Koska pienellä lapsella voidaan todeta tarkkaavaisuushäiriö tms.?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kysyn asiallisesti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kysyn asiallisesti

Vieras
Oma poikani täyttää nyt keväällä 4 vuotta. Hän on ihana, mutta melko erikoinen lapsi. Vauhtia piisaa, liiaksikin- ja tuntuu, että iän mukana katoaa sekä keskittymiskyky että kyky leikkiä :(. Päiväkodista tulee viestiä, että ei ole taaskaan osannut olla hiljaa päiväunilla ja on ollut levoton koko päivän. Lapsi on pienryhmässä, johon pääsi koska ns. sekosi normiryhmässä...pienryhmä on poistanut ison osan väkivaltaisuudesta ja isommista ongelmista, mutta yhä lapsen käytöksessä on jotain outoa. Jo vauvana oli kamalan omaehtoinen.

Käymme tällä hetkellä perheneuvolassa mieheni kanssa keskustelemassa vanhemmuudesta ja saamme tukea sieltä. Meille on kuitenkin sanottu, ettei pieniä lapsia oteta tutkittavaksi helposti ja että "voi mennä iän mukana ohitse"...joo...mutta kun ei mene, kyllä me sen tiedämme. Meillä on lapsi, joka juoksee aamusta iltaan, nukahtaa vasta kun virta on totaalisen loppu, puhua pälpättää ja vaatii aikuiselta jatkuvasti huomiota. On harjoiteltu itsekseen olemista, hiljaa olemista...ei tuota juuri tuloksia. Kotona käyttäytyy vielä suht hyvin (tosin rikkoo kaikki tavaransa koska ei tunnu käsittävän ettei esim. kirjaa voi repiä), mutta päiväkodissa on lähes mahdoton, arvaamaton käytökseltään.
 
meillä on just samanlaista kesäkuussa poika täyttää 5. kaikki muut väittää että on ihan normaali,paitsi pvkodista tulee aina viestiä et levoton ym. ja olen sata varma että pojalla jokin käytöshäiriö. vie voimia aikuisilta siis meiltä vanhemmilta aika paljon. mutta odottelen nyt sinne 7ikävuoteen asti ja jos sama peli/meno jatkuu niin haluan että poika "tutkitaan" onko ylivilkkautta tai jotain,kun kaikki sanoo et nyt ei voi vielä tutkia. voimia teille ja jaksamista...:)
 
Lisään vielä, että lapsi ei ole varsinaisesti jäljessä kehityksessään mutta hienomotoriikka laahaa perässä verrattuna muihin taitoihin, joita onkin aika paljon (opettelee omasta tahdostaan lukemaan pikkuhiljaa). Onko muiden erityislapsilla ollut samaa? Lapsi suuttuu helposti jos häntä kehuu eikä osallistu mm. laululeikkeihin, kotona tykkää silti lauleskella ja joskus sallii myös meidän vanhempien osallistua siihen (yleensä suuttuu siitä, mutta silloin muistutamme ettei hän voi määrätä kuka laulaa ja kuka ei). On taitava tekemään palapelejä, muistamaan kirjaimia ja numeroitakin, mutta päivänajat menevät koko ajan sekaisin (tiedän että lapsi on pieni, mutta tuo on niin systemaattista että pistää silmään). Unohtaa usein mitä oli tekemässä, "haahuilee" ison osan valveillaoloajastaan. Roikkuu kiinni huonekaluissa tai aikuisissa (on kielletty, sillä muksu alkaa jo olemaan aika painava) vähän väliä, päästelee outoja maiskautuksia ja on yleisesti ottaen kuin levoton apina! :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja ehkä adhd...:/;23412759:
meillä on just samanlaista kesäkuussa poika täyttää 5. kaikki muut väittää että on ihan normaali,paitsi pvkodista tulee aina viestiä et levoton ym. ja olen sata varma että pojalla jokin käytöshäiriö. vie voimia aikuisilta siis meiltä vanhemmilta aika paljon. mutta odottelen nyt sinne 7ikävuoteen asti ja jos sama peli/meno jatkuu niin haluan että poika "tutkitaan" onko ylivilkkautta tai jotain,kun kaikki sanoo et nyt ei voi vielä tutkia. voimia teille ja jaksamista...:)

Kiitti sinulle ja voimia sinnekin! :) Kiva kun kirjoitit! Joo, lapsen rasittavuus on ihan eri luokkaa ja minullekin on sanottu päiväkodissa että ovat itsekin usein uupuneita lapsen jäljiltä.
 
Olen läheltä seurannut lasta, joka oli aikamoinen menijä päiväkoti-ikäisenä ja vielä koulun alkaessakin. Tämä poika sai paljon negatiivista huomiota päiväkodissa ja koulukin alkoi "väärinpäin", koska joutui opettajien kynsiin. Luokanopettaja kuulosti hyvin joustamattomalta erilaisten persoonallisuuksien suhteen. Poika oli minullakin välillä hoidossa, oli lähisukulainen. Minun mielestäni hän oli vastavuoroinen ja kekseliäs, joskin omapäinen ja ärsyttävänkin nopea. Ehdottomasti hallittavissa oleva kuitenkin.

Pojalle kävi niin, että koulu passitti hänet adhd-testeihin ja hän sai diagnoosin ja erityisoppilasstatuksen. Diagnoosin saanti on aikamoinen ruljanssi perheelle. Asia vaivasi poikaa ja ilmeisesti häntä kiusattiin koulussa sen takia. Sitten perhe muutti työn perässä toseen kaupunkiin tosen luokan kevätlukukaudella ja päätti ettei kerro uuteen kouluun mitään diagnoosista. Kumma kyllä uudessa koulussa ei poikaan ole kiinntetty mitään erityistä huomiota. Koulu siis sujuu normaalisti nyt. On sujunut jo useamman vuoden.

Diagnoosia ei mielestäni kannatta tehdä liian aikaisin. Ja muutenkin kannattaa tarkkaan miettiä voiko käyttäytymistä selittää jokin muu tekijä kotona, päiväkodissa tms. Saattaahan olla, että aiksuisissakin on vikaa tai ymmärtämättömyyttä. Lapset kehttyvät ja kypsyvät myös omaa tahtiaan.
 

Yhteistyössä