kokonaan seulat väliin - sen verran tuskaa tuo tieto riskistä kuitenkin aiheutti!
 
  • Tykkää
Reactions: wiuwe ja marsali

Yhteistyössä