Toisia ns. sikiöseulonnoissa kiinni jääneitä..vol 2

Minniliini1: Veriseulat otettii maanantaina heti ekan ultran jälkeen, niistä ei oo vielä mitään tietoa... Ja istukkanäyte otettiin tänään, inhottavaa mut ei onneks ollut mikään kauheen kivulias toimenpide. Nyt sit odotellaan tuloksia. Rynnättyäni vessaan heti sen jälkeen (vessahätä kivisti rakkoa aivan älyttömästi), mies kyseli kaikenlaista, niin kuulemma päällisin puolin rakenteet ja elimet näytti olevan ok, tietty nyt toi hurja turvotus pistää toden teolla huolestuttamaan. No, katellaan kuinka tässä käy...

 

No niin, rankka päivä takana. Yöllä nukuin tuskin yhtään; esikoinen valvotti uneksinnallaan ja silloin kun olisin saanut nukkua niin nukuin katkonaisesti.

Lääkäri oli ystävällinen mutta en kuitenkaan ole kaikkiin hänen vastauksiinsa tyytyväinen. Ensimmäisenä kysyin että johtuiko meidän "kärähtäminen" siitä niskaturvotuksesta vai oliko veriarvoissa jotain? No suurin syy oli se nt arvo mutta kuulemma myös osittain veriarvoistakin. Jatkokysymyksenä kysyin sitten että vaikuttiko veriarvoihin se että raskaus oli alkanut kaksosraskautena? Lääkärin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen; hänellä ei nimittäin ollut tällaisesta mitään tietoa :O Eli eipä ole tieto kulkenut pöydältä toiselle (kätilöltä eteenpäin). No alkanut kaksosraskaus saattaa vaikuttaa veriarvoihin, varsinkin jos on ollut kaksi istukkaa.
No sitten saatiinkin kuutioittain kylmää vettä niskaan sillä meidän riskiluku onkin 1:5 :headwall: 1:250 on viitearvo ja plaa plaa plaa ei vertailukelpoinen ja jotain jota en enää pystynyt kuuntelemaan kun sydänparka alko jyskyttään.

Sitten alkoikin ultraaminen ja sikiön koko vastasi viikkoja. Mitään poikkeavaa ei näkynyt; vain reisiluu oli mittasuhteisiin lyhyempi mutta lääkäri sanoi että se voi johtua perintötekijöistäkin.
Kun huomasin että lääkäri alkoi lopettelemaan ultraamista niin kysyin että miltä se niskaturvotus nyt näyttää? Nt:n mittaamiseen on kuulemma erit henkilöt että hän ei ole koskaan sitä mitannut mutta tietää teoriassa miten se mitataan. Sillä arvolla ei kuulemma ole enään mitään merkitystä??????? No mittasi kuitenkin ja sai tulokseksi normaalin; 1,0mm (oli siis 3,6mm). Kai sillä nyt jotain merkitystä on...???
Niin ja jos ihan oikein näin niin meille olisi tulossa poika (toinen poika siis).

Ultraamisen jälkeen lääkäri kysyi että mitä ollaan päätetty eli tehdäänkö lv tutkimus vai ei? Tuollaisilla riskilukemilla oli selvää että se tehtiin. Toimenpide meni hyvin; pistäminen vastasi tosiaan verikoetta mutta kun sitä lapsivesinestettä imettiin niin se tuntui aika inhottavalta. Joutui vielä kahteen kertaan imemään sitä nestettä. Toimenpiteen jälkeen vatsaa vähän aristi ja tuli huono olo; saattoi kyllä johtua jännityksestäkin. Meinasin laatata hissiin mutta onneksi meni ohi.

Nyt sitten vain tulosten odottelua ja puhelinsoitto tulee jokatapauksessa joten kun puhelin soi niin se ei automaattisesti tarkoita huonoja uutisia.

 

Hämmentynyt Se niskaturvotus kuulemma alkaa laskea joskus 13 viikon jälkeen joten siksi myöhemmin mitattuna sillä ei ole enää mitää merkitystä. Mulla esim oli laskenut 13+4 jo 1,4:ään eli normaaliin vaikka kromosomit ei olleetkaan normaalit...

Ja ultrassakin kaikki näytti meillä ihan normaalilta, kaikki mitat vastas viikkoja ja rakenteet näytti olevan kunnossa. Mutta meillä ei näkynyt nenäluuta ja teillähän se näkyi, joten se ainakin viittais teillä terveisiin kromosomeihin.

Tsemppiä odotteluun!!

 

Hei kaikille!

Mulla on nyt niitä parhaita uutisia! Pinnasängyssä nukkuu 5 päivää sitten syntynyt pikku prinsessa, täydellinen, ikioma, rakkaus!!! Syntyminen alkoi lapsivesien menolla (josta en edes ymmärtänyt, että olivat lapsivedet). Näin ensimmäisen kerran peilin kautta hänen jalkansa vatsassani ja ajattelin, että kohta nähdään. Tuntui siltä, niin kuin lapseni olisi yrittänyt sanoa mulle tuon. Tyttö syntyi tasan lupausten mukaisesti laskettuna aikana, 15.10 yöllä kello 00.09. 3770g ja 51,5 cm. Ponnistusvaiheen aikana radiosta soi Leevi and the Leavingsin "Laura, Ellinoora Jurvanen" (ristiäislaulu kätilön mukaan) Voisin sanoa, että mulle ei tarvi kenenkään toitottaa, että nauti tästä vauva-ajasta. Sillä elän tässä hetkessä ja joka hetki nautin.

Raskautemme sai siis onnellisen lopun. 2 päivää syntymästä lääkäri kirjoitti tytölle terveen lapsen paperit ja jatkossa meillä on normaali neuvolaseuranta.

Tulen mahdollisesti lukemaan silloin tällöin jatkossakin tätä palstaa. Muistan vain valtavan ahdistuksen, kun olen tänne tullut, ja haluan siitä nyt pois, sillä olen tuskani nyt kokenut ja elänyt. Olen kuitenkin täältä apua saanut ja toivottavasti joku saa tarinastani myöskin uskoa siihen, että näin voi käydä.

Minusta tuntuu, että olen saanut mahdollisuuden, jota olisin saattanut pitää itsestäänselvänä. Enää en pidä ja toivon, että osaan olla lapsilleni paras mahdollinen äiti aina.

Viimeisen kerran kaikkea hyvää ja suunnattomasti voimia toivottelen täältä teille kaikille tähän palstaan joutuneille äideille ja perheille.

 

Ihania uutisia toivon! Jotenkin tiesin, että olet kirjoittanut jotakin tällaista, kun näin nimimerkkisi tuossa ketjujen listalla Onnea tuhat kiloa pienestä täydellisestä prinsessastanne! :heart: :flower: :heart:

Minulle toit tarinallasi paljon toivoa tulevaisuuteen, kun itselläni oli se kaikkein synkin ja ahdistavin aika. Toivottavasti olen muistanut sen myös sinulle kertoa. Ja itsekin hakeudun ja tulen varmasti jatkossakin hakeutumaan tälle palstalle jakamaan oman kokemukseni ja mahdollisuuksien mukaan tukemaan samaan tilanteeseen joutuneita. Olet kirjoitellut hyvin ja viisaita sanoja - varmasti moni on niistä lohtua saanut itselleen.

Vielä kerran paaaaljon onnea pienestä ihmeestänne! Olet totisesti onnesi ansainnut.

Rakkain terveisin Anukkio ja Paavo 35+1

 

Heippa!
Kirjoitanpa nyt oman kokemukseni tänne, jos siitä olisi jollekin hyötyä tai lohtua edes vähäsen! Ikäväkäseni päädyin 12. viikon seulojen jälkeen lukemaan tätä palstaa ja seuraamaan kertomuksianne!

Odotan nyt toista lastamme. Ensimmäisellä todettiin 12. viikon ultrassa gastroskiisi ja silloinkin jo istukkatutkimus ja sikiöntutkimusyksikkö tulivat liiankin tutuiksi! Saimme tammikuussa pojan, joka 3 viikon sairaalassaolon jälkeen pääsi kotiin ja on tällä hetkellä terve 9kuinen pikkupoika.

Toinen raskaus alkoikin sitten "yllättäen" ja kävin nyt seuloissa, vaikka ajattelinkin ettei meille nyt enää mitään tapahtuisi. 12.viikon ultrassa kaikki oli hyvin, mutta samalla viikolla tuli soitto, että riskilukumme kromosomeiltaan poikkevaan tai muuten vammaiseen/sairaaseen lapseen on 1:95! Elämäni romahti ja ajattelin että ei taas!!! Hormonitasot olivat päin honkia, hcg yli 4 ja papp jotain 0,30 luokkaa. Itkuisena selailin nettiä ja tätäkin palstaa

Päätimme mennä istukkabiobsiaan jälleen! Sitä ei kuitenkaan saatu istukan huonon sijainnin takia tehtyä ja TAAS odoteltiin..lapsivesipunktiota! Tutkimus oli kivuton, mutta tulosten odottelu aivan hirveää! Uskoin romahtavani lopullisesti! Kätilötkin vain toitottivat että nuo arvot viittaavat downin oireyhtymään... Viikon odottelin tuloksia ja viime perjantaina soitin niistä! Terve pikkuinen prinsessa kasvaa mun masussa <3 <3

Olen niin kovin kovin pahoillani kaikkien teidän puolesta, jotka olette huonoja uutisia saaneet! Voimia ja jaksamista teille! JA teille, jotka tuloksia vielä odotatte toivon samoin kovasti voimia! Se oli elämäni hirveintä aikaa ja päätinkin että kun tämän naperon saatamme maailmaan, ei enää ikinä tätä!

Oikein paljon voimia kaikille, minua tämä palsta osaltaan auttoi jaksamaan vaikeiden hetkien yli..sain lukea useastikin täällä tulleita hyviä uutisia ja onnellisia loppuja! Toivottavasti joku saa voimia jaksaa myös meidän tarinastamme!

Marvin ja prinsessa 16+3

 

Hämmentynyt, minäkin kävin siellä ylimääräisessä ultrassa rv13+4 ja turvotus oli pienentynyt 2,7mm->1,3mm. Lääkärin mukaan tuo oli merkityksellistä, vaikka totta sekin, että niskaturvotus pienenee muutoinkin viikkojen edetessä. Toivottavasti tämä merkitsee teilläkin hyvää! Ja meilläkin muuten vähän hiljaiseen sävyyn ilmoitettiin lapsivesipunktion yhteydessä tehdyssä ultrassa, että reisiluu on liian lyhyt Hyvä, että selvisit hienosti punktiosta, vaikka pitikin pistää kahdesti. Minulla oli toukokuussa sama juttu.. eka pisto ei yltänyt tarpeeksi syvälle. Voimia ihan tosi paljon teille tulosten odotteluun ja toivotaan ja rukoillaan että sieltä tulee hyviä uutisia tuova puhelu! :hug:

Anukkio ja vimmatusti potkutteleva Paavo-poika 35+3

 

Marvin81: Sain jopa toivoa hitusen verran sun tarinastas Koko viime viikko meni vaan itkiessä ja pelätessä, nyt jo ehkä vähän pystyy "elämäänkin" Meilläkin kätilöt hokee tuosta downista vaan koko ajan, että voi viitata siihen, 7mm niskaturvotuksesta "jäätiin kiinni" ja se antoi riskiluvun 1:40, veriseulan ja istukkabiopsian tuloksista ei vielä mitään hajua.

Tänään koitin tuloksia tiedustella, ei vielä olleet valmiit, ensi tiistaina pyysivät soittamaan uudelleen, veemäistä tää odottelu :headwall: Sen verran pystyy edes huokaamaan helpotuksesta että kätilö puhelimessa kertoi että me ei kuuluta 18-trisomia riskiryhmään, sen riskiluku oli vaan 1:360, huh.

jessix ja "mötti" rv 13+0

 

Tulin vain pikaisesti kertomaan hyvät uutiset Eli tulokset soitettiin ja oli normaalit Ja poika tosiaan.

 

Hei!
Olen seuraillut tätä keskustelua ja nyt taas viimeaikoina useammin kun parin viikon sisällä pitäisi sitten olla näytteenotto. Viime viikolla sikiötutkimusyksikköön soitin ja sanoivat käsittelevänsä asioita tänään ja huomenna saisikin soittaa ja varata ajan sinne. Itse olen ollut niin epävarma näytteenotosta siitä asti kun raskaustesti näytti positiivista. Mennäkö vai ei.. nyt taas ajatukset kuitenkin kallistuu siihen,että olisi kuitenkin hyvä selvittää onko tällä elämän alulla samaa sairautta johon esikoisemme menehtyi. Epävarmuus näytteenottoa kohtaan aiheuttaa keskenmenoriski. Jostain syystä mun päässä pyörii kauhukuvat siitä,että saamme hyviä tuloksia ja raskaus meneekin kesken

Onko teillä muilla ollut pelkoja istukkabiobsiaa kohtaan? Toki jännitän myös sitä,että sattuuko se näytteenotto. Yritän kuitenkin järkeillä sen niin,että se on aika pieni hetki mun elämässä kun se otetaan. Moni on kuitenkin kertonut,että se tuntuu enemmin epämiellyttävälle kuin kivuliaalle..

Voimia Kokkelille :heart:

 

Hämmentynyt80: voi että onnea kovasti! :heart:

ideh: istukkanäytteen otto ei satu niinku vois helposti kuvitella, mutta aika vastenmielinen olo mulle tuli, ja samanlainen tunne oli vielä noin päivän verran näytteenoton jälkeen, hyvin se menee varmasti. mä pelkäsin kuollakseni ensin (neulakammo lapsesta asti ja vaan paheni käytyäni puoskari-tatuoijalla), mutta jälkikäteen oon vaan helpottunut että kävin, viime torstaina otettiin ja edelleen odotellaan.

 

moi...
Pari viikkoa sitten sain puhelun että kärähdettiin veriseuloissa, niskaturvotus np-ultrassa oli vain 1,4mm ja ikää 27v... riskiluku 21-trisomiaan oli 1:210 eli aika pieni mutta kuitenkin kohonnut..
Maanantaina otettiin lapsivesinäyte ja nyt vaan odotellaan tuloksia, rakenteet näytti ultrassa ok... ENs viikolla tulee vastaukset..

16+3

 

Moi kaikille!

Aika on kulunut todella nopeasti, nyt tuolla sängyssä nukkuu 7kk ikäinen poika . Todella suloinen, äidin ja isän pikkumies .
Tuntuu että vastahan sitä täällä luki toisten kirjotuksia ja odotteli itse tuloksia.
Meillähän tuota niskaturvotusta oli yli 3mm ja riskiluku 1:5, lapsivesipunktiosta saatiin terveet kromosomit.
Välillä edelleen tulee luettua tätä palstaa ja toivoo kaikille hyviä vastauksia.

Kovasti jaksamista!!

 

Eipä tarvitse enää jännitellä istukkabiobsiaan menoa. Jälleen keskeytynyt keskenmeno joka todettiin eilen:/

Ei auta kuin mennä taas aikaa etenpäin. Jospa saisimme 30.10 jotain informaatiota meidän perinnöllisestä sairaudesta ja keskenmenojen mahdollisista syistä (tai jos syytä niille ruvettaisiin tutkimaan) perinnöllisyysneuvonnassa..

 

ideh: oon tosi pahoillani, voimia :hug: :heart:

 

IDEH: Voi kuinka ikäviä uutisia saitte lähetän voimahalin!

Me tosiaan käytiin siellä rakenneultrassa ja kaikki oli ok! Sikiö vastasi täysin viikkoja,mitään downiin viittaavia markkereita ei löytynyt eikä myöskään mitään sydänvikaan viittaavaa.
Tottakai tiedän ettei 100% varmuutta ole koska ei siihen lapsivesipunktioon menty,mutta juuri nyt ei haittaa ja luotan tulevaan Meillähän tosiaan ainut hälyn syy oli niskaturvotus 2,8mm

Kun sairaalasta astelin ulos ja ensilumi juuri satoi taivaalta,tunsin olon NIIN kevyeksi pitkästä aikaa!

Vielä myöhemmin päästään lekurin tekemään sydänultraan jossa vielä varmistetaan että kaikki tosiaan on kunnossa,sitä en kyllä ala enää ressaamaan kun sydämestä ei mitään poikkeavaa löytynyt tässäkään ultrassa.

Ai niin,saatiin myös tietää sukupuoliOIKA olis tulossa :heart:

Meikäläinen lähtee nyt viikonlopun viettoon ja jospa saisi nukuttuakin vihdoin kunnolla ensi yönä.Hyvää viikonloppua kaikille!

 

Ideh: :hug: toivotaan että pääsisitte kunnon tutkimuksiin.

Sähkökissalle onnittelut hyvistä ultrakuulumisista Voin samaistua tunteisiisi sairaalasta pois kävellessä, koska meillä sama tilanne tänään..rakenneultrassa kaikki oli ok ja sydänkin näytti mallikelpoiselta. Aiotaan kyllä mennä vielä 4D ultraan yksityisellekki vaikka nytkin nähtiin vaavi 4D:nä

Esikko kipeenä ni ei kerkee kommentoimaan enempää Vkloppuja kaikille!

 

Tosiaan tulin nyt tännekin kertomaan että tuloksista soittelin tänään ja oli valmiit, terve tyttö sieltä olisi tulossa :heart: Ultra-aika tulee sitten kirjeessä missä lukee tulokset.

Voimia hei nyt vaan kovasti epätietoisuuden aikana ja pahoitteluni huonoja uutisia saaneille :hug: :heart:

 

Tulin tänne itsekin taas tauon jälkeen lukemaan kuulumisia....

Mukavaa, että noinkin moni tuloksia jännittänyt on saanut hyviä uutisia. Ja vieläkin ikävämpää, että taas noinkin monelle on tullut takkiin...Niinkuin joku jo tuolla kirjoittelikin, tuo kokeisiin meno ja tulosten odotus oli ihan karmeaa aikaa. Kovin harvalle kun uskalsi peloista kertoa, saati neuvoa kysellä. Oli tämä kanava kovinkin tarpeen. Nyt tuntuu kaikki sitten niin seesteiseltä, ja ihan kohdallaan olevalta...

Kovasti terveisiä Reppasenkelille , riskilälle ja Anukkiolle!

cynde & mukula 26+3

 

Löysin tämän ketjun, kun paniikinomaisesti etsin tietoa kyseisestä aiheesta.
Meillä nt-ultra oli liian myöhään, raskaus olikin jo viikolla 15+0, joten niskaturvotusta ei pystytty mittaamaan. Verikokeissa "jäimme kiinni" eli riskiluku on 1:110, kun ikäiselläni se saisi olla 1:450.
Lapsivesipunktio tehtiin tiistaina ja nyt sitten odotetaan vastauksia... Mielialat vaihtelevat ja itkuisia päiviä on riittänyt. Täällä vastaukset ilmoitetaan aina puhelimitse ja kuulemma kahden viikon päästä olisi puhelu odotettavissa.

Ihana lukea, että suurin osa on kuitenkin saanut hyviä uutisia. Ja samalla huoli kasvaa, kun omalla kohdalla se ei ole vielä ollenkaan varmaa.

 

Hei,
päädyin lukemaan tätä ketjua, koska perjantaina, eli toissapäivänä, niskaturvotusultrassa rv 12+1 koimme suuren järkytyksen: niskaturvotusta 3,9mm ja down riski 1:5. Nyt on kaksi vuorokautta kulunut sumussa ja monet itkut on tullut itkettyä.

Ultratessa sikiö nukkui ja sitä täytyi oikein kovasti pökkiä, että se saatiin liikkumaan parempaan asentoon ultrausta varten. Nyt jälkeenpäin olen kovasti miettinyt, että voiko tuo laiskahko liikkuminen myöskin viitata johonkin kromosomipoikkeamaan tms. vai oliko tosiaan sikiöllä vain päiväuniaika menossa..(?) Kätilö oli todella lempeä ja ihana nainen, hän ei ainakaan ilmaissut huoltaan tuosta liikkumattomuudesta, sanoi vain että sikiö on hänen kannaltaan epäedullisessa asennossa ja sen takia sitä pitää herätellä.

Meille varattiin heti aika lapsivesitutkimukseen 26.11 eli rv 15+. Istukkanäytteestä ei juurikaan puhuttu, en sitten tiedä eikö niitä tehdä täällä vai mikä (taisi mennä jotain asioita keskustelusta ohi, kun olin niin itkuinen ja lähes hysteerinen..). Tulokset tuosta tutkimuksesta tulee kuulemma viikossa. Ylimääräistä huolta ja stressiä minulle aiheuttaa tässä tilanteessa vielä se, että olemme varanneet etelän matkan 30.11. eli lähtö on samalla viikolla kuin tuo lapsivesitutkimus ja tulokset tulisivat juuri, kun olemme matkalla.. Kovasti olen miettinyt, voiko lentäminen lv-tutkimuksen jälkeen aiheuttaa ylimääräistä riskiä. Ja mitäs jos saamme kuulla huonoja uutisia tuolla matkalla, matkahan siinä varmasti menisi pilalle ja jatkotoimenpiteet saattaisivat viivästyä ikävästi. Meillä on siis aika selvä mielipide siitä, että mikäli vaikeita kromosomipoikkeavuuksia ilmenee, raskaus keskeytetään, niin kamalaa kuin se tulisi olemaankin... :'(

Olen yrittänyt takertua positiivisiin asioihin; mitään muuta huolestuttavaa ultrassa ei ilmennyt kuin tuo niskaturvotus, ainakaan kätilö ei niistä mitään maininnut, ja turvotustakin oli ainoastaan niskan alueella, ei muualla keholla. Sikiö myös vastasi pääperämitaltaan viikkoja, itse asiassa oli muutaman päivän isompikin, mutta laskettua aikaa ei muutettu. Verikokeissa MoM Papp-a oli muistaakseni 0,77, eli ei kuulemma hälyttävän matala (joskin vasta täältä olen lukenut, että arvon tulisi olla lähellä yhtä, joten hieman matalahan tuo on..). Sitä toista veriarvoa en nähnyt, enkä ole tuloksia paperilla itselleni saanut.

Välillä jaksan olla positiivinen, välillä suru ja masennus hyökyy päälle, kun tuntuu, että koko maailma on ympäriltä romahtanut ja ilo ja onni koko raskaudesta on kadonnut.. Mistä ihmeestä löytyy voimia odottaa kolme viikkoa tutkimukseen pääsyä ja siitä vielä viikko tuloksia!?!

Tätä ketjua lukiessa minulle tuli hieman lohdullinen olo; en ole yksin tässä tilanteessa (vaikka en todellakaan toivo, että kukaan ikinä joutuisi tätä samaa tuskaa kokemaan!). Oli myös ihana lukea, että samoilla riskiarvoilla on myös saatu terveitä lapsia! Vaikkakin valitettavasti niitä ikävämpiäkin tapauksia on.. Pahoittelen, että minulla ei ole nyt voimia kommentoida toisten tilanteita, yritän jaksaa paneutua jokin toinen päivä niihin paremmin.

- Piksu84

 

Voimia Piksu84! Tiedän niin tunteesi!

Itselläni on nyt viikko lapsivesipunktiosta. Punktio sinänsä meni hyvin ja muutaman päivän lepäilin enkä juurikaan nostellut esikoista tms. Täällä tosiaankin tulokset luvattiin aikaisintaan kaksi viikkoa punktiosta.
Minkäköhän takia tässä on niin suuria eroja sairaaloiden välillä? Ei meidän pienessä sairaalassa kuitenkaan tälläisiä näytteitä tutkita, joten luulisi, että vastaukset tulisivat yhtä nopeasti kuin esim. yliopistosairaaloissa.

Raskaudesta en todellakaan ole pystynyt nauttimaan enää tuon "kiinni jäämisen" jälkeen. Enemmänkin haluaisin piilotella mahaa, että en joutuisi kenellekään selittelemään mitään. Neuvolasta sain kyllä todella hyvin tukea, kun itkin siellä lohduttomana. Sairaslomaakin tarjottiin, mutta ainakin nyt toistaiseksi olen ollut töissä. Siellä joutuu ajattelemaan muutakin niin ei ole aikaa velloa epätoivossa.

Tuota keskeytys asiaa olemme miehemme kanssa pohtineet. Raskaus on niin pitkällä (tänään 17+5) eli kun vastaukset tulevat niin raskaus on melkein puolivälissä. Se ei todellakaan helpota tuota päätöksen tekoa.

Tsemppiä kaikille vastauksia ja tutkimuksia odottaville!

 

Hei Piksu84 ja Kammi!

Ikävä kuulla, että joudutte käymään tuon huolen läpi. Hyvin ikävää aikaa tuo epätiedossa odottaminen ja pelkääminen (tiedän omalta kohdalta). En tietenkään voi luvata, että kaikki kääntyy hyvin. Toivon tietenkin niin, ja toivon että teillä riittää voimia vastauksen tullessa tehdä se teille oikea päätös. Lapsivesipunktioon itse mennessä olimme siippani kanssa päättäneet, että me emme voisi pitää vakavasti vammaista lasta. Erittäin henkilökohtainen päätös. Ja taas onneksemme kromosomihäiriötä ei todetty.

Mitä lapsivesipunktioon tulee, punktion jälkeen jouduin/sain makailla lääkärinvastaanotolla tunnin ihan vaan sen takia, ettei mitään lisävahinko syntyisi. Lääkäri olisi myös kirjoittanut seuraavan päivän sairaslomaa, jos työni olisi ollut ruumiillista. Eli kaikenlaista juoksentelua, nostelua, seksiä yms. tulisi parin päivän ajan välttää. Omalta kohdalta voin sanoa, että 3. päivän jälkeen ei punktiokohta / alavatsa ainakaan minulla ollut enää arka tai kipeä.

Tulosten odottelu on sitten hyvinkin pitkäpiimäistä. Ja että siinä voi mennä pidempään johtunee siitä tosiasiasta, että niitä näytteeksi otettuja kromosomeja viljellään ja niiden jakautumisnopeudesta (tai hitaudesta) johtuen 2 viikon kuluttua voidaan antaa lähes varma tieto ja vasta 3/4 viikon kuluttua varma tieto yleisimmistä kromosomihäiriöistä. Esim. Downsyndroomin tiedon saanee jo 2 viikossa, mutta jos haluat useamman, eritoten harvinaisemman, kromosomihäiriön tutkitettua siihen menee kauemmin aikaa yksinkertaisesti siitä syystä, että sen tunnistamiseen tarvitaan lukumäärältään useampi kromosomi tutkittavaksi jne.

Toivon teille molemmille (ja kaikille samassa tilanteessa oleville) kovasti voimia!

T cynde & mukula 27+2

 

Hei,

enpä olisi uskonut että näin kävisi mutta näinhän vai kävi. Eli olimme tänään rakenneultrassa viikolla 20 + 3 ja sieltä löytyi kaksi soft markeria, eli sydämessä oleva golfpallo ja munuaisaltaiden lievä laajentuma. Koska viikkoja on niin paljon, kätilö yrittää saada meille ajan sikiötutkimusyksikköön mahdollsimman pian. Eli meille kerrottiin, että sikiötutkimusyksikössä ensin erikoislääkäri ultraa ja sitten tehdään lapsivesitutkimus, jos on tarvis. Mitä olette mieltä asiasta? Kannattaako lapsivesipunktioon mennä? Pelkään keskenmenoa mutta toisaalta mietityttää, että uskallanko olla menemättä jos mietin alinomaa mahdollisuutta, että kromosomihäiriö olisikin totta. Yritän kuitenkin olla kohtuullisen rauhallinen enkä panikoi, vaikka hankalaa se onkin.

 

hyvistä tuloksista huolimatta, meidän kohdalla tilanne olikin sitten pahentunut, turvotusta oli entistä enemmän, ihan kauttaaltaan ja nestettä sisäelimissä, etenkin keuhkoissa, sydänkin oli turvotuksesta johtuen siirtynyt vähän oikealle. meidän lapselle ei siis annettu mahdollisuuksia elämään... suru on suunnaton... :'(