Heippa! Jälleen yksi uusi ilmoittautuupi..
Meidän tilanne on sellainen, että np-ultrassa (11+1) mitattiin niskaturvotusta 2,8mm. En osannut olla huolissani, kun esikoinen kyseessä ja kätilö vakuutteli, että "kaikki alle 3mm on normaalia". Ja kaikki näytti olevan vauvalla hyvin. No, viikon päästä tuli kuitenkin puhelu, riskilukumme on peräti 1:30 Downin syndroomaan! Veriarvoissani hcg oli normaali (1 MoM), mutta S-PAPPA matalahko (0,63 MoM). Ikää mulla on 30v. Tuo niskaturvotus siinä kovasti korostui (ja kuulemma olisin jo 1,9mm turvotuksella joutunut riskiryhmään!). Tuo oli tietysti kauhea shokki ja joulun aika meni sumussa ja itkiessä asiaa. Näitä keskusteluita tuli luettua tunteja putkeen.. 28.12 oli varattu aika Sikiöntutkimusyksikköön neuvontaan ja mahdolliseen istukkabiobsiaan. Jotenkin mulla oli kuitenkin sellainen olo, että haluan vielä nähdä vauvan ennen päätöksentekoa, joten marssimme Bruno Cacciatoren vastaanotolle Femedaan tiistaina.
Käynti oli tosi ihana ja Bruno otti huolemme vakavasti ja mittaili kovasti pienen niskaa. Hän sai asennosta riippuen turvotusta 0,9-1,5mm. Muutenkin kehitys vastasi viikkoja ja mitään poikkeavuutta ei tässä vaiheessa näkynyt. Hänen mukaansa riski ei meillä olisi aivan noin suuri, kuin 1:30. Toki sitä aikaisemmin tehtyä arviota ei muuta mikään ja voihan tuo niskaturvotus viikossa hävitäkin (vaikka olisikin sairas lapsi). Mutta tärkeintä oli, ettei se nyt ainakaan ollut lisääntynyt.
Menimme 28.pvä neuvontaan ja saatiin asiallista tietoa. Päätimme kuitenkin jättää istukkabiobsian väliin huimasta riskiluvusta huolimatta. Uskon, että rakenneultrassa kuitenkin näkee, jos jotain on todella pahasti vialla, ja sitten on vielä mahdollista saada uusi lähete tuonne Sikiöntutkimusyksikköön. Kumma kyllä, oloni on ollut tosi hyvä tuon päätöksen jälkeen, pelko on väistynyt ja nautin taas raskaudestani ja kasvavasta masusta. Vielä ei tiedä, oliko päätös hyvä vai huono, mutta ajattelemme, että otetaan mitä annetaan.
Mun mielestä neuvolan pitäisi kyllä jotenkin valmistaa odottajia tälläisiinkin asioihin. Kun puhuin asiasta neuvolassa, lääkäri oli ihan vaikeana, eikä tiennyt näistä asioista yhtään mitään, itselläni oli paljon enemmän tietoa! Eli tuntuu, että on tosi yksin tän asian kanssa. Siksi varmasti nämä uutiset saavat odottajat niin suunnattoman pelon ja paniikin valtaan. "Onneksi" täällä on kuitenkin kohtalotovereita ja erilaisiin ratkaisuihin päätyneitä ihmisiä.
Tsemppiä kaikille näiden asioiden kanssa painiville
Maanu ja Kepa 13+2