Toimitus kysyy: Mitä toivoisit päivähoidolta?

Päivähoitolakia ryhdytään vihdoin uudistamaan. Vanha laki on vuodelta 1973, eikä siinä määritellä päivähoidon ryhmäkokoja eikä varhaiskasvatuksen tai päivähoidon laatutavoitteita.

Kun laki ei säädä asiasta mitään, varhaiskasvatuksen laatu ja työntekijöiden koulutustaso vaihtelevat paljon hoitopaikkojen välillä. Päivähoitojärjestelmä on lisäksi rakennettu ilman, että olisi otettu huomioon ilta- ja viikonlopputöitä.

Mitä sinä haluaisit päivähoidolta? Mikä asia päivähoidossa kaipaa mielestäsi kipeimmin muutosta?

Kiitos vastauksista (jotka voi kirjoittaa tähän ketjuun)!

Saga Wiklund
toimittaja, Kaksplus

 

Olin kerran todistamassa tapausta, jossa joukko perhepäivähoitajia jutteli niin innokkaasti keskenään, että puistosta lähti pikkumies omille teilleen. Onneksi, satuin paikalle. Päivähoidolta odotan vastuullisuutta, vastuullisuutta ja vastuullisuutta. Jos ryhtyy kaitsemaan toisten lapsia, on silmät oltava selässäkin.

 

Päiväkodin työntekijöiden koulutuksestahan on jo tarkat ohjeet päivähoitoasetuksessa, joten päiväkotien työntekijöiden koulutustason suhteen vaihtelu ei ole kovin suurta. Perhepäivähoitajilta taas en haluaisi jatkossakaan vaadittavan mitään tutkintoa, ainakaan pitkää koulutusta vaativaa. Vastustan sitä että pian jokaisen työn tekemisen ehtona on paperi kourassa. Jonkinlainen näyttösysteemi/ koeaika perhepäivähoitajaksi aikovilla sen sijaan voisi olla.

Isoimpana ongelmana koen tuon päivähoitoasetuksen kohdat, jotka koskevat hoitajien ja lasten suhdelukuja ja niiden ylittymistä. "Poikkeaminen voi tapahtua siten, ettei lapsia ole muutoin kuin lyhytaikaisesti yhtäaikaisesti hoidossa enempää kuin kokonaissuhdeluku edellyttää." "Lisäksi 1 ja 2 momentissa säädetystä suhdeluvusta voidaan poiketa tilapäisesti ja lyhytaikaisesti laajennettaessa lapsen hoitoaikaa edellä 2 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla." (Päivähoitoasetus, 6§)
Montako tuntia, päivää tai viikkoa on tilapäistä tai lyhytaikaista? Entä jos suhdeluvut mättää parin tunnin ajan joka iltapäivä, muttei läpi päivän? Lyhyesti siis, pitäisi määritellä tarkkaan, mikä voidaan laskea tilapäiseksi tai lyhytaikaiseksi ylitykseksi.

Tähän liittyy se tosiasia, että työntekijät ovat töissä 7 tuntia 39 minuuttia päivässä, lapsista monet taas ovat päiväkodissa 8-10 tuntia päivässä. Vaikka suhdeluvut olisivat kohdillaan paperilla, käytännössä ne jossain vaiheessa päivää (yleensä iltapäivällä) usein ylittyvät.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden purkamista pitäisi myös mielestäni harkita. En näe hyötyä siinä, että lapset, joiden vanhemmista toinen tai molemmat ovat kotona, viettävät päivänsä tarhassa. Päivähoitopaikka tulee mielestäni taata lapsille, jotka sitä tarvitsevat joko vanhempien työssäkäynnin takia tai muusta syystä (esim. kotona olevan vanhemman/vanhempien mielenterveys- tai päihdeongelmat, ongelmat jaksamisen kanssa jne.). Päiväkodeissa tapahtuvan "virikehoidon" sijaan kuntien pitäisi tarjota enemmän avointa kerhotoimintaa ym. toimintamuotoja kotona hoidettaville lapsille ja näiden vanhemmille. Jos ei subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen muutoin puututa, niin ainakin voitaisiin säätää niin, että lapset, joiden vanhempi/vanhemmat ovat kotona, voivat olla päiväkodissa vain lyhyempiä päiviä, vaikka 5-6 tuntia päivässä.

 

Odotan päivähoidolta sopivaa ryhmäkokoa asianmukaisissa tiloissa- ei siis suurta joukkoa lapsia sullottuna pieniin tiloihin ja henkilökuntaa ajettuna äärimmilleen jaksamisensa suhteen.
Tälläisessä päikyssä olin harjoittelijana.

Eli tarpeeksi aikuisia lapsiryhmän kokoon nähden huomioituina lasten ikätason ja mahdolliset erityisvaikeudet.
Henkilökohtaisia avustajia peräänkuulutan myös niitä tarvitseville lapsille- ei siten, että avustaja onkin pakotettu tekemään 'liikaa' töitä muitten lasten kanssa ja henkilökohtaisen avustajan nimike onkin vain nimi ylimääräiselle käsiparille (vai onko muka oikein, että avustaja, joka on palkattu dysfasialapselle, kanniskeleekin 8 tuntia päivässä 8kk ikäistä vauvaa, joutuen jättämään avustettavansa vain todella vähälle huomiolle?)

Koulutusta peräänkuulutan, mutta en vaadi- jos henkilö osoittaa kelpoisuutensa lasten parissa muuten ja vaikkapa työn ohessa kouluttautuu kursseilla lisää. Ea- kortti tulisi mielestäni olla pakollinen!

Ja päättäjät- älkää hyvät ihmiset lopettako pieniä yksiköitä! Johan se on maailman sivu nähty ja tutkimuksia tehty, että suuret yksiköt eivät välttämättä ole se paras ratkaisu, vaikka kustannustehokkaita saattaisivat ollakin.

'Virikelasten' hoitoon soisin lain muuttuvan, joku 'tolkku' hoitopäiviin ja aikoihin, eikä virikelapsi saisi viedä paikkaa lapselta joka tarvitsee hoitopaikkaa 'oikeasti'. Ainakin päivähoidon paikoista tuntuu olevan pulaa.
Subjektiivista oikeutta käyttäville pienempi tuntimäärä ja vähemmän hoitopäiviä.

 

Olisi mukavaa, jos aamulla kun lapsen jollekin hoitajalle jätän, sama hoitaja antaisi iltapäivällä hakiessa "raportin" lapsesta. Siis eli myös päiväkodissa voisi olla yksi hoitaja/muutama tietty lapsi/päivä. Tuntuisi mukavalta, kun lapsesta olisi huolehtinut koko päivän sama hoitaja. Monesti kukaan ei oikein tiedä mitään ja sanotaan "kuulemma meni ihan mukavasti päivä, missäs ne ***** vaatteet/hoitokassi onkaan.."

Ja ryhmäkoot pienemmäksi. Max 12 lasta ryhmässä olis ihan sopiva.

 

her: Olisi tosiaan ihanteellista, että sama ihminen olisi paikalla sekä aamulla vastaanottamassa, että iltapäivällä hyvästelemässä, mutta miten se olisi käytännössä mahdollista? Lapsi on yleensä päiväkodissa vanhempien työajan + työmatkohin menevän ajan, eli pidempään kuin normityöpäivä. Jotta sama henkilö voisi olla paikalla lapsen tullessa ja lähtiessä, hänen täytyisi tehdä tosi pitkää päivää tai sitten tehdä työpäivä kahdessa pätkässä, joiden välissä olisi vapaata. Kumpikaan vaihtoehto ei ole kovin houkutteleva työtenkijän kannalta.

 

Sitä, että päiväkodeissa olisi riittävästi henkilökuntaa, jolloin pienemmät ryhmäkoot olisivat mahdollisia. Tällöin henkilökunnalla olisi enemmän aikaa lasten yksilöllisten tarpeiden huomioimiselle, minkä koen tärkeäksi.

Aiemmin vastanneet ovat tuoneet esille paljon sellaisia asioita, joita myös itse peräänkuulluttaisin päivähoidolta.

 

her: Olisi tosiaan ihanteellista, että sama ihminen olisi paikalla sekä aamulla vastaanottamassa, että iltapäivällä hyvästelemässä, mutta miten se olisi käytännössä mahdollista? Lapsi on yleensä päiväkodissa vanhempien työajan + työmatkohin menevän ajan, eli pidempään kuin normityöpäivä. Jotta sama henkilö voisi olla paikalla lapsen tullessa ja lähtiessä, hänen täytyisi tehdä tosi pitkää päivää tai sitten tehdä työpäivä kahdessa pätkässä, joiden välissä olisi vapaata. Kumpikaan vaihtoehto ei ole kovin houkutteleva työtenkijän kannalta.

Nii-in. Tässä kysyttiin toiveita ja se olisi mielestäni ihanteellisin tilanne. Sen voisi mahdollistaa viikkotyöaika, eli pidemmällä päivällä tehtäisiin töitä ja sit olis vapaata enempi. Hoitoalalla tämä on esimerkiksi mahdollista. Joten miksei päiväkotityössä?! Ei se nyt niin tavatonta olisi.

 

Päätös lapsiryhmien maksimikoosta olisi hyvä. Tarpeellinen määrä hoitajia lapsia kohden Pitäisi olla kokoajan käytettävissä.

Miksi ne päiväkodit menee kaikki klo 17 kiinni? Ainakin täälläpäin. Jos päiväkoti olisi auki esim klo. 18-18.30 vuoropäiväkotipaikan tarve varmaan monella perheellä vähenisi. Meidän kunnassa kaikki pk:t menee kiinni klo 17 paitsi vuoropäiväkoti.

 

- ryhmiin ehdottomasti maksimikoko 20 lasta ja alle 3v:lle pienempi 9 lapsen ryhmä
- suhdeluvut uusiksi esim. 5 yli 3 v ja 3 alle 3v per kasvattaja voisi olla nykyaikana hyvä, tämä sen takia, että lapsilla on nykyään paljon vaikeuksia mm. sosiaalisissa taidoissa ja he tarvitsevan enemmän aikuista kuin vaikka 20 vuotta sitten, jolloin omilla vanhemmilla oli aikaa lapsilleen ihan eri tavalla kuin nykyään (kävin tässä välillä leikimässä oman lapseni kanssa)
- suomen/ruotsin kieltä osaamattomille ummikkolapsille ryhmäkoon pienennys ekaksi puoleksi vuodeksi
automaatisesti


Sitten kun palkkaus saataisiin vielä kohdalleen, niin voitaisiin saada koulutettua ja suomenkielen taitoista henkilökuntaakin päiväkoteihin. Nyt ainakuin Hesassa on valtava pula pätevästä ja suomenkielen taitoisesta henkilökunnasta. Sekä lastenhoitajista että opettajista on pulaa ja se vaikuttaa heti päivähoidon tasoon ja pätevän ja pysyvän henkilökunnan jaksamiseen työssään, ikävä kyllä.

 

Tädit lärpättävät keskenään päivän juoruja ja lapset karkailevat, tappelevat tai tekevät muita tuhmuuksia nurkan takana. Harjoittelijoita jätetään täällä päin yksin muutaman lapsen kanssa, vaikka harjoittelijoiden työsoppareissa nimenomaan on merkintä "ammattilaisen läsnäollessa". Ryhmäkoot ovat päätähuimaavia, joka taas osaltaan vaikuttaa merkittävästi silloin kun tädit eivät tee töitään vaan puhuvat viikonlopun Putouksesta. Päivähoidolta pitäisi mielestäni voida toivoa, että lapset ovat siellä jatkuvasti valvovan silmän alla ja että hoitajat ovat luotettavia ja ammattitaitoisia.

 

Suhdeluvun lisäksi pitää ehdottomasti määrittää maksimiryhmäkoot.

Nykykäytäntö on sellainen, että jos ryhmässä on lapsia, jotka ovat max 7h/pvä hoidossa tai hoidossa esim. neljänä päivänä viikossa, ryhmään voidaan ottaa lisää lapsia. Kaikkien lasten hoitoajat ikään kuin ynnätään yhteen ja silloin näyttää siltä, kuin ryhmä ei olisi 100% täynnä. Käytäntöhän on sitten ihan muuta; kaikki lapset ovat paikalla klo 9-15 ja vajaus osuu kellonaikoihin, jolloin henkilökuntaakin on vähemmän paikalla (aikaiset aamut ja myöhäiset iltapäivät).

Tämän systeemin takia meillä on pahimmillaan lapsilla ollut 0-3v ryhmässä 15 lasta, normaalimäärä kolme aikuista ja lapsista vielä muutama aivan vauvoja vielä. 3-5v taas joutui 26 lapsen ryhmään, jossa niin ikään henkilökuntaa 21 lapsen ryhmän mukaisesti, vaikka käytännössä lapset jatkuvasti samaan aikaan kaikki paikalla. Tilaa kaksi pientä huonetta; vastaa sitä kun hoitaisin kaksiossa 26 lasta.

Samalla pitäisi määrittää raamit tiloille; mitkä ovat vaateet tiloille kun ryhmäkoko on vaikka 20 lasta. Monet päiväkodit on mitoitettu alunperin puolta pienemmälle porukalle. Perhepäivähoitajalla pitää kyllä olla riittävästi tilaa ja se tullaan ihan tarkistamaan paikan päälle, mutta päiväkodissa 20 lasta voidaan tunkea minimaalisiin tiloihin ihan surutta. Pelkästään meteli on kestämätöntä kelle vaan.

Subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen selkeitä rajauksia lasten kohdalla, joilla toinen vanhemmista perhevapaalla kotona. Kuntiin kerhotoimintaa yli 3-vuotiaille.

Ja lain ulkopuolelta: tiesittekö, että päivähoidon henkilökunnalla ei ole mitään vaadetta ylläpitää ensiaputaitojaan? Isoa lapsilaumaa saattavat hoitaa ihmiset, jotka ovat käyneet kurssin monta vuosikymmentä sitten, toimivat vanhoilla/ puuttellisilla tai olemattomilla tiedoilla ja toiminta tositilanteessa voi olla mitä vaan. On tullut useita kertoja vastaan tämä. Kannattaa kysellä asian perään ja vaatia, voi osua kenen kohdalle vaan.

 

Peesi edelliseen kirjoitukseen.

Lisäisin vielä, että jos ryhmän henkilökunta ja elto on sitä mieltä, että lapsi tarvitsisi erityistä tukea, mutta vanhemmat kieltäytyvät kaikista tutkimuksista ym. ei ole mitään keinoja viedä asiaa eteenpäin. Tästä tilanteesta kärsii sitten koko ryhmä. Sekä lapsi, joka tarvisi erityistä tukea, että ne muut, jotka saavat sitten entistä vähemmän huomiota, kun sitä menee niin paljon yhteen. Pitäisi olla jokin keino saada ryhmään avustaja tai pienentää ryhmäkokoa, jos ryhmässä on haastava lapsi, vaikkei lapsella diagnoosia olisikaan. Jokin keino päivähoidon työntekijöillä toimia tilanteessa.

 

Kyllä mä lähtisin nyt siitä ajatuksesta liikkeelle, että päiväkotien ryhmäkokoihin on ensisijaisesti puututtava. Viime vuosina pakka on levinnyt käsistä pahimman kerran, mikä on aiheuttanut aivan kohtuuttoman oravanpyörän - kaikki loppujen lopuksi kärsivät, kun ei osata sanoa "ei". Liika on liikaa. Kuitenkin pääosassa ovat herkät lapset, luulisi päättäjiltäkin löytyvän sitä iän tuomaa viisautta ymmärtää miten kallisarvoisesta pääomasta onkaan kyse, kun keskustellaan päivähoidon asiakkaista ja mietitään päivähoidon tilaa, resursseja ja laatua. Mistään laadusta ei todellakaan ole kyse, kun ylisuurissa ryhmissä pienissä tiloissa surkeiden materiaalien ja puitteiden keskellä tehdään kuitenkin sitä kallisarvoista työtä. Lapset oirehtivat nykyisellään entistä enemmän ja monitahoisemmin, työssäolevat hoitajat uupuvat lapsilauman ja vaatimuksien edessä; sijaisjärjestelmä on onneton tai se puuttuu kokonaan, jopa erityiskasvatuksellinen tuki on puutteellista. Nämä kaikki pitää saada korjatuksi, jotta voidaan oikeasti puhua laadukkaasta päivähoidosta.

Eli: ryhmäkoot asiallisiksi ja toimiviksi - lasta, hoitohenkilökuntaa sekä työympäristöä kunnioittaen ja arvostaen. Pienryhmien arvostusta ja pieniä päiväkotiyksiköitä lisää, ei suinkaan näitä jo rakenteilla olevia karmeita hehtaarihalleja, joihin survotaan lapsia sisään ovista ja ikkunoista. Inhimillisyyttä siihenkin. Näkyvästi esille maksimiryhmäkoko eikä sen jälkeen mitään lipsumisia asiassa. Pätevää, ammatillista hoitohenkilökuntaa tarpeeksi - ja joka saralta. Koulutuksesta en lähtisi tinkimään millään muotoa, Suomessa on loistavat oppilaitokset valjastamassa uusia ammattilaisia - ammattitaidottomuus on aina riski. Sekä toimiva, luotettava varahenkilö/sijaishoitojärjestelmä - tähän todellista paneutumista, jottei hoitajien tarvitse oman terveyden uhalla riskiryhmien kera uupua työn äärelle. Työssään uupunut pitkällä sairaslomalla oleva hoitaja tulee paljon kalliimmaksi kuin kerralla hyvin pohjustetun sijaisjärjestelyn organisointi. Erityispedagogisten palveluiden esteetön ja riittävä saatavuus turvattava päivähoitohenkilöstön tueksi. Myös muistettava perhepäivähoitajien ammatillinen tukeminen erityisedagogisten haasteiden edessä!

Subjektiiviseen oikeuteen järjen ääntä (tämän kanssa mentiin metsään pahasti). Perhevapailla olevien lapsien todellisen hoidontarpeen tarkkaa katsomista ja hoitoaikoihin tällöin tarkat rajaukset. Päivähoidon suomaan ja järjestämään "virikehoitoon" selkeä kuntoutuksellinen aspekti lääkärin lausuntoineen. Lisäksi samassa suhteessa rinnalle kerhotoimintaa tms. kattavammassa muodossa hoitamaan kuntoutuksellisen tukitoimenpiteen ulkopuolelle jäävän "virikehoidon" tarvetta.

Mm. nämä asiat kaipaavat paneutumista. Parhaiten päivähoitolakia voi kehitellä ja uudistaa kattavalla ja moniulotteisella asiakas- sekä henkilökuntakyselyllä/palautteella sekä päättäjien esiin astumisella suoraan keskelle kenttätyötä. Samaan syssyyn toivoisin näkyvää arvostusta ko. työntekijöille paremman palkkauksen muodossa. Nykyisellään he saavat aivan naurettavaa korvausta työn vaativuuteen nähden.

 

Edellä tullut paljon hyviä vastauksia. Tiloista vielä, että voisiko tiloille ehkä määrittää jonkin minimikoon lapsilukuun nähden, huone- ja neliömäärän? Ja tiloissa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota äänimaailmaan. Nykyään on olemassa tehokkaasti ääntä vaimentavia tuotteita ja pintamateriaaleja, mutta aika vähän niitä vielä päiväkodeissa näkyy. Parhaiten melutasoon kuitenkin pystyttäisiin vaikuttaamaan toimimalla pienemmissä ryhmissä. Vaikka varsinainen ryhmä olisi isompi, voidaan käytännössä toimia pienemmissä porukoissa, kunhan henkilökuntaa ja tiloja on riittävästi.

Yksi puute, joka vielä ei ole tullut tässä esiin, on ruuan laatu. Ruuat tulevat yhä useammassa päiväkodissakin keskuskeittiöistä, ja kun mahdollisimman halvalla tehdään niin laatu ei päätä huimaa. "Salaatti" on päivästä toiseen epämääräistä, yleensä kaalipohjaista, silppua, jonka sekaan on heitetty satunnaisia säilykehedelmien tai -vihannesten paloja. On vaikea kannustaa lapsia lautasmallin noudattamiseen, kun itsekään ei tee mieli tuota "salaattia" syödä. Toivon siis laadukkaampaa ruokaa päivähoitoon! (En tosin tiedä miten se voitaisiin lainsäädännöllä korjata.. )

 

Kotona olevien vanhempien lapsille hoitoajaksi max 5 tuntia päivässä.

Vanhempien on noudatettava hoitoaikoja koska itsehän he ne määrittelevät.

 

Päätös lapsiryhmien maksimikoosta olisi hyvä. Tarpeellinen määrä hoitajia lapsia kohden Pitäisi olla kokoajan käytettävissä.

Miksi ne päiväkodit menee kaikki klo 17 kiinni? Ainakin täälläpäin. Jos päiväkoti olisi auki esim klo. 18-18.30 vuoropäiväkotipaikan tarve varmaan monella perheellä vähenisi. Meidän kunnassa kaikki pk:t menee kiinni klo 17 paitsi vuoropäiväkoti.

Ostopalvelupäiväkodeilla on ainakin se ehto, että jos yksikään asiakas tarvitsee aiemmin tai myöhemmin hoitoa, päiväkodilla on velvollisuus avata pk sitten aiemmin tai sulkea myöhemmin.

 

Alle kolmevuotiaiden ryhmäkoko pienemmäksi. Tai ainakin 1 hoitaja / kolme lasta sen 1 hoitaja / 4 lasta sijaan. Tämä on tärkeä asia päiväkodin henkilökunnan jaksamisen kannalta. Pienten lasten ryhmässä on henkisesti ja fyysisesti rankkaa, eikä pienten ryhmään useinkaan henkilökunta halua töihin ja useimmin siihen hommaan laitetaan sijaiset.
Jotenkin pitäisi myös valvoa lasten hoitoaikoja. Joidenkin lasten hoitopäivät ovat tosi pitkiä vaikka vanhemman/vanhempien työaika ja-matka ei sitä vaatisi. Joillakin lapsilla ei ole paljon ollenkaan lomaa vuoden aikana. Vaikka vanhemmat lomailevat yhdessä ja erikseen.

 

Päivähoitolakia ryhdytään vihdoin uudistamaan. Vanha laki on vuodelta 1973, eikä siinä määritellä päivähoidon ryhmäkokoja eikä varhaiskasvatuksen tai päivähoidon laatutavoitteita.

Kun laki ei säädä asiasta mitään, varhaiskasvatuksen laatu ja työntekijöiden koulutustaso vaihtelevat paljon hoitopaikkojen välillä. Päivähoitojärjestelmä on lisäksi rakennettu ilman, että olisi otettu huomioon ilta- ja viikonlopputöitä.

Mitä sinä haluaisit päivähoidolta? Mikä asia päivähoidossa kaipaa mielestäsi kipeimmin muutosta?

Kiitos vastauksista (jotka voi kirjoittaa tähän ketjuun)!

Saga Wiklund
toimittaja, Kaksplus

Suuri epäkohta Suomen Varhaiskasvatuksessa on ettei alle kolmevuotiaiden lasten kehitysvaihekohtaisia tarpeita riittävästi huomioida. Muualla maailmassa pienet nähdään erityisryhmänään koska taaperoikäisen lapsen ja tämän vanhempien tarpeet päivähoidossa poikkeavat niin olennaisesti isompien tarpeista. Kun alle kolmevuotiaat niputetaan yhteen kaikkien alle kouluikäisten kanssa eivät pienten ertyistarpeet tule riittävästi huomioitua. Tärkeä lasten ja perheiden pahoinvointia ennaltaehkäisevä toimenpide olisi erottaa alle kolmevuotiaat omaksi ryhmäkseen erilleen varhaiskasvatuksesta joka koskisi 3-6 vuotiaita. Alle kolmevuotiaiden ryhmä säilyisi myös sosiaali ja terveys-puolella hallinnollisesti, näin yhteistyö lapsen varhaiseen kehitykseen erikoistuneiden ammattilaisten kanssa sujuisi mutkattomammin ja ehkä mahdollistaisi myös ajan kanssa lisääntyneen ymmärryksen laajemmin varhaislapsuudesta ja sen tärkeydestä ihmisen hyvinvoinnin kannalta.

 

Ryhmäkokoa ei saisi suurentaa palkkaamalla yksi hoitaja lisää ja laittamalla esim. 16 alle 3vuotiasta samaan ryhmään neljän hoitajan kanssa.
Ryhmäkokoolle pitäisi olla ehdoton yläraja erikseen alle3v ja yli 3vuotiaille. .
Hoitohenkilöiden ja lasten suhdeluvut laskettaisiin todellisen tilanteen mukaan . Sen mukaan mitä hoitohenkilökunta on läsnä ryhmässä. Ilmeisesti koulutuksessa , yhteistyöpalavereissa jne. siis sellaisia henkilöitä jotka eivät ole edes fyysisesti paikalla päiväkodissa merkataan joissain tapauksissa ryhmässä oleviksi. Tällaiset porsaanreiät tulee tukkia.
Pitäisi miettiä vakavasti tulisiko subjektiivinen päivähoito-oikeus poistaa alle3vuotiailta.
Laskutus läsnäolotuntien mukaan varmaankin monen lapsen päiväkotipäivä saataisiin lyhenemään.
Lapsille lomaoikeus oikeus olla lomalla yhtäaikaa vanhempien kanssa.

 

Hyviä asioita on tullut esille. Meidän lasten päiväkotiuran aikana on ilmennyt seuraavanlaisia kipukohtia:

- 5-vuotias lapsi on sijoitettuna ryhmään, jossa suurinosa lapsista on alle 3-vuotiaita (nk. sisarusryhmä) Lapsella ei ole ikäisiään kavereita ryhmässä ja toiminta on hyvin rajattua (lähinnä menee pienten hoitamiseen ja vaipanvaihtoihin yms.)

- Pakolliset kahden tunnin lepohetket pois - viimeistään eskareilta!!! Tämän asian kanssa on kipuiltu molempien lasten kanssa. Kumpikaan ei ole päiväkodissa enään päiväunia nukkuneet ja on todella kohtuutonta makuuttaa tuntitolkulla lasta, joka ei nuku ja jonka hoitopäivä ei ala heti päiväkodin auettua.

- Voisiko lepohetken korvata puolentunnin lukuhetkellä ja rauhallisilla leikeillä? Hyvällä ilmalla päiväunia nukkumattomat eskarit voisivat ulkoillakin hetken ennen välipalaa.

- Tämä kaikki vaatisi riittävästi henkilökuntaa, mutta on joissain paikoissa onnistuttu kuitenkin järjestämään nykyresursseillakin (=lyhyemmät kahvitauot??).

 

Äitinä odotan päivähoidolta avoimuutta vanhempien suuntaan eli työtekijät kertoisivat millainen lapsi on päivähoidossa. Lisäksi odotan uudelta päivähoitolailta ryhmäkokojen pienentämistä (20 lasta on aivan liian iso ryhmä alle kouluikäisille) eli max 15 lasta/ryhmä. Samoin lasten ja hoitajien suhdeluku tulisi olla sellainen, että aikuisia olisi oikeasti riittävästi. Aikuisten pysyvyys pitäisi myös jollain tavalla pystyä takaamaan eli olisi vakituiset sijaiset tms. ryhmässä henkilökunnan sairauspoissaolojen jne. aikana. Ammattitaito on ihan vähimmäisvaatimus, koska lapsia on hyvin erilaisia ja nykyisin lapsilla on monenlaisia pulmia jotka pitää ottaa päivähoidon arjessa huomioon. Odotan henkilökunnalta empaattisuutta, kykyä asettua lapsen asemaan, suvaitsevaisuutta erilaisia ihmisiä ja erilaisuutta kohtaan, rajojen asettamiskykyä, aikuisuutta jne. Eli odotan monia monia asioita sellaisilta henkilöiltä, jotka viettävät lapseni kanssa suurimman osan arkipäivästä (hereillä olo ajasta).

Työntekijänä, jolle kuuluu tiivis yhteistyö päivähoidon kanssa, odotan ammattitaitoa päivähoidon henkilökunnalta sekä avoimuutta erilaisuuden ja monimuotoisuuden kohtaamiseen. Odotan myös aikaa perehtyä lapsien yksilöllisiin ominaisuuksiin sekä yhteistyössä muiden ammattilaisten kanssa taitoa tukea heidän kehitystään (tämä vaatii riittävästi aikuisia ryhmiin ja tarpeeksi pieniä ryhmiä). Odotan myös avoimuutta vanhempien suuntaan, jotta vanhemmat voisivat tukea lapsiensa kehitystä kotona.

 

[QUOTE="mimmeli";25504855]Hyviä asioita on tullut esille. Meidän lasten päiväkotiuran aikana on ilmennyt seuraavanlaisia kipukohtia:

- 5-vuotias lapsi on sijoitettuna ryhmään, jossa suurinosa lapsista on alle 3-vuotiaita (nk. sisarusryhmä) Lapsella ei ole ikäisiään kavereita ryhmässä ja toiminta on hyvin rajattua (lähinnä menee pienten hoitamiseen ja vaipanvaihtoihin yms.)

- Pakolliset kahden tunnin lepohetket pois - viimeistään eskareilta!!! Tämän asian kanssa on kipuiltu molempien lasten kanssa. Kumpikaan ei ole päiväkodissa enään päiväunia nukkuneet ja on todella kohtuutonta makuuttaa tuntitolkulla lasta, joka ei nuku ja jonka hoitopäivä ei ala heti päiväkodin auettua.

- Voisiko lepohetken korvata puolentunnin lukuhetkellä ja rauhallisilla leikeillä? Hyvällä ilmalla päiväunia nukkumattomat eskarit voisivat ulkoillakin hetken ennen välipalaa.

- Tämä kaikki vaatisi riittävästi henkilökuntaa, mutta on joissain paikoissa onnistuttu kuitenkin järjestämään nykyresursseillakin (=lyhyemmät kahvitauot??).[/QUOTE]

Meidän perheellä päiväkotiin siirtymisessä on iso pulma tullut päivälepohetkistä, mutta aivan eri tavalla kuin mimmelin perheelle. Meidän 5-vuotias tarvitsee vielä pitkät päiväunet, vaikka nukkuu 10-11 tuntia yöunia. Päiväkodissa lepohetki alkaa n. viidentoista minuutin sadulla, jonka jälkeen tarvitsee kaikkien (myös eskarilaisten) levätä n. viisitoista minuuttia. Oma lapsemme on tottunut nukahtamaan itsekseen ja rauhallisessa tilassa. Pitkä satuhetki 20 lapselle ja tämän päätyttyä useiden lasten pyöriminen sängyissä sekä lähteminen päivälevolta tekevät nukahtamisesta mahdotonta. Ja ellei ole nukahtanut tuon puolen tunnin aikana, niin saa lähteä nukkarista pois. Meille tällainen käytöntö on aiheuttanut paljon kiukkuisia iltoja, levottomia öitä ym. kun lapsi ollut aivan yliväsynyt hoidosta tultuaan. Itsekin siis kannatan, että vain ne lapset, jotka tarvitsevat päiväunet nukkuisivat/lepäisivät ja nukkarit näin rauhoitettaisiin täysin.

 

Minun mielestäni ensiksi pitäisi nostaa lastenhoidon tuet paremmiksi, jotta voisi purkaa alle 3 vuotiaiden hoidon... silloin säästyisi tilaa niille jotka sitä oikeesti tarttee.. samoin sen subjektiivisen oikeuden voi poistaa... ei ole mitään järkeä viedä lapsi hoitoon ja itse olla kotona samaan aikaan... mielenterveysongelmat nyt tietysti on eri asia... mutta niihin pitäisi käyttää jotain muuta keinoo... ei ne vanhemmat pääse ongelmistaan viemällä lapset hoitoon ja makaamalla kotona... itse olen seurannut läheltä erään mt-isän toimintaa... ei edes halua parantua...!!!

 

Päivähoitopaikat ensisijaisesti vain työssäkäyvien lapsille. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on ajanut kunnat tilanteeseen, jossa päivähoitopaikkoja liian vähän. Tuloksena tästä se, että perhepäivähoitajana voi olla kuka vaan väliaikaisesti kunnan palkkaama henkilö ilman asianmukaista perehdytystä tehtävään ja ymmärtävätkö he, mikä VASTUU on vieraan lapsesta? Omani on käynyt lorkkimassa kylpyammeessa hoitopaikassa, onneksi oli selvinnyt vain vaatteiden kastumisella. Pelottaa ajatuskin, että jos olisi pää edellä sinne mennyt...

Varahoitopaikkajärjestelmän tulisi olla sellainen, että varahoitopaikka olisi vain yhdessä ja samassa paikassa esim. päiväkodin yhteydessä. Sinne voitaisiin sijoittaa kaikki samalla perhepäivähoitajalla olleet lapset, joten heillä olisi "turvaa" toisistaan uudessa paikassa esim. phoitajan sairaslomatapauksissa.

Ryhmäkoot ja ikärakenne huomioitava perhepäivähoidossa siten, että yhdellä ja samalla hoitajalla ei ole esim. 3 alle kaksivuotiasta hoidossa, on liian rankkaa eikä ehdi katsomaan kaikkien perään niin paljon kuin kuuluisi.

Kiusaamiseen puuttuminen ja estäminen- koulutus kaikille hoitajille pakolliseksi.