J & T
Meidän tarina lyhykäisyydessään.. Seurustelua takanapäin pian yhteensä viisi vuotta. Teini-ikäisinä ruvettu seurustelemaan, koettu kaikki yhdessä ja kasvettu "aikuisiksi". Saman katon alla asuttu reipas 2,5 vuotta. Miehen porukoilla oma firma ja suoraansanottuna hän on työnarkomaani. Kesän taas paiskinut töitä hullunlailla (7pv/viikko) ja kotiutunut usein vasta 21-23.00.
Luonteeltaan sellainen, että yrittää miellyttää kaikkia samanaikaisesti ja sehän ei tunnetusti ole kovin helppoa. Isänsä aiheuttaa omat paineet työntekoon ja hänen mielestä miehen kuuluu vain tehdä töitä ja naisen hoitaa koti. Hän tartuttaa samanlaista ajattelutapaa pikkuhiljaa Juhaankin (nimi muutettu).
J pitää minua itsestään selvyytenä, että olen kotona ja odotan häntä kunnes hän saapuu töistä, pistän ruokaa, levitän jalkojani ja sitten mennäänkin suihkun kautta nukkumaan. Muuhunhan sillä ei juuri ole energiaa yli 12h työpäivien jälkeen. Yrittää rahallisesti korvata menetettyä aikaa..
Kesän aikana huomasin hänen puhelimestaan, että on lähetellyt paljon viestejä. Hänen työtahtinsa takia mun tunteet häntä kohtaan laimeni ja tuntui enemmänkin kuin oltaisiin oltu vain kämppiksiä. Viestittely ei ole normaalisti hänen tapaistaan koska työnkuva sellainen, ettei siinä hirveästi kännykkää näpytellä.. Hän oli kuitenkin "normaali" ja puhui tulevaisuudesta minun kanssani niinkuin mitään ei olisi meneillään.
Samanaikaisesti minä lähennyin erään Tonin kanssa ja tuntui niinkuin oltaisiin tunnettu aina. "Kemiat" kohtasivat ja suoraansanottuna en tuntenut huonoa omatuntoa siitä mitä hänen kanssaan tein. Yhtäkkiä näimmekin toisiamme jo n.3krt/viikossa. Minä muutuin etäiseski J:tä kohtaan ja ajatuksissani pyöri vain tämä Toni.
Pääni oli ihan sekaisin siitä mitä minun tulisi tehdä, J vaiko T? Ensinnäkin mua pelotti/pelottaa hirveästi kuinka tulisin pärjäämään taloudellisesti yksin.. Ei vakityöpaikkaa, ei omaa autoa, asunto tulisi hommata kuten töitäkin ym kaikki kalusteet uuteen kämppään.. Ja rahaa nyt ei ole säästössä hirmuisesti.. :/
Toissailtana sitten juteltiin J:n kanssa ja kerroin hänelle omista tunteistani, etten enää tunne häntä kohtaan samallalailla.. Ensiksi päätettiin yhdessä, että erottaisiin.. En kertonut J:lle Tonista.. Mutta hänen viestittelystään kysyin ja oikeassa olin, hänellä oli OLLUT toinen kunnes oli tullut järkiinsä. Tai siis ilmeisesti se tyttö oli tullut, kun oli käskenyt J:n jättämään hänet rauhaan ja keskittymään minuun.. Seuravaana aamuna kaikki tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja sitten vasta todella rupesin tajuamaan, että kuinka tässä käykään. Mietiskelin ja itkin ja pohdin haluanko todella erota.. Päätettiin, että yritetään vielä, ei luovuteta näin helpolla. Mutta nyt oon taas ajatellut onko minusta todella aloittamaan kaikki puhtaalta pöydältä? Ensinäkin minun täytyisi tehdä vihdoinkin lopullinen päätös J:n ja T:n välillä. Jos valitsen J:n on luottamus rakennettava uudestaan ja hänen työasioiden täytyisi muuttua.. mutta hän ei pysty lupaamaan mulle edes sunnuntaita vapaiksi.. Yhdessäolo on siis kortilla ja varmaan tulisi olemaankin.. Hän kun ei osaa vain olla vaan jatkuvasti täytyisi tehdä jotain..
Anteeksi todella todella sekava teksti, mutta teksti on sen mukaista kuin ajatuksenikin.. Kertokaa mielipiteitänne, mitä mun tulisi tehdä ja mitä itse tekisitte? Toki tässä on vain "pintaraapaisu" kaikesta... :/
Luonteeltaan sellainen, että yrittää miellyttää kaikkia samanaikaisesti ja sehän ei tunnetusti ole kovin helppoa. Isänsä aiheuttaa omat paineet työntekoon ja hänen mielestä miehen kuuluu vain tehdä töitä ja naisen hoitaa koti. Hän tartuttaa samanlaista ajattelutapaa pikkuhiljaa Juhaankin (nimi muutettu).
J pitää minua itsestään selvyytenä, että olen kotona ja odotan häntä kunnes hän saapuu töistä, pistän ruokaa, levitän jalkojani ja sitten mennäänkin suihkun kautta nukkumaan. Muuhunhan sillä ei juuri ole energiaa yli 12h työpäivien jälkeen. Yrittää rahallisesti korvata menetettyä aikaa..
Kesän aikana huomasin hänen puhelimestaan, että on lähetellyt paljon viestejä. Hänen työtahtinsa takia mun tunteet häntä kohtaan laimeni ja tuntui enemmänkin kuin oltaisiin oltu vain kämppiksiä. Viestittely ei ole normaalisti hänen tapaistaan koska työnkuva sellainen, ettei siinä hirveästi kännykkää näpytellä.. Hän oli kuitenkin "normaali" ja puhui tulevaisuudesta minun kanssani niinkuin mitään ei olisi meneillään.
Samanaikaisesti minä lähennyin erään Tonin kanssa ja tuntui niinkuin oltaisiin tunnettu aina. "Kemiat" kohtasivat ja suoraansanottuna en tuntenut huonoa omatuntoa siitä mitä hänen kanssaan tein. Yhtäkkiä näimmekin toisiamme jo n.3krt/viikossa. Minä muutuin etäiseski J:tä kohtaan ja ajatuksissani pyöri vain tämä Toni.
Pääni oli ihan sekaisin siitä mitä minun tulisi tehdä, J vaiko T? Ensinnäkin mua pelotti/pelottaa hirveästi kuinka tulisin pärjäämään taloudellisesti yksin.. Ei vakityöpaikkaa, ei omaa autoa, asunto tulisi hommata kuten töitäkin ym kaikki kalusteet uuteen kämppään.. Ja rahaa nyt ei ole säästössä hirmuisesti.. :/
Toissailtana sitten juteltiin J:n kanssa ja kerroin hänelle omista tunteistani, etten enää tunne häntä kohtaan samallalailla.. Ensiksi päätettiin yhdessä, että erottaisiin.. En kertonut J:lle Tonista.. Mutta hänen viestittelystään kysyin ja oikeassa olin, hänellä oli OLLUT toinen kunnes oli tullut järkiinsä. Tai siis ilmeisesti se tyttö oli tullut, kun oli käskenyt J:n jättämään hänet rauhaan ja keskittymään minuun.. Seuravaana aamuna kaikki tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja sitten vasta todella rupesin tajuamaan, että kuinka tässä käykään. Mietiskelin ja itkin ja pohdin haluanko todella erota.. Päätettiin, että yritetään vielä, ei luovuteta näin helpolla. Mutta nyt oon taas ajatellut onko minusta todella aloittamaan kaikki puhtaalta pöydältä? Ensinäkin minun täytyisi tehdä vihdoinkin lopullinen päätös J:n ja T:n välillä. Jos valitsen J:n on luottamus rakennettava uudestaan ja hänen työasioiden täytyisi muuttua.. mutta hän ei pysty lupaamaan mulle edes sunnuntaita vapaiksi.. Yhdessäolo on siis kortilla ja varmaan tulisi olemaankin.. Hän kun ei osaa vain olla vaan jatkuvasti täytyisi tehdä jotain..
Anteeksi todella todella sekava teksti, mutta teksti on sen mukaista kuin ajatuksenikin.. Kertokaa mielipiteitänne, mitä mun tulisi tehdä ja mitä itse tekisitte? Toki tässä on vain "pintaraapaisu" kaikesta... :/