Toimitus kysyy: Miltä tuntuu palata töihin?

[oilur]

Oletko palannut äitiysloman tai hoitovapaan jälkeen töihin? Millaisia tunteita se sinussa herätti? Kerään kokemuksia Kaksplussan Näin meillä -juttua varten. Muistathan mainita oma ikäsi ja lapsesi/lastesi iät. Voit kirjoittaa oman kokemuksesi tähän ketjuun. Kiitos jo etukäteen!
Oili Urmas
toimittaja
Kaksplus

 

[äiti neljälle]

Töihin paluu edessä muutaman viikon kuluttua liki neljän kotiäitivuoden jälkeen! Olen innoissani ja kauhuissani!! Innolla odotan taas "järjellistä" aikuismaailmaa, jossa saan tehdä kerran aloittamani työn rauhassa loppuun, kauhulla mietin päiväkotirumbaa, sairasteluja, pimeitä talviaamuja, kun kiirehditään hoitoon...kaiketi kuitenkin plussia enemmän, koska vaaka painui töihinpaluun puolelle!
Puolikasta työaikaa teen eli puolikotiäitinelämä kuitenkin jatkuu!
Äiti 39, lapset 10v, 8v, 3,5v ja 1,5v

 

[Kata-76]

Palasin molemmilla kerroilla äitiyslomalta töihin, kun lapset olivat 7 kk. Isä jäi lopun vanhempainloman ajaksi kotiin. Minusta on ollut (ja on edelleen) ihanaa olla töissä, vaikka kyllä se hieman kirpas, kun eräänä työpäivänä tuli tekstiviesti, että lapsi nousi ensimmäisen kerran seisomaan. Aikainen töihinpaluu on johtunut omasta halusta tehdä työtä (olen tutkija) sekä isän halusta olla kotona lasten kanssa.
Äiti 32 v, lapset 4 v ja 1 v.

 

[Pepi]

Aloitin vasta osa-aikatyöt monen kotiäitivuoden jälkeen, ja oikein hyvältä tuntuu! Lapset ovat päiväkodissa kolmena päivänä viikossa, ja neljä päivää vietän samanlaista kotiäitiarkea kuin ennenkin. Nautin kotipäivistä entistä enemmän, kun pääsen välillä myös töihin.

Äiti 33 v, lapset 4v ja 2 v

 

[äiti 31v.]

Liki 2 vuotta oli pois töistä, mutta nyt syksyn tullen päätin palata töihin. Se oli työni kannalta hyvä ajankohta ja kyllä rahatilanteenkin kannalta. Pojat ovat innoissaan hoitopaikassa saadessaan muutakin seuraa kuin toisensa ja äidin. Äiti on innoissaan saadessaan muuta aikuisseuraa ja rahaa. Mutta päälimmäisenä mielessä on kysymys: Miksi hemmetissä menen hoitamaan päiväksi toisten lapsia ja vien omani hoitoon??? Vastausta tähän olen pähkäillyt useaan otteeseen ja aina isoimmaksi syyksi töihin paluulle tulee RAHA. Toki tässä tilanteessa on muitakin hyviä puolia tuon taloudellisen helpotuksen lisäksi, mutta totuus on se, että mikäli kotihoidontuki olisi suurempi (saatikka kunnassamme maksettaisiin kuntalisää), niin olisin varmasti jäänyt vielä kotiin!!!

Äiti 31v., pojat 1,5v. ja 4v.

 

[minä]

palasin työelämään vuosi sitten kun nuorin täytti 3v, sanotaan näin että pakkotilanne kun hoitovapaa loppui. lapset olivat silloin 3,6 ja 8vuotta. kotona kerkesin olemaan 8vuotta putkeen. olisin halunnut ja tahtonut hoitaa nuorimman myös kouluikään asti mutta ilmanrahaa ei voi elää,vaikka ei se kotihoidontukikaan ollut kuin 350e/kk käteen mutta silti.
sain osa-aikatyön ,eli 2-4pv viikossa töissä, eli saan hoitaa nuorinta puolet viikosta kotona mutta se on silti vähän.
tuskaa viedä lasta vieläkin hoitoon vuodenkin jälkeen,ikävä tulee ja syyllisyys painaa että miksi en hoitanut myös nuorinta kouluikään asti kotona..
työpaikka on niin ihana että se laimentaa tuskaani ja pahaa oloani.
mutta kyllä lapset on ihan ykkössijalla kaikessa. mun pikkumuruni! äiti olisin tahtonut hoitaa teidät itse!

 

[äiti]

Tammikuussa olisi töihinpaluu 2 vuoden jälkeen. Jännittää ja hirvittääkin. Toisaalta odottaa innolla mutta lasta ei vieläkään hennoisi jättää hoitoon. Työelämässäkin tullut uusia tuulia ja opiskeltavaa poissaollessani, se vähän jännittää. Eli aika ristiriitainen olo, toisena päivänä töihinpaluu tuntuu hyvältä ja toisena taas ei.
Äiti 35 v, lapsi 1,5 v

 

[Vieras]

Palasin töihin pari viikkoa sitten kun lapsi täytti 3v. Ero lapsesta on kamalaa mutta työssä on silti mukavaa. Teen töitä kolmena päivänä ja lopun aikaa olemme kotona, se vähän helpottaa syyllisyyttä lapsen hoitoon viemisestä. Toisaalta ainokaiselle tekee ihan hyvää tottua toisten lasten seuraa, toivottavasti oppii pitämään puoliaan muiden seurassa. Tämä on taas uusi vaihe elämänvaihe hyvine ja huonoine puolineen ja näin jatketaan.

 

[Mie...]

loputtua elokuussa. Tai oikeastaan kävin keikkahommissa jo äitiyslomalla, tehden välillä päiviä.. Nyt siis kodinhoidontuella, mutta töissä. Poika on isän kanssa kotona kun äiti on töissä ja kun isä on töissä, äiti hoitaa poikaa.. Töihin paluu oli mahtavaa, koin sen tarpeelliseksi jo omien hermojeni vuoksi, minulle ei ehkä tuo kotiäiteys sovi, sanan virallisessa merkityksessä. Vaikka kotona onkin mukava olla lapsen kanssa, niin on se ihanaa päästä välillä töihinkin "rentoutumaan" Työskentelen eräässä kartanoravintolassa tarjoilijana, joten kyllä siinä pää nollaantuu kun siellä juoksentelee..
Äiti 21v Poika 10kk

 

[vieras]

Hyvin ristiriitaisin tuntein olen palannut töihin useamman vuoden äitiysloma-hoitovapaa-putkesta. Toisaalta on kivaa, kun on omaa elämää, ja saa tehdä sellaista työtä, mihin on ammattitaitoa, ja missä saa kohdata erilaisia ihmisiä. Saa myös työkavereita, ja jutella joka päivä aikuisten ihmisten kanssa. Mutta toisaalta, iltaisin on tosi väsynyt, tuntuu, että ison perheen ja työssäkäynnin yhdistäminen on oikeasti aika vaativaa, ja koululaistenkin asioita pitäisi muistaa hoitaa, läksyjä tarkastaa ja kuulumisia kysellä. Mutta vielä elän toivossa, että tilanne tässä tasoittuu, kunhan työssäkäyntiin taas tottuu. Aika paljon on nimittäin muutamassa vuodessa töissä muuttunut, joten paljon uutta pitää pystyä omaksumaan. Ja vanhaa palauttamaan mieleen. Äiti 36v, lapset 11,9,4 ja 2 v.

 

[vieras]

Esikoisen äitiyslomalta jouduin palaamaan töihin suoraan, koska olimme juuri aloittaneet talon rakentamisen ennen raskautta ja kertakaikkiaan talous sitä vaati. Paluu oli hirveää, koska jouduin työpaikastani jo ennen äitiyslomaa sairaslomalle häiritsevän esimiehen ja työuupumuksen takia ja samalla jouduin viemään lapsen hoitoon vastoin omaa tahtoani. Onneksi sain uuden työn hyvin pian töihin paluun jälkeen ja esikoisen hoito pph:lla on sujunut kuin unelma.

Nyt kuopus on pikkukeskonen ja taas töihin lähtö ahdistaa. Tällä kertaa on ihan kiva työ odottamassa, mutta taloudellisesti kannattamatonta ajaa 50km päähän keskinkertaisella palkalla kun kahden lapsen hoitomaksuja vielä pitää maksella! Harkitsen siis päätöstä jäädä työttömäksi vähäksi aikaa, vaikkakin päätös pelottaa lama aikana, jotta voisin pienen poikani hoitaa tällä kertaa vähän isommaksi kotona.

Äiti 31-v, lapset 3v ja 8kk

 

[4n äiti]

lapset 15, 12, 2 ja 1v. pienin ehti juuri täyttää vuoden kun palasin taas töihin. aivan mahtavaa oli mennä töihin! kh-tuella ei ruokita tätä perhettä, vaikka mies onkin töissä. ja itse en ole kotiäitityyppiä ollenkaan. sainkin heti ylennyksenkin ja siirryin paremmalle palkalle. pienet sopeutuivat tarhaan oikein kivasti, asia markkinoitiin heille mukavana, joten ongemia ei ole ollut. 12 vee sanoikin, että tilanne on normaali kun minäkin olen töissä. yhtään ei ahdistanut ole, päin vastoin! todella mukavaa ajatella muutakin kuin pottujen keittoa ja vaippojen vaihtoa. ja mahtavaa tienata rahaa. jos saisin kotonaolosta yhtä paljon rahaa kuin palkallinen äitiyspäivärahani oli, niin olisin toisen vuoden voinut olla. kh-tuella 2kk oli karmea kokemus tälle laumalle.

 

[keväänlapsi]

:hug: Olisin halunnut olla kotona pienen lapsen kanssa koko ajan, en toki neljän seinän sisällä, vaan viettäen aikaa hänen kanssaan enemmän kuin kolme ensimmäistä vuotta. Mutta raha määräsi niin ja töihin oli palattava. Onneksi löytyi uusi ja kiinnostava työ, vaikka huonolla omallatunnolla sinne lähdin joka aamu eikä auttanut lapsen itku päiväkodin sisälläkään. Lapsi ei koskaan sopeutunut 22 lapsen ryhmään tässä hoitopaikassa. Sitten muutimme toiselle paikkakunnalle ja uuteen päiväkotiin lapsi sopeutui paremmin, mutta ei tykännyt siitä joka päivä. Taas huonolla omallatunnolla minä töitä tein, kunnes tarjoutui mahdollisuus osittaiseen hoitovapaaseen! Jippii! Minulla oli jälleen aikaa olla enemmän lapsen kanssa, joka imi itsestäni kaiken saamansa huomion ja äitinä voin paremmin. Sitten kahden kuukauden päästä jäinkin virkavapaalle, joka oli ihan oikea ratkaisu meille, vaikka tuloja ei ollutkaan, vaan elimme säästöillä ja säästäväisesti puoli vuotta. Lapsen koulu alkoi siis pehmeästi, ja minä saatoin ja hain hänet koulusta joka päivä. Sekin ihanuus loppui ja palasin töihin, mutta nyt kaikki ovat tyytyväisiä ja innokkaita - minä töissä lasten parissa ja lapsi koulussa innostuneena, muutama kaveri on tullut läheiseksi ja lapsi tykkää omasta ajasta.
Äiti 41v ja lapsi 8 v.

 

[kaipaan kotiin]

Kuopukseni täytti 3v kesällä. Elokuun alussa palasin sitten takaisin töihin. Lapseni aloittivat samaan aikaan päiväkodin. Meno päiväkotiin sujui kuin tanssi ja kaikki on sen puolelta hyvin, lapset viihtyvätkin siellä hyvin, hoitajat ovat ihania jne. Itse sen sijaan en ole sopeutunut työelämään ollenkaan. Päivät ovat pakkopullaa ja vilkuilen koko ajan kelloa koska pääsee kotiin. Lähin esimieheni on vaihtunut ja nykyinen on hirveä ja agressiivinen naikkonen joka mielistelee osaston johtajaa minkä kerkiää. Työilmapiiri töissä on huono ja kukaan ei tuosta naisesta tykkää. Jos joku on sairaana tuo naikkonen saa hirveät raivarit ei pelkästään ko. työntekijälle vaan meille kaikille. On todella väsyttävää ja stressaavaa käydä töissä. Mieluummin olisin kotona. Työpaikalla on nykyään kaikilla henkisesti huono olla puhumattakaan minusta. Stressi näkyy siten että olen koko ajan toivottoman väsynyt, olen jo kuukauden aikana ollut flunssassa ja korvatulehduksessa ja poskinotelotulehduksessa ja kipeänäkin mennyt töihin työvoimapulan vuoksi. Silti saan vaan huudot ja raivoamiset niskaani. Mutta tänä maailmanaikana on lottovoitto että on vakituinen työ, mieskin tekee väitöskirjaa pelkällä apurahalla. Olemmekin miettineet että jospa kolmas lapsi saisikin tulla vaikka heti alulle. Alunperin piti pitää vuoden tauko yrittämisessä että ehdin olla takaisin töissä mutta nyt tuntuu että parasta heti tulla vaan.
Terv. Äiti 30v ja lapset 4½v ja 3v.

 

[Naapis]

Tammikuussa 2010 pitäisi aloittaa taas työt kolmen kotona eletyn vuoden jälkeen. Jatkuva iltatyö rassaa mieltä eniten, kotona olen vasta kun lapset ovat menossa nukkumaan! Samoin mietityttää lasten kuskaukset iltaisin harrastuksiin sekä se, että miten ehtii kodin pitää kunnossa. Rankkaa tulee olemaan, siitä olen varma. Jos mitenkään olisi rahallisesti mahdollista, niin jäisin vielä kotiin hoitamaan nuorimmaista kokopäiväisesti.
Terkuin äiti 36-v. lapset 2v, 6v ja 8v

 

[plääkäri]

Palasin lopettelemaan opintojani lapsen ollessa vajaan vuoden ja töihin menin lapsen ollessa 1,5 v. Opiskelu vielä meni, mieheni opiskelee myös ja saimme järjesteltyä aikataulut niin että lapsi sai olla kotihoidossa. Työhön meno oli raskasta vaikka saimmekin lapselle hyvän hoitopaikan. Olen ollut töissä nyt reilut 3 kk eikä päivääkään mene etten kaipaisi takaisin kotiin. Työni on vaativaa, kokemattomalle raskasta ja vastuullista eikä asiaa paranna se tosiasia että syyni töihin menoon oli puhtaasti taloudellinen pakko, mieheni opiskelee vielä. Aamuisin suljen hoitopaikan oven, jätän parkuvan lapsen ja menen itkua nieleskellen työhön, päivät venyvät usein 9-10-tuntisiksi. Paluuta kotiin ei ole, sillä muutettuamme isompaan asuntoon emme yksinkertaisesti pärjäisi. Koen työnteon rangaistukseksi siitä että harkitsemattomasti halusin lapsen liian aikaisin: jos olisin malttanut odottaa pari vuotta ei tätä ongelmaa olisi. Kadehdin sydämeni pohjasta kotiäitejä. Uusi raskaus on haave jonka voimalla jaksan eteenpäin.

 

[plääkäri]

Unohdin: äiti 27 v ja lapsi 1 v 9 kk

 

[hyrrä]

Töihin paluu oli aivan kamalaa vajaan viiden vuoden kotona olon jälkeen. Tein työpaikasta päässäni aivan hirveän paikan. Koetin keksiä vaikka mitä keinoja päästäkseni siitä etten joutuisi takaisin töihin, nautin kotona olosta. Se kamala päivä vain lähestyi ja lähestyi. Itkua tuhertaen suljin oven takana ja ajoin töihin. Parhaat työkaverit ottivat minut halauksin vastaan. Voi miten vapauttava olo olikaan kun se töihin tulo ei ollutkaan yhtään kamalaa. Teen nyt osittaista hoitovapaata eli 4päivää töitä. Jos saisin valita olisin tietysti kotona, mutta ei se töissä olokaan hullumpaa ole. äiti 43v,lapset 8,5 ja 3.

 

[melina]

Olen lähes 40 v. nainen ja lapseni ovat 3 v ja 8 kk. Töihin paluu on edessä vuoden vaihteessa normiäitiysloman jälkeen. Eniten tunteita herättää se, että naista syrjitään edelleen äitiysloman johdosta: esim. tilalleni on palkattu vakituinen henkilö ja nyt yritetään löytää minulle uusia haasteita em. johdosta, eikä ole edes varmaa löytyykö minulle töitä. Näköjään minun olisi pitänyt syntyä pojaksi, ettei tällaista ahdistusta oman työn jatkumisesta tarvitsisi kokea. Haluan palata takaisin töihin oman itseni, mutta myös taloustilanteen vuoksi. Julkisuudessa keskustellaan ihan liian vähän naisten kokemasta syrjinnästä raskauden ja äitiysloman vuoksi. Mielestäni on käsittämätöntä, että lain määräämän poissaolon jälkeen naiselle ei olekaan tarjota töitä entisessä työpaikassa - tiedän, että laki on naisen puolella, mutta käytännössä tilanteet ovat varmasti ihan toista. Nostakaa tätä asiaa reilusti esille jutussanne. On uskomatonta, että tällaista syrjintää tapahtuu vielä 2000-luvulla.