töihin vai kotiin?

[ansa]

mulla on just 1v ja 3v lapset ja olen ollut kotona siitä saakka kun esikoinen syntyi.

nyt mulle on tarjottu ihan kivaa paikkaa ens vuoden alusta, palkka ei ole hääppöinen, mutta työajat ihan kivat ja etenemismahdollisuuksia.

mutta mä pelkään, että kadun loppuelämäni jos laitan tuon kuopuksen jo hoitoon. Tähän asti en ole edes harkinnut vielä töihin menoa, mutta nyt on tämä syksy ollut aika raskasta näiden tappelevien sisarusten kanssa ja tuntuu, että töissä pääsisi helpommalla.

te töissä olevat, ovatko ne aamutohinat ihan hirveitä? varsinkin jos useampi lapsi? entä oliko kotona helpompaa? kaduttaako töihin meno?

 

[äiti ja uhmis]

Minulla sama tilanne: vuoden alusta töihin. Ajatukset menevät 50/50% siitä, haluanko vai en mennä töihin. Kotona on ollut kivaa olla pojan kanssa, mutta totuushan on se, etten ole enää ihan nuori ja olen vailla vakkaripaikkaa...eli jostain on aloitettava...Painajaisia pojan hoitoonmenosta olen jo nähnyt eli aika harmaalla mielellä olen...

 

[pinkwawe]

Onko se koko päivätyö? Jos on, niin aika vähän jää aikaa viikolla viettää lasten kanssa. Onnistuisiko se työ osa-aikaisena? Ite lähdin töihin kun tytto oli 1 v. 5kk ja miehini jäi hoitovapaalle. Kun tyttö oli 1 v. 8 kk alkoi tyttö hyljeksimään mua ja se on kestänyt tähän päivään asti (nyt. tyttö 2 v. 7 kk). Mä en kelpaa lukemaan iltasatua tai viemään ulos leikkimään tms. Joka päivä ainakin pari kertaa tällaista tapahtuu. Mietityttää vaan, että johtuuko se mun töihin lähdöstä. No ainkin isän ja tyttären välit on läheiset.

 

[anjuusa]

En osaa vastata kysymykseesi, mutta kerron omasta tilanteestamme.

Minä menin töihin elokuussa, kun tyttäreni oli 1v1kk. Mieheni jäi hoitovapaalle. Työni on kokopäivätyö, ja täytyy sanoa, että olen koko syksyn ollut ihan poikki! Töihin meno ei varsinaisesti kaduta, etenkin kun lapsi sai jatkaa kotihoidossa, mutta rankkaa on ollut. Eli olen töistä tullessani jo tosi väsynyt (töissä koulussa), ja sitten on huono omatunto, kun ei jaksa leikkiä kympillä lapsen kanssa illalla.

Jotakin hyvääkin töhin menosta on ollut: olen oppinut huomaamaan, että tarvitsen myös henkilökohtaista omaa aikaa, ja töissä saan tehtyä asioita alusta loppuun asti ilman että ne keskeytyvät koko ajan . Lapsi ei ole protestoinut hoitajan vaihtumista tai alkanut pelkästään isin tytöksi.

Toisen lapsen kanssa olisin kyllä mielelläni kotona pitempään. Tosi väsyttävää tämä uran ja kodin yhdistäminen on.

 

[HeMa05]

tiedän tunteen.mulle kanssa tarjottu nyt paikkaa vaikka olin ajatellut vielä olla kotona syksyyn.tosin tyttö täyttää helmikuussa jo 2 v.
montaa asiaa joutuu punnitsemaan.palkkaa,työmatkaa,hoitoasioita.omaa jaksamista...
mä itse olen tässä koko ajan ajatellut että haluan tarjota tytölle kotihoidon mahdollisimman kauan mutta olen tässä muutaman kuukauden enenevästi huomannut että pinna tahtoo olla lyhyt ja välillä kotona olo kyllästyttää!tämän vuoksi päätös työhönlähdöstä on enää siitä uudesta paikasta kiinni.mä olen jo suuntautunut töihin lähtöön vaikka välillä tuntuukin pahalta.joskus se on kumminkin lähdettävä.

mulla sikäli hyvä että vaikka vuorotyö niin silti mulla on sitten niitä vapaapäiviä myös arkena eli saadaan olla tytön kanssa ihan mukavasti kotonakin.

 

[Juuli]

Itsellä kanssa kohta ajankohtaista töihin paluu. Lapsi nyt vuoden ja kuukauden. Toisaalta ei millään raaskisi viedä hoitoon, mutta toisaalta välillä tuntuu että lapsella on kotona tylsää äidin kanssa kahdestaan. Välillä kun on päässyt lapsiryhmään leikkimään, on ollut niin innoissaan että.
Meidän tilanteessa hoitopäivät olisi suht pitkiä, mutta vain 4 päivää viikossa. No kaipa se siitä, varsinkin kun päästään tästä pimeästä syksystä.

 

[Nunneliini]

No sen verran sanon että kyllä kotona helpommalla pääsee. siis että työpäivän päätteeksi teet vielä kaiken sen, mitä ennen teit kotona ollessa päivän aikana.

Mut henkisesti töissäkäynti on virkistävää ja itse ainakin jaksan paremmin olla lapsen kanssa ja leikkiä kuin kotona ollessa...

 

[Jeminda]

Asia, jonka kanssa monet varmasti taistelevat.. =) Silloin ku oma tyttöni syntyi päätin olla sen 3v kotosalla..sitten kun tyttö oli vuoden rupesin miettimään keskeytyneitä opiskelujani, koska kaipasin vaihtelua elämään ja puuduttavaan arkeen-->aina kotona lapsen kanssa..kesän siinä sitten mietin ja hain kouluun..koulupaikka varmistui ja samalla päätös laittaa tyttö päiväkotiin..nyt elokuussa aloitin koulun ja tyttö päiväkodin.. ikää oli 1v 8kk..kertaakaan en ole päätöstäni katunut..tuntuu että paljon paremmin jaksaa olla lapsenkin kanssa kun se on vähän aikaa muualla ja itselläkin on virikkeitä elämässä erilailla..mutta jokainenhan on yksilö..

 

[pikkuruu]

Ihan kuin omasta kynästä tuo tekstisi, olen ollut esikoisen syntymästä kotona (poika nyt 3 v 4 kk) ja alkaa kyllästyttää tuo sisarusten ainainen tappelu. Äiti ei oikein jaksa tarjota virikkeitä ja omaa aikaa ei ole. Kaipaan aikuisten seuraa. No vuoden alusta aloitan taas työt, vain 6 h työpäivällä onneksi niin saamme pehmeän laskun sekä minä että lapset. Aikansa kutakin. Tiedän, että kadun jossakin vaiheessa, mutta se oma jaksaminen on kuitenkin erittäin tärkeää.

 

[anneli]

Meillä kyllä on toiminut ihan hyvin tämä äitin töihin meno. Tein keikkatyötä silloin tällöin jo aiemminkin, mutta hoitoon tyttö meni siinä, kun oli 1v3kk. Tosi hyvin on mennyt koko syksyn. Tyttö viihtyy hoidossa ja en mielestäni näe hänessä mitään suuria traumatisoitumisen merkkejä.

Meillä on kyllä mielestäni tosi rauhallista arkea. Ei mitään suurempaa kiirettä aamuisin eikä iltaisin. Tietysti illat ovat aina liian lyhyitä. Harrastuksista nyt on kyllä väliaikaisesti luovuttu, että saadaan olla tytön kanssa enemmän. Eikä kyllä ole nyt tarvettakaan, kun päivässä riittää harrastusta ihan tarpeeksi. Se mun mielestä ainakin helpottaa.

Meillä tuntui, että molemmat vanhemmat ollaan nyt paljon rennompia, kun ei tartte jatkuvasti rahasta stressata. Tietysti tässä menettää myös lapsen arjesta tärkeitä hetkiä, mutta ollaan kyllä sitten iltaisin sata prosenttisesti vanhempia. Ei katsota toisella silmällä telkkaa tai touhuta omia juttuja, vaan ihan oikeesti ollaan lapsen kanssa ja jaetaan niitä arjen pieniä tärkeitä hetkiä. Mutta kukin tyylillään ja mikä sopii toiselle ei ole välttämättä paras ratkaisu toiselle.

 

[lotto]

Mulla on täsmälleen sama tilanne eli myöskin 1 ja 3 vuotiaat lapset ja olen ollut kotiäitinä viimeiset 3 vuotta. Pitkään pähkäilin samaa kysymystä kuin sinäkin eli töihin vai kotiin ja päädyin lähtemään töihin. Vielä en kuitenkaan osaa sanoa minkälaiseksi arki muodostuu koska aloitan työt nyt vuoden alusta.

Minulla töihin paluun ratkaisi se että pystyn tekemään 6 tunnin päiviä sen 5pv viikossa. Työaikani vaihtelee niin että tytöille tulee välillä 6 1/2 tunnin päiviä, välillä taas 5 1/2 tunnin päiviä eli eivät joudu olemaan kovin kauan hoidossa. Ja kun pienempi vielä nukkuu tosta ajasta n. 2h niin en usko olevan hoitoon viemisestä mitään haittaa. Esikoinen taas minusta kaipaakin jo leikkikaveria ja on jo nyt ihan innoissaan tulevasta kaverista. Meillä lapset siis menevät perhepäivähoitajalle koska tarhapaikat ovat täällä ihan kiven alla. Hoitotäti on kuitenkin tosi mukavan oloinen ja saman ikäisiä lapsia on kavereina että en usko mitään ongelmia tulevan.

Meillä olisi haaveissa vielä 1 lapsen saaminen ja koska toivoisin lapset kohtuu pienillä ikäeroilla tuntuu töihin paluu tässä välissä hyvältä ajatukselta. Menen siis sillä ajatuksella nyt töihin että olen siellä enintään 2 vuotta ja sitten toivoisin jääväni taas kotiin äitiyslomalle. Saa nähdä toteutuvatko suunnitelmat... Joka tapauksessa tsemppiä siihen mitä sitten päätätkin tehdä mutta näin meillä


=)

 

[Gerbeera]

\

Mulla on täsmälleen sama tilanne eli myöskin 1 ja 3 vuotiaat lapset ja olen ollut kotiäitinä viimeiset 3 vuotta. Pitkään pähkäilin samaa kysymystä kuin sinäkin eli töihin vai kotiin ja päädyin lähtemään töihin. Vielä en kuitenkaan osaa sanoa minkälaiseksi arki muodostuu koska aloitan työt nyt vuoden alusta.

Minulla töihin paluun ratkaisi se että pystyn tekemään 6 tunnin päiviä sen 5pv viikossa. Työaikani vaihtelee niin että tytöille tulee välillä 6 1/2 tunnin päiviä, välillä taas 5 1/2 tunnin päiviä eli eivät joudu olemaan kovin kauan hoidossa. Ja kun pienempi vielä nukkuu tosta ajasta n. 2h niin en usko olevan hoitoon viemisestä mitään haittaa. Esikoinen taas minusta kaipaakin jo leikkikaveria ja on jo nyt ihan innoissaan tulevasta kaverista. Meillä lapset siis menevät perhepäivähoitajalle koska tarhapaikat ovat täällä ihan kiven alla. Hoitotäti on kuitenkin tosi mukavan oloinen ja saman ikäisiä lapsia on kavereina että en usko mitään ongelmia tulevan.

Ihan kuin minun teksti. Menen itse kanssa töihin vuoden alusta ja kovasti jännittää ja on haikeata. Mutta haaveissani (ja toivottavasti miehenkin) on vielä kolmas lapsi, niin taloudellisesti ja minullekin tekee hyvää olla töissä vähän aikaa. Tsemppiä kovasti kaikille.

Meillä olisi haaveissa vielä 1 lapsen saaminen ja koska toivoisin lapset kohtuu pienillä ikäeroilla tuntuu töihin paluu tässä välissä hyvältä ajatukselta. Menen siis sillä ajatuksella nyt töihin että olen siellä enintään 2 vuotta ja sitten toivoisin jääväni taas kotiin äitiyslomalle. Saa nähdä toteutuvatko suunnitelmat... Joka tapauksessa tsemppiä siihen mitä sitten päätätkin tehdä mutta näin meillä


=)