Tilitystä suhteesta..

[Mitta täyttyy]

Olemme olleet n 6 vuotta yhdessä, meillä on 4-vuotias lapsi.
Minä olen työttömänä ja mieheni töissä, joten minä vastaan pääosin lapsestamme (ruokailut, pesut, nukkuminen, vaatetus) sekä kaikista kotitöistämme. Ymmärrän ettei mies jaksa iltaisin pitkän ja rankan työpäivän jälkeen meidän kanssamme oikeastaan mitään tehdä, mutta sitä en ymmärrä ettei edes vapaapäivinä jaksa... Hän makaa mieluummin sohvalla ja vahtaa telkkua tai istuu tietokoneella. Jos yritämme ehdottaa jotain, vastaus on lähes aina ettei nyt jaksa. Silti hän on kavereiden kanssa aina valmis lähtemään pelaamaan/kahville.
Olemme keskustelleet asiasta, hän lupasi muuttaa käyttäytymistään, mutta eipä tuo ole vielä näiden 4 viikon aikana tehdyt elettäkään siihen suuntaan.. :/ Tänäänkin kysyin, että miksi ei voida tehdä mitään, niin vastaus oli että hän ei jaksa. Kysyin, että millon sitten voidaan tehdä jotain yhdessä, vastaus oli ettei hän tiedä. Lapsikin kerjää isältään huomiota, mutta isänsä vain ärisee, kun lapsi häiritsee telkkarin katsomista...
Huoh, alkaa mitta olla täysi...

 

[Musupulla]

Mikä moukka ukko!

 

[peesaan]

Mikä moukka ukko!

 

[vaihtoon]

oho!!!!!!

 

[vieras]

Ehei menettelis meillä tuommoinen touhu.

Täällä ei passata kun lapsia. Miehen on tehtävä oma osuutensa kotitöistä, ottaa vastuuta lapsenhoidosta ym.

 

[mam]

molemmat olemme töissä, iltaisin minä hoidan lapsen ja kodintyöt.. Viikonloppuisin ehdotan jotain yhteistä, kyläilyä tms. vastaus on menkää te, hän jää hoitamaan kotihommia. No me yleensä menemme, mut ei hän mitään aikaiseksi saa.

Tätä on jatkunut jo vuosi tai kaksi. Olen alkanut elämään elämääni ilman miestä, käyn harrastuksissa, kyläilemme lasten kera, yms. Todella harvoin teemme mitään yhdessä, ja silloin kuin teemme se tuntuu aika vieraalta...