Toimitus kysyy: Mitä toivoisit päivähoidolta?

Avoimuutta ja rehellisyyttä päivähoidon järjestäjien- siis vastaavien taholta |O

Lapset ei saisi olla kärsijöinä, kun avustajia siirrellään paikasta toiseen.
Byrokratiat kuntoon, kiitos. Järkeä ratkaisuihin, kiitos. Kuulumisia asiaan oleellisesti liittyviltä tulisi kuulla eikä vain lätkiä mielivaltaisesti leimoja papereihin..... ja sen jälkeen häipyä tavoittamattomiin niin kauan että pöly laskeentuu ja asiat on pantu täytäntöön.....

 

Kipeimmin muutosta kaipaa päiväkotien tilojen turvallisuus. Tulisi säätää laki, jossa määrätään päiväkodin kosteusvauriot korjaamaan välittömästi. Huoneen sisäilmat ovat huonoja, jolloin työntekijät ja lapset sairastuvat herkemmin.

Toinen asia, joka pitäisi muuttaa on ryhmäkoot. Lapsemme on alle 3 v ryhmässä, jossa lapset juosevat lelut kourassa yhdessä huoneessa eivätkö pysty keskittymään leikkeihin. Meteli on liian kova niin isossa ryhmässä. Hoitajia/lapsi tulee olla enemmän ja tiloja lapsille enemmän.

Päiväkodin työntekijät osaavat parhaiten vastata mitkä kohdat heille tulisi muuttaa. Olen iloinen, että päiväkodin työtekijöitä löytyy yhä -ammattitatioista ja ystävällistä porukkaa!

 

Kun kerta on sallittua satunnaisesti ylittää ryhmäkoot, niin meidän kotipaikkamme on nostanut ryhmäkoon 22 lapseen, koska kaikki ei kuitenkaan koskaan ole samaan aikaan paikalla...
Ja sama toimii perhepäivähoidossa, omat lapset on 10pv/kk hoidossa ja niinä päivinä lapsia on sitten pph:lla viisi. Aikamoinen porukka siis.

Oma lasten pph on kyllä mitä parhain, vaikkakin olisin halunnut lapseni päiväkotiin. Ja haluan edelleen, siksi jatkossa tulemme maksamaan itsemme kipeiksi yksityisestä päiväkodista.
Lisäksi kunnilla/kaupungeilla tulisi olla jokin pakko perustaa niitä päiväkoteja enemmän, täällä pikkukaupungissa on nykyään ainakin 2 isohkoa yksityistä päiväkotia ja pari-kolme ryhmistä päälle. Koska kunnalla ei riitä paikat kaikille tarvitsijoille. Pitäisi säätää lakiin kohta, että kunnan olisi pakko tällöin antaa maksusitous yksityiselle, eikä vihjailla ettei paikkaa kenties järjestykään.

Subjektiivinen oikeus päivähoitoon olisi suotavaa kumota. Tällöin jos vanhemmat haluavat lapsensa hoitoon, vaikka itse olisivat kotona (tai toinen) olisi ne yksityiset palveluntarjoajat sitten paikallaan.
Nyt kun ns. virike-lapset ovat suurilta osin päiväkodeissa, jää monelta pk-paikkaa tarvitsevalta se saamatta. Omalla kohdallamme ilmoitimme hakemuksessa (jonka jätimme erittäin hyvissä ajoin) tarpeemme ja kun pk-paikkaa emme saaneet, meille vaan todettiin että kai te voitte tuoda ja hakea lapsenne vähän eri aikaan kun olitte ilmoittaneet? Koska pph:t on (hyvä niin) työaikalain piirissä, emme voi viedä lapsia hoitoon siihen aikaan kun olimme toivoneet, vaan jouduimme tekemään uudelleen järjestelyjä. Onneksi on työnantaja joka jaksaa ymmärtää ja joustaa.

Kaikenkaikkiaan, monta yksityiskohtaa tuossa jotka harmittavat. Kun kiltisti maksaa kuitenkin sitä korkeinta maksua, on järjestänyt työt niin, että hoidon tarve on pieni, niin mitä saa takaisin?
Paitsi sen hyvän hoitajan, joka on aika tuurinkauppaa, omalla kohdalla onnisti edes sen suhteen

 

Isossa päiväkodissa odottaisin että tieto kulkisi paremmin.
Hoitajia on ihan liian paljon yhtä lasta kohti. siis hoitajat vaihtuvat liikaa.
Kukaan ei tiedä päiväkodissa oikein mistään mitään.
Tai yksi tietää ja kertoo että lasta löyty päiväkodissa. Kun soitan puhuakseni asiasta, puhelimeen vastaajaa huutaa ja kiistää...eli keskipäivän hoitsu ei tiedä aamun tapantumista mitään.

Ainakin Helsingissä yhdessä kunnallisessa suuressa päiväkodissa johtaja hypää joka välissä käytännön työssä antamassa määräyksiä, jotka perustuvat vain omaan mutuunsa. Hän puhuu vanhempien näkökulmista ihan sekavia, koska ei tunne lapsia (sekottaa nimetkin) ja on silti erityisasiantuntijana mukana jokaisessa kokouksessa. Alaisensa eivät uskalla sanoa mitään kun pompo paasaa ja tyrmää kaikki rakentavat keskustelualoitteet. Ahdistuneena istuvat vain nuo pari lastentarhanhoitajaa palaverissa, vaikka heillä olisi molemmilla pätevyttää ja tietämystä rakentavaan keskusteluun. Ja toisella maalaisjärkeäkin. Ei hyvältä näytä.

 

Sitoutumista lapsiin, eli kannatan ajatusta työntekijän "sitomisesta" tietyksi ajaksi työpaikalleen. Lasten turvallisuudentunne on pienestä kiinni eikä esim. erityisryhmissä voi jatkuvasti rampata uusia hoitajia kuten meillä nyt loppuvuodesta. Harjottelijoiden jaksot pitäisi saada pidemmiksi, todella hämmentävää lapsille kun joku tulee viikoksi, toinen kahdeksi, kolmas päiväksi. Turhaa stressiä lapsille.

Kaikille lapsille pitäisi voida antaa paljon enemmän resursseja kuin nyt. Joskus tavisryhmässä ei pärjää siksi kun tarvitsee esim. apuvälineen tai tietyn toimintatavan, mutta sitä ei saa ennenkuin siirtyy erityisryhmään.

 

Toivoisin että lapseni hoitopaikassa olisi suomenkielen taitoinen hoitaja.
Ei ole kiva viedä hoitoon lasta jos hoitaja ei ymmärrä lasta ja lapsi ei ymmärrä hoitajaa. Hoitaja ei osaa keroaa mitää lapsen päivästä tai tulevista suunnitelmista ja väärinkäsityksiä sattuu päivittäin niitä saa sitten lapsen kanssa kotona käydä läpi. Kielitaitovaatimus hoitajille.

 

Hei te subjektiivisen hoidon vastustajat, jotka kuitenkin sanotte, että erityistarpeiset on sitten eri asia. Jos subjektiivinen oikeus poistettaisiin, ei varmasti olisi erityistarpeistenkaan kovin helppoa enää päästä hoitoon, kun aina voitaisiin vedota siihen, ettei erityistarve olekaan riittävän suuri... Samalla tavalla kuin nykyään voi olla vaikeaa saada henk koht avustajaa tms.

Ja voi sitä rumbaa, kun päivähoitohakemukseen pitäisi koipoida työsopimus todisteeksi että on töissä, tai entä jos työt alkavat vasta vähän ajan päästä, milloin sen sitten todistaa jos työsopimusta ei ole vielä allekirjoitettu? Tai jos on aloitteleva yrittäjä: riittääkö että on perustanut yrityksen (jolloin yrityksen voisi perustaa ihan vaan pöytälaatikkoon saadakseen hoitopaikan) vai pitääkö yrityksen tuottaa jo tulojakin (ja missä lapsi olisi ennen sitä kun yritys jo tuottaisi jotain?) Tai jos on opiskelija, ryhdyttäisiinkö seuraamaan opintoviikkojen kertymistä?

Vaikka siis subj. päivähoito-oikeutta voikin tavallaan väärinkäyttää, väärinkäytökset ovat pienempi haitta kuin se että oikeus poistettaisiin. Sillä luuletteko, että päivähoidon rahoitusta ei pienenettäisi saman tien samassa suhteessa kuin mitä hoidosta jäisi pois lapsia?

 

Päivähoitolakia ryhdytään vihdoin uudistamaan. Vanha laki on vuodelta 1973, eikä siinä määritellä päivähoidon ryhmäkokoja eikä varhaiskasvatuksen tai päivähoidon laatutavoitteita.

Kun laki ei säädä asiasta mitään, varhaiskasvatuksen laatu ja työntekijöiden koulutustaso vaihtelevat paljon hoitopaikkojen välillä. Päivähoitojärjestelmä on lisäksi rakennettu ilman, että olisi otettu huomioon ilta- ja viikonlopputöitä.

Mitä sinä haluaisit päivähoidolta? Mikä asia päivähoidossa kaipaa mielestäsi kipeimmin muutosta?

Kiitos vastauksista (jotka voi kirjoittaa tähän ketjuun)!

Saga Wiklund
toimittaja, Kaksplus

Minun mielestä kipeimmin päivähoito kaipaa muutosta erityislasten asioissa, esim koulutus pitäisi olla riittävää jotta ainakin päiväkodin johtajalla/eltolla olisi riittävä tieto/taito havaita esim.mahdollinen asperger,adhd tms jotta ensinnäkin he järjestäisi oikeat tukitoimet(ilman lausuntoja,koska lapsella se tarve on taatusti ennneku pääsee tutkimuksiin ja diagnoosiin/lausuntoon asti. Ja minusta päivähoidon henkilökunta on se joka tämän tarpeen kyllä havaitsee).

Lisäksi monelta erityislapsen äidiltä on kyllä tullut kuultua kuinka on jouduttu päiväkodin pyynnöstä lyhentämään päivä normi päivästä muutamaan tuntiin, sen sijaan että lapselle järjestettäisiin se oma avustaja/pienryhmä!

Oma lapseni on hyvä esimerkki hän oli koko päivähoitoiän isossa ryhmässä vaikka selvästi se oli hänelle liikaa, nyt kouluiäsäkin hän tulee olemaan pienryhmässä! Mutta osasiko päiväkodin johtaja järjestää sitä lapselle? EI! ja kuka kärsi? lapsi!

Lisäksi on erittäin ikävää että kaiken muun päälle päivähoidossa keskitytään syyttämään erityislasten vanhempia lapsen ongelmista,niin siihen asti kunnes on diagnoosi kädessä(eipä näkynyt päiväkodin johtajaa enään ollenkaan sen jälkeen) siihen loppu lastensuojeluilmoitustenteko yms. törkeä toiminta. Ja todettakoon että lastensuojelun työntekijä sanoi että hän on samaa mieltä että ongelma joka ilmee päiväkodissa kuuluu siellä osata hoitaa! eikä ilmoitusket ikinä johtaneet mihinkään kun ei ollut aihetta.

Päiväkodin toiminnasta lähti kantelu. Ja monet muutkin erityislasten vanhemma t ovat joutuneet samojen ongelmien eteen, turhaa vanhempien kuormittamista.

TÄhän toivoisin todella muutosta hoitaisivat omat hommansa niin hyvin kuin pystyy ja että heillä ois riittävästi koulutusta myös erityislapsista.
Lisäksi ryhmän koko pitäisi säätää lailla,eikä pelkästään se paljonko aikuisia on lapsia kohden.

 

Sitoutumista lapsiin, eli kannatan ajatusta työntekijän "sitomisesta" tietyksi ajaksi työpaikalleen. Lasten turvallisuudentunne on pienestä kiinni eikä esim. erityisryhmissä voi jatkuvasti rampata uusia hoitajia kuten meillä nyt loppuvuodesta. Harjottelijoiden jaksot pitäisi saada pidemmiksi, todella hämmentävää lapsille kun joku tulee viikoksi, toinen kahdeksi, kolmas päiväksi. Turhaa stressiä lapsille.

Kaikille lapsille pitäisi voida antaa paljon enemmän resursseja kuin nyt. Joskus tavisryhmässä ei pärjää siksi kun tarvitsee esim. apuvälineen tai tietyn toimintatavan, mutta sitä ei saa ennenkuin siirtyy erityisryhmään.

Mitähän sä tarkoitat tuolla ekalla lauseellasi?

Mun työpäivä alkaa aamulla klo 8:20 ja loppuu klo 16:00. Olen sidoksissa työpaikkaani tasan tämän ajan. Se ei ole minun ongelmani jos sinun lapsesi hoitoaika alkaa klo 7 ja päättyy klo 17. Ja jos tarkoitat sitä että pakotettaisiin työntekijä olemaan työssään esim. vuoden..niin sehän on ihan tätä päivää, herranjestas, pätkätyöt mahdollistavat sen. Jos taas tarkoitat että pitäisi olla koko ajan samassa ryhmässä, niin se ei valitettavasti onnistu, koska jos ryhmässä on suhdeluvut kallellaan, sieltä napataan hoitaja toiseen ryhmään.

 

[QUOTE="mä";25593830]Toivoisin että lapseni hoitopaikassa olisi suomenkielen taitoinen hoitaja.
Ei ole kiva viedä hoitoon lasta jos hoitaja ei ymmärrä lasta ja lapsi ei ymmärrä hoitajaa. Hoitaja ei osaa keroaa mitää lapsen päivästä tai tulevista suunnitelmista ja väärinkäsityksiä sattuu päivittäin niitä saa sitten lapsen kanssa kotona käydä läpi. Kielitaitovaatimus hoitajille.[/QUOTE]

Tämä on myös ihan hyvä vaatimus, mutta mistä niitä kielitaitoisia ammattilaisia saadaan?

Hesassa ainakin on kova pula sekä lastentarhanopettajista että lastenhoitajista, kielitaitoisista puhumattakaan.

Itse olen myös sen verran vaativalla aluellaa töissä, että vastavalmistuneet eivät useinkaan pärjää meillä, koska työ on niin vaativaa. Pitää tietenkin osata perushommat, mutta sen lisäksi pitää mm. osata opettaa eri kielitaustaisille lapsille eritasoisesti suomea, tehdä yhteistyötä lastensuolejun ja erityispäivähodon kanssa, laatia lapsille esityksiä jotta he pääsevät erityisryhmään ja saavat tarvitsemaansa tukea päivähoitoon.

Valitettavan moni hakija luulee, että lastenhoitajan homma on laakereilla lepäämistä ja sellaisia me ei voida ottaa töihin, koska sellaista työ ei todellakaan ole.

 

Hei te subjektiivisen hoidon vastustajat, jotka kuitenkin sanotte, että erityistarpeiset on sitten eri asia. Jos subjektiivinen oikeus poistettaisiin, ei varmasti olisi erityistarpeistenkaan kovin helppoa enää päästä hoitoon, kun aina voitaisiin vedota siihen, ettei erityistarve olekaan riittävän suuri... Samalla tavalla kuin nykyään voi olla vaikeaa saada henk koht avustajaa tms.

Ja voi sitä rumbaa, kun päivähoitohakemukseen pitäisi koipoida työsopimus todisteeksi että on töissä, tai entä jos työt alkavat vasta vähän ajan päästä, milloin sen sitten todistaa jos työsopimusta ei ole vielä allekirjoitettu? Tai jos on aloitteleva yrittäjä: riittääkö että on perustanut yrityksen (jolloin yrityksen voisi perustaa ihan vaan pöytälaatikkoon saadakseen hoitopaikan) vai pitääkö yrityksen tuottaa jo tulojakin (ja missä lapsi olisi ennen sitä kun yritys jo tuottaisi jotain?) Tai jos on opiskelija, ryhdyttäisiinkö seuraamaan opintoviikkojen kertymistä?

Vaikka siis subj. päivähoito-oikeutta voikin tavallaan väärinkäyttää, väärinkäytökset ovat pienempi haitta kuin se että oikeus poistettaisiin. Sillä luuletteko, että päivähoidon rahoitusta ei pienenettäisi saman tien samassa suhteessa kuin mitä hoidosta jäisi pois lapsia?

Heikko peruste haaskata rahaa turhiin päiväkotipaikkoihin. Samalla periaattella voitaisiin pitää sairaaloissa osastoja ihmisille, jotka eivät tarvitse sairaalahoitoa. Ettei vaan toimintaa supisteta.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden käytännön toteutusta miettiessä voisi kuulla kuntia, jotka ovat rajanneet kuntalisän koskemaan vain perheitä, jonka kaikki lapset hoidetaan kotona. Näissä kunnissa on nimittäin tehty juuri mainitsemaasi harkintaa kuka on päivähoidon todellinen tarvitsija ja kuka ei. Joissain tapauksissa lapsen on voinut viedä päivähoitoon, vaikka perhe on nostanut kuntalisää. Hyvillä perusteilla.

Ainakaan täällä omassa kunnassani (yksi Suomen suurimmista) tarpeen harkitseminen ei ole tuottanut suurta päänvaivaa, ja tarjolla on kerhoja ja tekemistä joka lähtöön päivähoidon vaihtoehdoksi. Päänvaivaa se on tuottanut vain vanhemmille, joiden on mahdoton suunnitella lapsilukuaan ja lasten ikäeroa vastaamaan jaksamistaan.

Todellista päänsärkyä tuottavat virikelapset, joiden vuoksi ryhmät on jouduttu täyttämään yli normaalirajojen. Esim. oma 3v on tällä hetkellä pienten ryhmässä, jossa on 15 lasta ja 3 aikuista. Nääs kun osa lapsista on virikelapsia, jotka ovat paikalla 'vain' 5-7h päivässä niin heidät voi ottaa ylimääräisinä lapsina ryhmään. Alle 3-vuotiaita vielä. Kaikille on pakko tarjota paikka, vaikka tosilla on oikea tarve ja toisilla ei. Epäreiluahan tämä on nimenomaan lapsia kohtaan, mutta ei sitä kukaan.

Virikelapsia on täällä meilläpäin valtavasti senkin jälkeen kun ns. oikeat syyt on raakattu pois, kunta on tehnyt asiasta kattavan kartoituksen. Ongelma on se, että todellisen päivähoitotarpeen rinnalle on syntynyt kasvava ja suuri määrä perheitä, joiden mielestä lastenhoito ei ole heidän tehtävänsä edes silloin kun he nostavat siihen yhteiskunnan tukea. Syödään kahdesta kakusta, kaikki maksavat ja kärsijöinä ovat lapset tupaten täysissä päväkodeissa.

 

Toivoisin, että päivähoidosta puhuminen lopetettaisiin ja siirryttäisiin puhumaan varhaiskasvatuksesta. Laadukkaaseen varhaiskasvatukseen on oikeus jokaisella lapsella riippumatta siitä mitä vanhemmat tekevät. Se on lapsen oikeus, päivähoito sen sijaan tuntuu olevan oikeus vanhemmalle.

 

Haluaisin että päiväkodissa olisi hoitajilla enemmän auktoriteettia.Ei annettaisi lasten käyttäytyä miten vain. Haluaisin myös muutoksia ryhmäkokoihin sekä alati vaihtuviin hoitajiin.Välillä tuntee antaneensa lastensa lapsuuden vieraiden käsiin, joille se ei koskaa mitään merkinnyt...Haluaisin ehdottomasti lisää henkilökuntaa, mieheni hakiessa lasta..oli päiväkodintyöntekijä luvannut katsoa lapsen perään, jotta mieheni voi hakea likapyykin sisältä.Miehen tullessa likapyykkien kanssa ulos,lasta ei ollut enää missään. Myöhemmin kaikkien ihmetykseksi lapsen toi päiväkodin pihalle vieras mieshenkiö, joka kertoi lapsen juokseneen autotien reunalla itkien.Välillä tuntuu ettei päiväkodin työntekijöitä kiinnosta enää muu,kuin raha..lapsi on vain työväline..

 

Jokaisella lapsella pitää olla oikeus omahoitajaan. Kun kukaan ei ole nimetty omahoitaja, ei oikein kukaan pysty seuraamaan ketään päivän mittaan.

Pienemmät ryhmäkoot. 21 lapsen ryhmä on aivan liian iso kaikille päiväkoti-ikäisille!

Lisää vuoropäiväkoteja ja iltahoitomahdollisuuksia. Työpäivät ovat enää harvoissa ammattiryhmissä 8-16 vaan sunnuntaisinkin kaupat kekkuloivat klo.21 asti auki. Monilla aloilla työpäivä päättyy aikaisintaan klo.17 ja työmatkoineen kaikkineen voi olla aika kiikunkaakun, että ehtiikö sen lapsen hakea ennenkuin tarha menee kiinni.

Oikeus päivähoitoon on oltava, vaikka toinen vanhemmista olisi kotona! Koska jos siitä karsitaan, miten esim. työtön vanhempi käy työhaastatteluissa jos lapsi on kotona = ei ole hoitopaikkaa!

Enemmän keskustelua vanhempien ja päivähoidon välille. Tiedonkulun parantamista!

 

Toivoisin, että päivähoidosta puhuminen lopetettaisiin ja siirryttäisiin puhumaan varhaiskasvatuksesta. Laadukkaaseen varhaiskasvatukseen on oikeus jokaisella lapsella riippumatta siitä mitä vanhemmat tekevät. Se on lapsen oikeus, päivähoito sen sijaan tuntuu olevan oikeus vanhemmalle.

Itse toivoisin päiväkotilapsen vanhempana ja lasten kanssa työtä tekevänä terapeuttina, että varhaiskasvatus ei tarkoittaisi lasten "valmentamista" isoksi liian aikaisin. Ei sellaisten taitojen "opettamista" lapsille, joiden oppimiseen heidän valmiudet eivät ole vielä riittävästi kehittyneet. Ei sellaista "kasvattamista", että valmistaudutaan vain tulevaan kouluelämään.
Itse koen uhaksi varhaiskasvatuksen siirtymisen vähitellen ja pian kaikissa kunnissa sivistys/koulutoimen yhteyteen näistä edellä mainituista syistä. Monessa päiväkodissa kun jo nyt liian nopeasti vaaditaan lapsilta taitoja, joihin heillä ei vielä ole motorisia, kognitiivisia, psyykkisiä tai sosiaalisia valmiuksia.
Olen järkyttyneenä todistanut erään päiväkodin toimintaa, jossa jo alle 5-vuotiailta lapsilta vaadittiin (vahvasti ryhmässä rohkaistiin) veitsellä ja haarukalla syömistä siten, että haarukan tuli olla oikeassa asennossakin kädessä. Järkyttynyt olen siksi, että monille 5-vuotiaille tuottaa vaikeuksia pelkällä haarukallakin syöminen, koska käden motoriikka tai silmä-käsiyhteistyö ei vielä riitä taidon hallitsemiseen. Kysyessäni tästä vaatimuksesta, minulle perusteltiin sitä koulun toiveella, että lapset osaisivat oikeat ruokailutavat tullessaan kouluun.
Liian aikaisella "opettamisella" on minusta vain huonoja seurauksia. Ruokailutilanteet voivat muuttua lapselle epämieluisiksi ja sen sijaan, että lapsi saisi riittävästä ravintoa ruokaillessaan hän keskittyykin motorisiin suorituksiinsa, hänelle tulee paineita osaamattomuudestaan jne. Eikä näiden vaatimusten jälkeen ole ihme, jos lapsi on levoton ja keskittymätön, koska häntä on liian suurilla vaatimuksilla kuormitettu ympäristössä, jossa on jo ison lapsiryhmän hälinä ja aikuisten jatkuva vaihtuvuus ovat isot stressitekijät.
Toivon siis, ettei varhaiskasvatus (entinen päivähoito) olisi lapsen valmentamista koulua varten, vaan se olisi lapsen yksilöllisen kasvun ja kehityksen tukemista yhteistyössä vanhempien kanssa.

 

Itse toivoisin päiväkotilapsen vanhempana ja lasten kanssa työtä tekevänä terapeuttina, että varhaiskasvatus ei tarkoittaisi lasten "valmentamista" isoksi liian aikaisin. Ei sellaisten taitojen "opettamista" lapsille, joiden oppimiseen heidän valmiudet eivät ole vielä riittävästi kehittyneet. Ei sellaista "kasvattamista", että valmistaudutaan vain tulevaan kouluelämään.
Itse koen uhaksi varhaiskasvatuksen siirtymisen vähitellen ja pian kaikissa kunnissa sivistys/koulutoimen yhteyteen näistä edellä mainituista syistä. Monessa päiväkodissa kun jo nyt liian nopeasti vaaditaan lapsilta taitoja, joihin heillä ei vielä ole motorisia, kognitiivisia, psyykkisiä tai sosiaalisia valmiuksia.
Olen järkyttyneenä todistanut erään päiväkodin toimintaa, jossa jo alle 5-vuotiailta lapsilta vaadittiin (vahvasti ryhmässä rohkaistiin) veitsellä ja haarukalla syömistä siten, että haarukan tuli olla oikeassa asennossakin kädessä. Järkyttynyt olen siksi, että monille 5-vuotiaille tuottaa vaikeuksia pelkällä haarukallakin syöminen, koska käden motoriikka tai silmä-käsiyhteistyö ei vielä riitä taidon hallitsemiseen. Kysyessäni tästä vaatimuksesta, minulle perusteltiin sitä koulun toiveella, että lapset osaisivat oikeat ruokailutavat tullessaan kouluun.
Liian aikaisella "opettamisella" on minusta vain huonoja seurauksia. Ruokailutilanteet voivat muuttua lapselle epämieluisiksi ja sen sijaan, että lapsi saisi riittävästä ravintoa ruokaillessaan hän keskittyykin motorisiin suorituksiinsa, hänelle tulee paineita osaamattomuudestaan jne. Eikä näiden vaatimusten jälkeen ole ihme, jos lapsi on levoton ja keskittymätön, koska häntä on liian suurilla vaatimuksilla kuormitettu ympäristössä, jossa on jo ison lapsiryhmän hälinä ja aikuisten jatkuva vaihtuvuus ovat isot stressitekijät.
Toivon siis, ettei varhaiskasvatus (entinen päivähoito) olisi lapsen valmentamista koulua varten, vaan se olisi lapsen yksilöllisen kasvun ja kehityksen tukemista yhteistyössä vanhempien kanssa.

päiväkodissa jossa vanhin käy eskaria täytyy alkaen 4 vuotiaasta syödä veitsellä ja haarukalla.
oma juuri 5 vuotias käyttää pelkkää haarukkaa ja eilen neuvolassa sanottiin, että myös veitsi täytyisi ottaa käyttöön...
minunkin mielestäni ehkä hieman liioittelua!

 

Päätös lapsiryhmien maksimikoosta olisi hyvä. Tarpeellinen määrä hoitajia lapsia kohden Pitäisi olla kokoajan käytettävissä.

Miksi ne päiväkodit menee kaikki klo 17 kiinni? Ainakin täälläpäin. Jos päiväkoti olisi auki esim klo. 18-18.30 vuoropäiväkotipaikan tarve varmaan monella perheellä vähenisi. Meidän kunnassa kaikki pk:t menee kiinni klo 17 paitsi vuoropäiväkoti.

Peesi! Meidänkin arkea helpottaisi valtavasti, jos päiväkoti olisi auki 18.00 asti. Tarvetta tälle pidemmälle aukioloajalle olisi ehkä kerran, pari kuussa, kun työvuorot miehen kanssa menevät pahasti ristiin.