N
"neuvoton"
Vieras
Pian 6 vuotta täyttävä lapsi kyseessä. Adhd + Asperger-piirteet papereissa ja kasa aistiherkkyyksiä, mutta myös sellaista käytöstä mikä ei oikein "osu" mihinkään. Pahin näistä lienee mielialojen heittely ja jo osattujen taitojen unohtaminen. Tätä on jatkunut useamman vuoden, mutta nyt viimeiset puoli vuotta on ollut kamalaa aikaa: lapsella heittää mieliala niin nopeassa tahdissa ettei kukaan pysy perässä ja esim. puolen tunnin aikana hän ehtii suuttua kolmestikin, leppymään, uhmaamaan, sitten on hyväntuulinen kunnes jokin väärä sana tai lause/äänenpaino saa hänet taas räjähtämään...me vanhemmat olemme tähän aivan poikki ja kyllästyneitä. Ilmapiiri kotona on nykyään ikävä ja kireähkö, pinna ei ole kovin pitkä kenelläkään. Lapsi käyttäytyy iästään huolimatta kuin murrosikäinen, ei kestä ollenkaan pettymyksiä ja marssii ovet paukkuen huoneeseensa mököttämään/riehumaan jos asiat eivät mene hänen haluamallaan tavalla. Oveen on askarreltu kieltoja olla tulematta sisään; päiväkodissa lapsi ei osaa hyödyntää verbaalisuuttaan ym. vaan käy muiden kimppuun päivittäin jos tulee ristiriitatilanne. Aikuisen pitäisi jatkuvasti vahtia vieressä eikä sekään aina riitä. Arvaamaton lapsi.
Olen lukenut kaikenlaista kirjallisuutta viime viikkoina ja koska olemme siirtyneet neurologiselta puolelta psykiatrian asiakkaiksi, aloin miettimään mahdollisen mielisairauden mahdollisuutta. Suvussa on mm. skitsofreniaa eräällä sukulaisellani. Voisiko näin pienellä lapsella olla esim. psykooseja? Tilanteissa, joissa asiat eivät mene kuten hän haluaa, hänen voimankäyttönsä, äänenkäyttönsä jne. menee yli ns. normaalin rajojen ja hän suorastaan taistelee vastaan raivoisasti, hokien omaa näkökantaansa kuin se olisi ainoa mahdollinen totuus tilanteessa. Jälkikäteen on verisesti loukkaantunut ja melkein pelottavaa katseltavaa tämän raivoamisen vuoksi, mutta kun on saanut olla omissa oloissaan tietyn aikaa, käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Aina ei edes muista, mistä suuttui tai miksi. Jos laitan hänet jäähylle, 80% tapauksista hän ei muista jäähyn jälkeen miksi sinne joutui. Rankaiseminen tuntuu turhalta (toki sitä teemme, jos tilanne vaatii ja varoitamme etukäteen, mikäli mahdollista), kun mikään ei mene päähän. Lapsella on oma, outo käsityksensä asioista eikä niihin kukaan pääse vaikuttamaan.
Olen lukenut kaikenlaista kirjallisuutta viime viikkoina ja koska olemme siirtyneet neurologiselta puolelta psykiatrian asiakkaiksi, aloin miettimään mahdollisen mielisairauden mahdollisuutta. Suvussa on mm. skitsofreniaa eräällä sukulaisellani. Voisiko näin pienellä lapsella olla esim. psykooseja? Tilanteissa, joissa asiat eivät mene kuten hän haluaa, hänen voimankäyttönsä, äänenkäyttönsä jne. menee yli ns. normaalin rajojen ja hän suorastaan taistelee vastaan raivoisasti, hokien omaa näkökantaansa kuin se olisi ainoa mahdollinen totuus tilanteessa. Jälkikäteen on verisesti loukkaantunut ja melkein pelottavaa katseltavaa tämän raivoamisen vuoksi, mutta kun on saanut olla omissa oloissaan tietyn aikaa, käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Aina ei edes muista, mistä suuttui tai miksi. Jos laitan hänet jäähylle, 80% tapauksista hän ei muista jäähyn jälkeen miksi sinne joutui. Rankaiseminen tuntuu turhalta (toki sitä teemme, jos tilanne vaatii ja varoitamme etukäteen, mikäli mahdollista), kun mikään ei mene päähän. Lapsella on oma, outo käsityksensä asioista eikä niihin kukaan pääse vaikuttamaan.
