Mulla vähän sama tilanne, välillä tosin kauhea kuume pukkaa päälle mut se katoaa pian kun alkaa miettimään jotain imetys-, vaippa- ym. juttuja. Musta on esimerkiksi aivan kauheaa ajatella että imettäisin joskus... puistattava ajatus, tuntisin itseni lehmäksi!! En myöskään tykkää leperrellä lapsille ja epäilen omia lapsenhoitokykyjäkin. Vaikka kaikki aina sanoo että ""kyllä omaa lasta sit osaa hoitaa, se tulee ihan luonnostaan, jne."" niin silti esim. tän ellit-palstan äiti-osastolla syytetään toisia äitejä kun ne ei osaa hoitaa lastaan oikein (joten miksi minäkään osaisin). Tähän kun vielä lisää synnytyspelot ja mahdollisuuden että lapsi on vammainen niin ei ihme etten lasta ole tullut hankkineeksi.
Silti aina mietin, että haluan joskus oman lapsen ja olenkin miettinyt että pitäiskö ihan vaan järkisyistä se lapsi hankkia (niinhän ennenvanhaan tehtiin kun tarvittiin työvoimaa maatiloille!). En myöskään haluis siihen tilanteeseen että 40-vuotiaana se todellinen vauvakuume viimein iskee ja sit sitä vauvaa ei enään tuu. Olenki täällä ellien palstoilla lueskellu vauvajuttuja ja koittanu herätellä kuumetta, vaan ei se vielä ole herännyt kun hetkittäin.
Miten sun mies, ap, suhtautuu vauva-asiaan? Mun mies on vähän samoilla linjoilla kun mä, haluu lapsen mut ei nyt. Pelkää mm. sitä että saadaan vammanen lapsi jonka hoidossa ollaan kiinni seuraavat 24h. Onneks ollaan samoilla linjoilla, olis kauheeta jos toinen haluis ja toinen ei. Toisaalta, mun mies on kuitenki suht myönteinen asian suhteen, kyselee välillä et onks mulla jo heränny vauvakuume... Et sitä ei varmaankaan olis kovin vaikea saada hommaan mukaan.
Minkälainen elämäntilanne sulla noin muuten on? Me ollaan molemmat töissä, mutta ens vuonna muutto ehkä 1-2vuodeks ulkomaille, joten senkään suhteen ei vauva olis tällä hetkellä hyvä juttu.
