Toisen arvostaminen parisuhteessa (kyselyä)

no nyt oon laittanut viimeaikoina tavallista parempaa ruokaa, sitä mies on kehunut.
muuten ei kyllä mitenkään osoita, että arvostaisi minua.
Itse kehun miestä, ja kerron kyllä päivittäin mikä miehessä on positiivista. itse saan hyvin harvoin sellaista kuulla.

 

[QUOTE="niin";22486978]no näinhän ne kriisit parisuhteissa muodostuu, jompikumpi tuntee olevansa yksin oman arjen keskellä, tällä kertaa sinä olet se. Eihän tuossa auta kuin puhuminen, mutta sekin on vaikeaa kun teitä on kaksi, et vain sinä. Äläkä nyt loukkaannu, puhun omista kokemuksistani. Meillä oli lähes sama tilanne ja mies ei nähnyt tilanteessa mitään huonoa, muuta kuin että minä "jankutan aina". Hänen mielestään tilanne oli vain hassu, mutta hänhän sai huomiota! Mnähän annoin sitä enemmän kuin ennen koska toivoin niin paljon takaisin. Ja näinhän tämä menee, ihmiset kasvaa ja joskus eri suuntiin, aika useinkin, mikä ei kuitenkaan tarkoita että pitäisi erota. Ei, vaan tämä vaatii nyt mieheltäsi ponnistelua ja myös sinulta. Miehen kannaltahan tilanne voi olla se että hänestä tuntuu että sinä keksit aina sanomista, kun taas sinä voit nyt tässä tilanteessa, koska et ole saanut kaipaamaasi huomiota ottaa liian raskaasti jotain miehesi tekoja/sanomisia vaikkei aina aihetta olisikaan. Ja tästä tulee oravanpyörä, joka pahenee jos toinen ei sitä pysäytä. Ja pysäyttämisen jokainen tekee omalla tavallaan, joskus ne on huonoja joskus hyviä. Minä päädyin siihen että annoin miehelle tunnin aikaa miettiä asioita, ja jos ei ollut valmis puhumaan niin lähtisin pariksi yöksi ystäväni luo lapsemme kanssa. Ikinä ei olla tähän pisteeseen menty ja joku sanoo varmasti että ei noin. Mutta meillä se toimi. Mies suostui kuuntelemaan, ja kyllä, nyt hän yrittää, tulee meillä riitoja mutta hän yrittää. Ja se riittää.[/QUOTE]

tämäkin vissiin piti tulla naisen suusta että se voidaan uskoa, ei riitä jos mies toteaa sen lyhyesti tuolla aiemmin ketjussa, nimim. ei katkera mutta kuitenkin

 

miksi et siis tekisikin jotain ?
eikö parisuhteessa olekin parasta se, että saa toteuttaa itseäänkin - ilman että toisen tarvitsisi sitä rajoittaa mitenkään. eikö ns. terveessä suhteessa kumpikin ymmärrä omakohtaisesti, mikä on sitten liikaa sitä "omaa elämää" .
suosittelen, että nyt laitatte lapset hoitoon ja lähdette jonnekin ihan kaksin.ei varmasti voi tehdä ainakaan pahaa.

mun "harrastuksia" on käsityöt ja leipominen. Ja ne ei mua kotoa pois vie ja olen koko ajan tässä muutenkin. Ystävistä on monilla sellaiset elämäntilanteet, etteivät kykene irtautumaan esim. lenkille. On juuri eronnutta yh:aa, reissutyöläisen vaimoa jne.

Meidän kahdestaan menot ovat aina olleet sitä, että mies lähtee keikalle ja mä päsen armosta mukaan. Kahdestaan oleminen rajoittuu nukuttuun hotelliyöhön ja automatkoihin. Muuten hengailtu miehen kamujen kanssa. Voi kun pääsiskin viettämään romanttista kypylävkonloppua kaksin. Mutta mies ei siihen suostu. Se kun ei nauti kylpylöistä lainkaan, ei osaa uida ja palelee helposti

 

Mä saisin tehdä mitä haluan, jos vaan tekisin. mutta mun näkemyksen mukaan parisuhde on myös yhdessätekemistä, ei vaan omien mielihalujen toteuttamista. Mutta tämä on vain minun (rajoittunut) näkemykseni.

Hyvä parisuhde on ehdottomasti myös sitä, että molemmat saavat tehdä itsekseen ja toteuttaa itseään ja omia mielenkiinnonkohteitaan.

 

Ja haluan tässä vaiheessa ketju korostaa, että en suinkaan halua mollata miestäni, vaikka tavoistaan kerronkin niinkuin ne on. Haluan neuvoja ja apua teiltä

 

Tämä on varmaan sellainen juttu, kuin lahjatkin. Moni osaa kyllä ajatella, että mitä itse haluaisi lahjaksi, eikä voi ymmärtää, että miten tuo toinen ei nyt keksi minulle sopivaa ja mieluisaa lahjaa. Ja kun ostaa toiselle lahjaa, ei ymmärrä, että miksei tuo nyt tykkää tästä. Kun sitä ajattelee vain sen oman mielen mukaan.

Itse tietää, että tykkäisi arvostusta osoitettavan vaikka halauksin. Ja osoittaa arvostusta toiselle halauksin, koska se on se itselle mieluisa tapa. Mutta onko tullut ottaneeksi selvää mikä se toisen mielestä olisi se mieluisa tapa?

 

[QUOTE="Jaa";22487069]Hyvä parisuhde on ehdottomasti myös sitä, että molemmat saavat tehdä itsekseen ja toteuttaa itseään ja omia mielenkiinnonkohteitaan.[/QUOTE]

Kyllä, mutta on vaikea sulattaa ja tukea toisen omia menoja jos KOSKAAN ei ole mitään yhteistä juttua vireillä. Eikös?

 

Mä en osaa sanoa miten sitä arvostusta on osoitettu, kun juuri sen puute ja kunnioittamisen puute on ajanut meidät nyt eroon. Ollaan nyt hetki toisistamme erossa ja mietitään, onko siinä toisessa jotain miksi kannattaa yrittää vielä. Meillä kuitenkin on pari yhteistä lasta....

Mutta arvostuksen puute on näkynyt meidän suhteessa. Pieninä asioina eikä niitä alkuun ajatellut erityisemmin, mutta ajan kanssa niistä on tullut häiritseviä.
Muutama esimerkki:
Mä askartelen joulukortteja. Mitään erillistä askartelutilaa ei ole, joten ruokailutilan pöydällä on levitettynä tavarat. (meillä siis keittiössä arkipöytä, joten ei vaikuta arkielämään)
Ne on siinä viikon ja toisen. Mä teen jatkuvasti niitä, pikkuhiljaa, joka ilta enempi vähempi.
Miehen mielestä mä voisin kerätä kamppeet siitä pöydältä ja hänen mielestään ne vie mun aikaa tosi paljon...

Toinen asia on kirppisasia. Mä levitän taas sille ruokapöydälle myyntiin meneviä tuotteita jotta voin hinnoitella. Pari viikkoa menee tässä kun kaikki nurkat on koluttu ja hintalaput laitettu kiinni. Ja taas sama virsi, valitetaan siitä että tavarat on levällään ja mitään ei tapahdu.

Tiskikone on pyörinyt yöllä. Seuraavana iltapäivänä (huom. käymme töissä, vien aamulla lapset hoitoon, haen ne iltapäivällä ja laitan ruoan) kun mies tulee kotiin ja syö ja ihmettelee että miten koneessa voi edelleen olla nää puhtaat astiat. Miksi en sitä koskaan tyhjennä heti??
Tää on aika paha riidanaiheuttaja. kun ei näe sitä asiaa, mitä mä oikeasti olen tehnyt ennen kuin mies tulee kotiin.

Sitten taas mä en voi ymmärtää miten jatkuvasti se mies ei saa mitään aikaiseksi tai ainakaan mitä on aloittanut pysty jatkamaan. Esim. piti siirtää oviaukkoa ja revittiin seinästä kaikki irti ja nyt siinä on paljas levy eli hyvin keskeneräisen näköinen. No, mies sitten eräänä vapaapäivänä päättääkin että keittiön seinä täytyy puunata. Soittaa kesken työpäivän että minkä väriseksi tää nyt sit laitetaan.... Ja suuttuu kun sanon, etten ihan nyt just pysty päättää. Kun ei siitä ollut puhe vaan siitä oviaukon siirtämisestä on ollut puhetta ja se on kesken....
Ja mä en anna krediittiä siitä että joku jää kesken ja toista aloitetaan.

Enimmäkseen musta tuntuu että odotukset toista kohtaan on liian korkeat ja toivois toisen olevan erilainen.
Kuten toi joulukorttijuttu. Kun ei oma mies kertaakaan sano että vau, kivan näköisiä vaan se on valittamista ajankäytöstä ja siitä että pöytä näyttää sekaiselta. Sitten korttien saajilta huokuu se kiitos että joku näkee vaivaa, he arvostavat sitä että joku vielä tekee itse jotain.

Samoin mua ärsyttää kun mä tykkään leipomisesta. Jos meille tulee joku kylään, mä haluan leipoa itse. Mä olen luvannut tehdä sukulaisille täytekakkuja heidän juhliin/lasten synttäreille ym. Ihan koska mä tykkään siitä. Kotona mä saan vaan kuulla esim.jos lapsen kummisetä tulee käymään, asuu niin kaukana että käy aika harvoin, että taas mä hössään ja pitääkö nyt tota ja tätä tehdä. Ei vieläkään 6v:n jälkeen ole tajunnut että se on loukkaus mun mielestä jos meillä tarjotaan kaupasta ostettuja pullia.

Alkuun nämä on pieniä asioita, mutta kun tuntuu aina että tekee väärin, teki miten vaan niin alkaa rassaa.

Niin ja se että mä haluan tietää noin ajan koska tullaan takaisin kun lähdetään kattoo kavereita. Ja hänen mielestään se on utelua ja se, että mä vähän haluan tietää mihin suuntaan, kenen kanssa se menee. Ja vastauksena on ettei hän tiedä joten hän ei tiedä koska tulee takaisin.
Ja sitten se haukkuminen että hän on menettänyt kaverinsa kun ei voi ikinä mennä kun en päästä. Ja tämä sen takia kun mä haluaisin tietää että koska tulee takaisin....

Raastavaa ja sen takia kun tuntuu ettei riitä, me pidetään taukoa.
Kauan ei sitä ole takana, mutta itse huomaan että oon rentoutuneempi.

 

Mutta onko tullut ottaneeksi selvää mikä se toisen mielestä olisi se mieluisa tapa?

Mun pitäisi opetella olemaan aina ja kaikissa tilanteissa hiljainen, nöyrä ja kannustava. Tukea, ei missään nimessä antaa pienintäkään epäilyä siitä, että en pidä jutusta. Antaa vapaus, sopi se minulle tai ei.

Kuulostaa kärjistetyltä, mutta näin mä sen koen. Pelkkää positiivista ei koskaan mitään negatiivista eikä saa olla eri mieltä.

 

en tiedä meneekö tää vähän asian syrjään ,mutta musta tuntuu, että just tuo sun - ap:n - oman elämän ja menojen puutekin ajaa tällasiin ajatuksiin, että minua ei arvosteta, minä en saa mitään tuolta, minä vaan annan ja annan,tuo ei ymmärrä.
kun tuntuu vaan , että tuo toistuu aika usein näissä ketjuissa, joissa mies "menee liikaa" ja nainen "ei ikinä pääse kotoa mihkään" jne.
mä tarkotan, että sellainen puoliso on pidemmän päälle tylsä. sillä on aikaa ajatella ja kuvitella, analysoida ja kieputtaa asioita. Ja sitten ne tilanteet tulee usein päälle kun se "menevä" puoliso tulee kotiin : se kotonaolija alkaa murehtia ja märehtiä. Siitä "menijästä" voi tuntua, että kotona olija vaan valittaa ja jankuttaa samoista asioista.Ja silloin ei varmaan huvita edes tehdä sen kanssa mitään tai olla kotona.
en sano, että nyt just ois siitä kyse, mut tuollasta se tuntuu olevan monessa perheessä kun näitä juttuja lukee :/

 

Kyllä, mutta on vaikea sulattaa ja tukea toisen omia menoja jos KOSKAAN ei ole mitään yhteistä juttua vireillä. Eikös?

Onko teillä pieniä lapsia? Se aika menee ohi. Silloin voi olla vaikeaa saada kahdenkeskistä aikaa. Onko miehen omat jutut tosiaan pois teidän kahdenkeskisestä ajasta?

Ja omaa oloasi varmasti helpottaa mennä omiin juttuihisi yhtä usein kuin miehesi, vaikka sitten yksin ajelulle tai kaupungille tms.

Yhdessäkin voi olla helpompaa, kun osaa olla yksin kunnolla.

 

Mun pitäisi opetella olemaan aina ja kaikissa tilanteissa hiljainen, nöyrä ja kannustava. Tukea, ei missään nimessä antaa pienintäkään epäilyä siitä, että en pidä jutusta. Antaa vapaus, sopi se minulle tai ei.

Kuulostaa kärjistetyltä, mutta näin mä sen koen. Pelkkää positiivista ei koskaan mitään negatiivista eikä saa olla eri mieltä.

Hei, ymmärrän että tuolta tuntuu. Tai teillä on puhuttu tästä vain riitelyn yhteydessä, on vaikea kuvitella, että ihminen tosissaan sanoisi keskustelussa, että olet silloin arvostava ja minulle mieluinen, kun olet nöyrä ja hiljainen.

 

Mun pitäisi opetella olemaan aina ja kaikissa tilanteissa hiljainen, nöyrä ja kannustava. Tukea, ei missään nimessä antaa pienintäkään epäilyä siitä, että en pidä jutusta. Antaa vapaus, sopi se minulle tai ei.

Kuulostaa kärjistetyltä, mutta näin mä sen koen. Pelkkää positiivista ei koskaan mitään negatiivista eikä saa olla eri mieltä.

No eihän negatiivinen tapa ole tietenkään mieluisa. Tässähän pohdittiin nyt niitä mieluisia tapoja.

 

sen kerran kun on aihe mihin luulisi että miehen aspekti olisi tervetullut, niin varmaan ainoa ketju missä kukaan ei noteeraa nimenomaan miehen kommentteja mitenkään huvittavaa

 

a) Kuinka näytät arvostustasi miestäsi kohtaan?

Kehun. Kehun. Kehun. Kerron tunteeni suoraan ja avoimesti. Olen luotettava. En petä. Pidän sanani. Kuuntelen jos on vaikka murheita.

b) Kuinka mies osoittaa arvostavansa sinua, millä keinoin?

Kehuu paljon. Yleensä päivittäin sanoo jotain mukavaa. Tekee mulle ruokaa. Kuuntelee mua. Tukee mua huolissa. Luotta muhun.

 

sen kerran kun on aihe mihin luulisi että miehen aspekti olisi tervetullut, niin varmaan ainoa ketju missä kukaan ei noteeraa nimenomaan miehen kommentteja mitenkään huvittavaa

Pitäisikö tässä tietää erikseen kuka keskustelijoista on mies? Ai, sorry, olitkin maininnut sen erikseen tuossa viestissä, oli jäänyt huomiotta minulta.

 

Hei, ymmärrän että tuolta tuntuu. Tai teillä on puhuttu tästä vain riitelyn yhteydessä, on vaikea kuvitella, että ihminen tosissaan sanoisi keskustelussa, että olet silloin arvostava ja minulle mieluinen, kun olet nöyrä ja hiljainen.

Mulle on sanottu, että oisit joskus hiljaa... ja ihan ilman riitaa. Enkä mä oo mikään megakilkattaja. Mun mielestä mulla on oikeus tietää missä ja kenen kanssa ollaan. Eikä mun tarkoitus ole olla ilkeä, jos kysyn moneltako tulet. Tai että voitko laittaa viestiä jos myöhästyt. Mulle se on huolenpitoa. Ja mies tietää myös sen, etten osaa nukkua ennenkuin hän on kotona, jos liikkuu öisin tien päällä.

 

sen kerran kun on aihe mihin luulisi että miehen aspekti olisi tervetullut, niin varmaan ainoa ketju missä kukaan ei noteeraa nimenomaan miehen kommentteja mitenkään huvittavaa

Olen lukenut kaikki. Kiitos

 

Olen lukenut kaikki. Kiitos

no helpotti, nyt ei tarvitse itkeä minunkaan enää x)

 

Mulle on sanottu, että oisit joskus hiljaa... ja ihan ilman riitaa. Enkä mä oo mikään megakilkattaja. Mun mielestä mulla on oikeus tietää missä ja kenen kanssa ollaan. Eikä mun tarkoitus ole olla ilkeä, jos kysyn moneltako tulet. Tai että voitko laittaa viestiä jos myöhästyt. Mulle se on huolenpitoa. Ja mies tietää myös sen, etten osaa nukkua ennenkuin hän on kotona, jos liikkuu öisin tien päällä.

Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, mutta siltikin. Sinulle se on huolenpitoa ja välittämistä. Mutta miehesi ei siis kai pidä sitä arvostuksen osoituksena. (sinänsä vähän outoa kyllä, sillä huolenpito on kyllä välittämisen osoitus) Mutta jos kysyt häneltä, että miten hän toivoisi arvostusta osoitettavan, hänenkö vastauksensa on se, että olisit hiljaa etkä puuttuisi hänen asioihinsa? Se ei kyllä kuulosta kivalta. Hän ei ole miettinyt asiaa silloin kovinkaan pitkään ja syvällisesti.

 

itse tiivistit sen aika hyvin, sillä ei ole tarvetta siihen.

muoks. lisää höpötystä

ei se ole välttämättä itsestäänselvyytenä ottamista, jos sinulla ei ole tarvetta suklaaseen, ei se tarkoita että seksielämä on kunnossa, vähän hassu esimerkki mutta tarkoitus selventää sitä että jos ei tunne johonkin itse tarvetta niin harvemmin sitä sitten tekee / hankkii mikä ikinä onkaan kyseessä.

se mitä voit tehdä on lopettaa toisen huomioimisen, ei kannata passata ja pitää hyvänä jos toinen ei tee sitä samaa takaisin... josko jossaan välissä huomais kattoo ympärilleen että mikä on vikana

Tod.näk. huokais vaan tyyytväisenä, että vihdoinkin rauha Siiä vaiheessa huomais, kun jääkaappi tyhjä ja kaikki vaatteet likaisina

 

Tod.näk. huokais vaan tyyytväisenä, että vihdoinkin rauha Siiä vaiheessa huomais, kun jääkaappi tyhjä ja kaikki vaatteet likaisina

joku joskus laitto jonkun kivan tekstin pätkän kiertämään fb:ssä, katonpa oisko se tuolla jossain...
löysin, tää on kyllä naisväkivaltaa vastaan tarkoitettu mutta kyllä tää pätee mun mielestä yleensäkin kaikkeen parisuhteessa.

"Kun huudat naiselle, on olemassa mies, joka mielellään haluaisi kuiskata
kauniita sanoja hänen korvaansa. Hetkellä jolloin alistat ja haukut
naista, on olemassa mies joka tekisi kaikkensa tälle naiselle. Kun
hakkaat ja lyöt naista, on jossain mies joka tahtoisi rakastella häntä.
Kun saat naisen itkemään on mies joka tekisi kaikkensa, että saisi
hänet hymyilemään. "

 

joku joskus laitto jonkun kivan tekstin pätkän kiertämään fb:ssä, katonpa oisko se tuolla jossain...
löysin, tää on kyllä naisväkivaltaa vastaan tarkoitettu mutta kyllä tää pätee mun mielestä yleensäkin kaikkeen parisuhteessa.

"Kun huudat naiselle, on olemassa mies, joka mielellään haluaisi kuiskata
kauniita sanoja hänen korvaansa. Hetkellä jolloin alistat ja haukut
naista, on olemassa mies joka tekisi kaikkensa tälle naiselle. Kun
hakkaat ja lyöt naista, on jossain mies joka tahtoisi rakastella häntä.
Kun saat naisen itkemään on mies joka tekisi kaikkensa, että saisi
hänet hymyilemään. "

Nähny tän. Ihan teksti. Ja niin totta.

 

Meillä arvostus ja toisen kunnioitus on ihan jokapäiväistä, heijastuu kaikesta mitä teemme. Kumpikaan ei ota mitään itsestäänselvyytenä, huomioimme toisiamme, olemme kiinnostuneita toistemme jutuista, töistä ja harrastuksista jne. Kiitämme, kun vaikka jompikumpi tekee jotain yhteistä, mies esim aina ihastelee ja kiittää kun olen siivonnut koko asunnon kunnolla, vaikka teen sen joka viikko vähintään kerran. Sanomme toisillemme suoraan, kun arvostamme jotain asiaa/tekoa. Muutenkin kehumme toisiamme ja kannustamme erilaisissa asioissa, annamme myös rakentavaa palautetta. Mies arvostaa työtäni ja ihastelee luovuuttani myös sanoin. Miehellä rankka työ ja annan hänen pohtia asioita kauttani, annan tilaisuuden purkaa ja käsitellä juttuja. Pidän huolen, että mies tuntee olonsa mieheksi, ja mies kohtelee mua kuin kuningatarta.
Pari pvää sitten esittelin miehelle pari vaatetta jotka olin hommannut yhteisiä pikkujouluja varten, kysyin ovatko ok. Mies katsoi mua ja sanoi että ei voi uskoa onneaan kuinka hyvännäköisen naisen on saanut.

Takana 14 rakastavaa, intohimoista vuotta.

 

sitä toivoisi että kukaan ei hukkaisi elämäänsä sellaiseen henkilöön joka ei osaa arvostaa sitä mitä hänellä on. asioista pitää neuvotella, keskustella ja taistella hyvien asioiden puolesta yleensäkin, mutta jos suhde on yksipuolinen suurimmalta osin, niin ei pidä tyytyä tilanteeseen. jokaiselle löytyy kyllä ihminen joka on parempi kuin se tyyppi joka ei arvosta.

Puhe ei yksinään riitä se on vasta alku. Jos suhde on pääasiassa puhetta ilman tekoja, siitä tietää että on muutoksen aika. Aina voi toiselle tarjota mahdollisuuden ymmärtää muuttaa tapojaan, pakottaa siihen ei voi. Ei kannata jäädä huonoon tilanteeseen, jokaisella on vain se yksi elämä ja voi vain toivoa että kanssaihminen ymmärtää arvostuksen ja huomioimisen tärkeyden. Mutta sitä ei pidä kerjätä ja rukoilla, ei se silloin ole aitoa.