Hei! Täällä on ollut surullisia ja hyviä uutisia. Halaus :hug:
astronautille. Ja muille asioiden kanssa vielä piinaaville ja kamppaileville! Olen lukenut välillä kuulumisianne mutta jotenkin en vaan ole saanut järkeviä lauseita näppikseltä teidän luettavaksenne.
Täällä asiat rullaa samaa vanhaa rataansa. Me ollaan käyty oyssissa sydämenultrassa nyt kaksi kertaa jo. Molemmilla kerroilla kaikki näyttäneen pysyvän samalta kun rv20 tehdyssä tutkimuksessa. TOF-vika siis edelleen, spesialistien ultrauksen jälkeinen diagnoosi. Poika voi hyvin, painoarvio heitellyt hieman alaspäin mutta istukan pitäisi toimia hyvin. Kahden viikon päästä uusi ultra (Huoh, välillä meitin mitä ihmeen ramppausta tämä on satojen kilsojen päähän!) ja silloin painoarviokin katsotaan uudelleen. Jos pikkuinen näyttää yhtään huonovointiselta tai painoarvio alakantissa olevalta niin sektio tehdään pian, ennen rv 36 viimeistään. Mutta jos kaikki on mallillaan niin annetaan edetä normaalisti.
Me käytiin 4d ultrassa neljä viikkoa sitten, aika myöhäisillä viikoilla mutta paloin halusta "nähdä selvemmin" meidän vauvan. Hän näytti aivan ihanalle. Kasvojen piirteistä ei huomannut mitään poikkeavaa, nenäluu normaali, silmät, suu, pienet korvatkin... :heart: :heart: Aluksi pelkäsin että mitä jos hänestä heti huomaa jotain poikkeavaa... Sydämeni löi tuhattajasataa siinä pöydällä maateessani!! Voitte vaan kuvitella!! Ja kun ultraaja aloitti ja käänsi ruudun meihin päin niin sain heti huokaista helpotuksesta. Silmäni mieheni kanssa etsivät piirteitä, kuvaajakin (oikein ihan herttainen vanhempi mies) kertoi kaiken näyttävän normaalilta ulospäin.
Vauvalla on kehittynyt jo selvästi oma rytminsä, potkuttelee aamuyöstä paljon ja nukahtaa päivisin jopa 6h putkeen jolloin ei tunnu juuri potkuja. Mulla on ollut doppleri käytössä vieläkin... : / Välillä säikähdän liikkumattomuutta ja kivi nousee kurkkuun: Joko meidän vauva lensi taivaaseen... Se on kamalin pelko mitä voin kuvitella :'( Niin rakas ja ihana poikamme. Mutta heti kun itse menen rauhottumaan sohvalle niin jo iskee kova potku kylkiluuhun
Poju on ollut raivotarjonnassa yli kuukauden jo ja kyljet on kipeänä välillä.
Aika menee hurjaa vauhtia, alle 2kk laskettuun aikaan!! Ollaan miehen kanssa tultu jo sinuiksi ajatuksen kanssa että ehkä meille tulee sydänvikaisen lapsen lisäksi kehitysvammainen lapsi. Vaikka ultrassa kaikki näytti hyvältä niin ei se tarkoita etteikö mikään voisi olla vikana... Tai
vikana, vikana, eihän meidän pienessä ole mitään vikaa sydänvian lisäksi! Jos jotain on muutakin niin ne olkoot hänen ominaisuuksiaan sitten. Ei vikojaan.
Nyt siis kuitenkin loppusuora jo häämöttää ja olo on uskomaton...
C ja pieni 32+4