?
Toisenlaiseen mielipiteeseen suhtautuminen
- Viestiketjun aloittaja Isä -
- Ensimmäinen viesti
Noniin, Isä- kin voisi jo pikkuhiljaa rauhoittua tämän asian tiimoilta. Menee jo ihan tyhjänpäiväseksi jankkaamiseksi jota on ihan tarpeeksi tänään harjoitettu.
N
niin
Vieras
Ihan alkuperäistä kysymystä kommentoiden, on aika säälittävää uhkailla väkivallalla mitään, tai ketään.
Alkuperäinen kirjoittaja AnnClaire:Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
säälittävää, lopeta jo, ei sun asemat tällä parane. :|
Tämähän taas asiallinen kommentti
Eihän täällä sallita mitään poikkeavaa. Pitäs olla kaikille mieliksi jne |O
Mä mietinkin, että uskaltaako tänne enää takas tullakaan, kun muakin uhattiin satuttaa mielipiteeni takia siinä ko. ketjussa...
´
´
Vieras
Hermostumisen muodoista keskusteluissa voisi kyllä enempikin puhua. Kyse on juuri keskustelukulttuurista, kommunikaatoista, tai niiden puuttumisesta. Joko opituista tai oppimatta jääneistä asioista. (palaan samaan mitä toiseen ketjuunkin ärtyneenä kommentoin)
Tosiaan tästä ketjusta kyllä saattaa hyvinkin jäädä puuttumaan vallan kokonaan dramatiikka, tai puuttuu "vallan dramatiikka": Ei muodostu tuota dynamiikka, eikä kollektiivisen haukkumisen ja kimppuun pääsemisen riemua ja huumaa.
Joku viehätys sellaisissa täytyy piillä. Poteroihin kaivautumista, vastakkainasetteluista viehättymistä, mitä lie. Yleensä kuitenkin jumittumista.
Ihmetyttää vain miten jotkut viehättyvät pelkästä "väännöstä" ilman ajatustakaan päästä tai edetä jonnekin. Itse liitän tällaiset ilmiöt ikäviin kommukaatiovajeisiin parisuhteessa, työelämässä, yleensä kanssakäymisessä. Miksi ainakaan ruokkia sellaista, tai sitten juuri se voi olla joidenkin motivaatiotekijä ja tarkoitus palstaelämälle.
Tosiaan tästä ketjusta kyllä saattaa hyvinkin jäädä puuttumaan vallan kokonaan dramatiikka, tai puuttuu "vallan dramatiikka": Ei muodostu tuota dynamiikka, eikä kollektiivisen haukkumisen ja kimppuun pääsemisen riemua ja huumaa.
Joku viehätys sellaisissa täytyy piillä. Poteroihin kaivautumista, vastakkainasetteluista viehättymistä, mitä lie. Yleensä kuitenkin jumittumista.
Ihmetyttää vain miten jotkut viehättyvät pelkästä "väännöstä" ilman ajatustakaan päästä tai edetä jonnekin. Itse liitän tällaiset ilmiöt ikäviin kommukaatiovajeisiin parisuhteessa, työelämässä, yleensä kanssakäymisessä. Miksi ainakaan ruokkia sellaista, tai sitten juuri se voi olla joidenkin motivaatiotekijä ja tarkoitus palstaelämälle.
On jotenkin niin ... en tiiä mitä... mutta jotain kuitenkin, kun meidän pitäs olla aikuisia ihmisiä ja kasvattaa lapsemme hyviksi ja yhteiskuntakelpoisiksi aikuisiksi, niin käytös jollain palstalla on mitä ihmeellisempää.
Mielipiteet on mustavalkoisia, nähdään vain se yksi puoli, ei väliä, jos ei oliskaan oikeassa. Oman itsensä korostaminen ja kohottaminen toisen kustannuksella on kyllä moneen kertaan huomattu.
Monia leimaa minä itse.
Missä on ymmärrys? Missä on kyky nähdä ne toisetkin mielipiteet, vaikka ne ei itseään miellyttäiskään?
Mielipiteet on mustavalkoisia, nähdään vain se yksi puoli, ei väliä, jos ei oliskaan oikeassa. Oman itsensä korostaminen ja kohottaminen toisen kustannuksella on kyllä moneen kertaan huomattu.
Monia leimaa minä itse.
Missä on ymmärrys? Missä on kyky nähdä ne toisetkin mielipiteet, vaikka ne ei itseään miellyttäiskään?
´
´
Vieras
AnnClaire:n innoittma eräs tarina:
"Avoimen päiväkodin pihalla hiekkalaatikon ympärillä viipottaa parikymmentä kirkassilmäistä taaperoa tärkeissä touhuissaan. Muutamalla pojalla on huoli lätäkön tyhjentämisestä viemärikaivoon, ja siihen pitää saada kaikki liikenevät lapiot. Jenniä harmittaa kun pojat vie välineet kesken hiekkamuumitalon viimeistelyn mutta Jenni ei sitä itke; sen sijaan hän purkaa kiukkunsa vieressä ilkkuvaan Juusoon, jonka mielestä muumitalo näyttää pippeliltä. Juuso oikeasti tykkää Jennistä, ja Jennikin tietää sen ja siksi ei välitä ilkkumisesta normaalisti. Sabine, Reeta ja Aleksi lohduttavat Jenniä pyytämällä hänet mukaan hyppikseen. Aleksi ei onneksi vielä tiedosta olevansa homoseksuaali, puhumattakaan että kaksoset Samu ja Santeri sitä tietäisivät. Kaksoset nahistelevat aina keskenään ja jatkavat tottuneesti sitä samaa muidenkin kanssa. Ulkopuolinen voisi pitää heitä jopa ilkeinä. Isän mielestä pojat vaan on poikia. Äiti, joka kaikkien hämmästykseksi synnytti vuosi sitten toisetkin kaksoset, on kyllä vähän huolissaan ja tekee kaiken voitavansa kasvattaakseen Samusta ja Santerista kunnon ihmisiä, mutta ei jaksa kotona puuttua aina tappeluun tai keksiä heille parempaa tekemistä. Juuri nyt kaksoset yrittävät ujuttaa Ellin leppäkerttukumppareita räystäskouruun.
Pihalla on pari muutakin aktiivista häirikköä, jotka koettelevat muiden sietokykyä. Jessica kiusaa kaikkia joilla on huonommat vaatteet, koska on rikkaan perheen pikku prinsessa. Tytöt, joita Jessica ei kiusaa, ovat ottaneet hänestä mallia. Mertzi uhittelee ja härnää kaikkia, paitsi Aleksia. Ja Teemu, aikuisten seurassa oikea hurmuri, on niin kilpailuhenkinen että päivittäin ajautuu mosauttamaan jotakuta toistaiseksi pienillä nyrkeillään. Isä toivoo pojastaan uutta "salamaa".
Tarhaope Emmi valvoo lapsia ja käy silloin tällöin lopettamassa liialliseksi paisuneet riidat tai älyttömyydet, ja saa nytkin pelastettua toisen kumpparin räystäskourusta. Toista varten pitää kutsua talonmies ja Elli känkkää sisälle odottamaan. Emmi on työpaikallaan vanha konkari ja tuntee nämäkin lapset kuin omat taskunsa. Taskuissaan hänellä on purkkaa pussissa ja muutamia siitä levinneitä purkkapaloja irtaaltaan; permanenttitussi vaatteiden nimeämiseen; nenäliinoja; pari kaupan kuittia; 1,35 euroa kolikoina; lattialta löytynyt hiusklipsu ja spiderman; nöyhtää - ja reikä, jonka takia purkkapaloja ja kolikoita ajautuu takin vuoren sisään.
Emmi on huomannut jo ajat sitten että kaikkiin kinasteluihin ei voi puuttua. Osittain siksi hän on myös vahvistanut käsitystään siitä että kaikkiin kinasteluihin ei kannatakaan puuttua, koska pitäähän lasten oppia sosiaaliseksi. Vuosien saatossa puuttumisen kynnys on kuitenkin pikkuhiljaa kasvanut.
Lapsetkin ovat tottuneet toisiinsa, koska ovat pienen ikänsä olleet päivästä toiseen yhdessä. Yhdessä leikkiminen sujuu siedettävästi vaikka se onkin puoliksi kinastelua.
Ulkopuolisen näkökulmasta leikki on kuitenkin turhankin raisua välillä, ja monet päiväkotia katsomassa käyneet ovat tulleet toisiin aatoksiin. Uusien lasten kannalta ongelmallisinta on juuri se että ei tiedä miten pitäisi keheenkin suhtautua. Ei voi vain keskittyä leikkimään kun aina joku tulee häiritsemään. Se ei paljon auta vaikka suurin osa lapsista onkin mukavia koska häiriköiden vaikutus on suurin ja muutkin ovat siihen tottuneet.
Tarhan opettajia harmittaa kun nykyään vanhemmat ilmeisesti odottavat hajuttomia ja mauttomia päiväkoteja. Lastenhan kuuluukin kasvattaa sosiaalisia taitojaan välillä nahistelemalla."
"Avoimen päiväkodin pihalla hiekkalaatikon ympärillä viipottaa parikymmentä kirkassilmäistä taaperoa tärkeissä touhuissaan. Muutamalla pojalla on huoli lätäkön tyhjentämisestä viemärikaivoon, ja siihen pitää saada kaikki liikenevät lapiot. Jenniä harmittaa kun pojat vie välineet kesken hiekkamuumitalon viimeistelyn mutta Jenni ei sitä itke; sen sijaan hän purkaa kiukkunsa vieressä ilkkuvaan Juusoon, jonka mielestä muumitalo näyttää pippeliltä. Juuso oikeasti tykkää Jennistä, ja Jennikin tietää sen ja siksi ei välitä ilkkumisesta normaalisti. Sabine, Reeta ja Aleksi lohduttavat Jenniä pyytämällä hänet mukaan hyppikseen. Aleksi ei onneksi vielä tiedosta olevansa homoseksuaali, puhumattakaan että kaksoset Samu ja Santeri sitä tietäisivät. Kaksoset nahistelevat aina keskenään ja jatkavat tottuneesti sitä samaa muidenkin kanssa. Ulkopuolinen voisi pitää heitä jopa ilkeinä. Isän mielestä pojat vaan on poikia. Äiti, joka kaikkien hämmästykseksi synnytti vuosi sitten toisetkin kaksoset, on kyllä vähän huolissaan ja tekee kaiken voitavansa kasvattaakseen Samusta ja Santerista kunnon ihmisiä, mutta ei jaksa kotona puuttua aina tappeluun tai keksiä heille parempaa tekemistä. Juuri nyt kaksoset yrittävät ujuttaa Ellin leppäkerttukumppareita räystäskouruun.
Pihalla on pari muutakin aktiivista häirikköä, jotka koettelevat muiden sietokykyä. Jessica kiusaa kaikkia joilla on huonommat vaatteet, koska on rikkaan perheen pikku prinsessa. Tytöt, joita Jessica ei kiusaa, ovat ottaneet hänestä mallia. Mertzi uhittelee ja härnää kaikkia, paitsi Aleksia. Ja Teemu, aikuisten seurassa oikea hurmuri, on niin kilpailuhenkinen että päivittäin ajautuu mosauttamaan jotakuta toistaiseksi pienillä nyrkeillään. Isä toivoo pojastaan uutta "salamaa".
Tarhaope Emmi valvoo lapsia ja käy silloin tällöin lopettamassa liialliseksi paisuneet riidat tai älyttömyydet, ja saa nytkin pelastettua toisen kumpparin räystäskourusta. Toista varten pitää kutsua talonmies ja Elli känkkää sisälle odottamaan. Emmi on työpaikallaan vanha konkari ja tuntee nämäkin lapset kuin omat taskunsa. Taskuissaan hänellä on purkkaa pussissa ja muutamia siitä levinneitä purkkapaloja irtaaltaan; permanenttitussi vaatteiden nimeämiseen; nenäliinoja; pari kaupan kuittia; 1,35 euroa kolikoina; lattialta löytynyt hiusklipsu ja spiderman; nöyhtää - ja reikä, jonka takia purkkapaloja ja kolikoita ajautuu takin vuoren sisään.
Emmi on huomannut jo ajat sitten että kaikkiin kinasteluihin ei voi puuttua. Osittain siksi hän on myös vahvistanut käsitystään siitä että kaikkiin kinasteluihin ei kannatakaan puuttua, koska pitäähän lasten oppia sosiaaliseksi. Vuosien saatossa puuttumisen kynnys on kuitenkin pikkuhiljaa kasvanut.
Lapsetkin ovat tottuneet toisiinsa, koska ovat pienen ikänsä olleet päivästä toiseen yhdessä. Yhdessä leikkiminen sujuu siedettävästi vaikka se onkin puoliksi kinastelua.
Ulkopuolisen näkökulmasta leikki on kuitenkin turhankin raisua välillä, ja monet päiväkotia katsomassa käyneet ovat tulleet toisiin aatoksiin. Uusien lasten kannalta ongelmallisinta on juuri se että ei tiedä miten pitäisi keheenkin suhtautua. Ei voi vain keskittyä leikkimään kun aina joku tulee häiritsemään. Se ei paljon auta vaikka suurin osa lapsista onkin mukavia koska häiriköiden vaikutus on suurin ja muutkin ovat siihen tottuneet.
Tarhan opettajia harmittaa kun nykyään vanhemmat ilmeisesti odottavat hajuttomia ja mauttomia päiväkoteja. Lastenhan kuuluukin kasvattaa sosiaalisia taitojaan välillä nahistelemalla."
Mitäs tähän enää osais sanoa?
Turhan usein sitä kuitenkin oikeessakin elämässä näkee / kuulee, että nyrkit otetaan avuksi, kun sanat loppuvat. Ja tätä tekevät yhtä usein molemmat sukupuolet ainakin oman kokemukseni mukaan.
Turhan usein sitä kuitenkin oikeessakin elämässä näkee / kuulee, että nyrkit otetaan avuksi, kun sanat loppuvat. Ja tätä tekevät yhtä usein molemmat sukupuolet ainakin oman kokemukseni mukaan.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
ja se piti oikein profiiliinkin laittaa? Sulta kyllä tuli omituisia mielipiteitä aiemminkin...
Similar threads
- Ylpeä Isukki ov
- Aihe vapaa