kumpi ensin, lapsi vai ura?!

[opiskelut kesken, 23v]

olen aina rakastanut vauvoja ja pieniä lapsia. nyt asun kerrostalossa ja musta tuntuu että pienet lapset ovat äärettömän ärsyttäviä olentoja. välillä kuitenkin lueskelen näitä sivuja tippa linssissä; minäkin haluan, mutta koska!?

opiskelen kauppakorkeassa ja vielä olisi 1,5v jäljellä. olen
aina kuitenkin ollut sitä mieltä että ensin haluan vakituiseen työhön, jotta voin tienata hieman rahaa, ja sitten voisi perustaa perheen. mutta näin kun ajattelen niin siihen menisi vielä 3v. nyt tuo tuntuu todella pitkältä ajalta. sitten toisaalta jos lapsen pyöräyttäisi nyt maailmaan, se tarkoittaisi sitä että valmistuisin vasta 3v päästä. haluaisin 2-3 lasta, ilman suurta ikäeroa, mikä tarkoittaisi sitä että 3v päästä jos valmistuisin täytyisi alkaa yrittämään uutta. ura jäisi hamaan tulevaisuuteen. vielä se että opiskelen kaupallista alaa ei helpota, kilpailu on todella kovaa, eikä ole varaa pudota kelkasta.

tämä on todella vaikeaa yrittää järkeillä miten pitäisi menetellä. tiedän että on myös vaikea saada vakituinen työpaikka, ja valitettavasti työnantajalla myös käy mielessä se koska olen hankkimassa lapsia. olisi mukava kuulla muiden, vastaavassa tilanteessa olevilta/olioilta, minkälaiseen ratkaisuun olette päätyneet/päädyitte.

 

[Eräs kokemus ja mielipide]

Oma ratkaisuni oli suorittaa ensin opinnot loppuun ja hankkia pari vuotta työkokemusta. Sitten ei tarvitse lähteä ihan tyhjästä takaisin työelämään. Minulla tosin kävi tuuri ja sain vakituisen työpaikan joskaan en kummoisella palkalla.

Oma kokemukseni lopputyön tekemisestä on, että niin vaativaa hommaa en olisi mitenkään pystynyt tekemään, jos olisi ollut jo lapsi. Voi lopputyön toki matalammillakin tavoitteilla / helpommasta aiheesta tehdä. Samoin opiskelun loppuajan kurssit olivat sellaisia, että niissä oli ryhmätöitä. Tämä taas vaati paljon aikataulujoustoa. Ei lapsen kanssa voi lähteä aamuvarhain pois kotoa ja tulla myöhään illalla takaisin kotiin jatkamaan harkan tekemistä.

Äitiyskorvaukseni on nyt tietenkin riittävä ja saimme säästettyä vauvaa varten. Meidän ei rahan takia tarvitse tinkiä yhtään mistään mitä vauvan tarpeisiin tulee.

Mielestäni olet vielä niin nuori, että opinnot kannattaisi suorittaa loppuun. Mies valmistui kauppakorkeasta ja häntä seuraamalla tuli sellainen tunne, että siellä nopeasti suoritetut opinnot on aika tärkeä juttu.

 

[Freeda]

Oma vakaa käsitykseni on, että koskaan ei ole täysin oikea ja sopiva aika saada lasta. Ei ole myöskään parasta ikää saada lasta. Jos tekee mieli lasta, ei sitä ole syytä lykätä. Itse asiassa opintojen jälkeinen työllistyminen ja urakehitys sujuu paremmin, jos silloin pystyy hetkeksi panostamaan nimenomaan uraan. Oikeastaan siis lapset on hyvä tehdä opiskelun aikana. Opiskelu usein joustaa työmarkkinoita paremmin lapsen tarpeiden mukaan. Itse olen jo 29-vuotias ensisynnyttäjä, enkä ymmärrä mitä hyötyä asian venyttämisestä sinänsä on ollut - paitsi että vasta nyt minulla on se oikea mies.

 

[kesken opiskelun]

Kerronpa oman kokemukseni.

Olen 28-vuotias, ja opiskeluja yliopistossa jäljellä tämän lukuvuoden jälkeen vielä n. 1,5 vuotta. Odotan tällä hetkellä esikoistani, joka syntyy ensi kesänä.

Meillä tilanne on se, että olimme miettineet lapsen hankkimista pitkään ja viime kesä oli otettu tähtäimeen jo n. vuosi sitten, että silloin alkaa yritys. No, tulin sitten jo kolmannesta kierrosa raskaaksi joten hyvin kävi .

Itselläkin oli alunperin ajatus, että ensin valmistutaan, sitten pari vuotta töissä ja sitten aloitetaan lasten 'teko'. Mutta koska tuohon tilanteeseen on minulla vielä vuosien matka ja silloin olen jo yli kolmekymppinen, päätimme että lapsi saa tulla nyt, koska molemmat sitä haluavat ja toivovat. Meillä mies on jo töissä, mutta ei vakipaikassa, ja asumme vuokralla. Eli aina ei todellakaan odoteta sitä hetkeä, että on vakituinen työ, omistusasunto jne. Joskus on hyvä kuunnella sydäntään, jos kuitenkin pärjäisi lapsen kanssa taloudellisesti. Paljon meillekkään ei ylimääräistä tule jäämään, mutta hyvin selvitään.

Olen ajatellut tehdä tenttejä ja muutaman kurssin kun olen ensimmäistä vuotta kotona vauvan kanssa. Sitten vähitellen on gradun vuoro, saa nähdä laietaanko lapsi sitten esim osapäivähoitoon. Kyllä saan opiskelu ihan hyvin tehtyä näinkin loppuun, niin uskon.

Täytyy myös muistaa, että lapsia ei aina niin vaan hankita, vaan joskus edessä voi olla vuodenkin yritys ai jopa pidempi. Ei kannata pitää lasten saantia itsestäänselvyytenä, jonka voi toteuttaa sitten kun itselle parhaiten sopii!

 

[VP 14+5]

Yhdyn edelliseen (kesken opiskelun). Minulla on myös vielä pari vuotta opintoja jäljellä, mies vakituisessa työsuhteessa ja itsekin pakerran oman alan töissä opiskelun ohella. Kyllä halu saada lapsi meni kaiken ohi. Minulla opiskelun katkeamisen lisäksi saattaa mennä tulevaisuuden kannalta erittäin mieluinen työpaikka jalkojen alta, mutta kyllä oma perhe on tärkeysjärjestyksessä selvä ykkönen. Kaikilla on tietysti oikeus miettiä omat elämänarvonsa itse ja jos haluaa luoda uraa ennen lapsia, niin sitten kannattaa toimia niin, eikä katkeroitua myöhemmin väärien valintojen takia.

Ja haluan myös muistuttaa siitä, että lapsia ei välttämättä saa ihan tuosta vain. Meilläkin yritys kesti melkein vuoden ja lähipiiriin kuuluu myös rankat hedelmöityshoidot kokeneita. Itse ajattelin, että koska tiedän haluavani lapsia ainakin joskus, niin miksi ei sitten nyt, kun mies ja elämäntilanne tuntuvat oikeilta. Olen tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin.

 

[:-)]

Yhdyn täysin edelliseen kirjoittajaan!
Meillä on samanlainen tilanne, paitsi että yksi lapsi valmiina ja toinen tulossa heti perään. Jätin suosiolla opiskelut syrjään pariksi vuodeksi, ja sitten lapset menee hoitoon ja mä palaan koulun penkille. Ikää alkaa olla jo sen verran että en olisi uskaltanut enää lykätä lasten hankintaa. Entä jos niitä ei sitten kuuluisikaan, kun vihdoin olisi ""oikea"" aika ja tarpeeksi rahaa ja tavaraa haalittuna? Perhe on mulle nyt tärkein, uran luomista ehtii jatkaa myöhemminkin. Ja eipä tarvii sitten vastavalmistuneena tuskailla vakityön metsästyksen kanssa biologisen kellon tikittäessä...