Toisen muuttaminen omaa käytöstään muuttamalla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja keittiöpuoskari
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

keittiöpuoskari

Vieras
Aina sanotaan, että toista ei voi muuttaa, vain itseään voi. Haluaisin kuulla vinkkejä tällaisesta tyylistä saada muutosta. Tässä vaiheessa joitain muita kuin "jätä se".

Miesystäväni toiminta tuntuu ajoittain pahalta. Hän ei ota minua useinkaan huomioon, vihastuu välillä suhteettoman pienestä ja kostaa tästä omasta pahasta mielestään päivien mykkäkoululla tai ilkeillä sanoilla. Saattaa jättää soittamatta jos ei koe tarpeelliseksi ("johan tässä sunnuntaina puhuttiin"), ymmärtää mielestäni tahallaan väärin ("mistä olisi pitänyt tajuta että nähdään illalla tarkoittaa just tätä iltaa").

Kaikenkaikkiaan, hän on pitkään yksin asuneen nelikymppisen ja itsekeskeiseen elämään tottuneen poikamiehen prototyyppi. Hänessä on myös hyviä puolia ja meillä on pääasiallisesti erittäin kivaa yhdessä. Osaa olla hellä ja puhua kauniisti halutessaan, sängyssä ottaa minua huomioon, pidämme samanlaisista asioista jne. Nämä huonot tavat kuitenkin pullahtavat pintaan niin usein, että minulla on tasaisin väliajoin todella paha mieli. Mietin usein eroa.

Olen kuitenkin muutaman kerran havainnut, että reagoimalla poikkeuksellisesti, hän on muuttanut käytöstään. Tilanteet ovat tulleet vahingossa, eivätkä välttämättä toimi uudestaan. Esim. kerran hän teki perjantai-iltana oharit jollain laimealla tekosyyllä. Sen sijaan että vedin raivarit, tekstasin suuttumuksestani huolimatta ystävällisesti että ok, nähdään joku toinen kerta. Seuraavana päivänä hän kertoi olleensa todella otettu siitä, kuinka olin ottanut häntä huomioon ja annoin hänelle tilaa. Tuntui helvetin vaikealta toimia näin, mutta se tuntui toimivan eikä meille tullut sitä viiden päivän riitaa ja mykkäkoulua, mikä normaalisti olisi tullut asian nostamisesta vihaisesti esille.

Erolla uhkailu tai kivenkuoren väliin asettaminen eivät toimi. Jonkun kerran ovat, mutta se on joko väliaikaista tai aiheuttanut lähes suhteen katkeamisen ja melkein kuukauden tauon. Olisiko jotain pehmeämpiä keinoja saada mies ottamaan minua enemmän huomioon ja kohtelemaan paremmin?
 
Nainen nainen muista:
Se iänikuinen keinohan on, että "ovelasti" saat toisen ihmisen toimimaan niin kuin ideat asioiden tekemiseen olisivat hänestä lähtöisin, vaikka alkuidea onkin sinusta itsestäsi.
Siinä vain pitää sitten osata olla ilkkumatta jälkeenpäin, että mitä minä sanoin jne..

Kunnian saa tietenkin toinen, mutta onko sillä suurtakaan väliä jos sopu ja arkielämä alkavat siten luistamaan hyvin (kun kuitenkaan perhe- ja parisuhteissa ei ole mistään atomipommin keksimisestä).
Toisaalta tuo "oveluus" onkin jo melkein atomipommin keksimiseen verrattava taito.

Miehet nyt vaan ovat sellaisia (jotkut ainakin) jurokkeja joille pitää aina kaikki vääntää rautalangasta eli puhua selkokielellä ja käyttää tuota "oveluutta" hyvässä tarkoituksessa.
Naisen on aina muistettava, että mies ei kykene tekemään kahta asiaa yhtä aikaa, saati ajattelemaan ja kuuntelemaan yhtä aikaa.
Rinnallasi on jo aikamies, joka on oppinut omille piintyneille tavoilleen, eikä niistä ihan hevillä luovu käytä siis naisen "oveluutta", mutta älä yritä mitään teennäisiä pelejä.
Kerroit jo yhdestä kerrasta, jolloin yksi keino tepsi. Aina hyvällä saa enemmän tuloksia aikaan kuin pahalla ja pakottamalla.
 
Nainen nainen muista:
Se iänikuinen keinohan on, että "ovelasti" saat toisen ihmisen toimimaan niin kuin ideat asioiden tekemiseen olisivat hänestä lähtöisin, vaikka alkuidea onkin sinusta itsestäsi.
Siinä vain pitää sitten osata olla ilkkumatta jälkeenpäin, että mitä minä sanoin jne..

Kunnian saa tietenkin toinen, mutta onko sillä suurtakaan väliä jos sopu ja arkielämä alkavat siten luistamaan hyvin (kun kuitenkaan perhe- ja parisuhteissa ei ole mistään atomipommin keksimisestä).
Toisaalta tuo "oveluus" onkin jo melkein atomipommin keksimiseen verrattava taito.

Miehet nyt vaan ovat sellaisia (jotkut ainakin) jurokkeja joille pitää aina kaikki vääntää rautalangasta eli puhua selkokielellä ja käyttää tuota "oveluutta" hyvässä tarkoituksessa.
Naisen on aina muistettava, että mies ei kykene tekemään kahta asiaa yhtä aikaa, saati ajattelemaan ja kuuntelemaan yhtä aikaa.
Rinnallasi on jo aikamies, joka on oppinut omille piintyneille tavoilleen, eikä niistä ihan hevillä luovu käytä siis naisen "oveluutta", mutta älä yritä mitään teennäisiä pelejä.
Kerroit jo yhdestä kerrasta, jolloin yksi keino tepsi. Aina hyvällä saa enemmän tuloksia aikaan kuin pahalla ja pakottamalla.
 
Sorry, lipsahti kaksi kertaa.
Lisään vielä, että omaa käytöstään muuttamallasaa tosiaankin hyviälin tuloksia, mutta ei silti pidä asettua kenenkään kynnysmatoksi.
 
Itsensä muuttaminen tarkoittaa kärjistetysti tilanteita, joissa ollaan umpikujassa tai poljetaan paikallaan saman toistuessa yhä uudelleen. Joten sinun tapauksessasi haet siis ratkaisua, miten suhtautua mieskaverin heikkouksiin jotka mieltäsi pahoittavat?

Mielestäni mieskaverisi käytös ei osoita kovin ison ja kypsän pojan käytöstä, vaan hänellä on vielä pitkä tie taivallettavaan jos ylipäätään aikoo vakavasti sitoutua kehenkään. Paha mielesi on vain terve reaktio, jota sinun pitäisi tarkkaan kuunnella kuin antaa hänen jatkaa itsekeskeistä käytöstään. Ja nyt siis seuraa se itsesi muuttamisen osuus:kuunneltuasi itseäsi tiedät hyvinkin tarkkaan, mitä sinä tahdot ja mihin olet valmis suostumaan. Itsesi muuttaminen voi olla mm sitä, että avaat mieskaverillesi oven ja kehoitat tulemaan vasta sitten takaisin kun on mökötykset mökötetty ja suusta irtoaa kauniimpia sanoja. Muutat itsesi aikuiseksi, joka tahtoo toiseltakin aikuismaista käytöstä. Ei sen suuremmilla elkeillä saati metelillä, vaan sinä väännät rautalangalla miten pitkälle jaksat joustaa. Totta kai otat riskin suuttuuko mieskaverisi lopullisesti, mutta samalla myös vahvistut ihmisenä vaatimaan normaalia aikuisen ihmisen kohtelua.

Ei minusta itsensä muuttamisessa aina niin syvällisesti tarvitse ratkaisua pohtia, vaan muistaa kuka yleensä on.
 
Kannattaneeko sinun noin pitkän päälle toimia täysin vastoin tunteitasi. Antaa viestiä, että o.k. kaikki kunnossa, sattuuhan tuota, nähdään sitten myöhemmin kun sinulle sopii. Et saavuta sillä mitään lopullista voittoa vaan mies ajattelee, että oikeasti tarkoitat mitä sanot ja jatkaa siltä pohjalta. Ja hämmästyy sitten tavattomasti kun aikasi esitettyäsi saatkin itkuraivarin.

Onko sinulla ystäviä, kavereita, lähellä sukulaisia joiden kanssa viihdyt? Itsesi vuoksi kannattaisi solmia sellaisia ihmissuhteita, että saisit viihtyisästi aikasi kulumaan ilman miestäkin. Niin, ja sopia heidän kanssaa tekemistä ja tapaamisia siten, että et peru niitä heti kun mies ehdottaa teille yhteistä aikaa.

Siis periaatteella, että tosissasi yrität saada irti omasta seura- ym. elämästäsi iloa ja sisältö. Ei siten, että vertauskuvallisesti vilkuilet silmäkulmastasi minkälaisen vaikutuksen tekee mieheen se, että sinullakin on elämä.

Tämä siksikin, että rakkaussuhteella elämänsä täyttäminen saattaa käydä ja käykin vuosi vuodelta vaikeammaksi. Ja siksi, että eron sattuessa sinulla on tukijoukot etkä lyyhisty kotiin itkemään. Usko pois, ihminen on laumaeläin ja vaikka kuinka surettaisi lajitovereiden seura edes väliaikaisesti piristää.
 
Minustakin vaikuttaisi siltä, että olet aina häntä odottamassa jos tapaaminen sattuisi kiinnostamaan.
Pehmeinä konsteina suosittelisin useamman viikon tehokasta itsehemmottelukuuria: paljon kauneudenhoitoa, uusia vaatteita, hyvää musiikkia ja vaikka paritanssikursseja (ilman häntä, siis). Ja kännykkä kiinni hemmottelun ajaksi. Samoin edellisen kirjoittajan ehdotukset ystävien tapaamisesta ovat hyviä.
Kun olet miehen kanssa tekemisissä älä enää tivaa häneltä treffejä tai yhteydenottoja, mutta älä myöskään murjota. Ajattele niitä kivoja asioita joita aiot itsellesi järjestää, mutta älä kerro niistä hänelle. On ihan sallituua olla salaperäinen. Aika näyttää mihin tienne kulkevat, joka tapauksessa sinusta tulee tyytyväisempi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kureliivi:
Minustakin vaikuttaisi siltä, että olet aina häntä odottamassa jos tapaaminen sattuisi kiinnostamaan.
Pehmeinä konsteina suosittelisin useamman viikon tehokasta itsehemmottelukuuria: paljon kauneudenhoitoa, uusia vaatteita, hyvää musiikkia ja vaikka paritanssikursseja (ilman häntä, siis). Ja kännykkä kiinni hemmottelun ajaksi. Samoin edellisen kirjoittajan ehdotukset ystävien tapaamisesta ovat hyviä.
Kun olet miehen kanssa tekemisissä älä enää tivaa häneltä treffejä tai yhteydenottoja, mutta älä myöskään murjota. Ajattele niitä kivoja asioita joita aiot itsellesi järjestää, mutta älä kerro niistä hänelle. On ihan sallituua olla salaperäinen. Aika näyttää mihin tienne kulkevat, joka tapauksessa sinusta tulee tyytyväisempi.

Kiitos kirjoituksestasi. Itse kirjoitin tälle palstalle otsikolla "Epävarmuutta". Nuo vinkkisi ovat minullekin tarpeen ja olenkin alkanut toimia tuon suuntaisesti, koska miesystäväni harrastusmenot ovat sanelleet tapaamisajankohtiamme aika pitkälti. Olen ottanut kannan, että en peru omia suunnitelmiani - vaikka emme näkisi sitten useaan päivään - vaan teen mitä olin suunnitellut. No, ikävä miestä kohtaan voi joskus muuttaa suunnitelmia, mutta sehän on hyvä merkki... :).

Itse en tosin sulkisi kännykkääni. Näin tekisin vain siinä tapauksessa, että olisin valmis ja halukas lopettamaan koko suhteen. Koska tuo menisi jo todellisen kiusanteon puolelle. Ei tuntuisi itsestäni ollenkaan mukavalta, jos mies temppuilisi niin, ettei voisi vastata edes lähettämääni viestiin.

Mutta oikeassa olet. Helposti sitä suhteen alussa heittäytyy elämään vain sitä suhdetta. Oma elämä ja menot olisi säilytettävä seurustelusta huolimatta.
 
Kiva jos vinkeistä on muillekin apua. Myös mun elämääni on parantanut välillä keskittyä omiin asioihin.
En tarkoittanut tuolla kännykän sulkemisella mitään kiusantekoa, vaan että esim. kampaajalla, harrastustunnilla tai vaatekaupassa keskittyy siihen, mitä on tekemässä. Muuten voi löytää itsensä kesken kaiken kyttäilemässä soittoja tai viestejä - ja siksi pois eikä äänettömälle, (viestihän kyllä tulee sitten pienellä viiveellä). Jos mies ei soita päiväkausiin, voi toki omakin kännykkä olla muutaman tunnin pois verkosta.
 
Olen ollut kolme vuotta suhteessa samankaltaiseen mieheen joka varsinkin alkuaikoina jätti räikeästi tulematta tai perui tulonsa viimetipassa. Ei se käytös niin vaan muutu ja yhä edelleen kolmen vuoden kuluttua sain huomata että jos joku muu seura kiinnostaa enemmän, sitä keksitään "hyvä" selitys ja mennään.

Sain miehen monestakin valheesta kiinni ja aina takana oli vain halu lähteä "poikien kanssa" paikalliseen kaljalle. Inhotti että valehteli päin naamaa tyyliin: "joo, mä olisin mielelläni sun kanssa nyt mutta kun lupasin sille ja sille mennä auttamaan auton korjauksessa". Se auton korjaus paljastuikin sitten baarikeikaksi eikä edes sen tyypin kanssa kenen autoa oli menossa muka korjaamaan. Silläkin kerralla oli jo juossut koko viikonlopun samaisessa baarissa mutta taas tuli pakottava tarve lähteä sinne vielä sunnuntainakin. Olisin ehkä voinut ymmärtää jos oltaisiin vietetty yhdessä aikaa sitä ennen mutta kun mies asui baarissa monta päivää putkeen.

Aluksi minäkin mietin miten saisin käytökselläni asiat muuttumaan mutta huomasin että ihan sama mitä minä teen tai en tee, niin meno jatkuu samanlaisena. Nyt olen päättänyt että jollei seurustelu suju ilman että minun pitäisi jotenkin miettiä käytökseni mukauttamista miehen menemisiin ja päähänpistoihin niin antaa sitten olla. Ei sitä väkisin pysty vääntämään jos jo alun alkaenkin jokin juttu on pielessä. Harvemmin ihminen muuttuu eikä ainakaan mies jos sitä jää odottamaan.

Olen pistänyt suhteen jäähylle ja nyt tulee lupauksia vaikka mistä. Mutta en enää oikein luota niihin lupauksiin koska olen kuunnellut samaa tarinaa jo monta vuotta. Hetkeksi on aina voinut muuttua mutta ei mene kauaakaan kun sama meno on taas jatkunut. Olen tullut siihen tulokseen että olkoon mies sitten omillaan, en enää tuhlaa elämääni siihen että mietin toisen menemisiä ja tulemisia.
 
Samaa olen huomannut täälläkin, suhteen alussa mies oli se, joka soitteli ja halusi kovastikin nähdä. Nykyisin minä olen se, joka on soittelee perään, kun ei miehestä mitään kuulu. Tapaamisista sovitaan umpimähkäisesti "voin ehkä tulla auttamaan, jos ehdin", "nähdään vaikka huomenna", mutta ilman selkeää sopimusta missä ja milloin. Kaiken huippu oli, kun en ollut kuullut hänestä mitään neljään päivään (olin itse ollut pari päivää reissussa, joten olisi luullut, että häntä kiinnostaisi milloin palaan ja millaista menossa oli). Syyksi paljastui flunssaan sairastuminen, mikä on ihan ok, mutta olisihan sitä voinut laittaa edes tekstarin että on kipeänä, mutta nähdään kunhan parantuu.

En jaksa uskoa, että hän katselisi muita tai että hänen kiinnostuksensa olisi lopahtanut. Aistin, että kyllä hänellä on vakavia tunteita minua kohtaan. Tämä uusi "tapa" pitäisi nyt vaan saada loppumaan. Toisaalta, hän kyllä voisi kunnioittaa minua ja ajankäyttöäni sen verran, että olisi yhteydessä ja pitäisi kiinni aikatauluista. Jatkossa en ainakaan enää perään soittele, minulla on omakin elämä.
 

Similar threads

Yhteistyössä