kumpi ensin, lapsi vai ura?!

[opiskelut kesken, 23v]

olen aina rakastanut vauvoja ja pieniä lapsia. nyt asun kerrostalossa ja musta tuntuu että lapset ovat äärettömän ärsyttäviä olentoja. välillä kuitenkin lueskelen näitä sivuja (lähinnä odotusaika-sivuja) tippa linssissä; minäkin haluan, mutta koska!?

opiskelen kauppakorkeassa ja vielä olisi 1,5v jäljellä. olen
aina kuitenkin ollut sitä mieltä että ensin haluan vakituiseen työhön, jotta voin tienata hieman rahaa, ja sitten voisi perustaa perheen. mutta näin kun ajattelen niin siihen menisi vielä 3v. nyt tuo tuntuu todella pitkältä ajalta. sitten toisaalta jos lapsen pyöräyttäisi nyt maailmaan, se tarkoittaisi sitä että valmistuisin vasta 3v päästä. haluaisin 2-3 lasta, ilman suurta ikäeroa, mikä tarkoittaisi sitä että 3v päästä jos valmistuisin täytyisi alkaa yrittämään uutta. ura jäisi hamaan tulevaisuuteen. vielä se että opiskelen kaupallista alaa ei helpota, kilpailu on todella kovaa, eikä ole varaa pudota kelkasta.

tämä on todella vaikeaa yrittää järkeillä miten pitäisi menetellä. tiedän että on myös vaikea saada vakituinen työpaikka, ja valitettavasti työnantajalla myös käy mielessä se koska olen hankkimassa lapsia. olisi mukava kuulla muiden, vastaavassa tilanteessa olevilta/olioilta, minkälaiseen ratkaisuun olette päätyneet/päädyitte.

 

[minä]

näin minäkin pähkäilin vielä vähän aikaa sitten. itsellä tällä hetkellä opiskeluja jäljellä pari vuotta. mutta sitten vauva kuume yltyi liian kovaksi =) minulla järjen äänelle ei ole enää tilaa. tahdon niin kovasti vauvaa, että kaikki muut asiat ovat sivuseikkoja... kyllä sen sitten itse kukin huomaa, koska ei enää kertakaikkiaan jaksa odotella jotain etappia elämässä ennen kuin... ! jotkut jaksaa odottaa sitkeästi, toiset eivät. minusta pääasia, että kuuntelee oman sydämensä ääntä, ettei myöhemmin päätökset kaduta..

 

[Aurora]

Meillä oli samanlainen tilanne, kumpikin oli opiskelija. Niin siinä vaan kävi loppujen lopuksi että nyt makuuhuoneessa sängyn pinnoja kolistelee 8 kk:n ikäinen tytteli! Opiskelin ahkerasti koko raskausajan ja jatkoin opintoja taas tytön ollessa puolivuotias, jolloin syyslukukausi alkoi sopivasti. Nyt käyn luennoilla kerran viikossa, jolloin mies hoitaa vauvaa kotona.

Kirjoitinkin vähän aikaa sitten täällä meidän pikkukakkossuunnitelmista. Olemme taas samassa tilanteessa kuin aiemmin, opintoja olisi kummallakin jäljellä 1½ vuotta ja sitten alkaa työpaikan etsintä, mikä voi olla vaikeaa kummallekin. Mies haluaisi vielä odottaa, mutta minun uraa ja opintoja ajatellen nyt olisi sopivin ajankohta. Saa nähdä miten käy...

Puhut vain itsestäsi, mutta entä miehesi tilanne ja ajatukset? Vauva on kahden kauppa, ja erityisesti vauvan kanssa opiskelu vaatii paljon kummaltakin vanhemmalta.

 

[opiskelut kesken, 23v]

miehelläni on vakityöpaikka ja hän rakastaa lapsia suurella R:llä. joten hän olisi siihen kyllä valmis...

 

[säde]

Itselläni oli hieman samanlainen tilanne... Opiskeluja jäljellä n.1 vuosi ja viime keväänä päätettiin, että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Iloisena yllätyksenä kesällä tulinkin raskaaksi, joka päättyi sitten lopulta keskenmenoon. Eli tästä pohdiskeluna- lapsia ei noin vain suunnitella tietyllä aikataululla vaan ne on tullakseen jos on! Km:n jälkeen en sitten ole uudelleen raskaaksi tullut (vaikka toivottavaa olisi). Nyt paahdan opiskeluja ja joka kuukausi toivon, että nyt tärppäisi!

 

[Sorbetti]

Omasta mielestäni opiskelu on hyvä hoitaa pois alta ennen lapsia, mutta ura on pakko välillä laittaa sivuun, jos lapsia ylipäänsä aikoo hankkia. Urahan kestää aina tuonne 60 ikävuoteen asti, joten sinne saakka ei liene syytä odotella. Siis oikeesti heti valmistumisen jälkeen on hyvä aika vauvalle, koska silloin ei ole vielä uraputkessa. Jos aloitatte vauvan yrityksen nyt, niin voi olla, että juuri sopivasti saisitte vauvan juuri kun valmistut, sitähän ei koskaan tiedä miten kauan yrittämisessä itse kullakin kestää.

 

[Aurora]

Se on aivan totta, vauvan tuloa ei todellakaan pysty suunnittelemaan kuukauden tarkkuudella, ja myös raskauden aikana on elettävä normaalia elämää=tehdä töitä tai opiskella. Tosin on varauduttava siihen että raskautuminen onnistuu ensimmäisellä yrityksellä, jolloin aikaa on 40 viikkoa! =)

Itselläni raskautuminen kesti puoli vuotta, joten yrityksen aloittamisen ja vauvan syntymisen välissä ehdin opiskella tosi ahkerasti. Se olikin edellytyksenä sille että vauva ""hankittiin"" jo nyt - opiskelijoille tyypilliseen lorvailuun ei ollut aikaa! Tosin voin suurimman osan raskaudesta tosi hyvin.

Sellainen ongelma vauvan hankkimiseen heti valmistumisen jälkeen on pitkä tauko työelämästä, mikä on ongelma erityisesti omalla alallani. Miehen mielestä työnhakutilanteeni olisi PAREMPI heti valmistuttuani - itse kuvittelen olevani halutumpaa työvoimaa juuri äitiyslomalta palanneena, innokkaana työstäni.

En haluaisi löytää hyvää työpaikkaa vain jäädäkseni sieltä heti mammalomalle, sillä erityisesti pienessä työpaikassa sitä saatetaan katsoa pahasti. Ihan laillistahan se on, mutten halua heti leimaantua siksi naiseksi joka heti ryhtyi lomailemaan... =(

 

[Sorbetti]

Se on vaan, että jos on ollut pitempään yritys päällä ja saa yhtäkkiä työpaikan ja sit yhtäkkiä samantien tulee raskaaksi, niin ei mahda mitään, vaikka joku kattoisi kieroon, että rupeaako tuo heti lomailemaan, koska tuskin kukaan pidempään lasta toivonut alkaa pistää yritystä jäihin vaan sen takia, että nyt sattui uuden työpaikan saamaan.

 

[Aurora]

Joo, eihän sille kieroon katsomiselle mitään mahda, mutta kun olen kapealle alalle ryhtymässä niin en heti haluaisi leimaantua. Muistan edellisessä työpaikassa kun ilmeni uuden työntekijän olleen raskaana jo työpaikan saadessaan, kyllä sitä hieman ihmeteltiin vaikka se laillista ja sallittua onkin.

Mies ei näe siinä ongelmaa että raskautuisin työnhaun aikana tai heti saatuani paikan, sillä ""onhan minulla useita kuukausia aikaa olla töissä"". Minua taas hieman pelottaa raskausajan vointini - entä jos joudunkin olemaan paljon sairaslomalla? Raskaana en haluaisi etsiä töitä.

 

[Nana]

Minä opiskelen akateemista tutkintoa 3. vuotta eli opintoja on jäljellä vielä ainakin 2½ vuotta. Mieheni on valmis ja työssä. Me yritämme lasta, koska siltä tuntuu. Lapselle ei mielestäni ole koskaan ""sopiva"" aika, joten tässä asiassa olen päättänyt mennä tunteideni mukaan. Esikoisen jälkeeen on tosin tarkoitus valmistua ennen seuraavia lapsia, koska valmistuminenkin on minulle tärkeä asia.

 

[Sorbetti]

Minunkaan mieheni ei näe mitään ongelmaa siinä, että raskautuisin työnhaun aikana tai heti saatuani työpaikan, mutta onneksi en näe siinä ongelmaa itsekään. Aikaisemmin pidin sitä ongelmana, mutta onneksi olen muuttunut niistä ajoista, koska turhat pelot rajoittavat elämää.

 

[perhonen]

Minulla on aivan sama tilanne kuin Nanalla, eli opintoja jäljellä noin kolmisen vuotta, kun koulu kestää 3,5. Mieheni töissä ja nyt kun molemmat ovat valmiita ja haluamme niin lujasti, mitä sitä odottelemaan, kyllä ne opinnot vuoden odottavat ainakin. sitten uraa uurtamaan ja lisää lapsia jossain vaiheessa...

 

[Uraputkesta]

Hassua miten moni mies sitä onkin sitä mieltä, ettei lapsen hankkiminen uran kannalta ole ongelma eikä mikään... Oliskohan tilanne toinen jos mies voisi tulla raskaaksi? ;-)

Mutta joo, nyt tiiviisti uraputkessa ja opinnot takana voin todeta, että jos ikinä lapsia haluan, ne olisi pitänyt tehdä jo: eli opiskeluaikana. Valmistumisen pitkittyminen on pienempi paha kuin hyvin alkuun lähteneen uran keskeyttäminen raskauden takia.

En halua maalata piruja seinille, ja RIIPPUU PALJON ALASTA, mutta kyllä työnanatajat todella kieroon katsovat raskaaksi tulevia - ja kun palaavat töihin niin kas kummaa, uraputki onkin poikki ja uuden alkaminen työlästä. Työnantajaakin on ymmärrettävä sikäli, että kyllähän pitkä poissaolo usein tarkoittaa kehityksen kelkasta jäämistä. Monet pikkulasten äidit ovat lisäksi hyvin sidottaja lapsiinsa: pitää hakea tarhasta, jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta yms. Usein mies ei voi/halua tehdä tätä - ja sekin heijastuu naisen uraan.

Se on kuulkaa julma maailma naisille: niin että jos mahdollista, kannattaa tehdä ne vaikka teininä niin on helpompaa sit työmarkkinoilla myöhemmin.

 

[frisse]

Olemme molemmat työelämässä, kai sitä uraputkeksi voisi sanoa. Suunnitteilla perheenlisäystä jos se on tullakseen. Mikäli näin asiat sujuvat, niin jään äitiyslomalle, jonka aikana todennäköisesti muutamme ulkomaille väliaikaisesti. Minulla haaveena jatkaa opiskeluja sitten mammaloman päätteeksi, eli jäisin opintovapaalle ja töihin palaisin entistä vahvempana uranaisena...
Tuntuu hullulta miettiä asioita näin pilkuntarkasti, mutta mielestäni se on paras tapa meille. Eli tällaiset on suunnitelmat; katsotaan miten ne täyttyvät.
Hauskaa joulua kaikille.

 

[Vaikka näin]

Sinulla on siis opiskeluja jäljellä 1,5 vuotta. Aloitatte yrityksen sillä tavoin, että jos sattuu tärppäämään heti ekalla kierrolla ehkäisyn lopetettua, niin ajoitat sen niin, että et ole ainakaan enää koulussa silloin ja olet jo valmistunut. Kyllä sitä työtä kerkeää tehdä ja eipä tarvitse katella ja kuunnella nyrpeitä työnantajia, kun et ole vielä töissä ollutkaan! Pidät kuitenkin (jos kerkeät) ammattitaitoa yllä kaikin mahdollisin tavoin, vaikka työelämässä et olisikaan.