toinen osapuoli ei halua lasta

[nenuli]

Onko muille käynyt niin, että on tullut raskaaksi, mutta mies ei halua lasta? Olen itse tilanteessa, että plussasin jokin aikaa sitten. Raskaus on vahinko (ja oikeasti vahinko, ei mitään kepulipeliä, pillereiden poisjättämistä tms.). Itse olen onnellinen tästä vahingosta, mutta mies täysin lamaantunut. Meillä on molemmilla vakityöpaikka, olemme seurustelleet useita vuosia ja ikääkin on yli 30v. joten sikäli asiat on kunnossa, mutta ei niin ei. Mies haluaisi, että tekisin abortin, mutta en aio sitä tehdä. Haluaisin olla onnellinen masuvauvastani, mutta ei ole mukavaa katsoa toisen tuskaa.

Olisi mukavaa kuulla kokemuksia, onko teillä mies muuttanut mieltään jossain vaiheessa, tottunut tilanteeseen tai sitten päinvastoin lähtenyt lätkimään?

 

[äiti minäkin]

Voi, herttileijaa.
Jos mies ei halua lasta niin odota vaan, kun lapsi syntyy.
Kyllä se sulattaa kovankin miehen.
ÄLÄ anna miehelle valtaa. Pidä lapsesi- maailman ihanin asia...
Jos mies menee-anna mennä-lapsen kengissä itsekin oleva PELKURI!!!!!
onnea sinulle!!!!

 

[äiti minäkin]

Voi, herttileijaa.
Jos mies ei halua lasta niin odota vaan, kun lapsi syntyy.
Kyllä se sulattaa kovankin miehen.
ÄLÄ anna miehelle valtaa. Pidä lapsesi- maailman ihanin asia...
Jos mies menee-anna mennä-lapsen kengissä itsekin oleva PELKURI!!!!!
onnea sinulle!!!!

 

[ptruu]

Voi, herttileijaa.
Jos mies ei halua lasta niin odota vaan, kun lapsi syntyy.
Kyllä se sulattaa kovankin miehen.

Tai sitten ei. Joskus sellainenkin mies lähtee lätkimään, joka on itsekin halunnut vauvaa, kun kohtaa lapsiperhe-elämän realiteetit.

Mutta aborttia ei koskaan pidä tehdä toisten painostuksesta - kuten ei lastakaan. Nainen on se joka tässä tilanteessa päättää, se on hänen oikeutensa.

 

[Ei voi]

tietää... Joskus mies kääntää kelkkansa johonkin suuntaan ja joskus ei... Voi hyvin olla myös kyse siitä, että hän olisi ehkä joskus halunnut lapsia, mutta ei kuitenkaan välttämättä sinun kanssasi... Nyt sinä olet ikäänkuin päättänyt, että hänen tulisi jäädä kanssasi, eikä hänellä ole enää vapautta valita (siis hänen mielestään). Jos olisi avioliitossa jo etukäteen, niin silloin ainakin tietäisi jo etukäteen, miten asia on... Näinhän asia ei ole. Hänestä siis tuntuu, ettei saanut nyt itse päättää. Monet miehet kyllä haluavat oikeasti lapsia, vaikka aiemmille partnereille toisin sanovatkin, mutta se halu tosiaan iskee vasta sen oikean tavattuaan. En nyt ole mitenkään sanonut, että tekisit väärin, kun pidät lapsen, sillä vaikeatahan se olisi asiaa peruakaan (varsinkin jos asia on sinulle tervetullut). Miestä ei voi kuitenkaan syyttää, jos nyt lapsesta huolimatta lähtee menemään. Jos nyt lähtee, niin olisi varmasti muutenkin lähtenyt, mutta tämä vain antoi sysäyksen hieman aiemmin, sillä hän alkaa ajattelemaan elämän realiteetteja. Jos hän taas jää, vaikkei selkeästi lasta kanssasi halunnutkaan, niin hän tosiaan jää vain lapsen takia... Nyt kyllä tiedät, että sinun kanssasi hän ei lasta halunnut, vaikka myöhemmin lapsen olisikin jonkun muun kanssa halunnnut... Mutta siis ei välttämättä vain halunnut sinua... Valitettavasti. Eipä tilanteeseen ole oikein hirveän hyvää ratkaisua. Kyllä hälytyskellot pitää soida, jos toinen ei tosiaan sitä lasta halua. Asia ei voi olla hyvä. Monella varmasti on se ajatus, että lapset olisi halunnut sen yhden ja saman puolison kanssa, etkä sinä hänen mielestään siis ollut se, ja jos hän nyt lähtee, niin se haave siitä yhdestä perheestä sen yhden puolison kanssa on taas hänen puolestaan menetetty. Hänelle siis vaihtoehdot ovat häviöitä myös molemmissa tapauksissa... Vietä loppuelämä sellaisen kanssa jota et oikeasti halunnutkaan, tai riko haaveesi...

 

[^]

Hyvin sekava kirjoitus, mutta toivottavasti sait selkoa...

 

[Tuik]

En nyt ihan suoralta kädeltä sanoisi, että jos mies alkuun on järkyttynyt ja reagoi kielteisesti, niin se tarkoittaa samaa kuin hän ei haluisi lasta juuri sinun kanssasi ja olet nyt rikkonut hänen haaveensa iäksi.
Oletteko aikaisemmin jutelleet lapsista? Onko hän halunnut niitä tehdä vai ollut aina sitä mieltä, että ei lapsia kiitos?

Lapsen tulo ja isäksi tulo on niin iso juttu, että saattaa kestää hieman ennen kuin se käsitetään ja hyväksytään. Alkujärkytyksestä toivuttuaan mieli saattaa muuttua tai sitten ei, mutta älä vain anna hänen painostaa itseäsi mihinkään suuntaan. Valmistaudu kuitenkin siihen, että jos mies pysyy kannassaan ja teille tulee ero niin sinusta tulee yksinhuoltaja. Ajattele tilanne omalta kannaltasi läpi ja pohtikaa sitten yhdessä miehen kanssa minkä roolin hän haluaa ottaa syntyvän lapsen elämässä.

 

[Juan Jesus]

Jos mies menee-anna mennä-lapsen kengissä itsekin oleva PELKURI!!!!!!!!!

Voi kristus. Että jos ei halua lasta on jälkeenjäänyt pelkuri? Ja äitiys/isyys pätevöittää mm. tällaisia lausuntoja toisista ihmisistä antamaan?

 

[vuosia meni]

meillä oli tilanne aika kaukaa haettu tähän verrattuna, mutta... mieheni oli monta kertaa minulle sanonut, että hän ei koskaan halua lapsia. Itselläni oli paha vauvakuume päällä ja tämä tuntui todella pahalta... olimme silloin olleet yhdessä n.3 vuotta. 4 vuotta myöhemmin menimme naimisiin ja samaan aikaan minulla oli taas vauvakuume... sitten mies sanoikin, että oikeastaan hänellä ei olekaan mitään lapsia vastaan. Esikoisemme on tällä hetkellä 4,5-vuotias, toinen 11kk ja kolmas vauva tulossa! Mieheni on maailman paras isä, viettää paljon aikaa lasten kanssa, ja haluaa jopa vielä joskus lisää lapsia... hassua, kun itsestä on alkanut tuntua, että 3 riittää, niin on vaan meillä osat vaihtuneet.
Teillä nyt ei ole vuosia aikaa miettiä, kun raskaus on jo alkanut. Itse en vastaavassa tilanteessa pystyisi tekemään aborttia, mutta kyllä miehen mahdollinen menettäminen tai lapsen takia välien sotkeutuminen (varmasti tulee esiin jokaisessa riidassa myöhemmin, jos mies on ehdoton abortin suhteen ja itse et sitä halua) tekisi kipeää sekin... ketään ei saa pakottaa tekemään aborttia, toisaalta ketään ei myöskään saisi pakottaa vanhemmaksi. Vaikea paikka!

 

[Ohikulkija.]

Komppaan kyllä "Ei voi" kirjoitusta. Mikäli asia on heti jollain lailla kielteinen, niin se on se luonnollisin reaktio ja asia on kielteinen. Kun tiettyyn ikään tulee ja eri elämäntilanteita näkee, niin saa huomata tällaisia tapauksia. Ei satu ehkä kaikkien matkan varrelle, eikä tarvitse mennä noin pitkälle, että suunnittelematon raskaus olisi alkanut. Olen kuitenkin minäkin kuullut useammasta tilanteesta, jossa mies ei olisi halunnut lasta silloisen naisystävän kanssa, mutta uudessa hurmossuhteessa lapsi on tullut piankin kyseeseen ilman vuosien seurustelua. Ihan tervettähän se on, että halu saada se lapsi iskee vasta kun kaikki palat loksahtavat paikoilleen. Todella, mies saa yllätysraskaus tilanteessa aika "odottamattoman" kolauksen, vaikka kyllähän odottamattoman raskauden mahdollisuus pitäisi ottaa aina huomioon.

On kyllä kinkkinen tilanne, vaikka onhan kaikkia poikkeuksia olemassa. Henkilökohtaisesti, jos mies haluaisi jäädä, niin kuuntelisin tarkasti miksi. En todellakaan itse ainakaan haluaisi jäädä suhteeseen, jossa toinen olisi velvollisuudentunteesta. Jos taas mies lähtee, niin se on varmasti sitten parhaaksi, vaikka kipeältä tuntuukin. Kamalinta olisi vaikka tietämättä roikuttaa toista siinä vasten tahtoaan. Vaadi rehellisyyttä.

 

[Ohikulkija.]

& kuten kävi "vuosia meni" kirjoittajalle, niin on tietenkin eri asia sanoa parikymppisenä, ettei halua ikinä lapsia, kuin päälle kolmekymppisenä. Aika moni muukin on varmaan sanonut parikymppisenä ihan muusta syystä, ettei halua ikinä lapsia. Päältä kolmekymppinen kyllä tietää jo, että mieli saattaa hyvinkin muuttua.

 

[nenuli (aloittaja)]

taustatiedoksi vielä sen verran, että olemme olleet yhdessä melkein 10 vuotta. kumpikaan ei aluksi halunnut lasta mutta minulle iski yhtäkkinen vauvakuume muutama vuosi sitten.

minullekin tuli mieleen aluksi, ettei mies halua lasta juuri minun kanssani. kuitenkin kun keskustelimme, tuli selväksi, ettei näin ole. (tai, no, en voi tietää, mitä mies haluaa esim. 4-5-kymppisenä, mutta ei ainakaan tässä iässä haluaisi lasta. ja vannoo ettei halua koskaan. menisi leikkauttamaan putket jos uskaltaisi). olemme muutaman kerran meinanneet erotakin, syynä vain ja ainoastaan se että minä haluan lapsen ja hän ei. eron olisi tehnyt minä. en kuitenkaan ole pystynyt, sillä rakastan miestä ihan valtavasti.

mies ei tykkää ylipäätään lapsista. yritän vain kovasti toivoa, että hän kiintyisi omaan lapseensa. toivottaavasti näin käy.

 

[ap:lle]

En tiedä miehistä mitään, mutta itse en ole koskaan erityisemmin pitänyt vauvoista tai pikkulapsista, omia lapsia olen silti halunnut ja olen heihin aivan hulluna! Eli mies voi todella rakastua omiinsa ja silti samaan aikaan olla yleisesti sitä mieltä, että lapset ei ole mukavia.

Älä tee aborttia, katuisit sitä loppuelämäsi. Sinulla on jo ikää etkä enää ehkä löytäisikään ajoissa hyvää isäehdokasta. Anna miehellesi vapaus valita. Vaikea paikka kaikinpuolin, mutta syntyvä lapsi ei ole asiaan itse voinut vaikuttaa.

Ja paljonko sinulla on viikkoja? Raskaudesta kun kannattaa iloita/murehtia ehkä vasta ekan kolmanneksen jälkeen.

 

[Ei voi]

Olen kylläkin vähän sitä mieltä, että jos mies oikeasti vain halusi olla täysin lapseton lopun elämäänsä, niin siinä tapauksessa ei tietty kyse ole siitä, ettei hän sinun kanssasi lasta halunnut, vaan siitä tosiaan, ettei halunnut kenenkään kanssa... Vaikka tämä tapaus kuulostaa aika epätoivoiselta, niin minusta tämä on kaikkein toivottavin tapaus! Siinä toisessa skenaariossa, oli periaatteessa vain 2 "huonoa" lopputulosta, mutta tässä tapauksessa on oikeasti toivoa siitä, että huomaisikin innostuvansa lapsesta totaalisesti jossain vaiheessa... Tämähän olisi lottovoitto! Täytyypä vain toivoa parasta!

 

[en ymmärrä]

Mä en ymmärrä mikä oikeus on naisen päättää mitä lapselle tehdään. Onhan se yhtä paljon miehenkin lapsi. Miksi nainen saa päättää että miehen on ruvettava isäksi jos sitä ei todellakaan halua. Minä en ainakaan pitäisi lasta jonka isä ei sitä halunnut. Ja vielä vähemmän ymmärän niitä naisia jotka hankkiutuvat raskaaksi ja sitten kun mies ei lasta haluakkaan ja lähtee lätkimään niin nainen kuitenkin vaatii elatusmaksuja. En tarkoita että näin on ap:n tapauksessa.

Minä tulin aikoinaan raskaaksi vahingossa ja aluksi mies sanoi ettei ole valmis isäksi mutta kun sitten sanoin että varaan ajan aborttiin niin miehen mieli muuttui. Nyt olemme naimisissa ja meillä on kolme lasta. Mutta siis en olisi ensimmäistä lasta pitänyt koska minun mielestä se olisi ollut väärin isää kohtaan.

Kehottaisin ap:tä vielä keskustelemaan miehen kanssa. Ja toivotaan niin että mies muuttaisi mielensä.

 

[en ymmärrä:lle]

Se vain on niin, että nainen päättää _aina_ lopulta yksin, mitä mahdollisen vahinkoraskauden kanssa tehdään. Oletko myös sitä mieltä, että jos mies haluaisi lapsen mutta nainen ei, naisen olisi pakko kärsiä raskaus ja synnytys, koska mies niin tahtoo?

Jos abortti ei ole naisen oma valinta, se usein jättää henkisiä jälkiä, jotka voi oireilla myöhemmin vaikeastikin. Onhan vahinkoraskau p**ka nakki vähän kaikkien osapuolten kannalta, mutta yhtä lailla se on naiselle rankka ja vaikea tilanne, etenkin jos puoliso on eri mieltä.

Vahinkoja sattuu kun seksiä harrastetaan, sille ei mahda mitään ja riski on aina olemassa ellei selibaattiin ryhdy. Vähällähän mies pääsee jos vahingosta pelkällä rahalla selviää, verrattuna siihen että joutuisi vastoin tahtoaan ottamaan isän vastuun ja elämään vauva- ja lapsiperheen joskus raskastakin elämää.

 

[Ei voi]

Onhan se valitettavasti vähän niin ainakin tällaisessa tapauksessa, jossa isä ei olisi ikinä halunnut isäksi, että jos haluaa melkein varman ehkäisyn, niin olisi pitänyt käydä siellä sterilisaatiossa, vaikka kova nakkihan sekin voi olla... Onhan se abortti tai synnytyskin kova nakki. Ei ole oikein varmaa keinoa tosiaan välttää vahinkoraskauksia, kuin olla harrastamatta seksiä. Jos haluaa sitten olla varma, että se lapsi tulee juuri ja vain sen haluamansa puolisonsa kanssa, niin sitten pitäisi varmaan melkein odottaa avioliittoon tai tosiaan alkaa harrastamaan seksiä vasta kun on valmis vahinko raskauteenkin.

Se on tosiaan vähän kinkkisempi juttu se, että jos vaikka nainen tosiaan haluaa sen lapsen ja mies ei, niin onko reilua vaatia elareita isältä... Mielestäni tässä vaiheessa naisen pitäisi ehkä vähän joustaa, jos tosiaan niin kovin halusi sen lapsen ja mies ei halunnut... Riippuu tietenkin tilanteesta, mutta reilu nainen ei voi olla kovin epäreilu miestä kohtaan.

 

[en ymmärrä:lle]

Huh huh... Miltä nyt tuntuisi jos sinulla ei olisi sitä ensimmäistä lastasi?? Minusta aborttia ei pidä koskaan tehdä siksi, että "lapsen isä ei halua lasta", aivan naurettavaa (kun on leikkiin ryhtynyt). Voihan sen lapsen sitten antaa vaikka adoptoitavaksi tai elää itse lapsen kanssa ilman sitä miestä. Ei siinä tarvitse isyyttäkään todistaa eikä elatusmaksuja pyydellä, olla vain raskaana ja saada ihana lapsi yksin. Ei ole lapsen vika että vanhemmat on tolloja!

 

[Miirrru]

Jos mies on varma ettei halua koskaan saada lasta ja harrastaa seksiä niin mielestäni kyllä miehen kuuluu vahinkoraskuden sattuessa maksaa elatusmaksut. Ei se nainen yksin raskaaksi ole tullut. Isänä ei ole pakko tietenkään olla, mutta vastuu on otettava. Mies voi halutessaan käydä toimenpiteessä jossa lapsettomuus taataan. Ilman sitä on aina riski. Ja tosiaan, nainen päättää aina itse omasta kehostaan, tietysti isän mielipidettä kannattaa kuunnella mutta vasten tahtoaan ei pidä tehdä päätöstä. Siitä usein henkisiä seuraamuksia vuosiksi, ehkä loppuelämäksi, kuten joku aiemmin mainitsi. Tässä tapauksessa toivottavasti viimeistään kun lapsi syntyy, isä huomaa mitä oma lapsi merkitsee, jossei, jääpä paljosta paitsi. Kaikista ei kuitenkaan isäksi ole ja toisista on vaikka ensin ajattelisi toisinpäin.

 

[nenuli]

Kävin tänään ultrassa yksin (rv 11). En halunnut miestä sinne toivomaan keskenmenoa.

No, mies sai kuitenkin toivomansa. Oli tuulimana. Mitään vuotoja ei ole ollut, raskausoireita on tullut samaan malliin. Alkio oli rv6 ikäinen. Joudun siis kaavintaan tai lääkinnä'lliseen keskenmenoon.

Lääkäri oli todella tyly. Laittoi laitteen sisääni, totesi kylmästi "selvä tapaus, tuulimuna" ja keskittyi papereihinsa. Aloin itkeä hervottomana. Sairaanhoitaja tuli ja ojensi nenäliinan.

Ei siinä mitään, jos voisi yrittää toisen kerran. Mutta ei voi. Ellen jätä miestä ja hanki uutta. Mutta ei sitä noin vain hankita. En niin rakasta miestä kuin tuo nykyinen. Tilanne tuntuu toivottamalta.

Olkaa, voi olkaa onnellisia te naiset, joiden kumppanit tukevat teitä! Ja haluavat yrittää keskenmenon jälkeen uudestaan. Minä en ehkä koskaan pääse kokemaan äitiyden onnea.

Onkohan tuo kuinka yleistä, että keskenmeno ei näy verenä vaan joutuu kemiallisesti tai mekaanisesti poistamaan alkion?

 

[jaa-a-a]

Voi höh. Kyseessä ei kuitenkaan liene tuulimuna vaan keskeytynyt keskenmeno jos alkio oli kuollut rv6, tuulimunassa ei näet ole alkiota ollenkaan. En tiedä kuinka yleistä tuo on, että ei tule itsestään ulos. Minulla oli tuulimuna joskus ja kaikki materiaali tuli ulos itsestään ja kierto oli sitten heti normaali. Voimia sinulle.

Tiedätkö, toivon, että sinulle käy nyt niin, että miehesi ajattelee asioita ja pian ilmoittaakin olevansa valmis vauvan tuloon. Sitten voitte alkaa yrittämään ja pian oletkin toivotusti raskaana. Toivottavasti näin käy sillä muuten joudut tiukan paikan eteen, että elääkö ilman lapsia (mieshän voi vaikka kymmenen vuoden jälkeen haluta lapsen ja silloin etsii itselleen nuoremman sitä varten) vai vaihtaako miestä. Itse suosittelisin miehen vaihtoa (kyllä löydät uuden!) sillä lapsenkaipuu ei ehkä lopu koskaan ja kun lapsen saa syliinsä, se on ihaninta mitä olla voi.

Keskustelkaa asiasta. Toivottavasti miehesi on kuitenkin nyt tukenasi, keskenmeno on aina raskas asia, etenkin henkisesti.

 

[miksiköhän?]

Ihmeellistä että vahinkoraskauksia sattuu niille, joiden miehet ei halua lasta, mutta ei koskaan niin päin että se olisi nainen itse joka ei haluaisi raskautua...

 

[daidai]

Ihmeellistä että vahinkoraskauksia sattuu niille, joiden miehet ei halua lasta, mutta ei koskaan niin päin että se olisi nainen itse joka ei haluaisi raskautua...

Ei muuten pidä paikkaansa. Kyllä niitä vahinkoraskauksia sattuu myös naisille, jotka eivät halua lasta. Vastuu raskauden jatkumisesta on kyllä aina (tulevalla) äidillä.

 

[nenuli]

Voi höh. Kyseessä ei kuitenkaan liene tuulimuna vaan keskeytynyt keskenmeno jos alkio oli kuollut rv6, tuulimunassa ei näet ole alkiota ollenkaan.

Ei kun tarkoitin, että se möykky siellä sisälläni oli sen kokoinen kun olisi ollut rv6.

Nyt on alkanut verta vähän tihuttamaan, mutta vähän vain. Saa nähä, tuleeko itsestään ulos, vai pitääkö mennä ottamaan se ulos.

Paha mieli edelleen. Lääkärikin oli niin tyly, että harmittaa vieläkin. Jos jaksaisin, tekisin siitä varmaan valituksen.

Kiitos tsemppauksista!

 

[PALJONVOIMIA]

Oivoi Tarinasi oli niin koskettava, että aivan pakko toivottaa PALJON VOIMIA ja toivottavasti pääset tilanteesta eteenpäin! Ja toivottavasti miehesi ymmärtää edes hieman tukea sinua! Jos ei, niin on aika ääliö vaikka ei lasta halunnutkaan.