toisia ns. sikiöseuloista kiinni jääneitä?

Meille annetiin siellä ultrassa laput istukkanäytteestä ja lapsivesitutkimuksesta ja sitten luin netistä kolmesta eri paikasta näistä näytteistä ja kertaakaan en mosaikismiin törmännyt ja siiten kuitenkin geneetikko sanoi meille että tämä on tavanomainen ilmiö
ei mikään harvinainen juttu

 

\

Meille annetiin siellä ultrassa laput istukkanäytteestä ja lapsivesitutkimuksesta ja sitten luin netistä kolmesta eri paikasta näistä näytteistä ja kertaakaan en mosaikismiin törmännyt ja siiten kuitenkin geneetikko sanoi meille että tämä on tavanomainen ilmiö
ei mikään harvinainen juttu

Siis ennen näytteiden ottoa tutkin asiaa sen jälkeen kun se turvotus selvis.
Jälkeenkinpäin on luettu artikkelita sun muuta.

Toi linnki oli ihan hyvä,kävin siellä(on paljon luettavaa)

 

heips,

itselläni ei ole kokemusta siitä, että noissa alkuraskauden ns normitesteissä olisi ollut jotain poikkeavaa..mutta sen voin sanoa, että nostan teille kaikille hattua siitä että olette päättäneet ottaa vastaan sen mitä teille annetaan eli lapsen sellaisena kuin se on.
Omalta kohdaltani en tiedä millaiseen ratkaisuun päätyisin jos esim np-ultran tulos olisi jotain muuta kuin viitearvojen sisällä oleva...mutta eipä sitä kait tiedä ennen kuin siihen tilanteeseen joutuu.

 

\

Minusta nuo ihmettelijöiden kommentit on outoja. Oletteko sitten sitä mieltä että vain abortoijilla on oikeus seuloihin? Että aina pitäisi olla valmis ryhtymään toimeen jos tulee hälyytys?

Olen käynyt molemmissa raskauskissa veriseulassa ja en ole odottanut että kaikki olisi ok. Nimenomaan asiaan valmistautumismielessä olemme seuloihin menneet. Toisella kerralla tulikin sitten häyytys, mutta todellakin jouduimme pidättäytymään jatkotoimista kun riski keskenmenoon tuntui liian suurelta.

Ihmisellä on oikeus muuttaa mielipidettään myös jo alkuseuloihin osallistuttuaan.

En tiedä tarkoititko minun kirjoitustani mutta jos tarkoitit niin lue uudestaan, mitä kirjoitin. OLEN MONTA KERTAA KIJOITTANUT ETTÄ EN TUOMI JA JOKAINEN TEKEE OMAT PÄÄTÖKSENSÄ!

Täällä ilmeisesti halutaan ottaa asiat negatiivisesti vaikka kaipasin juuri äitsyn (anteex varmaan nimi meni väärin) asiallista mielipidettä!

Eli mua vaan kiinnostaa että onko äidit/isät kerenny miettiä ennen np ultraa tai verikokeita että mitä se tarkoittaa. Meilläkun oli niin että oli pakko/mahollisuus miettiä ja ajatella asiaa. kun itse maksetaan ja varataan ajat.

Jos olis mahdollisuus mennä NP ultraan menisin ehkä, koska täällä pääsen vasta ekaan vk20 vai koska se rakenne ultra on. Eli tätä tarkoitin että onko äidit mennyt Np ultraan nähdäkseen lapsen vai sen takia että haluaa tietää onko jotain vammaa. Kun moni on ollut testeissä mutta pitää lapsen. siksi mietin. en tarkoita että jos menet testiin niin abortoit. toi nyt on ihan typerä edes väitteenä.

Toki jos kuulee ikäviä uutisia niin kaikki aikaisemmat mietinnät menee varmasti uusiksi. sitä tuskin tietää mitä ajatella ja miltä tuntuu ennen kuin itse on kokenut.

En tosiaan tajua miksi halutaan asiassa nähdä negatiivista vaikka rautalangasta vääntää

 

äitsykkä: millä viikolla sulta tuo istukkatutkimus otettiin?

 

Eka otettiin 13+2 ja toinen 13+5.

Kun menimme sinne sikiötutkimuskeskukseen ekaa kertaa ajattelin että siellä keskustellaan ja tutkitaan ultralla ja sit niistä näytevaihtoehdoista keskustellaan kun tosiaan lapsivesitutkimus voidaan ottaan vasta pari viikkoa myöhemmmin

 

Lisään vielä sen että ennen raskauttani olin varma että menen testeihin enkä varmaankaan haluaisi pitää vaikeasti vammaista lasta, koska en tiedä kykenisinkö hoitamaan ja minkälainen tulevaisuus vaikeasti vammaisella on.

Nyt olen lukenut noista testeistä ja mieli on muuttunut. Mutta olen edelleen sitä mieltä että pahasti vaikeavammaisella ei ruusuinen tulevaisuus ole (olen hoitanut vammaisia)

Mutta niinkuin monesti olen kirjoittanut olen kiinnostunut muiden kokemuksista ja ajatuksista, minullahan on mahdollisuus vielä kokeisiin jos mieleni muuttuisi.

Mietin vaan että voiko noilla testeillä määritellä että onko lapsi todella vaikeasti vammainen?

 

\

\

Minusta nuo ihmettelijöiden kommentit on outoja. Oletteko sitten sitä mieltä että vain abortoijilla on oikeus seuloihin? Että aina pitäisi olla valmis ryhtymään toimeen jos tulee hälyytys?

Olen käynyt molemmissa raskauskissa veriseulassa ja en ole odottanut että kaikki olisi ok. Nimenomaan asiaan valmistautumismielessä olemme seuloihin menneet. Toisella kerralla tulikin sitten häyytys, mutta todellakin jouduimme pidättäytymään jatkotoimista kun riski keskenmenoon tuntui liian suurelta.

Ihmisellä on oikeus muuttaa mielipidettään myös jo alkuseuloihin osallistuttuaan.

En tiedä tarkoititko minun kirjoitustani mutta jos tarkoitit niin lue uudestaan, mitä kirjoitin. OLEN MONTA KERTAA KIJOITTANUT ETTÄ EN TUOMI JA JOKAINEN TEKEE OMAT PÄÄTÖKSENSÄ!

Täällä ilmeisesti halutaan ottaa asiat negatiivisesti vaikka kaipasin juuri äitsyn (anteex varmaan nimi meni väärin) asiallista mielipidettä!

Eli mua vaan kiinnostaa että onko äidit/isät kerenny miettiä ennen np ultraa tai verikokeita että mitä se tarkoittaa. Meilläkun oli niin että oli pakko/mahollisuus miettiä ja ajatella asiaa. kun itse maksetaan ja varataan ajat.

Jos olis mahdollisuus mennä NP ultraan menisin ehkä, koska täällä pääsen vasta ekaan vk20 vai koska se rakenne ultra on. Eli tätä tarkoitin että onko äidit mennyt Np ultraan nähdäkseen lapsen vai sen takia että haluaa tietää onko jotain vammaa. Kun moni on ollut testeissä mutta pitää lapsen. siksi mietin. en tarkoita että jos menet testiin niin abortoit. toi nyt on ihan typerä edes väitteenä.

Toki jos kuulee ikäviä uutisia niin kaikki aikaisemmat mietinnät menee varmasti uusiksi. sitä tuskin tietää mitä ajatella ja miltä tuntuu ennen kuin itse on kokenut.

En tosiaan tajua miksi halutaan asiassa nähdä negatiivista vaikka rautalangasta vääntää

mietiskelin tuossa sinun tilannettasi omalta kantiltani että jos minulla olisi vastaava tilaisuus että maksaisin itse ja varaisin ajat yms. niin menisin np- ultraan sen vuoksi että sieltäkin voidaan löytää jo kaikkein vakavimmat rakennepoikkeavuudet, omalta kantiltani katsottuna asia on helpompi sitten käsitellä kun on ollut jotain hajua jos sattuu olemaan jotain vialla niin ei tule sitten kerralla niin pommi. mutta edelleenkin jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokainen elämä on tärkeää

lemission ja hippula 18+5 eli sama kirjoittaja kuin erilainenko

 

elikäs sama kirjoittaja kuin erilainenko.

äitsykkä

istukkatutkimushan on turvallisempi ihan alkuaikoina mutta kummaa hommaa tuollainen arpominen siitä että kumpi tutkimus otetaan, ja lapsivesinäytteeseenhän ei sekaannu muita kromosomeja, sinuna kyllä tekisin reklamaation sinua hoitaneelle lääkärille tai ainakin tutkimuspyynnön siitä millä perusteilla sulle istukkajutun tekivät, mullakin oli silloin edessä istukka mikä kuulemma vaikeuttaa lapsivesinäytteen ottamista. ottaa niin päähän kun lääkärit eivät tajua millainen ahdinko asiasta vanhemmilla on

 

Noista seuloihin osallistumisista on niin monta mieltä kuin naista. Jokainen tekee omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan, kieltämättä hieman edellyttäisin neuvoloilta informaatioa seulojen tarkoituksesta. Siis muutakin kuin käteen työnnettyä lappua "vauvaa" katsomaan haluaville vanhemmille. Sillä ihan oikeasti löytyy odottajia jotka eivät np-ultraan mennessään tiedä ultran tarkoitusta.

En noista itsekään aikanani niin kovin kiinnostunut ollut. Keskenmenon jälkeen tärkeimmältä tuntui nähdä elossa oleva sikiö, varsinkin kun runsas vuoto pelotteli keskenmenolla. Sain nähdä juuri sen mitä halusin ja lisäksi kätilö totesi np-turvotuksen olevan turvallisesti alle raja-arvojen. Kaikki oli siis loistavasti. =) Kuitenkin jälkeenpäin olen miettinyt monesti mitä olisi tapahtunut jos turvotusta olisi ollut, jopa runsasta sellaista. Olisinko mennyt lapsivesipunktioon? Vai olisinko pystynyt jatkamaan odotusta ilman jatkotutkimuksia? Kuinka suuressa epävarmuudessa olisin silloin elänyt? Entä lapsivesipunktion tulos? Mitä tunteita se olisi herättänyt, olisiko aborttia pyöritetty mielessä?

Paljon vaikeita kysymyksiä joihin en onneksi joutunut vastaamaan. Sain turvallisin mielin jatkaa pienen down-poikani odotusta! :heart: =) Varmasti moni pitää tätä pään pensaaseen pistämisenä, mutta niin monesti olen kiittänyt Taivaan Isiä siitä että säästi meidät tuolta tiedolta. :flower:

Seuraavassa raskaudessa meille tarjottiin heti lapsivesipunktioa, mutta taas päädyimme jättämään pään sinne pensaaseen. Aivan niin kuin joku tuossa aiemmin kirjoitti, lapsi oli meille toivottu, rakas ja tervetullut sellaisena kuin on. Siksi emme kokeneet tarpeelliseksi osallistua seulontaan joka saattaisi vaarantaa raskauden. Kuitenkin noilla viikoilla mielessäni pyöri huoli vakavammista, nopeasti kuolemaan johtavista vammoista. Lopulta päädyimme sitten kuitenkin osallistumaan np-ultraan. Sovimme että pienellä turvotuksella ei olisi meille merkitystä (vammaista lastahan sitä jollain tasolla kuitenkin odotti), muuta jos ilmenisi todella suurta turvotrusta ja/tai muita löydöksiä harkitsisimme jatkoa uudestaan. No, ei löytynyt tällä kertaa ja saimme jatkaa raskautta ilman suurempia murheita. Terve tyttö meille sitten aikanaan syntyi. =) :heart:

Niin, jokainen tekee itse ratkaisunsa ja meidän ratkaisumme oli tämä. Ei sen huonompi tai parempi kuin kenenkään muunkaan, vaikka itse olen välillä tuon np-ultraan osallistumiseni kyseenalaistanut. En kuitenkaan siitä enempiä murheita kanna, seuraavassa raskaudessa sitten nähdään koemmeko sen jo tarpeettomaksi.

Onnellista odotusta kaikille ja toivottavasti teillä epävarmuudessa eläjillä kaikki kääntyy hyväksi! :wave:

 

Minä kävin viime viikolla seerumiseulassa, jossa jäin kiinni ja ylihuomenna menen lapsivesipunktioon. Seerumiseulan meinasin jättää väliin (ja nyt kadun etten jättänyt), mutta kun nyt siinä tuli käytyä ja on mahdollisuus että vauvalla ei ole kaikki kunnossa, niin mieluummin menen lapsivesipunktioon kuin tulen hulluksi vatvoessani koko loppuraskauden onko vauva terve vai ei.
Kiitos Äitsykkä että vinkkasit tästä ketjusta; enää en koe olevani yksin tämän asian kanssa... Alkushokki alkaa helpottaa. Kun vain osaisi ajatella että minun kohdallani tällä hetkellä on suurempi todennäköisyys sen suhteen että vauva on terve... Mutta kuten joku aiemmin totesi, niin niin se vaan äidin mieli toimii että aina sitä pahinta pelkää.

 

Voimia teille koko perheelle tän asian suhteen :hug:
nää on tosi vaikeita asioita,se odotus,meneekö vai ei testeihin jne

Toivottavasti koe menee hyvin ja saat selkeitä vastauksia.

 

Kiitos paljon, Äitsykkä! Ja voimia ja jaksamisia myös sinulle ja perheellesi!!!

 

tsemppiä sinulle! hyvin se näytteenotto menee :heart:

 

millä viikoilla teillä on se veriseula otettu? mulla otettiin vasta 12+4 kun edellinen oli otettu liian varhain ja selvisi että tuo näyte on otettu liian myöhään eli siihen ei ole paljolti luottamista

 

Mulla on torstaina rakenne-ultra vähän kyllä jännittää.

Isänpäivänä soitin isällekin ja sain kerrottua ylipäätänsä että odotan ja sitten tästä epätietoisuuden tilasta. Piti aikaisemmin kertoa mutta isän veli kuoli vähän aikaa sitten ni siellä oli hässäkkä ja järjestelyitä.
Isä otti sen niin ihanasti kun sillä tapanakin(yllätysten kuultua) ja lohduttaa paljon kun se on tukena.Sanoi että rakkaita ne on silti vaikka vammainen olisikin :heart: Isä on hoitanut vammaisia vuosia taaksepäin toistakymmentä vuotta, en tarkalleen muista kuinka kauan.

Kiva jos se pääsee joulun lähestyessä käymään ja on parikin yötä(asuu toisessa maassa vaikka suomalainen onkin). Vaikka ens kuussa 23v olen niin isä on aina isä, muista ei sitten tukea herukkaan,vanhimmat siskot ja veljet mutta äiti ja äidin puolelta porukka on outoa jouppo kansaa.

Mulla on pyörinyt väkisin päässä pelko vauvan kuolemasta :'(
miehen kanssa ollaan juteltu asiasta moneen otteeseen ja ukko on sanonut että meidän pitää varautua siihenkin ikävään mahdollisuuteen.
Mutta se on kyllä todella vaikeeta ja ihan pelottaa se ajatus siitä ja tuntuu että iskee semmoinen paniikki tai ahdistus tai jotain en vain pääse asian käsittelyyn :'(
Nyt mä vielä saan tidätkin tähän ajatukseen mutta tuolla huhtimasuissa en viitti turhaan "lietsoa" kun raskaana olevat naiset on todella herkkiä.
Välillä kun potkujakaan ei tunnu ni sydän jo pumppaa kiihtyneesti ja mikään muu ei ole mielessä,istukka vielä edessä joten se vaimentaa niitä hemmetin potkuja.
Ajattelen että se tapahtuu mikä pitääkin mutta silti......
taivaan isää olen rukoillut että ei vain vauva menis pois :'(
mutta kun "suunitelmasta ei koskaan tiedä.

Tää oli nyt tosi sekavaa ja masentavaa,sori :'(
huono hetki iski

 

Voimia sulle äitsykkä! Toivotaan parasta.
Mullakin on tulossa kontrollirakenneuä tässä lähiaikoina. Mulla on ollut jotenkin ihan tosi rauhallinen olo lapsivesipunktiosta pidättäytymisen jälkeen.
Luoja tietää kaiken ja sullekin voimia antakoon!

 

Ajattelin ottaa kantaa tuohon lapsivesipunktiosta kieltäytymiseen. Siinähän helposti pilaa koko loppuraskautensa, kun miettii kaikenmaailman kauhukuvia.....

Itse narahdin rakenneultrassa vuosi sitten. Sikiöllä oli laajentuneet munuaisaltaat ja meitä kehoitettiin punktioon. Se keskenmenoriski on n ½-1% luokkaa, joten todella pieni. Minulta otettiin punktio, koska trisomian riski oli kohonnut. EN halunnut punktioon abortin takia, vaan IHAN ITSEMME TAKIA. En olisi jatkanut raskauttani, jos tuleva lapsemme olisi joko kuollut mahaani tai kuollut syntymänsä jälkeen heti.

Kylläpä siinä taitaa tuleva äiti suojella enemmän itseään, kuin pelätä muka keskenmenoa, jos kieltäytyy tosiasioista .

 

\

Ajattelin ottaa kantaa tuohon lapsivesipunktiosta kieltäytymiseen. Siinähän helposti pilaa koko loppuraskautensa, kun miettii kaikenmaailman kauhukuvia.....

Itse narahdin rakenneultrassa vuosi sitten. Sikiöllä oli laajentuneet munuaisaltaat ja meitä kehoitettiin punktioon. Se keskenmenoriski on n ½-1% luokkaa, joten todella pieni. Minulta otettiin punktio, koska trisomian riski oli kohonnut. EN halunnut punktioon abortin takia, vaan IHAN ITSEMME TAKIA. En olisi jatkanut raskauttani, jos tuleva lapsemme olisi joko kuollut mahaani tai kuollut syntymänsä jälkeen heti.

Kylläpä siinä taitaa tuleva äiti suojella enemmän itseään, kuin pelätä muka keskenmenoa, jos kieltäytyy tosiasioista .

ainakin minun tilanteessani olisi ollut todennäköisempää saada keskenmeno punktiossa kuin se että meille syntyisi vammainen lapsi ja JUURI TÄMÄN asian vuoksi kieltäydyin toimenpiteestä, en itseltäni ole kieltänyt mitään tosiasioita oletko miettinyt että on myös äitejä jotka eivät ole valmiita altistamaan sikiötä sen vuoksi että haluaisivat tyydyttää tiedonnälkänsä. ja tarkoitus ei ollut loukata, et voi ikinä tietää 100 prosenttisesti ettei vauva kuole kohtuun tai synnytykseen yms.. tottakai jokaisella on omat mielipiteet mutta miksi sinun pitää kyseenalaistaa toisten arvot???

 

\

Mulla on torstaina rakenne-ultra vähän kyllä jännittää.

Isänpäivänä soitin isällekin ja sain kerrottua ylipäätänsä että odotan ja sitten tästä epätietoisuuden tilasta. Piti aikaisemmin kertoa mutta isän veli kuoli vähän aikaa sitten ni siellä oli hässäkkä ja järjestelyitä.
Isä otti sen niin ihanasti kun sillä tapanakin(yllätysten kuultua) ja lohduttaa paljon kun se on tukena.Sanoi että rakkaita ne on silti vaikka vammainen olisikin :heart: Isä on hoitanut vammaisia vuosia taaksepäin toistakymmentä vuotta, en tarkalleen muista kuinka kauan.

Kiva jos se pääsee joulun lähestyessä käymään ja on parikin yötä(asuu toisessa maassa vaikka suomalainen onkin). Vaikka ens kuussa 23v olen niin isä on aina isä, muista ei sitten tukea herukkaan,vanhimmat siskot ja veljet mutta äiti ja äidin puolelta porukka on outoa jouppo kansaa.

Mulla on pyörinyt väkisin päässä pelko vauvan kuolemasta :'(
miehen kanssa ollaan juteltu asiasta moneen otteeseen ja ukko on sanonut että meidän pitää varautua siihenkin ikävään mahdollisuuteen.
Mutta se on kyllä todella vaikeeta ja ihan pelottaa se ajatus siitä ja tuntuu että iskee semmoinen paniikki tai ahdistus tai jotain en vain pääse asian käsittelyyn :'(
Nyt mä vielä saan tidätkin tähän ajatukseen mutta tuolla huhtimasuissa en viitti turhaan "lietsoa" kun raskaana olevat naiset on todella herkkiä.
Välillä kun potkujakaan ei tunnu ni sydän jo pumppaa kiihtyneesti ja mikään muu ei ole mielessä,istukka vielä edessä joten se vaimentaa niitä hemmetin potkuja.
Ajattelen että se tapahtuu mikä pitääkin mutta silti......
taivaan isää olen rukoillut että ei vain vauva menis pois :'(
mutta kun "suunitelmasta ei koskaan tiedä.

Tää oli nyt tosi sekavaa ja masentavaa,sori :'(
huono hetki iski

sitä varten tämän keskustelun aloitin että olisi joku jolle purkaa samankaltaisia tunteita kun itsekin tunnet, joillekin jotka ehkä tajuavat asiasta hieman omalta kantiltaankin, ei sinun tarvitse anteeksi pyydellä että purat tunteitasi, minä ainakin olen täällä sitä varten sama tunne minulla huhtimasuihin ei paljon huvita kirjoitella.. mullakin on istukka edessä ja välillä on hiljaisempia päiviä, tänään juuri neuvolasta muistuttelivat ettei tarvitse huolestua ollenkaan jos ei potkuja säännöllisesti kuulu (mulla 20.viikko menossa). meillä on sama rakenne ultra päivä. jännittää minullakin ja paljon. luulen tietäväni kun puhut ahdistuksesta ei sitä aina jaksa olla vain että kaikki menee niinkuin on tarkoitettu, vaikka ainakin mulla se on todenmukaisin tunne. Välillä tulee sellaisia ahdistuskohtauksia, tuntuu että kaikki jumahtaa kerralla päälle ja siitä kun on vaikea päästä ylös, mutta mulla ainakin autto kun vauva alkoi potkimaan, edes silloin tällöin, mutta torstaina olet viisaampi, kuten minäkin. muista kuitenkin yrittää nauttia vauvastasi, ainutkertaisesta kokemuksestasi kehosi sisällä, kaikesta pienestäkin! uskon että jokainen vauva valitsee vanhempansa, eikä ihmiselle anneta enempää taakkaa kuin jaksaa kantaa. älä mieti sitä että vauvasi voi kuolla, niin meidän jokaisen voi, sinä kasvatat sisälläsi uutta elämää et kuolemaa, jokainen päivä on voitto eilisestä.

lemission ja hippula 19+2 :hug:

 

Meillä np ultrassa kaikki oli hyvin.Rakenneultrassa sikiöllä todettiin virtsarakon olevan liian suuri ja munuaisaltaat olivat laajentuneet.Meille tarjottiin lapsivesinäytteen ottoa ja näyte otettiin koska siinä suljettiin kromosomipoikkeavuudet pois.Tuloksen saatuani olin helpottunut kun poikkeavuutta ei ollut.Loppuraskauden kävin kuukauden välein kontrollissa Tyksissä.Munuaisaltaita tarkkailtiin kuten myös virtsarakkoa.Synnytys oli Tyksissä.Olin menossa rv 36 synnytystapa-arvioon ja tietysti poltot alkoivat samana aamuna klo.6 aikaan.Jouduin jäämään heti osastolle.Ultrassa aamulla todettiin eteisistukka ja perätila.Sektiolla poika syntyi ja vietiin teholle keuhkojen krohinan vuoksi.Poika oli vuorokauden hengityskoneessa jonka jälkeen hengitys normalisoitui.Olimme vielä osastolla niin pojan munuaisia katsottiin ultralla ja siinä todettiin virtsateissä kaksoissysteemi ja munuaisaltaat olivat vieläkin laajentuneet.Magneettikuvaus tehtiin kun poika oli 2vko:n ikäinen.Siinä todettiin että vasen munuainen toimii paljon heikommin kuin oikea.Sen jälkeen olemme käyneet munuaiskuvauksissa,virtsatiet tähystetty kaksi kertaa ja nyt odotamme taas munuaiskuvausta joka on joulukuussa.
Poika on nyt vuoden ikäinen ja voi todella hyvin,eikä nämä haittaa menoa ollenkaan.Tietysti koko ajan täytyy tarkkailla pissan määrää,hajua ja väriä.Myös lämpöä on seurattava jatkuvasti.Nyt vasen munuainen toimii vain 11% ja jos toiminta heikkenee tai loppuu kokonaan niin silloin se poistetaan leikkauksella.
Ja täytyy sanoa noista kokeista ja testeistä niin olen kyllä todella tyytyväinen että kävin niissä koska odotusaikanahan sitä miettii ja pelkää kaikkein pahinta koko ajan,vaikka eihän ne silti kaikkea huolta poista.Ja täysi kiitos täytyy antaa tyksin väelle ystävällisyydestä ja hoidoista.

Toivon kaikkea hyvää ja onnea odottajille :hug:

 

\

Ajattelin ottaa kantaa tuohon lapsivesipunktiosta kieltäytymiseen. Siinähän helposti pilaa koko loppuraskautensa, kun miettii kaikenmaailman kauhukuvia.....

Itse narahdin rakenneultrassa vuosi sitten. Sikiöllä oli laajentuneet munuaisaltaat ja meitä kehoitettiin punktioon. Se keskenmenoriski on n ½-1% luokkaa, joten todella pieni. Minulta otettiin punktio, koska trisomian riski oli kohonnut. EN halunnut punktioon abortin takia, vaan IHAN ITSEMME TAKIA. En olisi jatkanut raskauttani, jos tuleva lapsemme olisi joko kuollut mahaani tai kuollut syntymänsä jälkeen heti.

Kylläpä siinä taitaa tuleva äiti suojella enemmän itseään, kuin pelätä muka keskenmenoa, jos kieltäytyy tosiasioista .

Voisiko olla että odottajat ovat erilaisia? Se mikä sinusta tuntuu parhaalta ratkaisulta ei välttämättä ole sitä jollekin toiselle.

Minä olen kiitollinen siitä että down-poikamme läpäisi np-ultran emmekä joutuneet miettimään jatkotutkimuksia. Samoin olen vakuuttunut siitä että seuraavassa raskaudessani lapsivesipunktiosta kieltäytyminen oli meille paras vaihtoehto. =)

En sano että tämä sopisi kaikille ja hienoa että sinä olet tyytyväinen omaan valintaasi. :flower: Pyydän vain että annat minun olla myös tyytyväinen omaani.

 

\

Ajattelin ottaa kantaa tuohon lapsivesipunktiosta kieltäytymiseen. Siinähän helposti pilaa koko loppuraskautensa, kun miettii kaikenmaailman kauhukuvia.....

Itse narahdin rakenneultrassa vuosi sitten. Sikiöllä oli laajentuneet munuaisaltaat ja meitä kehoitettiin punktioon. Se keskenmenoriski on n ½-1% luokkaa, joten todella pieni. Minulta otettiin punktio, koska trisomian riski oli kohonnut. EN halunnut punktioon abortin takia, vaan IHAN ITSEMME TAKIA. En olisi jatkanut raskauttani, jos tuleva lapsemme olisi joko kuollut mahaani tai kuollut syntymänsä jälkeen heti.

Kylläpä siinä taitaa tuleva äiti suojella enemmän itseään, kuin pelätä muka keskenmenoa, jos kieltäytyy tosiasioista .

Kirjoitat mielestäni kaksijakoisesti, kun samaan aikaan sanot, että lapsivesipunktiosta kieltäytyvä toisaalta pilaa loppuraskautensa miettiessään kauhukuvia ja toisaalta sitten suojeleekin vain itseään kieltäytymällä tosiasioista... En ymmärrä miten nuo asiat voivat toteutua yhtä aikaa samassa tilanteessa? Yleensä odottava äiti kai alkaa kuitenkin pelätä pahinta?

Täällä on joku aiemminkin kirjoittanut siitä, että tutkimuksista kieltäytyminen olisi "pään laittamista pensaaseen". Omasta mielestäni siitä ei kuitenkaan ole kyse. Raskaudessa on aina riski saada sairas/vammainen lapsi ja tiedostan asian ja olen valmis ottamaan erityislapsen vastaan. Eli en tuudittaudu vaaleanpunaisiin/sinisiin unelmiin. Toisaalta haluan kuitenkin nauttia tästä raskaudesta ja se on helpompaa, jos ei ole saanut seuloissa hälytystä, joka voi kuitenkin olla väärä. Kun kuitenkaan en lähtisi punktioihin asiaa varmistamaan keskenmenoriskin takia. Jonkun kohdalle se 0,5-1% kuitenkin osuu, ja keskenmeno on sillon 100% totta heille.

Lisäksi on tosiasia, että mitkään lisätutkimuksetkaan tms. eivät voi taata, että lapsi olisi varmasti syntyessään terve. Läheskään kaikkia kromosomipoikkeavuuksia kun ei löydetä raskausaikana. Ystäni jäi kiinni 1. raskaudessaan, josta syntyi terve poika. Toisessa raskaudessa veriseula ei hälyttänyt, mutta syntyi vammainen lapsi, joka kuoli myöhemmin. :'(

Harkitsen tällä hetkellä vahvasti edes np-ultraan menoa, koska raskaudenkeskeytys ei tule kuitenkaan kyseeseen, löytyi mitä hyvänsä (trisomia 13 ja 18 suhteen en tosin ole ihan varma). Veriseulaan en kuitenkaan mene, kuten en edellisessäkään raskaudessa. Jos saisin siinä hälytyksen, niin siitä tiedosta ei olisi meille mitään hyötyä, koska punktiot tosiaan eivät tulisi kyseeseen. Eli epävarmuuteen vain jäisimme. Tosiaan epävarmuudessahan elän näinkin, kun kerran sen tosiasian myönnän ja tiedostan, että lopputuloksena voi olla sairas lapsi - menin seuloihin tai en. Mutta tällaisessa "luonnollisessa" epätietoisuudessa ja epävarmuudessa voin kuitenkin nauttia enemmän raskausajasta. Pelothan kuitenkin kuuluvat aina osana raskauteen - näin ainakin minä ajattelen. Mieluummin kuitenkin edes yritän myös nauttia raskaudestani, vaikka tosiasiat tiedostankin.

Ymmärrän kyllä hyvin myös niitä, jotka menevät tutkimuksiin halutessaan saada tietoa joko keskeytystä varten tai tulevan lapsen vammaan sopeutumista varten. Mutta ihmetyttää se, että mennään seuloihin, vaikka ei olla aikomuksissa mennä lapsivesipunktioon, jos jäädäänkin seulassa kiinni. Koska silloinhan sitä vasta epätietoisuuteen jäädäänkin. Mielestäni noita seuloja tarjotaan odottaville liian "automaationa", eli ei kerrota etukäteen (näin olen ymmärtänyt ) minkälaiseen valintatilanteeseen joutuu, jos jää kiinni. Eli moni ei ole varmasti miettinyt asiaa loppuun asti vielä seulaan mennessään - vauvaa katsomaan.

Rakenneultraan aion kuitenkin mennä juuri siitä syystä, että niistä saa melko luotettavaa tietoa riskittömästi. Tieto auttaa sopeutumaan mahdollisiin rakennevikoihin etukäteen. Ensimmäisellä lapsellamme oli rakennevika, josta sain tietää jo raskausaikana. Sillä oli suuri vaikutus siihen, että sopeuduin lapsen vammaan jo raskausaikana, eikä tarvinnut kriiseillä asian suhteen enää vauvan synnyttyä. Eli pystyin nauttimaan vauvasta ja äitiydestä täysillä ensi hetkestä saakka.

Siinä mielessä tutkimukset mielestäni siis puoltavat paikkansa, että ne auttavat sopeutumaan vammaan, jos/kun sellainen löytyy. Mutta nimenomaan siis sellaiset tutkimukset, joista mielellään selviää jotakin, eikä jäädä sen kalvavan epätietoisuuden valtaan.

Sympatiani ovat kaikkien seuloissa kiinni jääneiden puolella! :hug:
Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin kaikesta huolimatta. Jos käy toisin, niin tervetuloa vertaistuen piiriin heti alusta lähtien:
http://health.groups.yahoo.com/group/Leijonaemolista/

t. leijonaemo rv 5+4

 

ultra edessä parin tunnin päästä ja jännittää kovasti onko siellä kaikki ok

 

lemission...tsemppiä ultraan kovasti :hug: ajatuksia herättävä keskustelu tästä näköjään on tullut...pitää jossain vaiheessa oikein ajatuksella lukea...