joskus syytönkin
Hei,
Kaipaisin teidän kommentteja siihen, mikä teidän mielestä on normaaliin parisuhteeseen kuuluvaa ja mikä ei. Tarkoitan toisen syyttämistä ja syyllistämistä. Onko jollekin ihmiselle vain luonteenpiirre semmoinen, että toinen pitää aina saada näyttämään pahemmalta kuin itse on. Kertooko se jotain vain tästä syyllistäjästä? Ja pitääkö tuo syyllistäminen vain jaksaa kuunnella, kun tietää sen tarkoitusperät?
Eli mieheni syyllistää minua aina, kun hänellä on paha päivä tai purkaa tuntemuksiaan. Jokaisen riidan jälkeen hän tekee minusta aina syyllisen, aina olen huonompi joka asiassa. Vaikka asiat ei mitään erikoisia olekaan, aina minä olen se paskempi. Ei yhtään riitaa ole, etteikö näin tapahtuisi. Jälkeenpäin hän pyytelee anteeksi ja sanoo että olen oikeassa, ei saisi syyttää turhaan. Mutta seuraavalla kerralla näin taas tapahtuu.
Olemme olleet parisuhteessa jo yli kymmenen vuotta. Tämä on ehkä vain pahentunut nyt viimeaikoina. Minä en oikein tiedä, pitäisikö minun vaan antaa tuon mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kun tiedän kuitenkin, että hän syyttää minua turhasta.
En tokikaan ole mikään täydellinen, on minussa joskus syytettävääkin. Mutta useimmiten nuo on ihan turhanpäiväisiä juttuja, joihin en ole osallinen ollenkaan.
Miten tuon syyllistämisen saa loppumaan? Minulla ei enää riitä myötätuntoa tuohon hommaan ollenkaan, vaan hermo menee heti.
Kaipaisin teidän kommentteja siihen, mikä teidän mielestä on normaaliin parisuhteeseen kuuluvaa ja mikä ei. Tarkoitan toisen syyttämistä ja syyllistämistä. Onko jollekin ihmiselle vain luonteenpiirre semmoinen, että toinen pitää aina saada näyttämään pahemmalta kuin itse on. Kertooko se jotain vain tästä syyllistäjästä? Ja pitääkö tuo syyllistäminen vain jaksaa kuunnella, kun tietää sen tarkoitusperät?
Eli mieheni syyllistää minua aina, kun hänellä on paha päivä tai purkaa tuntemuksiaan. Jokaisen riidan jälkeen hän tekee minusta aina syyllisen, aina olen huonompi joka asiassa. Vaikka asiat ei mitään erikoisia olekaan, aina minä olen se paskempi. Ei yhtään riitaa ole, etteikö näin tapahtuisi. Jälkeenpäin hän pyytelee anteeksi ja sanoo että olen oikeassa, ei saisi syyttää turhaan. Mutta seuraavalla kerralla näin taas tapahtuu.
Olemme olleet parisuhteessa jo yli kymmenen vuotta. Tämä on ehkä vain pahentunut nyt viimeaikoina. Minä en oikein tiedä, pitäisikö minun vaan antaa tuon mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kun tiedän kuitenkin, että hän syyttää minua turhasta.
En tokikaan ole mikään täydellinen, on minussa joskus syytettävääkin. Mutta useimmiten nuo on ihan turhanpäiväisiä juttuja, joihin en ole osallinen ollenkaan.
Miten tuon syyllistämisen saa loppumaan? Minulla ei enää riitä myötätuntoa tuohon hommaan ollenkaan, vaan hermo menee heti.