Toisen arvostaminen parisuhteessa (kyselyä)

a) Kuinka näytät arvostustasi miestäsi kohtaan?
b) Kuinka mies osoittaa arvostavansa sinua, millä keinoin?

Aiheesta eilen keskustelleena, olen ulapalla. Ja olis kiva kuulla muiden kokemuksia, eroavatko omista "tuloksista"

 

Emme sano koskaan toisillemme sellaisia asioita edes suutuspäissä, joita katuisimme myöhemmin. Kyllä meilläkin riidellään, mutta henkilökohtaisesti toista ei loukata.

 

Valitettavasti joskus arjessa sitä huomaa, että puolisoaan kohtelee rumemmin kuin kohtelisi jotain kaveriaan - ainakin meillä niin joskus. Tästä ollaan puhuttukin kyllä sulassa sovussa .

Mut miten sitten näytän arvostusta.. No tuota.. Hmm.. En lyttää tai arvostele toisen juttuja. Kuuntelen, otan huomioon puolison tunteet / menot / ajatukset , pidän häntä hyvänä isänä ja miehenä ja ihailen hänen tiettyjä luonteenpiirteitään.
En osaa miehen pulesta vastata miten hän kokee mua arvostavansa, mutta kyllä mulla on tunne, että niin tekee ja se on minusta riittävää

 

a) Kuinka näytät arvostustasi miestäsi kohtaan?
b) Kuinka mies osoittaa arvostavansa sinua, millä keinoin?

Aiheesta eilen keskustelleena, olen ulapalla. Ja olis kiva kuulla muiden kokemuksia, eroavatko omista "tuloksista"

joka päivä hellyydensanoja ja halittelua ja suukottelua, vaikka ei jatkuvasti oltaisikaan keskenämme kotona, eli siis tehdään omia juttujamme. mies siis tässä kirjoittaa.

 

a) Kuinka näytät arvostustasi miestäsi kohtaan?

No mä olen kiinnostunut miehen asioista (koulusta, työstä, harrastuksista) ja annan niille hänelle aikaa. Ja annan positiivista palautetta.

b) Kuinka mies osoittaa arvostavansa sinua, millä keinoin?

Mies sanoo aina välillä, että olen hyvä jossain. Antaa mulle aikaa käydä harrastamassa jne.

Siinäpä jotain. Minkälaisia tuloksia sä sitten olet saanut, kun oot ulapalla??

 

Mä osoitan arvostustani miestä kohtaan kiittämällä pienistäkin teoista. Hellin, pussailen, paijaan, passaankin. Hän kokee, etten arvosta häntä jos esimerkiksi kysyn monelta tulee kotiin jos on lähdössä jonnekin. Tai jos sanon esim. hänen menemisistään. Tai jos en jaksa kuunnella aina kitaran rämpyttelyä/musiikin kovalla soittamista vaan pyydän voisko lopettaa. Kokee, että olen rajoite.

Mä taas itse kaipaisin kiitosta arjessa, auttamista pyydettäessä. Sitä, että edes JOSKUS joku sanois mun olevan ihana tai rakas. Halais pyytämättä jne. Että mut joskus pyydettäis jonnekin mukaan, enkä aina olis se, joka jää kotiin ja toinen menee.

Ja tässä menee ristiin ja pahasti. Ollaan aika kaukana toisistamme tämän suhteen. JA kummallakin on sellanen olo jatkuvasti, ettei toinen arvosta.

Onko rakentavia neuvoja, miten tähän vois saada balanssin? Konkreettisia tekoja, mitä tehdä. Pelkät puheet ei lämmitä.

 

millainen puoliso se on ,joka ei rakastaan halaa tai pussaa jos vielä toinen on kertonut, että sellaista kaipaa ?!: /

 

Mä osoitan arvostustani miestä kohtaan kiittämällä pienistäkin teoista. Hellin, pussailen, paijaan, passaankin. Hän kokee, etten arvosta häntä jos esimerkiksi kysyn monelta tulee kotiin jos on lähdössä jonnekin. Tai jos sanon esim. hänen menemisistään. Tai jos en jaksa kuunnella aina kitaran rämpyttelyä/musiikin kovalla soittamista vaan pyydän voisko lopettaa. Kokee, että olen rajoite.

Mä taas itse kaipaisin kiitosta arjessa, auttamista pyydettäessä. Sitä, että edes JOSKUS joku sanois mun olevan ihana tai rakas. Halais pyytämättä jne. Että mut joskus pyydettäis jonnekin mukaan, enkä aina olis se, joka jää kotiin ja toinen menee.

Ja tässä menee ristiin ja pahasti. Ollaan aika kaukana toisistamme tämän suhteen. JA kummallakin on sellanen olo jatkuvasti, ettei toinen arvosta.

Onko rakentavia neuvoja, miten tähän vois saada balanssin? Konkreettisia tekoja, mitä tehdä. Pelkät puheet ei lämmitä.

jos ei puhe auta miehen kanssa, niin tuskin muuttuu mihinkään missään välissä. puhuminen on vain sitä varten että jos toinen on huolimaton eikä ole tullut ajatelleeksi että ei huomioi riittävästi, se ei muuta ihmistä toisenlaiseksi, eli jos toinen ei välitä huomioida niin ei se sitä tee kyllä millään tempullakaan

 

No aina pitää mun tehdä aloite. Ja ei aina sittenkään saa sitä läheisyyttä. Miehellä on aina joku juttu menossa, mikä vaatii huomiota. Etsii netistä tietoa jostain, lukee bändeistä, kattoo leffaa tms. Tai sit ei vaan huvita/jaksa. Ei oo ehkä sit sen kaipuussa?

 

No aina pitää mun tehdä aloite. Ja ei aina sittenkään saa sitä läheisyyttä. Miehellä on aina joku juttu menossa, mikä vaatii huomiota. Etsii netistä tietoa jostain, lukee bändeistä, kattoo leffaa tms. Tai sit ei vaan huvita/jaksa. Ei oo ehkä sit sen kaipuussa?

taitaa ottaa sinut vaan itsestäänselvyytenä.

 

No aina pitää mun tehdä aloite. Ja ei aina sittenkään saa sitä läheisyyttä. Miehellä on aina joku juttu menossa, mikä vaatii huomiota. Etsii netistä tietoa jostain, lukee bändeistä, kattoo leffaa tms. Tai sit ei vaan huvita/jaksa. Ei oo ehkä sit sen kaipuussa?

itse tiivistit sen aika hyvin, sillä ei ole tarvetta siihen.

muoks. lisää höpötystä

ei se ole välttämättä itsestäänselvyytenä ottamista, jos sinulla ei ole tarvetta suklaaseen, ei se tarkoita että seksielämä on kunnossa, vähän hassu esimerkki mutta tarkoitus selventää sitä että jos ei tunne johonkin itse tarvetta niin harvemmin sitä sitten tekee / hankkii mikä ikinä onkaan kyseessä.

se mitä voit tehdä on lopettaa toisen huomioimisen, ei kannata passata ja pitää hyvänä jos toinen ei tee sitä samaa takaisin... josko jossaan välissä huomais kattoo ympärilleen että mikä on vikana

 

Yksi iso tekijä tässä jutussa on myös mun työttömyys. Se on latistanut aikalailla mun itsetuntoa. JA vaikuttaa kaikkeen. Myönnän tulleeni herkkänahkaisemmaksi ja tarkemmaksi kaikessa, johtuen siitä kun olen aina vaan täällä kotona, äärettömän pienillä tuloilla. Olen mustasukkainen miehelle, kun "pääsee" joka aamu töihin ja saa siellä niitä ihmiskontakteja mitkä mulla täällä puuttuu. Ja on tuo musiikkiharrastus, jonka kautta on menoja tiuhaan. Mulla ei ole varaa juuri mihinkään, ja olen aina se joka sit joustaa ja jää kotiin.

 

Tai ehkä me on vaan "urauduttu" kun on niin pitkä yhteinen taival jo takana?

 

Tai ehkä me on vaan "urauduttu" kun on niin pitkä yhteinen taival jo takana?

silloin se suhde tarviikin enempi työtä mitä vanhemmaksi tulee. koska olette tehneet viimeksi yhdessä jotain KIVAA ?

 

Mutta mit mä voisin itse tehdä, että saan suunnan parempaan? Mies tokaisi, että vaihda kaverit uusiin jos ne on niin tylsiä etteivät koskaan esim. lähde rimpsalle. Ehkä kaipaisin uusia ystäviä, jotka haluis mennä jonnekin joskus? Mutta en totta tosiaan haua deletoida nykyisiä. Ihania arjessa läsnäolevia. Ei fyysisesti vaan muuten

 

endie2: Hmmm.... Perhematka kesällä. Mut se oli PERHE- ei parisuhdeloma. Mä en oikeesti muista. Kun ei liiemmin ole koskaan rahaa mihinkään kivaan. Kaikki kun menee tähän peruselämiseen jaolemiseen, remppaan, laskuihin jne. Ja mä laitan aina lasten tarpeet omien edelle. Opettelun paikka siinäkin varmaan, että huomioisi itseäänkin.

 

Ap, kertoiko mies miten hän tuntisi sinun arvostavan häntä? Mainitsit niitä asioita, joitten vuoksi hän tunsi, ettet arvosta häntä. Riittäisikö hänelle se, ettet mainitsisi soitosta tai menoistaan (enkä tarkoita, että avain olisi se, ettei pyydä toista pienentämään volyymia), vai haluaisiko hän, että osoittaisit arvostamisesi jollain tavalla, jollain muulla, kuin nyt olet tehnyt?

 

Yksi iso tekijä tässä jutussa on myös mun työttömyys. Se on latistanut aikalailla mun itsetuntoa. JA vaikuttaa kaikkeen. Myönnän tulleeni herkkänahkaisemmaksi ja tarkemmaksi kaikessa, johtuen siitä kun olen aina vaan täällä kotona, äärettömän pienillä tuloilla. Olen mustasukkainen miehelle, kun "pääsee" joka aamu töihin ja saa siellä niitä ihmiskontakteja mitkä mulla täällä puuttuu. Ja on tuo musiikkiharrastus, jonka kautta on menoja tiuhaan. Mulla ei ole varaa juuri mihinkään, ja olen aina se joka sit joustaa ja jää kotiin.

eli olet jo saanut itsesi aivopestyä tilanteeseen missä syyllistät itseäsi siitä että mies ei huomioi ? tekstin perusteella voisi päätellä että tiedät missä on ongelmakohdat, et saa takaisin vaikka itse annat itsestäsi, oli kyse joustamisesta tai huomioimisesta...

 

Huspati Hupa: musta tuntuu, että hän kokisi olevansa arvostettu, kun en koskaan sanoisin mihinkään mitään negaa/vastustavaa. Eli soisin hänelle vapauden toteuttaa itseään ja nauttia mieleisistään asioista rajoituksitta

Mä saisin tehdä mitä haluan, jos vaan tekisin. mutta mun näkemyksen mukaan parisuhde on myös yhdessätekemistä, ei vaan omien mielihalujen toteuttamista. Mutta tämä on vain minun (rajoittunut) näkemykseni.

 

Huspati Hupa: musta tuntuu, että hän kokisi olevansa arvostettu, kun en koskaan sanoisin mihinkään mitään negaa/vastustavaa. Eli soisin hänelle vapauden toteuttaa itseään ja nauttia mieleisistään asioista rajoituksitta

Tuo on vähän nurinkurinen ajatus. Jos miettii mitä arvostaminen on, onko se sitä, ettei ikäänkuin kiinnittäisi huomiota? Silloinhan voi tosiaan ajatella, että miehesi arvostaa omasta mielestään sinua kovastikin, jos ei juuri sinuun kiinnitä huomiota. Miten se sitten määritellään, mikä on arvostamista. Pitäisikö jokaisen saada sellaisia arvostamisen osoituksia, joita haluaa, vai pitäisikö niiden olla sellaisia, kuin antaja haluaa antaa? Sanojen sekoittamista, tiedän

 

Ehkä arvostuksen osoitus on samanlainen asia kuin lahja. Lahjanhan pitää olla saajalleen mieluisa, eikö niin?

 

no näinhän ne kriisit parisuhteissa muodostuu, jompikumpi tuntee olevansa yksin oman arjen keskellä, tällä kertaa sinä olet se. Eihän tuossa auta kuin puhuminen, mutta sekin on vaikeaa kun teitä on kaksi, et vain sinä. Äläkä nyt loukkaannu, puhun omista kokemuksistani. Meillä oli lähes sama tilanne ja mies ei nähnyt tilanteessa mitään huonoa, muuta kuin että minä "jankutan aina". Hänen mielestään tilanne oli vain hassu, mutta hänhän sai huomiota! Mnähän annoin sitä enemmän kuin ennen koska toivoin niin paljon takaisin. Ja näinhän tämä menee, ihmiset kasvaa ja joskus eri suuntiin, aika useinkin, mikä ei kuitenkaan tarkoita että pitäisi erota. Ei, vaan tämä vaatii nyt mieheltäsi ponnistelua ja myös sinulta. Miehen kannaltahan tilanne voi olla se että hänestä tuntuu että sinä keksit aina sanomista, kun taas sinä voit nyt tässä tilanteessa, koska et ole saanut kaipaamaasi huomiota ottaa liian raskaasti jotain miehesi tekoja/sanomisia vaikkei aina aihetta olisikaan. Ja tästä tulee oravanpyörä, joka pahenee jos toinen ei sitä pysäytä. Ja pysäyttämisen jokainen tekee omalla tavallaan, joskus ne on huonoja joskus hyviä. Minä päädyin siihen että annoin miehelle tunnin aikaa miettiä asioita, ja jos ei ollut valmis puhumaan niin lähtisin pariksi yöksi ystäväni luo lapsemme kanssa. Ikinä ei olla tähän pisteeseen menty ja joku sanoo varmasti että ei noin. Mutta meillä se toimi. Mies suostui kuuntelemaan, ja kyllä, nyt hän yrittää, tulee meillä riitoja mutta hän yrittää. Ja se riittää.

 

Ehkä arvostuksen osoitus on samanlainen asia kuin lahja. Lahjanhan pitää olla saajalleen mieluisa, eikö niin?

Totta. On vaan vaikeaa olla reagoimatta silloin tällöin kyseisissä tilanteissa (opetellut olen kovin) jossei itse saa toivomaansa arvostusta ja vastakaikua.

 

Huspati Hupa: musta tuntuu, että hän kokisi olevansa arvostettu, kun en koskaan sanoisin mihinkään mitään negaa/vastustavaa. Eli soisin hänelle vapauden toteuttaa itseään ja nauttia mieleisistään asioista rajoituksitta

Mä saisin tehdä mitä haluan, jos vaan tekisin. mutta mun näkemyksen mukaan parisuhde on myös yhdessätekemistä, ei vaan omien mielihalujen toteuttamista. Mutta tämä on vain minun (rajoittunut) näkemykseni.

miksi et siis tekisikin jotain ?
eikö parisuhteessa olekin parasta se, että saa toteuttaa itseäänkin - ilman että toisen tarvitsisi sitä rajoittaa mitenkään. eikö ns. terveessä suhteessa kumpikin ymmärrä omakohtaisesti, mikä on sitten liikaa sitä "omaa elämää" .
suosittelen, että nyt laitatte lapset hoitoon ja lähdette jonnekin ihan kaksin.ei varmasti voi tehdä ainakaan pahaa.

 

[QUOTE="niin";22486978]no näinhän ne kriisit parisuhteissa muodostuu, jompikumpi tuntee olevansa yksin oman arjen keskellä, tällä kertaa sinä olet se. Eihän tuossa auta kuin puhuminen, mutta sekin on vaikeaa kun teitä on kaksi, et vain sinä. Äläkä nyt loukkaannu, puhun omista kokemuksistani. Meillä oli lähes sama tilanne ja mies ei nähnyt tilanteessa mitään huonoa, muuta kuin että minä "jankutan aina". Hänen mielestään tilanne oli vain hassu, mutta hänhän sai huomiota! Mnähän annoin sitä enemmän kuin ennen koska toivoin niin paljon takaisin. Ja näinhän tämä menee, ihmiset kasvaa ja joskus eri suuntiin, aika useinkin, mikä ei kuitenkaan tarkoita että pitäisi erota. Ei, vaan tämä vaatii nyt mieheltäsi ponnistelua ja myös sinulta. Miehen kannaltahan tilanne voi olla se että hänestä tuntuu että sinä keksit aina sanomista, kun taas sinä voit nyt tässä tilanteessa, koska et ole saanut kaipaamaasi huomiota ottaa liian raskaasti jotain miehesi tekoja/sanomisia vaikkei aina aihetta olisikaan. Ja tästä tulee oravanpyörä, joka pahenee jos toinen ei sitä pysäytä. Ja pysäyttämisen jokainen tekee omalla tavallaan, joskus ne on huonoja joskus hyviä. Minä päädyin siihen että annoin miehelle tunnin aikaa miettiä asioita, ja jos ei ollut valmis puhumaan niin lähtisin pariksi yöksi ystäväni luo lapsemme kanssa. Ikinä ei olla tähän pisteeseen menty ja joku sanoo varmasti että ei noin. Mutta meillä se toimi. Mies suostui kuuntelemaan, ja kyllä, nyt hän yrittää, tulee meillä riitoja mutta hän yrittää. Ja se riittää.[/QUOTE]

Pyrin juurikin tuohon katkaisuun. Mutta yksin se on kovin, kovin vaivalloista. Jotenkin tuolle omalle putkiaivolle on kovin hankala sisäistää tätä mun ajatustapaa ja arvostuksen kaipuuta. Tai on vaikeaa muuttaa omia tapojaan. Ja kun sitten itse olen herkillä ja loukkaannun helposti/alan itkeä, hyvätkin keskustelunalut tyssäävät nopeaan. Hyvänä esimerkkinä tämänviikoinen iltajutustelun alku. Mä aloin purkaa tuntojanai itku kurkussa, mutta toinen keskittyi enempi tv-dokkariin ja kaiveli muniaan. Ehkä mun ajoitus oli kehno sit vaan. Pitäs sopia joku aika ja paikka. Mutta nää jutut pitää enemmän puhua silloin, kun siltä tuntuu, ei kellon mukaan. Ja tämä on jälleen kerran vaan mun mielipide.