lahna olen lakanoissa...ex sentään otti suihin....h.ora olen...mistä mä tiedän kenen äpärää kannat...siinä muutama mitä tuli mieleen kun näitä luin...
mies mun ensinmäinen poikaystävä ja varsin kokematon olin kun tutustuttiin...kännissä laukoo kaikennäköstä...eikä niistä puhuta...luki viime kesänä mun päiväkirjan kun oli muutto kesken ja unohtu se kirja muuttolaatikkoon...sieltä aina jotain tulee kun kännissä on...selvinpäin vannoo rakastavansa ja mä uskon...joulun jälkeen kerran ollut kännissä ja silloin kysy saako mennä nussimaan sohvalla nukkuvaa yhteistä kaveria samalla kun ,niin, minua...ja muutenki, olen raskaana, minun ensinmäinen ja miehen kolmas...kaikki mitä teen ja mitä ostan verrataan exän touhuihin...ensin sanoi ettei halua lasta ja halusi kuitenkin ultraan mukaan...ja luoja yksin tietää miks minä tulin raskaaksi eikä kaverini joka meni naimisiin ja yrittäny kovasti vauvaa jo kohta vuoden...elämä on... tähän lisättäköön että mies on hakenut apua...on käynyt juttelemassa väkivalta-ja päihdeongelmaisia auttavan kaverin kanssa ja psykologilla ja asiat on paljon muuttunukki ja elämä nyt hymyilee mutta koko ajan jossain takaraivossa jyskyttää ajatus että ei tämä voi kauaa enää kestää...yritän nauttia päivästä kerrallaan ja vauvasta ja odotuksesta ja siitä mies on juomatta ja rakastaa...on pysynyt launtain saunakaljat,2kpl, siinä missä on sovittu vaikka mäyräkoirallinen kotoota löytyyki...mitään en toivo niin paljoa kuin sitä että minun mies löytää voimia ja syitä muuttaa tapansa...että minä riitän sille ja mies haluaa onnistua tässä vauva-arjessa kun edellinen epäonnistui...
huhu tulipa pitkä teksti mutta helpotti =)
mies mun ensinmäinen poikaystävä ja varsin kokematon olin kun tutustuttiin...kännissä laukoo kaikennäköstä...eikä niistä puhuta...luki viime kesänä mun päiväkirjan kun oli muutto kesken ja unohtu se kirja muuttolaatikkoon...sieltä aina jotain tulee kun kännissä on...selvinpäin vannoo rakastavansa ja mä uskon...joulun jälkeen kerran ollut kännissä ja silloin kysy saako mennä nussimaan sohvalla nukkuvaa yhteistä kaveria samalla kun ,niin, minua...ja muutenki, olen raskaana, minun ensinmäinen ja miehen kolmas...kaikki mitä teen ja mitä ostan verrataan exän touhuihin...ensin sanoi ettei halua lasta ja halusi kuitenkin ultraan mukaan...ja luoja yksin tietää miks minä tulin raskaaksi eikä kaverini joka meni naimisiin ja yrittäny kovasti vauvaa jo kohta vuoden...elämä on... tähän lisättäköön että mies on hakenut apua...on käynyt juttelemassa väkivalta-ja päihdeongelmaisia auttavan kaverin kanssa ja psykologilla ja asiat on paljon muuttunukki ja elämä nyt hymyilee mutta koko ajan jossain takaraivossa jyskyttää ajatus että ei tämä voi kauaa enää kestää...yritän nauttia päivästä kerrallaan ja vauvasta ja odotuksesta ja siitä mies on juomatta ja rakastaa...on pysynyt launtain saunakaljat,2kpl, siinä missä on sovittu vaikka mäyräkoirallinen kotoota löytyyki...mitään en toivo niin paljoa kuin sitä että minun mies löytää voimia ja syitä muuttaa tapansa...että minä riitän sille ja mies haluaa onnistua tässä vauva-arjessa kun edellinen epäonnistui...
huhu tulipa pitkä teksti mutta helpotti =)