ei tälle kaikelle näy ollenkaan loppua.. ensin tuli ero, kaverit hylkäs, koti meni alta ja jäin kahden pienen kanssa yksin. sit alkoi kaikki pikkuhiljaa sujua.. tai no tapaamiset ainakin. sit ex:lle ja nykyiselleen ilmeni että heidän tuleva lapsensa oli sairas. tapaamiset alkoi takkuamaan. sairas lapsi syntyi ja hänen vanhempansa olivat luonnollisesti mukana sairaalassa lapsensa kanssa. kun lapsi pääsi lähemmäs sairaalaan, tehtiin miehen kanssa väliaikainen tapaamissopimus. väliaikaista sopimusta on ehditty toteuttaa nyt viikon ajan ja taas tapahtuu.. nyt myös tää mun ex-ystävä makaa sairaalassa. luultavasti jokin synnytyksen jälkeinen tulehdus tai vastaava. vakava tilanne kuitenkin. olen miettinyt kovasti kaikkea tätä mitä vuoden aikana on tapahtunut.. saisi kaikki alkaa jo normalisoitumaan! olen miettinyt myös miehen jaksamista.. avovaimo makaa sairaalassa ja lapsi hengityskoneessa, asuntolaina painaa päälle ja omatkin vanhemmat sairastaa. ja toisaalta on niin harmi näitä meidän lapsia, minä kun en pysty isää heille korvaamaan. kyllä poika oli taas todella pettynyt kun isä ei tulekaan hakemaan. onneksi lähdetään reissuun viikonloppuna ni jos se helpottais lasten oloa, varsinkin tuon isomman.. :'( tulipa taas tilitys..