Hei,
päädyin lukemaan tätä ketjua, koska perjantaina, eli toissapäivänä, niskaturvotusultrassa rv 12+1 koimme suuren järkytyksen: niskaturvotusta 3,9mm ja down riski 1:5. Nyt on kaksi vuorokautta kulunut sumussa ja monet itkut on tullut itkettyä.
Ultratessa sikiö nukkui ja sitä täytyi oikein kovasti pökkiä, että se saatiin liikkumaan parempaan asentoon ultrausta varten. Nyt jälkeenpäin olen kovasti miettinyt, että voiko tuo laiskahko liikkuminen myöskin viitata johonkin kromosomipoikkeamaan tms. vai oliko tosiaan sikiöllä vain päiväuniaika menossa..(?) Kätilö oli todella lempeä ja ihana nainen, hän ei ainakaan ilmaissut huoltaan tuosta liikkumattomuudesta, sanoi vain että sikiö on hänen kannaltaan epäedullisessa asennossa ja sen takia sitä pitää herätellä.
Meille varattiin heti aika lapsivesitutkimukseen 26.11 eli rv 15+. Istukkanäytteestä ei juurikaan puhuttu, en sitten tiedä eikö niitä tehdä täällä vai mikä (taisi mennä jotain asioita keskustelusta ohi, kun olin niin itkuinen ja lähes hysteerinen..). Tulokset tuosta tutkimuksesta tulee kuulemma viikossa. Ylimääräistä huolta ja stressiä minulle aiheuttaa tässä tilanteessa vielä se, että olemme varanneet etelän matkan 30.11. eli lähtö on samalla viikolla kuin tuo lapsivesitutkimus ja tulokset tulisivat juuri, kun olemme matkalla.. Kovasti olen miettinyt, voiko lentäminen lv-tutkimuksen jälkeen aiheuttaa ylimääräistä riskiä. Ja mitäs jos saamme kuulla huonoja uutisia tuolla matkalla, matkahan siinä varmasti menisi pilalle ja jatkotoimenpiteet saattaisivat viivästyä ikävästi. Meillä on siis aika selvä mielipide siitä, että mikäli vaikeita kromosomipoikkeavuuksia ilmenee, raskaus keskeytetään, niin kamalaa kuin se tulisi olemaankin... :'(
Olen yrittänyt takertua positiivisiin asioihin; mitään muuta huolestuttavaa ultrassa ei ilmennyt kuin tuo niskaturvotus, ainakaan kätilö ei niistä mitään maininnut, ja turvotustakin oli ainoastaan niskan alueella, ei muualla keholla. Sikiö myös vastasi pääperämitaltaan viikkoja, itse asiassa oli muutaman päivän isompikin, mutta laskettua aikaa ei muutettu. Verikokeissa MoM Papp-a oli muistaakseni 0,77, eli ei kuulemma hälyttävän matala (joskin vasta täältä olen lukenut, että arvon tulisi olla lähellä yhtä, joten hieman matalahan tuo on..). Sitä toista veriarvoa en nähnyt, enkä ole tuloksia paperilla itselleni saanut.
Välillä jaksan olla positiivinen, välillä suru ja masennus hyökyy päälle, kun tuntuu, että koko maailma on ympäriltä romahtanut ja ilo ja onni koko raskaudesta on kadonnut.. Mistä ihmeestä löytyy voimia odottaa kolme viikkoa tutkimukseen pääsyä ja siitä vielä viikko tuloksia!?!
Tätä ketjua lukiessa minulle tuli hieman lohdullinen olo; en ole yksin tässä tilanteessa (vaikka en todellakaan toivo, että kukaan ikinä joutuisi tätä samaa tuskaa kokemaan!). Oli myös ihana lukea, että samoilla riskiarvoilla on myös saatu terveitä lapsia! Vaikkakin valitettavasti niitä ikävämpiäkin tapauksia on.. Pahoittelen, että minulla ei ole nyt voimia kommentoida toisten tilanteita, yritän jaksaa paneutua jokin toinen päivä niihin paremmin.
- Piksu84