H
hennama
Vieras
En edes tiedä mitä ajatella, saati sitten kirjoittaa,kokeilen nyt kuitenkin..kolme vuotta ollaan oltu tyyliin"tjot" ja monesti olen ajatellut että josko sittenkin on tärpännyt..mutta kuitenkin olen ollut varma että menkat alkaa.. ja toisaalta helpottunut siitä,että alkoi--kuitenkin yhtälailla toivonut että josko nyt olisi onnistanut,ja pettynyt... ja niinhän ne aina on alkaneet,eikä olla vielä onnistuttu. .. Toivomme siis vauvaa,mieheni 40v jolla jo pari lasta entisestä elämästä ja minä 30 v -ei lapsia. Ja välillä lapsen kaipuu on ihan todella suuri,välillä taas mietin josko elämä on helpompaa ilman omia lapsia. Tiedän että pitäisi mennä jo hoitoihin mutta toisaalta pelottaa se "lopullisuus" jos ei saakaan lapsia. Ja välillä tuntuu ettei haluakaan omia lapsia,vaan haluaa elää omaa elämää siis "tätä nykyistä" elämää ..kuitenkin jotakin kaipaa elämään..varmaan sitä lasta/lapsia-onpas sekavaa. pitää vaan kirjoittaa tänne viimeinkin,onkohan kukaan samanlaisissa ajatuksissa..
Erittäin harva on ihan varma, että haluaa luopua lapsettoman elämän hyvistä puolista tuosta vain, vaikka lapsen haluaisikin. Raskausaika on juuri siksi niin pitkä, että siinä ajassa ehtii kypsyä vastaanottamaan lapsen.
